Aselaki ja hallussapitolupa, luvalliset ja luvattomat aseet

Itse taas kuullut huhuja, että PV tvälläreiden on pitänyt käydä opettamassa tiettyjä eroja esim AK sukusissa.
 
Ei ne poliisitkaan aina välttämättä ymmärrä aseista enempää kuin sika höyrykoneista, siis JOS eivät ole ihan itse oikeasti kiinnostuneita niistä ja harrasta niitä esim metsästys, res tai jonkun muun ammuntalajin kautta

ei todellakaan tiedä. ...Erään aseluvanhakijan tuomaa asetta tarkastava "ylempi viranomainen" silloisessa salon poliisilaitoksessa otti vastaan AR- 15 tyyppisen aseen käteensä ja pyöritteli sitä siinä ihmeissään ja nyki arskan lipaskuilua alaspäin ja kysyi asetta näytille tuoneelta että, "miten ihmeessä tämän lippaan saa irti aseesta?" :rolleyes:

Tässä on suurinpiirtein kerrottu millainen on aseiden ja niiden ominaisuuksien sekä toiminna asiantuntemus poliisiin lupahallinnossa...:confused:

NOh.... tästä tapahtumasta on jo vuosia kulunut mutta en ihmettele, vaikka sama tilanne toistuisi useammasskin aseen-näyttö paikassa nykyäänkin... :confused:
 
NOh.... tästä tapahtumasta on jo vuosia kulunut mutta en ihmettele, vaikka sama tilanne toistuisi useammasskin aseen-näyttö paikassa nykyäänkin... :confused:

Eikö suomalaisessa poliisikulttuurissa ihmiset käy radalla ampumassa, vaikka ihan huvikseen ilman mitään SRA treenejä?
 
Eihän suomalaisessa perinteisessä poliisikulttuurissa ase ole näytellyt juuri mitään muuta osaa kuin välttämätön paha jota pitää roikottaa mukana, täällä luotetaan enemmän puhejudoon taikka äärimäisessä tapaukessa kumipamppuun. Tämmöisen käsityksen olen saanut.
 
Suomesta. Asuin syntämästäni alkaen Suomessa, ja muutin ulkomaille vasta kun olin 28 vuotias. Miksi kysyt?


No kun kysyt sellaista, jonka vähänkään enepää ammuntaa harrastanut on on nähnyt ja ymmärtänyt.

Eli poilisi joka harrastaa toiminta-ammuntaa on poliisipiireissä "vinoon katsottu" ihminen... Niissä ympyröissä ei ole katsottu hyvällä sellaisia virkaveljiä, jotka harrastavat urheiluammuntaa...siis toiminnaliisia lajeja...:oops:

en tiedä mistä tämä asenne johtuu mutta tämä on totta mitä nyt kirjoitan koska tämän on minulle monet tutut poliisit ja valtion virkamiehet kertoneet.
 
Suomessa pitkään, vielä nykyäänkin esim jos kannat asetta reisikotelossa, olet Rambo. Aivan sama onko sulla kyynärpää yms paskana tai helpompi muuten vaan vetää hieman matalemmasta kotelosta... olet asehullu Rambo. Ja tämä siis viranomaispuolella.
 
Suomessa pitkään, vielä nykyäänkin esim jos kannat asetta reisikotelossa, olet Rambo. Aivan sama onko sulla kyynärpää yms paskana tai helpompi muuten vaan vetää hieman matalemmasta kotelosta... olet asehullu Rambo. Ja tämä siis viranomaispuolella.
Omat havaintoni aiheesta ihan saman suuntaisia mitä viranomaisena työskenteleviä kavereita jututtanut. Ja jopa entisen tväl-upseerinkin suusta tullut tuon suuntaisia sammakoita mitä en olisi ikinä uskonut.
 
Suomessa pitkään, vielä nykyäänkin esim jos kannat asetta reisikotelossa, olet Rambo. Aivan sama onko sulla kyynärpää yms paskana tai helpompi muuten vaan vetää hieman matalemmasta kotelosta... olet asehullu Rambo. Ja tämä siis viranomaispuolella.

Omat havaintoni aiheesta ihan saman suuntaisia mitä viranomaisena työskenteleviä kavereita jututtanut. Ja jopa entisen tväl-upseerinkin suusta tullut tuon suuntaisia sammakoita mitä en olisi ikinä uskonut.
Oliskohan poliisin ylemmässä organisaatiossa jotain sisäistä ongelmaa suhtautumisessa toiminnalliseen ammuntaharrastukseen? o_O
 
o kun kysyt sellaista, jonka vähänkään enepää ammuntaa harrastanut on on nähnyt ja ymmärtänyt.

Mun kokemukset on sorakuopilta, hylätyiltä taloita, mökeiltä, intistiä ja muista paikoista missä viranomaiset ei luuhaa. Ensimmäisen kerran kun mua osoitettiin aseella, oli neljä vuotiaana, kun faija tuli hakemaan mua takaisin virka-aseella. Päättäväisenä, sanoin: "Ei, mä pysyn äidin kanssa." Avasin auton oven ja juoksin himaan. Myöhemmin on sattunut vaikka mitä, mutta viranomaisten kanssa en ole hirveästi vehdannut, vaan yrittänyt pysyä niin sanotusti, "Under the radar."
 
Eihän suomalaisessa perinteisessä poliisikulttuurissa ase ole näytellyt juuri mitään muuta osaa kuin välttämätön paha jota pitää roikottaa mukana
Mulla on samansuuntainen käsitys.
Imagosyistä poliisi ei halua arkipäivän yleiskuvaansa mitään sellaista näkyvää elementtiä, josta voisi päätellä "ammattimaista aseenkäyttötaitoa". Painotus ehdottomasti mieluummin puhejudon puolella.
Oikeastaan voisi sanoa että koko yhteisö johdosta kentälle valvoo itseään ja kollegat toisiaan, jotta pysytään tällaisessa imagon peruskuvassa. Tällä vältetään poliisiin kohdistuva turha kommentointi asehulluudesta.
Erikoistehtävissä onkin toinen vaihde päällä ja siihen kuvaan sopii selkeästi erilainen imago, tällä kertaa mieluiten sieltä ihan "ääri-ramboilun" suunnasta jos näin voisi kuvannollisesti sanoa.

Poliisi on kuitenkin lähtökohtaisesti yhteiskunnan ja kansalaisten palvelijan roolissa (vastaamassa turvallisuudesta) ja palvelija ei tule tehtävälleen mutka edellä noin pääsääntöisesti.
 
Mutta toisaalta onhan asiassa jotain kummallista, ase on poliisille työkalu. Ja jokainen ammattilainen tulisi hallita työkalujaan mahdollisimman turvallisesti ja hyvin. Joten luulisi olevan niin poliisin itsensä kuin kansalaisenkin etu että konstaapeli hallitsee asettaan vaistomaisesti. Joka taas vaatisi paljon harjoittelua.
 
Periaatteessa joo..... mutta kun valtayleisö ei ajattele aseita noin syvällisesti.
Pintaraapaisuna ymmärtävät vain että aseet ovat kauheita kaikilla ja parasta kun se ei näy poliisillakaan. Omalla toiminnallaan poliisi varmastikin haluaa tukea tätä ajatusta vrt mitä aikaisemmin sanoin imagosta.
 
Mutta toisaalta onhan asiassa jotain kummallista, ase on poliisille työkalu. Ja jokainen ammattilainen tulisi hallita työkalujaan mahdollisimman turvallisesti ja hyvin. Joten luulisi olevan niin poliisin itsensä kuin kansalaisenkin etu että konstaapeli hallitsee asettaan vaistomaisesti. Joka taas vaatisi paljon harjoittelua.

Tässä on esimerkki äärimmäisen ikävästä tapauksesta jossa valitettavasti aseenkäsittelyn perusasiat unohdettiin pienksi hetkeksi..
Pudasjärvellä vartijan ampuneelle poliisille ehdollinen vankeustuomio

Pohjois-Suomi 27.6.2012 15:12 | Päivitetty 27.6.2012 16:03
Arkisto
Kaleva


Oulun käräjäoikeus on tuominnut vartijan ampuneen poliisin viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Poliisi sai tuomiot törkeästä kuolemantuottamuksesta, vaaran aiheuttamisesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syyttäjä vaati rangaistuksia näistä samoista rikoksista.

Poliisihallitus ja vartijan ampunut poliisi määrättiin maksamaan yhteensä 27000 euron korvaukset kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä vartijan perheelle. Asianomistajien korvausvaatimukset olivat yhteensä 90000 euroa.Lisäksi poliisi määrättiin maksamaan korvauksia todistelukustannuksina reilut 2500 euroa.

Poliisi: Ampuminen oli vahinko

Vartija kuoli joulukuussa 2010 Pudasjärven poliisilaitoksen kahviossa yövuorossa. Hän sai surmansa poliisin luodista.

Tuomittu poliisi ja vartija olivat hetkeä aikaisemmin tehneet kahden muun poliisin kanssa omatoimisia taktiikkaharjoituksia ja rastitehtäviä. Harjoitusten jälkeen ryhmä meni poliisilaitoksen kahvioon, jossa vartija ja toinen poliisi päättivät jatkaa aseenkäsittelyharjoituksia.

Tuomittu poliisi liittyi yllättäen mukaan harjoituksiin.

Syyttäjän mukaan poliisi oli laukaissut aseen tähtäämättä sitä mihinkään. Poliisin mukaan aseen laukaiseminen oli vahinko.
Poliisi myönsi syyllistyneensä kuolemantuottamukseen mutta kiisti syyllistyneensä törkeään kuolemantuottamukseen.
Oikeuden mukaan poliisi aiheutti törkeällä huolimattomuudellaan vaaraa myös kahdelle muulle poliisille.

Tämän tapauksen poliisi on jostain syystä unohtanut kun poliisijohdon toimesta puhutaan viime aikoina virantoimituksessa kuolleista poliiseista. Tottahan kyseinen vartija kuuluu poliisin organisaatioon, vaikkei ilmeisesti varsinainen kenttämies ollutkaan. Hänenkin varustuksiinsa kuului myös palveluase jonka käyttöä tämän tapahtuman yhteydessä harjoiteltiin.

Uutisessa kerrotusta "tähtäämättömyydestä" on ollut toisenlaistakin tietoa. Mutta sitä on turhaa enempää kaivella kun tapaus oli kokonaisuudessaan "tyhjällä aseella sattunut" täydellisen ennakoimaton vahinko. Kaikesta järkyttävyydestään huolimatta tästäkin tapauksesta pitää oppia ja aivan varmasti näin on myös tehty.
 
Muistelen joskus kuulleeni, että ammattisotilaat olisivat aikanaan saaneet (myös sarjatuli-)aseita luville hyvinkin helposti (pari muutakin viestiä aiheesta ko. sivulla). Nykyäänhän käytäntö on sitten vähän toista... Historiallisestikin lupakäytännöt ovat olleet aika erilaisia aikoinaan.

.

Varusmiesaikoina tupakaveri suunnitteli lähtöä rajavartiaksi, koska oli kuulemma yksi niitä harvoja tapoja saada sarjatuliase. Partioaseeksi olisi kuulemma saanut luvan mutta jos ei 7.62x39 kelpaa niin sitten maksaa patruunat itse. En tiedä oliko totta, sillä henkilö ihan itse ryssi mahdollisuutensa, kuten aselupansakin ja metsästysseuran jäsenyydenkin vaihtamalla kinkkipyssyynsä setänsä tuomat osat jotka mahdollisistivat sarjatulen. Tetsausretki ampumaradalla hirvitauluun päättyi metsästysseuran johtajan paheksuvaan katseeseen ja poliisien käyntiin.
 
Eihän suomalaisessa perinteisessä poliisikulttuurissa ase ole näytellyt juuri mitään muuta osaa kuin välttämätön paha jota pitää roikottaa mukana, täällä luotetaan enemmän puhejudoon taikka äärimäisessä tapaukessa kumipamppuun. Tämmöisen käsityksen olen saanut.
Olen tavannut nyttemin jo eläköityneen ylikonstan, joka ylpeästi sanoi tarttuneensa vain kerran virkaurallaan käsiaseeseen. Yleensä ei pitänyt asetta mukana edes. Luotti nyrkkeihinsä, jos tarvittiin kättä pitempää.
Vielä vanhempia poliiiseja kun olen myös paljon jututtanut, niin heillä oli vastassa sodan käyneet miehet. Ja nämä taas varsinkin viinapäissään vain nauroivat, jos uhkasi aseella. Sanoivat vaan, että on meitä poika kuule ennenkin aseella osoitettu, ja vähän isommalla kuin tuo sinun nallipyssys. Puhejudo oli ison joukon mielestä oikeasti se kaikkein tehokkain väline, sitten ehkä pamppu ja nyrkit.
Ajat ovat muuttuneet, peruuttamattomasti. Mutta voisiko tällaisista kokemuksista syntyä se haulikko/känninen mies- toimintakulttuuri, joka ei sitten tahdo lähteä irti sitten mitenkään.
 
Ajat ovat muuttuneet, peruuttamattomasti. Mutta voisiko tällaisista kokemuksista syntyä se haulikko/känninen mies- toimintakulttuuri, joka ei sitten tahdo lähteä irti sitten mitenkään.

Puhe on hyvä, varsinkin Suomalaisille, mutta nykyään kun maapallo on pienentynyt ja pohjolaan saapuu porukkaa ties mistä, niin ei voi enään olettaa että kaikki tykkää jutustelusta. Naapurissa varsinkin on totuttu näkemään lyhyitä rynkkyjä virkaihmisten käsissä.
 
Tässä on esimerkki äärimmäisen ikävästä tapauksesta jossa valitettavasti aseenkäsittelyn perusasiat unohdettiin pienksi hetkeksi..


Tämän tapauksen poliisi on jostain syystä unohtanut kun poliisijohdon toimesta puhutaan viime aikoina virantoimituksessa kuolleista poliiseista. Tottahan kyseinen vartija kuuluu poliisin organisaatioon, vaikkei ilmeisesti varsinainen kenttämies ollutkaan. Hänenkin varustuksiinsa kuului myös palveluase jonka käyttöä tämän tapahtuman yhteydessä harjoiteltiin.

Uutisessa kerrotusta "tähtäämättömyydestä" on ollut toisenlaistakin tietoa. Mutta sitä on turhaa enempää kaivella kun tapaus oli kokonaisuudessaan "tyhjällä aseella sattunut" täydellisen ennakoimaton vahinko. Kaikesta järkyttävyydestään huolimatta tästäkin tapauksesta pitää oppia ja aivan varmasti näin on myös tehty.

Vuosia taaksepäin, vastaavanlainen tapaturma tapahtui poliisikoululla. Tuloskin oli sama.
 
No kun kysyt sellaista, jonka vähänkään enepää ammuntaa harrastanut on on nähnyt ja ymmärtänyt.

Eli poilisi joka harrastaa toiminta-ammuntaa on poliisipiireissä "vinoon katsottu" ihminen... Niissä ympyröissä ei ole katsottu hyvällä sellaisia virkaveljiä, jotka harrastavat urheiluammuntaa...siis toiminnaliisia lajeja...:oops:

en tiedä mistä tämä asenne johtuu mutta tämä on totta mitä nyt kirjoitan koska tämän on minulle monet tutut poliisit ja valtion virkamiehet kertoneet.

Ihan hyvä etteivät ole lähteneet apinoimaan jenkkien ramboiluja.
 
Back
Top