Varsinkin nuoremmassa ampujapolvessa on paljon välineriippuvuutta.
Aseisiin hommataan kaikki helpottava teknologia samantien. Ensimmäiseen pistooliin ostetaan heti punapiste päälle, kivääri sepitetään kompilla, hommataan herkkä laukaisukoneisto, kevennetty luisti ja päälle joku kiva variaabeli.
Ja mikäs siinä, kisahirmun kalusto valmiina, eikä voi syyttää kuin itseään jos ei sijoitukset kisoissa ole nousujohteiset.
Mutta maanpuolustuksellisesti ei kovin järkevää, ettei ikinä opi ampumaan rautatähtäimillä niin pistoolilla kuin kiväärilläkään. Intin Glockissa ei punapistettä ole, joten jos olet opetellut ampumaan vain pp:llä, niin jos sinulle pistooli jaetaan niin aika nollista saa taas lähteä.
Sama kiväärien suhteen. Herkkulaukaisulla varustettu kompattu arska jollain 1-8x variaabelilla on aika erilainen ammuttava kuin modaamaton rk62, joka todennäköisimmin lyödään perkissä kouraan.
"Ammun mun arskalla pleittiosumia 500 metrin päästä." No vupdiduu, teeppä se sama ärkoolla.
Siksi itseäni karhentaa, kun kovat urheiluampujat pitävät itseään myös kovina sota-ampujina, vaikka treenaavat pelkästään urheilua urheiluvälineillä.