Aselaki ja hallussapitolupa, luvalliset ja luvattomat aseet

[Fisu]

Aseenkäsittelytaito ei olisi ainoa vaatimus, vaan ainakin yhtä tärkeää olisi hatävarjelusäännöstön ja oikeuskäytännön tunteminen ja soveltaminen, vaikka toki jonkinlainen taso ampumataidossa pitäisi olla. Ja pitää huomata, että aseenkäsittelytaito ja ampumataito ovat kaksi eri asiaa.

Aseen kantaminen olisi tosiaan lähtökohtaisesti CCW, paitsi silloin kun muutenkin kantaa asetta näkyvillä eli esim metsällä.

Tässä tullaan kohtaan "aseen käyttö". Milloin saa käyttää, miten saa käyttää ja miten pitää käyttää.

 

[Huhta]

2. Kelvottomuuden todistamisvelvoite pitäisi olla aina viranomaisella JA se saisi perustua vain objektiiviseen näyttöön eli käytännössä oikeusistuimen langettamaan rikostuomioon jostain sellaisesta rikoksesta, jonka voidaan objektiivisesti osoittavan kyseisen henkilön olevan kelvoton hallussapitämään asetta. Asettaisin "nuhteettomuusvaatimuksen" samalle tasolle kuin kansanedustajaksi pääsemiseen.

Shall issue -periaate on hyvä (eli lupa on myönnettävä ellei voida osoittaa että sitä ei pidä myöntää), mutta tulisi olla myös muita perusteita olla myöntämättä lupaa kuin lainvoimainen tuomio tietyistä rikoksista. Mielenterveysongelmat nyt tulee ensimmäisenä mieleen, lisäksi esim elämänhallinnan romahtaminen, päihdeongelmat, tulossa olevat tuomiot, jne.

Olen jokseenkin samoilla linjoilla YJT:n kanssa. Esimerkiksi kesken olevat rikosprosessit pitäisi ottaa huomioon. Samoin jonkinlaisia seurauksia pitäisi olla myös päihtymyspidätyksillä ja muilla vastaavilla tapauksilla, jotka eivät sinänsä ole meillä Suomessa rikoksia. Kyseeseen voisi tulla esim. "tilapäinen asekielto", jonka poliisi voisi asettaa ja jonka kohteeksi joutunut voisi myöhemmin viedä asian ainakin periaatteessa riippumattoman tahon arvioitavaksi (kuten kotietsinnän käräjäoikeudelle).

Tosin tietyllä tapaa soveltuvuuden määrittely on aina hankalaa. Olisiko esim. tuomio tietystä rikoksesta karsiva tekijä? Vaiko rikoksesta annettu rangaistus? Jokin yhdistelmä näistä? (Nämähän tiedetään, että "portsari mursi asiakkaan käden - sai 25 päiväsakkoa" ja "nuorukainen kaahasi moottoritiellä 200 km/h - sai 3 kk ehdollista vankeutta".)

Lisäksi herää muita kysymyksiä soveltumattomuuden arvioinnissa. Jos ajatellaan natsitervehdysten tekemistä eduskunnassa tai liivinjengin bileissä käymistä, niin sen voi ajatella osoittavan sopimattomuutta. Toisaalta en ole koskaan kuullut, että keneltäkään olisi tämän takia otettu ajokorttia pois - vaikka tämä natsi voisi ajaa moskeijasta poistuvien ihmisten päälle tai liivijengin hangaround kilpailevan kerhon edustajien päälle.

3. Sivareille ja totaalikieltäytyjille ei myönnettäisi lähtökohtaisesti lupia, ihan loogisista syistä.

Yksi, epäsuosittu vaihtoehto voisi olla asettaa eri ikärajat asepalveluksen suorittaneille ja suorittamattomille. Epäsuosittuahan tämä olisi siksi, kun metsästysharrastuksen aloittaminen nuorella iällä vaikeutuisi.

Toisaalta uskoisin tämän olevan erittäin tehokas keino karsia kouluampujia ja muita vastaavia - paljon tehokkaampi kuin näennäiset karenssiajat kolhoosiaseharrastukselle.

The applicant for a firearms license must be a citizen or permanent resident of Israel, who has lived in Israel for the past three years or had completed his national / military service. A person who has served in IDF can receive a firearms license in Israel as of the age of 18. Anyone who has served in the National Service may receive a license starting at the age of 21. Someone who has never served can only receive weapon license after reaching the age of 27. The applicant must be fluent enough in Hebrew to understand instructions and pass an interview.

Firearms license in Israel - how obtain one?

A firearms license in Israel is relatively difficult to obtain. This article by an Israeli lawyer explains the necessary conditions and criteria

lawoffice.org.il

Lisäksi pitäisi asettaa israelilaistyylinen vaatimus kansalaisuudelle ja/tai asumisajalle. Nythän sellaista ei käsittääkseni ole, mikä on mm. terrorismin torjunnan kannalta melkoinen puute. Lisäksi viittaan mm. venäläisdiplomaatteihin ampumaradoilla - tosin jos he ampuvat Venäjältä tuoduilla pyssyillä ja nauttivat diplomaattista koskemattomuutta, niin eipä sille mitään mahda. Muuta kuin julistaa henkilöt ei-toivotuiksi. Mutta suurlähetystön pitäisi olla diplomaattikeskus eikä mitään erikoisoperaatiokeskus.

Voi olla, että EU asettaisi jotakin ehtoja ei-kansalaisten syrjinnälle... mutta jos edes edellytettäisiin luvanhakijan olevan EU-kansalainen, niin sitä tuskin voi pitää syrjivänä ja se olisi askel oikeaan suuntaan.

8. Stand your ground -laki voimaan. Ja sitä tulkittaisiin aina niin, että päihtynyt on syyllinen.

Eli jos joku tunkeutuu kotiisi otettuasi yhden saunakaljan, niin sinä olisit syyllinen, mikäli tarttuisit aseeseen? En kannata.

Lisäys: Otan takaisin, linnadoktriini ja paikallaan seisominen menivät sekaisin. Mutta kuitenkin tuossa on heikkoutensa.

 

[KKpilot]

Tässä tullaan kohtaan "aseen käyttö". Milloin saa käyttää, miten saa käyttää ja miten pitää käyttää.

Myös, kun pitäisi käyttää, kykeneekö käyttämään? Psyykkinen ja eettinen toimintakyky.

 

[Huhta]

Myös, kun pitäisi käyttää, kykeneekö käyttämään? Psyykkinen ja eettinen toimintakyky.

Jos tuota lähdetään mittaamaan, niin helposti päädytään siihen, että psyykkinen häiriintyneisyys olisi myönteistä lupapäätöstä puoltava tekijä.

Sinänsä toki ihan aiheellinen pohdinta.

 

[YJT]

Tosin tietyllä tapaa soveltuvuuden määrittely on aina hankalaa. Olisiko esim. tuomio tietystä rikoksesta karsiva tekijä? Vaiko rikoksesta annettu rangaistus? Jokin yhdistelmä näistä? (Nämähän tiedetään, että "portsari mursi asiakkaan käden - sai 25 päiväsakkoa" ja "nuorukainen kaahasi moottoritiellä 200 km/h - sai 3 kk ehdollista vankeutta".)

Kyllä, mitään ehdottomia rajoja on vaikeaa asettaa; esim ravintolan järjestyksenvalvoja altistuu ihan eri tavalla pahoinpitelyrikosepäilyille kuin joku perusjamppa, joka ei arjessaan kohtaa väkivaltaa oikeastaan koskaan.

Yksi, epäsuosittu vaihtoehto voisi olla asettaa eri ikärajat asepalveluksen suorittaneille ja suorittamattomille. Epäsuosittuahan tämä olisi siksi, kun metsästysharrastuksen aloittaminen nuorella iällä vaikeutuisi.

Miksi sivarin käynyttä pitäisi kohdella eri tavalla kuin puoli vuotta rimaa hipoen intissä luistellutta? Sivari saattaa esim olla hyvin särmä tyyppi joka ei mennyt inttiin moraalisyiden takia; ei halua kohottaa asetta toista ihmistä vastaan, jolloin on samalla myös epätodennäköisempi väkivaltarikollinen kuin joku muu henkilö. Pahvin puhkomista eivät moraalisyyt kuitenkaan estä, eivätkä aseet ole itsessään pahoja.

Eli jos joku tunkeutuu kotiisi otettuasi yhden saunakaljan, niin sinä olisit syyllinen, mikäli tarttuisit aseeseen? En kannata.

Lisäys: Otan takaisin, linnadoktriini ja paikallaan seisominen menivät sekaisin. Mutta kuitenkin tuossa on heikkoutensa.

Erityisesti stand your ground on vaarallinen - ainakin jos se otetaan kirjaimellisesti - koska se saattaa altistaa kohtuuttomille seurauksille; puolustajalla ei ole velvollisuutta edes pyrkiä pakenemaan vaikka se olisi mahdollista, mikäli uskoo olevansa hengenvaarassa. Tällöin voi puolustautua jopa deadly forcea käyttämällä; vaikka vieressä olisi ovi josta pystyisi poistumaan turvallisesti, eikä kukaan muu olisi jäämässä vaaralle alttiiksi.

Myös tuo päihtyneenä automaattisesti syyllinen -juttu on samalla tavalla hyvin vaarallinen ajatus; edelleen riippuen siitä, miten se käytännössä toteutettaisiin.

 

[Fisu]

Myös, kun pitäisi käyttää, kykeneekö käyttämään? Psyykkinen ja eettinen toimintakyky.

Tämä tuskin on ihan yksinkertaisesti opeteltavissa oleva asia tässä yhteydessä. Voidaan vain kurssilla terottaa mieleen, että jos et tarvittaes toimi ja peräti ammu, niin rosmo kyl ampuu sut omalla aseellas. Tällainen tarvii muuten varsin syvällisen koulutuksen, jotta siitä olisi mitään iloa.

 

[Huhta]

Miksi sivarin käynyttä pitäisi kohdella eri tavalla kuin puoli vuotta rimaa hipoen intissä luistellutta? Sivari saattaa esim olla hyvin särmä tyyppi joka ei mennyt inttiin moraalisyiden takia; ei halua kohottaa asetta toista ihmistä vastaan, jolloin on samalla myös epätodennäköisempi väkivaltarikollinen kuin joku muu henkilö. Pahvin puhkomista eivät moraalisyyt kuitenkaan estä, eivätkä aseet ole itsessään pahoja.

Asepalvelus kertoo enemmän ihmisen henkisestä vakaudesta kuin siviilipalvelus, sillä onhan se paljon sitovampi ja autoritäärisempi ympäristö. Jos on sietänyt esimiesten vittuilua vaikka vain puoli vuotta ja vain välttämättömän tehden, niin katson tällaisen ihmisen osoittaneen enemmän kuin jonkun vuoden ajan palkatta kirjoja hyllyttäneen.

Meillähän on jo vastaavaa logiikkaa soveltava systeemi nykyisessä laissa (Ampuma-aselaki 45. pykälä). Poliisimies tai joku muu viran puolesta asetta kantava saa helpommin luvan myös omalle pistoolille kuin kaduntallaaja. Ei tarvita kaduntallaajalta edellytettävää harrastustodistusta kahden vuoden harrastuksesta laina-aseella, vaan luotettava selvitys harrastuksesta riittää (eli jotakin dokumentaatiota aseen tarpeesta).

Tämä siitä huolimatta, että toinen heistä on vapaaehtoisesti valinnut ammatin, johon väkivalta kuuluu olennaisena osana. Se lupaa hakeva kaduntallaaja voi hyvinkin omata korkeammat moraalikäsitykset. Esimerkiksi nyt tämä suuren yleisön joukossa klassinen "kaiken voi selvittää puhumalla" - oletko koskaan kuullut tuota kenenkään kollegasi suusta?

Mutta lainsäätäjä on katsonut, että tämä on hyvä järjestely, joten näin toimitaan. Minä katson, että samalla logiikalla on perusteltua antaa asepalveluksen suorittamisesta etua luvanhaussa.

 

[YJT]

Mä en usko että poliisimiesten oletettu korkeampi moraali on syynä siihen että ei vaadita harrastustodistusta, vaan esim se että lähtökohtaisesti poliisimies on katsottu riittävän tasapainoiseksi henkilöksi - mitä lähtökohtaisesti ei siviileistä tiedetä. Lisäksi siviiliaseella harjoittelu tukee työtehtäviä, pistooliin on saatu tietty koulutus, ja kun pistooli kuitenkin kulkee koko ajan mukana työtehtävissä ja toisaalta joka tapauksessa pystyisi viemään mutkan kotiin, niin senkään puolesta ei ole oikein tarvetta vaatia kahden vuoden harrastuneisuutta.

Mielestäni asepalveluksen suorittaminen ei miehellä kerro ihmisestä yhtään mitään, kun taas sivarin käyminen voi osoittaa tietynlaista selkärankaa ja periaatteista kiinni pitämistä. Naisten kohdalla tilanne voi olla eri, koska kyseessä on vapaaehtoinen juttu.

 

[Fisu]

Asepalvelus kertoo enemmän ihmisen henkisestä vakaudesta kuin siviilipalvelus, sillä onhan se paljon sitovampi ja autoritäärisempi ympäristö. Jos on sietänyt esimiesten vittuilua vaikka vain puoli vuotta ja vain välttämättömän tehden, niin katson tällaisen ihmisen osoittaneen enemmän kuin jonkun vuoden ajan palkatta kirjoja hyllyttäneen.

Meillähän on jo vastaavaa logiikkaa soveltava systeemi nykyisessä laissa (Ampuma-aselaki 45. pykälä). Poliisimies tai joku muu viran puolesta asetta kantava saa helpommin luvan myös omalle pistoolille kuin kaduntallaaja. Ei tarvita kaduntallaajalta edellytettävää harrastustodistusta kahden vuoden harrastuksesta laina-aseella, vaan luotettava selvitys harrastuksesta riittää (eli jotakin dokumentaatiota aseen tarpeesta).

Tämä siitä huolimatta, että toinen heistä on vapaaehtoisesti valinnut ammatin, johon väkivalta kuuluu olennaisena osana. Se lupaa hakeva kaduntallaaja voi hyvinkin omata korkeammat moraalikäsitykset. Esimerkiksi nyt tämä suuren yleisön joukossa klassinen "kaiken voi selvittää puhumalla" - oletko koskaan kuullut tuota kenenkään kollegasi suusta?

Mutta lainsäätäjä on katsonut, että tämä on hyvä järjestely, joten näin toimitaan. Minä katson, että samalla logiikalla on perusteltua antaa asepalveluksen suorittamisesta etua luvanhaussa.

Jos pelkästään pakollisen asepalveluksen suorittamista pitää minkäänlaisena merkkinä henkilön luotettavuudesta, niin siinä menee kyllä metsään ja pahasti. Jotta tämä teesi toimisi, niin se vaatisi, että selkeä valtaosa rikollisista olisi muuta kuin tätä ryhmää. Nähdäkseni ainoastaan RUK tai jokin asian tarkasteluun soveltuva erikoistehtävä toimii jonkinasteisena osoituksena henkilön luotettavuudesta, muttei yksinään vielä riitä. Intissä kun oppii sellaisiakin taitoja kuin vastuun välttely, lusmuilu ja alkoholismi, jos lähdetään samalle linjalle paisuttelemaan näkemyksiä intin käymisen maagisista vaikutuksista henkilön luonteeseen.

Analogia poliisista taas ei toimi edes alkumetreillä, jos on perehtynyt lakiin ja lainvalmistelumateriaaliin perusteluille asiasta. Kyseessä on virkamiehille annettu etu, JOS he voivat osoittaa tehtäviinsä kuuluvan pyssyn käytön. Ihan vain poliisina oleminen ei siis riitä perustelusta ja päälle tulee toki tavanomaiset perustelut tarpeesta. Asepalveluksen suorittamisesta etua saa puolet sen kestosta. Kyseessähän ei siis ole yksioikoisesti käsitys moraalista, vaan myös käsitys aseen käsittelytaidoista, mitä lainsäätäjän lähtökohtiin tulee.

 

[Herman30]

Mielestäni asepalveluksen suorittaminen ei miehellä kerro ihmisestä yhtään mitään, kun taas sivarin käyminen voi osoittaa tietynlaista selkärankaa

Jos pelkästään pakollisen asepalveluksen suorittamista pitää minkäänlaisena merkkinä henkilön luotettavuudesta, niin siinä menee kyllä metsään ja pahast

 

[Huhta]

Jos pelkästään pakollisen asepalveluksen suorittamista pitää minkäänlaisena merkkinä henkilön luotettavuudesta, niin siinä menee kyllä metsään ja pahasti. Jotta tämä teesi toimisi, niin se vaatisi, että selkeä valtaosa rikollisista olisi muuta kuin tätä ryhmää. Nähdäkseni ainoastaan RUK tai jokin asian tarkasteluun soveltuva erikoistehtävä toimii jonkinasteisena osoituksena henkilön luotettavuudesta, muttei yksinään vielä riitä. Intissä kun oppii sellaisiakin taitoja kuin vastuun välttely, lusmuilu ja alkoholismi, jos lähdetään samalle linjalle paisuttelemaan näkemyksiä intin käymisen maagisista vaikutuksista henkilön luonteeseen.

Luulen, että onkin. Toki joskus tsaarinaikana kaikki palvelivat, jos oli kaksi silmää, kaksi kättä ja kaksi jalkaa. Mutta viime vuosikymmeninä linjaa on kiristetty (erityisesti Mika Murasen jälkeen) ja vapautuksen saa nykyään helpommin.

Martti Lehti tutki nuorten (15-20-vuotiaiden) vuosina 1980-2004 tekemiä henkirikoksia. Vain 4,0% syyllisistä oli suorittanut asepalveluksen. 10,6% oli keskeyttänyt ja 6,2% oli vapautettu, minkä lisäksi 13,2% oli saanut lykkäystä muista syistä kuin opinnot (käytännössä terveysperuste?).

Eli ainakin nuorehkoissa henkilöissä asevelvollisuuden suorittaminen on merkittävä henkirikoksen tekemiseltä suojaava tekijä. Uskon, että sama näkyy myös myöhemmin elämässä - joskaan ei välttämättä yhtä vahvasti.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152540/TTA78_Lehti_2007.pdf?sequence=1

 

[Mikfin70]

Mä en usko että poliisimiesten oletettu korkeampi moraali on syynä siihen että ei vaadita harrastustodistusta, vaan esim se että lähtökohtaisesti poliisimies on katsottu riittävän tasapainoiseksi henkilöksi - mitä lähtökohtaisesti ei siviileistä tiedetä.

Tämä on hauska kohta, PV:n kantahenkilökuntaan kuuluva, joka haluaa hankkia aseen vaikka SRA-ammuntaan hankkii todistuksen siviiliampumakouluttajalta ollakseen sopiva aseen hankkija.
Ymmärrän, kyllä että radalla käynneistä pidetään suorituskirjaa, mutta siviili kirjoittaa todistuksen siitä, että on saanut koulutuksen ja on soveltuva ostamaan vaikka sen AR-sukuisen aseen.
Samaan aikaa töissä hänellä on kuitilla kaikkea 7.62 - 12.7 mm välillä ja myös mahdollisuus hakea patruunoita niihin.

Kaikki ei ihan ole kohdallaan..taisin kerran eräälle asehaastattelijalle sanoa mitä oli töissä kuitilla ja vastaus oli tyhjä katse.

 

[Rauhantekijä]

Minusta tämä nykyinen aseiden lupien antamisen menettely on ihan ok tänä päivänä. Voihan se olla että en itse kykene ajattelemaan asiaa niin kiemurasti kuin mitä jotkin kirjoitukset esittävät.
Hyvää tässä nykymallissa on se, että aseen tarve on se mistä lähdetään liikkeelle. Minusta sekin on ok että jos ei kykene osoittamaan tarvetta, ei henkilölle lähtokohtaisesti tarvitse antaa aseeseen lupaa.

Ampuma-aseet nyt kuitenkin on lähtökohtaisesti olemassa jonkin tappamisen tarkoitukseen. Ei näissä oikeasti mitään muuta harjoiteltavaa kohdetta ole.
Metsästäjä tappaa eläimiä ja muut tappaa ihmisiä. Sitä tarkoitusta varten harjoitellaan mitä varten se ase on hankittu.
Molempia yhdistää toki se, että haluttaessa on muotoiltavissa "urheiluperuste", eli silloin kun urheillaan niin ammutaankin vain pahvia ja muuta vähemmän elävää maalia.

Yllä mainitun rinnalla ymmärrän hyvin poliisin työturvallisuus-näkökulman eräänä osana koko asekeskustelua.
Itse olen täysin tyytyväinen siihen miten nykylaki toimii ja myöntää ampuma-aseet niille joilla perustelut on kunnossa. Ei tässä mitään todellista ongelmaa ole.


.

 

[Huhta]

Analogia poliisista taas ei toimi edes alkumetreillä, jos on perehtynyt lakiin ja lainvalmistelumateriaaliin perusteluille asiasta. Kyseessä on virkamiehille annettu etu, JOS he voivat osoittaa tehtäviinsä kuuluvan pyssyn käytön. Ihan vain poliisina oleminen ei siis riitä perustelusta ja päälle tulee toki tavanomaiset perustelut tarpeesta. Asepalveluksen suorittamisesta etua saa puolet sen kestosta. Kyseessähän ei siis ole yksioikoisesti käsitys moraalista, vaan myös käsitys aseen käsittelytaidoista, mitä lainsäätäjän lähtökohtiin tulee.

Paljonko poliisissa on aseettomia poliiseja? Lupakansliassa jokunen, samoin hallinnossa. Mutta kentällä ja tutkinnassa ase löytyy kai käytännössä jokaiselta, eli he kantavat sitä osana työtään.

Harrastustodistus edellyttää sen kymmenen harrastuskertaa kahden vuoden aikana, suhteellisen tasaisesti jakautuen. Tämä on se minua hiertävä asia. Ei tuossa ole mitään tekemistä turvallisen aseenkäsittelyn ja hyvän ampumataidon kanssa. Väitän, että saavutetaan korkeampi taitotaso, kun ne kymmenen ammuntakertaa suoritetaan peräkkäisinä päivinä tai peräkkäisinä viikonloppuina. Ei ketään opeteta ajamaankaan siten, että jaetaan 10 ajotuntia kahden vuoden ajalle, vaan kyllä se ajo-opetus pyritään suorittamaan tiiviimpänä pakettina.

Kaksi vuotta on ennen kaikkea "karenssiaika" (cooling off period), jos sinä aikana se itsemurha-ajattelu tai tappava mustasukkaisuus ehtisi helpottaa. Samaan tapaan kuin joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa asetta ei saa heti mukaan aseliikkeen tiskiltä heti maksamisen jälkeen, vaan liike saa luovuttaa sen ostajalle vasta muutaman päivän tai viikon kuluttua. Meillä valittiin kaksi vuotta...

 

[Samovarius]

Luulen, että onkin. Toki joskus tsaarinaikana kaikki palvelivat, jos oli kaksi silmää, kaksi kättä ja kaksi jalkaa. Mutta viime vuosikymmeninä linjaa on kiristetty (erityisesti Mika Murasen jälkeen) ja vapautuksen saa nykyään helpommin.

Martti Lehti tutki nuorten (15-20-vuotiaiden) vuosina 1980-2004 tekemiä henkirikoksia. Vain 4,0% syyllisistä oli suorittanut asepalveluksen. 10,6% oli keskeyttänyt ja 6,2% oli vapautettu, minkä lisäksi 13,2% oli saanut lykkäystä muista syistä kuin opinnot (käytännössä terveysperuste?).

Eli ainakin nuorehkoissa henkilöissä asevelvollisuuden suorittaminen on merkittävä henkirikoksen tekemiseltä suojaava tekijä. Uskon, että sama näkyy myös myöhemmin elämässä - joskaan ei välttämättä yhtä vahvasti.

15-20 -vuotiaiden ikälohkossa ikäryhmät 15, 16, 17 ja 18 ovat aina armeijaa käymättömiä, siis kaksi kolmasosaa (vain pieni murto-osa ehtii suorittaa palveluksen, ennenkuin täyttää 19). Kuitenkin ei-kutsuntaikäisiä on tasan puolet, ja käytännössä puolet myös rikoksiin syyllistyneistä.
Tämä tarkastelu ei siis todista mistään mitään. Ehkä siitä, että palveluksen keskeyttäminen on merkki siitä, ettei syyllisty henkirikokseen, sillä siinä osassa heitä on vain 10 % mutta 15 % (vuonna 2008 jopa 19%) kaikista varusmiehistä keskeyttää palveluksensa?

Jos taas tarkastellaan koko väestöä, asevelvollisuuden on suorittanut kaikista henkirikokseen tai mihin tahansa rikokseen syyllistyineistä jotain 80 %. Se on paljon vähemmän tarkoitushakuinen otanta kuin tämä.

 

[Samovarius]

Ampuma-aseet nyt kuitenkin on lähtökohtaisesti olemassa jonkin tappamisen tarkoitukseen. Ei näissä oikeasti mitään muuta harjoiteltavaa kohdetta ole.
Metsästäjä tappaa eläimiä ja muut tappaa ihmisiä. Sitä tarkoitusta varten harjoitellaan mitä varten se ase on hankittu.
Molempia yhdistää toki se, että haluttaessa on muotoiltavissa "urheiluperuste", eli silloin kun urheillaan niin ammutaankin vain pahvia ja muuta vähemmän elävää maalia.

.

Voitko kertoa nyt oikein hartaasti, aivan kaikessa rauhassa ja omin sanoin, että miten vaikkapa ampumahiihtäjät, vapaapistooliampujat, trap-mitalistit hankkivat aseita tappaakseen ihmisiä? Miten jousiampujat, keihäänheittäjät, pesäpalloilijat ja miekkailijat eroavat heistä?

 

[Rauhantekijä]

Voitko kertoa nyt oikein hartaasti, aivan kaikessa rauhassa ja omin sanoin, että miten vaikkapa ampumahiihtäjät, vapaapistooliampujat, trap-mitalistit hankkivat aseita tappaakseen ihmisiä? Miten jousiampujat, keihäänheittäjät, pesäpalloilijat ja miekkailijat eroavat heistä?

Eipä ole enempään tarvetta. Kerroin vain mielipiteeni omasta näkökulmastani. Muut voi kertoa omistaan.
.

 

[Huhta]

15-20 -vuotiaiden ikälohkossa ikäryhmät 15, 16, 17 ja 18 ovat aina armeijaa käymättömiä, siis kaksi kolmasosaa (vain pieni murto-osa ehtii suorittaa palveluksen, ennenkuin täyttää 19). Kuitenkin ei-kutsuntaikäisiä on tasan puolet, ja käytännössä puolet myös rikoksiin syyllistyneistä.
Tämä tarkastelu ei siis todista mistään mitään. Ehkä siitä, että palveluksen keskeyttäminen on merkki siitä, ettei syyllisty henkirikokseen, sillä siinä osassa heitä on vain 10 % mutta 15 % (vuonna 2008 jopa 19%) kaikista varusmiehistä keskeyttää palveluksensa?

Toki seuranta-ajan puute ja seuranta-ajan pituuden erot vinouttavat tarkastelua (vapautetut ehtivät olla pidemmän ajan tarkasteltavana versus palveluksen suorittaneet). Joka tapauksessa numeroiden suhde puhuu karua kieltään, kun katsoo kutsuntojen läpi menneitä ryhmiä.

24 keskeyttänyttä, 14 vapautettua, 30 muusta syystä [kuin opinnot] lykättyä. Toisaalta 9 palveluksen suorittanutta, 5 asepalvelusta suorittamassa, 1 siviilipalvelusta suorittamassa, 13 ollut kutsunnoissa, ei vielä astunut palvelukseen, 2 opintojen vuoksi lykkäystä. Jätin pois ei-asevelvollisen, koska en keksinyt, kumpaan ryhmään hänet luokittelisin.

Mikäli nämä tapaukset ryhmitellään, voidaan todeta 68 olevan negatiivisella tiellä ja 30 olevan positiivisella tiellä. Verrokkiryhmä ei varmasti näyttäisi samalta, jos sellainen olisi.

Jos taas tarkastellaan koko väestöä, asevelvollisuuden on suorittanut kaikista henkirikokseen tai mihin tahansa rikokseen syyllistyineistä jotain 80 %. Se on paljon vähemmän tarkoitushakuinen otanta kuin tämä.

Epäilen vahvasti väitteen paikkansapitävyyttä.

Lisäksi voi kysyä, miksi Israelissa on päädytty aiemmin esittämääni ratkaisuun? Tunnepohjalta? Vai onko heillä kenties jotakin syitä toimia siten kuin he toimivat?

 

[YJT]

Harrastustodistus edellyttää sen kymmenen harrastuskertaa kahden vuoden aikana, suhteellisen tasaisesti jakautuen. Tämä on se minua hiertävä asia. Ei tuossa ole mitään tekemistä turvallisen aseenkäsittelyn ja hyvän ampumataidon kanssa. Väitän, että saavutetaan korkeampi taitotaso, kun ne kymmenen ammuntakertaa suoritetaan peräkkäisinä päivinä tai peräkkäisinä viikonloppuina. Ei ketään opeteta ajamaankaan siten, että jaetaan 10 ajotuntia kahden vuoden ajalle, vaan kyllä se ajo-opetus pyritään suorittamaan tiiviimpänä pakettina.

Ei sillä olekaan tekemistä aseenkäsittelytaidon tai ampumataidon kanssa, vaan sen kanssa että ampumaharrastus on todellinen eikä asetta hankita hetken mielijohteesta. Eri asia sitten, onko tällainen vaatimus hyvä vai ei.

Kaksi vuotta on ennen kaikkea "karenssiaika" (cooling off period), jos sinä aikana se itsemurha-ajattelu tai tappava mustasukkaisuus ehtisi helpottaa. Samaan tapaan kuin joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa asetta ei saa heti mukaan aseliikkeen tiskiltä heti maksamisen jälkeen, vaan liike saa luovuttaa sen ostajalle vasta muutaman päivän tai viikon kuluttua. Meillä valittiin kaksi vuotta...

Kaksi vuotta on tosiaan myös karenssiaika, mutta ennen kaikkea kyse on siitä että ampumaharrastus on todellinen.

 

[Fisu]

Paljonko poliisissa on aseettomia poliiseja? Lupakansliassa jokunen, samoin hallinnossa. Mutta kentällä ja tutkinnassa ase löytyy kai käytännössä jokaiselta, eli he kantavat sitä osana työtään.

Ei sillä ole väliä, koska väittämäsi oli alunperin väärin. Pelkkä poliisina olo kun ei ole peruste. Poliisi tarvitsee asiakirjan, jolla todistaa, että hän hoitaa tehtävää, jossa tarvitsee asetta. Hän ei todista olevansa poliisi, vaan että käyttää asetta tehtävässään. Sekin on sitten asia erikseen pilkunnussinta-osastolle että onko toimistotyö tällainen lainsäätäjän tarkoittama tehtävä, joka edellyttää aseen käyttöä.

Harrastustodistus edellyttää sen kymmenen harrastuskertaa kahden vuoden aikana, suhteellisen tasaisesti jakautuen. Tämä on se minua hiertävä asia. Ei tuossa ole mitään tekemistä turvallisen aseenkäsittelyn ja hyvän ampumataidon kanssa. Väitän, että saavutetaan korkeampi taitotaso, kun ne kymmenen ammuntakertaa suoritetaan peräkkäisinä päivinä tai peräkkäisinä viikonloppuina. Ei ketään opeteta ajamaankaan siten, että jaetaan 10 ajotuntia kahden vuoden ajalle, vaan kyllä se ajo-opetus pyritään suorittamaan tiiviimpänä pakettina.

Näinhän se todellisuudessa on, mutta tämä on kirjattu virallisesti siihen asuun, että lainsäätäjä haluaa aseluvan hakijan olevan perehtynyt pyssyilyyn, niin että hänellä on käsittelytaidot ja lähtökohdat harrastuksen jatkumiselle. Paremmin tämän älyttömyyden ymmärtää, kun ymmärtää, mistä lähtökohdista lainsäätäjä on tähän päätynyt: lainsäätäjän oletus on ollut, että kun tällainen älyttömyys säädetään, niin seurat hankkivat aseet, joilla aseettomat voivat harjoitella sen pari vuotta. Yhtäkkiä se ei kuulostakaan enää niin älyttömältä - siis jos maailma myös ministeriön ulkopuolella toimisi näin elämästä irtaantuneella tavalla. Siitä ajatusmaailmasta lainsäätäjäkin hiljaisesti luopui, mutta älyttömyys jäi. Ei ollut heidän ongelmansa. Ei ollut tärkeitä kavereita harrastajina ja saatiinpahan niin ikävää ja vaarallista pyssyilyä vaikeutettua. Taas jälleen kerran. Olihan samoihin aikoihin niitäkin kupruja ilmoilla, että mitä jos säilytettäis pyssytkin radalla, niin ei pääsisi jonne ampumaan ihmisiä kaupungille, kun ase on radalla säilössä ja saa käyttää vain radalla. Koska laki.