Ja voithan sinä luulla, että tavoitteellisesti/aktiivisesti harrastava pitäisi jotain päiväkirjaa harrastuksestaan. Ei se ole tavanomaista. Kuka muka viitsii pitää metsästyspäiväkirjaa? Tai juoksupäiväkirjaa? No ehkä joku, mutta minun harrastuksiini ei kuulu päiväkirjojen täyttö. Ja minä sentään olen viimeisen 5 vuoden aikana kilpaillut n. 20 eri urheilulajissa, joista osa varsin kalliita harrastuksia ja muutamissa käynyt SM-kisoissa asti. Koskaan en ole pitänyt muuta, kuin saalispäiväkirjaa ja kilpa-autoista kirjasin isommat remontit, jotta pystyi ennustamaan esim. seuraavan konerempan. Paitsi nyt muutaman vuoden ampumapäiväkirjaa, kun lainsäätäjä ja lainvalvoja luulee sen olevan tarpeellista.
Allekirjoitan omasta puolestani tämän!
Minulla on teini-iässä alkanut, joku voisi kai sitä jopa jonkinlaiseksi huippu-urheiluksikin nimittää, kilpaurheilu-ura takana. Olen sen takia dokumentoinut elämääni melko tarkasti noin 20 vuotta alkaen sieltä teini-iästä.
Kun kilpaurheilu sillä tasolla loppui, loppui myös tekemisten dokumentointi. Kilpailin siinä vaiheessa vielä "huvikseni" (eli lopettamistuskaa lieventääkseni) kahdessakin lajissa jopa SM-tasolla.
Nyt en enää kilpaile, mutta esim. tänä vuonna tullee vuoden loppuun mennessä noin 400 treenikertaa täyteen - kun sotaharjoitusmäärät ovat pudonneet niin jaksaa taas urheillakin.
Poliisin logiikalla en kuitenkaan urheile, koska en pidä harjoituspäiväkirjaa. Ammunnan osalta poliisi kuulemma pitää noin kymmentä ampumakertaa/ vuosi riittävänä näyttönä harrastukseksi.
Entäpä metsästyspäiväkirja sitten, sellaista minultakin on vaadittu.
Olen siis pitänyt yllä lähes minuutin tarkkaa dokumentointia urheiluajan lähes kaikesta mitä tein. Olen työskennellyt 90-luvulta saakka työssä, jossa mennään viikko-ohjelmien ja muiden suunnitelmien mukaan minuuttiaikataululla. Sitten kun metsästän, se on irtaantunista arjesta ja arkirutiineista - ei todellakaan huvita katsoa kelloa tai pitää kirjata tekemisiä johonkin päiväkirjaan ylös!
Ampumakerroista olen pitänyt päiväkirjaa lähinnä sen vuoksi että pysyn aseiden huoltotarpeista ja piipun kunnosta laukausmäärien osalta jotenkin kärryillä. Tulee kuparinpoistot tehtyä ajallaan jne jne.
Kilpauran jälkeisten vuosien treeniä en suunnitellut paperille, vaikka siis kilpailin kansallisella ja SM-tasolla. En kokenut tarpeelliseksi. Siinä vaiheessa jo tuntee kroppaansa sen verran että pystyy sovittamaan harjoitteet harjoituskauteen ja kropan tilaan ilman ihmeempää suunnitelmaa. Ainoastaan harjoituskausien tavoitteet oli suunniteltu, nekin kyllä tiedossa vain korvien välissä.
Sama pätee nykyurheiluuni. Se on suunnitelmallista ja kontrolloitua, mutta kaikki on pääkopassa. Ei vaan enää huvita kirjailla asioita ylös joilla ei ole varsinaisesti mitään merkitystä. Kilpaurheilijana harjoituspäiväkirja oli tärkeä analysointityökalu, ehdottoman hyödyllinen sellainen, mutta ei enää ole mitään analysoitavaa. Menee niinkuin menee, tärkeintä on se että on mukavaa puuhaa josta tulee hyvä mieli. Silti se on ihan tosissaan harrastamista, kuitenkin se noin 400 harrastuskertaa/ vuosi.
Sinänsä ymmärrän Poliisin vaatimuksen ampumapäiväkirjasta ja kuten sanoin, itsekin sellaista pidän lähinnä aseiden kunnon ja huoltotarpeen seurannan vuoksi. Ei sellaisen puuttuminen kuitenkaan automaattisesti tarkoita etteikö harrastusta tosiasiassa olisi.
Metsästyspäiväkirjaa sensijaan en ymmärrä alkuunkaan. Metsästääkseen ihminen tarvitsee metsästyskortin ja maan johon hänellä on metsästysoikeus. Nämä kun löytyvät, niin sen pitäisi mielestäni riittää. Jos asetta haetaan hirvieläin-, villisika- jne ampumakoetta vaativan eläimen metsästykseen niin voimassa oleva ampumakoe voisi silloin minusta olla vaatimuksena/ ensimmäisen aseen osalta sellainen tulisi vaikkapa vuoden sisään esittää.
