Aselaki ja hallussapitolupa, luvalliset ja luvattomat aseet

Jos lupa ei ole mukana niin nasahtaa näyttövaatimus, mutta ei rangaistusta. Autossa aseen kuljettamisen tarkentuneista vaatimuksista mouhottiin viime syksynä ja villit huhut kiertelivät kertoen lupien perumisesta, mikäli ase oli jäänyt autoon väärin sijoitettuna tai väärin suojattuna.
 
Oletteko pitäneet matkassa yhtäaikaa lyijy- ja vesilinnustuspatruunoita? Mitähän siitä sanottaisiin?
 
Oletteko pitäneet matkassa yhtäaikaa lyijy- ja vesilinnustuspatruunoita? Mitähän siitä sanottaisiin?

Olettaisin, että se tarkastaja ei kuitenkaan saa kaivella ukon taskuja läpi, joten jos yhdestä taskusta kaivaa oikeanlaista ammusta, niin se tuskin saa ruveta tarkastamaan onko muissa taskuissa mitään muuta.
 
Kaikkien lippulappujen mukana kuskaaminen on työlästä.

En tiedä kuinka työlästä lupien mukana pitäminen on. Kuinka suuri työ tässä on kyseessä?

Myös se, että ase ei ole suojuksessa autossa ei tarkoita salametsästystä, vaikka kiellettyä onkin.

En huomannutkaan lehtijutussa sitä kohtaa, että autossa oleva suojukseton ase tekee salametsästäjän.

Ympäristöystävällisemmät lyijyhaulin korvikkeet ovat joko älyttömän kalliita

Kieltämättä kohtalaisen suuri hintaero lyijy- ja muiden haulien välillä. Sen mitä itse olen metsästäjäkavereilta kuullut, ne ampuu yhden tai muutaman sorsan. montako patruunaa siihen oikein tarvitaan? Tärkeintä heidän kertomansa mukaan on eka metsästyspäivä, ulkoilu, jahti ja kaverit. Tämä on toki vain anekdootti ja tuskin voidaan sanoa sen koskevan kaikkia metsästäjiä.

Kovinkaan moni kuitenkaan ei kalasta tai metsästä siksi, että kokonaiskustannus näin hankitulle syömäkelpoiselle kala- tai riistasaaliille olisi vastaavaan ostettuun elintarvikkeeseen nähden halvempi. Siihen nähden, että monet ajelevat jahtiin hintavilla maastoautoilla metästyskamppeissa laatuviinojen kera kerran vuodessa toistuvaan vesilintujahtiin, nillittäminen muutaman kympin hintaerosta vaikuttaa melko turhalta.

Mutta noin yleensäkin elämässä pätee, että sellaista ei pidä harrastaa, mihin ei rahkeet riitä. Jos ei ole rahaa ostaa oikeita pateja, ei pidä harrastaa sellaista.
 
Oletteko pitäneet matkassa yhtäaikaa lyijy- ja vesilinnustuspatruunoita? Mitähän siitä sanottaisiin?

No vielä ei kai pitäisi tulla mitään sanomista. On eri asia jos EU komission ajama lyijyhaulien ja -luotien kielto tulee voimaan kaikkien vesistöjen, soiden, lätäköiden ja ojien alueella ja niiden suojavyöhykkeillä (kattaen n. 95% suomen maapinta-alasta). Silloin ei näillä alueilla saa olla mukana lyijyä lainkaan.

Nythän on luvallista ampua lyijyhauleilla esim. luodolta varislintuja, kettua, jänistä yms. lyijyn päätyessä veteen. Toisaalta sorsaa ei saa ampua pellolle lyijyhauleilla, koska haulit voi mennä vesistöön. Itse olen tulkinnut nämä omalla tavalla. Ammun pelloilta lyijyllä kaikkea mitä sattuu huvittamaan ja taas esim. varisjahdissa rannalla tai saaressa olen käyttänyt vain lyijyn korvaavia hauleja. Tämä on täydellisemmin linjassa lain tarkoituksen kanssa kuin laki, vaikka laittomasti toiminkin. Tervetuloa ratsaamaan, mutta varaudu siihen, että minua et kiinni juokse.

Sorsastuksesta en enää nykyään juuri välitä, kun sorsat ovat vähentyneet ja koirani ovat omiaan ihan muualla kuin sorsastuksessa.

Mikäli EU:n ajama lyijynkäyttökielto tulee voimaan sellaisena kuin se alunperin esitettiin, niin aika moni muukin alkaa soveltamaan lakia ihan omien ajatusten mukaisesti. Minulle ei ole ongelma totella järkeviä kieltoja, mutta ihan kaikkeen paskaan en taivu, kuten nyt on n. 25 vuotta tullut ammuttua silloin tällöin sorsia pelloilta lyijyhauleilla.
 
En tiedä kuinka työlästä lupien mukana pitäminen on. Kuinka suuri työ tässä on kyseessä?



En huomannutkaan lehtijutussa sitä kohtaa, että autossa oleva suojukseton ase tekee salametsästäjän.



Kieltämättä kohtalaisen suuri hintaero lyijy- ja muiden haulien välillä. Sen mitä itse olen metsästäjäkavereilta kuullut, ne ampuu yhden tai muutaman sorsan. montako patruunaa siihen oikein tarvitaan? Tärkeintä heidän kertomansa mukaan on eka metsästyspäivä, ulkoilu, jahti ja kaverit. Tämä on toki vain anekdootti ja tuskin voidaan sanoa sen koskevan kaikkia metsästäjiä.

Kovinkaan moni kuitenkaan ei kalasta tai metsästä siksi, että kokonaiskustannus näin hankitulle syömäkelpoiselle kala- tai riistasaaliille olisi vastaavaan ostettuun elintarvikkeeseen nähden halvempi. Siihen nähden, että monet ajelevat jahtiin hintavilla maastoautoilla metästyskamppeissa laatuviinojen kera kerran vuodessa toistuvaan vesilintujahtiin, nillittäminen muutaman kympin hintaerosta vaikuttaa melko turhalta.

Mutta noin yleensäkin elämässä pätee, että sellaista ei pidä harrastaa, mihin ei rahkeet riitä. Jos ei ole rahaa ostaa oikeita pateja, ei pidä harrastaa sellaista.

Lupalappujen kuskaamisesta.

Metsästyskortti.
Sen lasku tulee minulle metsästäjälehden mukana. Ihan normaali laskulomake. Se pitää maksaa pankissa pankkivirkailijalle virkailijan allekirjoituksella ja leimalla, jotta saa tarkastajan kelpuuttaman todistuksen siitä, että on metsästyskortti ja se on maksettu.

Aseenkantolupalappu
Joko uudempi luottokortin mukainen muoviläpyskä joka kestää mukana, mutta on liukas häviämään. Tai vanhempi pahvikortti joka ei saa kastua ja nuhraantuu helposti lukukelvottomaksi. Minullakin on lupalappuja, joista edes minä en saa selvää, että kuka ja kenelle se on myönnetty. Aina metsälle lähtiessä on selattava oikean aseen lupalappu mukaan ja suojattava se sateelta.

Hirvenammuntakokeen suoritustodistus.
Paperilappu joka uusitaan 2-3 vuoden välein ampumakokeella. Nuhraantuu ekalla kunnon sadekelillä jos ei ole suojattu.

Hirvilupalaput.
Yleensä A4 kokoisena ja hankala kuljettaa mukana ja suojata sateelta. Nuhraantuu kastuessaan.

Maanomistajan lupa.
Yleensä metsästysseuran jäsentodistus (joita ei yleensä ole olemassakaan) tai metsähallituksen maksetusta luvasta pankkivirkailijan allekirjoituksella oleva kuitti ja lasku.

Henkilöllisyystodistus.
Itselläni passi, jota pitää suojata kastumiselta.

Näitä kaikkia kun pitää huolehtia aina mukaan, niin ihan aina se ei onnistu. Toki ajan kanssa oppii, kun on muutaman kerran unohtanut ne pyykkiin menevien vaatteiden taskuihin tai tiputtanut johonkin maastoon taikka kastellut ne pudottuaan lampeen.

Kaikkia trollien väittämiä en viitsi yrittää oikaista. Yrjön esittämä mielikuva metsästäjistä ei edusta keskivertoa.
 
Onhan niitä kaikenlaisia taskuja/koteloita jossa papereita voi säilyttää. Ja sen taskun vaikkapa minigrip pussin sisälle.

On juu. On myös monenlaisia elämiä. Minä elän aseiden ja metsästyksen kanssa joka päivä. Minulla on loukkuja ympäri vuoden pyynnissä. Ne on koettava vähintään kerran vuorokaudessa. Aina ase mukana. Elokuun alun jälkeen menee n. 7 kuukautta, että on joka päiväisen loukkukierroksen lisäksi lähes joka päivä koiria lenkittäessä joku ase mukana siltä varalta, että sattuisi jotain ammuttavaa. Usein myös kesällä kun luolakoiran kanssa käyn lenkillä. Näiden lisäksi ammun tauluun tms. omalla ampumaradalla viikoittain. Ja suunnilleen kerran viikossa käyn asesepällä tai aseliikkeessä jollakin asialla jossa tarvii lupalappuja. Ja kisoissa sekä seurojen harkoissakin tulee käytyä silloin tällöin. Minun elämäntapani on viranomaisten ja lainsäätäjien taholta aika tarkkaan seurattua ja määräiltyä. Jos joka lähtöön ottaisin aina kaikki lupalappuset mukaan, niin erilaisten lupalippusten ja -lappusten mukaan lähtökerroista ja taskuista poistamisista tulee n. 7000 kpl/vuosi. Erilaisia lappuja taas joiden kanssa joudun/joutuisin puljaamaan näillä n. 7000 kerralla on PALJON. Eli joudun pläräämään (valkkaamaan mukaan lähteviä ja palauttamaan taskuista) noita lappusia tuon 7000 kertaa paljon. Toki noissa on toistoakin, mutta teoriassa yksittäisten lappujen pyörittelyjä tulee satojatuhansia kertoja joka vuosi.

Ei paljoa kiinnosta neuvot joistakin muovikoteloista ja taskuista.
 
Et omista lompakkoa?
 
Lupalappujen kuskaamisesta.

Metsästyskortti.
Sen lasku tulee minulle metsästäjälehden mukana. Ihan normaali laskulomake. Se pitää maksaa pankissa pankkivirkailijalle virkailijan allekirjoituksella ja leimalla, jotta saa tarkastajan kelpuuttaman todistuksen siitä, että on metsästyskortti ja se on maksettu.

Aseenkantolupalappu
Joko uudempi luottokortin mukainen muoviläpyskä joka kestää mukana, mutta on liukas häviämään. Tai vanhempi pahvikortti joka ei saa kastua ja nuhraantuu helposti lukukelvottomaksi. Minullakin on lupalappuja, joista edes minä en saa selvää, että kuka ja kenelle se on myönnetty. Aina metsälle lähtiessä on selattava oikean aseen lupalappu mukaan ja suojattava se sateelta.

Hirvenammuntakokeen suoritustodistus.
Paperilappu joka uusitaan 2-3 vuoden välein ampumakokeella. Nuhraantuu ekalla kunnon sadekelillä jos ei ole suojattu.

Hirvilupalaput.
Yleensä A4 kokoisena ja hankala kuljettaa mukana ja suojata sateelta. Nuhraantuu kastuessaan.

Maanomistajan lupa.
Yleensä metsästysseuran jäsentodistus (joita ei yleensä ole olemassakaan) tai metsähallituksen maksetusta luvasta pankkivirkailijan allekirjoituksella oleva kuitti ja lasku.

Henkilöllisyystodistus.
Itselläni passi, jota pitää suojata kastumiselta.

Näitä kaikkia kun pitää huolehtia aina mukaan, niin ihan aina se ei onnistu. Toki ajan kanssa oppii, kun on muutaman kerran unohtanut ne pyykkiin menevien vaatteiden taskuihin tai tiputtanut johonkin maastoon taikka kastellut ne pudottuaan lampeen.

Kaikkia trollien väittämiä en viitsi yrittää oikaista. Yrjön esittämä mielikuva metsästäjistä ei edusta keskivertoa.
Nykyään taitaa ison osan noista saada jo kännykkään. :unsure:
 
En tiedä kuinka työlästä lupien mukana pitäminen on. Kuinka suuri työ tässä on kyseessä?

Juuri tänään sattui sellainen kömmähdys, että aamulla meni mukavat aamusuunnitelmat plörinäksi kertaheitolla raskaimman kautta ja tein sitten parikytkertaisesti hommia ennen lähtöä radalle. Alunperin piti jäädä ainakin puolituntia luppoaikaa, sen sijaan että olisin myöhässä yli puoli tuntia. Keksin siinä sitten vaihtaa housut puhtaisiin ja kävin rauhassa läpi kaikki, mitä tarvitsen, ettei mitään unohtuisi. Yhden asian unohdin: ottaa toisista housuista muutakin kuin vain vyön mukaani. Sinne sitten jäi taskuun kokonainen korttipakka aseluvista. Siis se korttipakka, jonka pitäisi tulla mukaan, kun vain pistän housut jalkaani ja kaikki on kunnossa. Toisaalta mukanani kulkee lompakon kaltaisesti aina 6 kortin pakka, joista yksi on aina aselupa, jolla mahdollistaa spontaani luvanvaraisten tarvikkeiden osto. Sattumalta se oli se kortti, jota vastaava ase oli sillä kertaa mukanani. Tarkistin sen perillä siinä vaiheessa, kun katsoin, että alueella on noin toista tusinaa viranomaista. Niin ja lompakkoa en tavanomaisesti pidä mukanani, varsinkaan näin kesällä, koska se on niin suuri ja paksu. Pelkästään kevyt välikausien takkini istuisi vinossa sen takia. Tämä siitäkin huolimatta, että siitä on optimoitu kaikki turha pois.
 
Riistanhoitomaksu näkyy rekisteristä, muista luvista/dokumenteista en muista linjatun notta käykö esim. kännykkäkuva... Tuskinpa käy.
 
Useinhan ihmisillä käy niin että harrastus lähtee käpälästä erilaisten hankintojen määrän kautta ja sen kokonaisuuden hallitseminen sitten aiheuttaa ongelmia. Edellä on kuvattu aseharrastajan ongelmia kun sitä kamaa tässä lajissa vaan on tullu hankittua nimmaanberkeleesti.
Vähemmän olisikin enemmän. Miettikää.
.
 
Riistanhoitomaksu näkyy rekisteristä, muista luvista/dokumenteista en muista linjatun notta käykö esim. kännykkäkuva... Tuskinpa käy.

En tiedä tuosta mitä yllä olevat kertovat, mutta itse olen hakenut aselupia ja sisällyttänyt printatun kuitin metsästyskortin maksamisesta hakemukseen ja saanut luvan ilman sen isompia ongelmia.
 
Itse en ole huomannut mitään vaikeuksia lupien mukana pitämisessä, lompakko ja puhelin on aina mukana kuitenkin. Kunhan muistaa oikeat aselupakortit ottaa lompakkoon ja OmaRiista apista löytyy metsästyskortti, ammutut kokeet yms. Kaikki toki tyylillään, mutta paljon on myös kiinni asenteista. Ei haluta tai haluta osata käyttää appeja ja samalla valitetaan ettei jaksa papereita kantaa mukana.

Vähän samallaista hommaa haulikon patruunoiden kanssa, ei välttämättä mitään omia kokemuksia korvaavista materiaaleista, mutta ne on paskaa koska kaveri sano 10 vuotta sitten että ne on paskaa. Tekniikka kehittyy koko ajan ja metsästäjienkin olisi hyvä edes jotenkin pysyä kehityksessä mukana, yleensä kehitys helpottaa asioita.
 
Toimiiko off-line;na?
Sen verran kokeilin että laitoin puhelimen lentokonetilaan ja kyllä toimii.
Metsästyskortti ja ampumakokeet itse apissa näkyy normaalista, eläinten metsästysajat ei näy apissa vaan näyttää selaimen kautta niin se ei toimi. Saalisilmoitusta en ala turhaan kokeilemaan niin en sano varmaksi mutta oletan ettei toimi ilman verkkoa. Eli toimii siinä määrin mitä laki vaatii lupien mukana pitämisen osalta.
 
Itse en ole huomannut mitään vaikeuksia lupien mukana pitämisessä, lompakko ja puhelin on aina mukana kuitenkin. Kunhan muistaa oikeat aselupakortit ottaa lompakkoon ja OmaRiista apista löytyy metsästyskortti, ammutut kokeet yms. Kaikki toki tyylillään, mutta paljon on myös kiinni asenteista. Ei haluta tai haluta osata käyttää appeja ja samalla valitetaan ettei jaksa papereita kantaa mukana.

Vähän samallaista hommaa haulikon patruunoiden kanssa, ei välttämättä mitään omia kokemuksia korvaavista materiaaleista, mutta ne on paskaa koska kaveri sano 10 vuotta sitten että ne on paskaa. Tekniikka kehittyy koko ajan ja metsästäjienkin olisi hyvä edes jotenkin pysyä kehityksessä mukana, yleensä kehitys helpottaa asioita.
Aika samaa mieltä. Muutenkin on metsästys ja muukin aseenomistus tehty jo niin hankalaksi, ja enemmänkin olisi halua vielä kiristää. Tämmöiset uutiset ja hälläväliä asenteet eivät todellakaan aja asiaa parempaan suuntaa vaan ovat enemmänkin omiin ja toisten aseenomistajien muroihin kusemista. Mikäli pitää itseään niin vastuullisena kansalaisena, että sopii kulkea tuolla pyssyt mukana, niin sopis kyllä olla ne laputkin mukana. Vähemmän ne painavat kuin pienenkään ase patruunoineen.
 
Back
Top