Näin on, ja useimmissa maissa on päätoiminen kaartin joukko joka harjoittelee ja tekee vain paraateja ja seremonioita. Suomessa on tähän hommaan Kaartin jääkärirykmentin sotilaspoliisit, jotka tekevät normaalia vartiopalvelusta ja koulutusta. Jos tulee valtiovierailu, keskeyttävät koulutuksen, vaihtavat edustusunivormun, kertaavat aseotteita ym 15-30 minuuttia ja sitten edustamaan. Seremonioiden jälkeen taas takaisin normipalvelukseen. Aseotteet eivät varmasti ole yhtä särmiä kuin muilla, mutta hallitsevat paremmin rakennusten vyöryttämisen.
Asevelvollisuuden pitää muuttua
- Viestiketjun aloittaja Taitolaji
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- asevelvollisuus
Näin on, ja useimmissa maissa on päätoiminen kaartin joukko joka harjoittelee ja tekee vain paraateja ja seremonioita. Suomessa on tähän hommaan Kaartin jääkärirykmentin sotilaspoliisit, jotka tekevät normaalia vartiopalvelusta ja koulutusta. Jos tulee valtiovierailu, keskeyttävät koulutuksen, vaihtavat edustusunivormun, kertaavat aseotteita ym 15-30 minuuttia ja sitten edustamaan. Seremonioiden jälkeen taas takaisin normipalvelukseen. Aseotteet eivät varmasti ole yhtä särmiä kuin muilla, mutta hallitsevat paremmin rakennusten vyöryttämisen.
Kokeileppa nyt korreloida
Mika
Kersantti
Noin esitettynä asiassa on tietenkin järkeä, mutta silloin omana alokasaikana kouluttajat oikein korostivat sitä, ettei sotilaan pidä koskaan ajatella omilla aivoillaan, vaan tehdä kyselemättä,
mitä käsketään. Ja aika usein ne käskytkin olivat lähinnä turhaa simputtamista. Tämän tyyppistä koulutusta on aika vaikea ymmärtää saati sitten hyväksyä.
Kuulostaa erikoiselle jopa 80-luvulla intin käyneelle. Mikä joukko-osasto oli kyseessä jos sopii udella?
Kun miettii niin tiettyjä käskyjä pitää noudattaa heti ja ajattelematta. Kuten rynnäkköön, mars, mars jne.
Näiden käskyjen totteleminen auttaa voittamaan sodan. Joka taas mahdollistaa yksilön selviämisen sodasta.
Toinen luokka on sitten näitä käskyjä joissa pitää käyttää harkintaa. Kuten esim. edellä mainitut eettiset kysymykset..
Mika
Kersantti
Olin HelItR:n saapumiserää 1/1981. En silti osoittaisi sormella yksikköä tai sen kouluttajia, koska käsittääkseni meininki oli tuohon aikaan aika samanlaista joka paikassa. Ja silloinkin kouluttajissa oli eroja. Osa oli sellaisia, jotka olisi ilman varauksia hyväksynyt esimiehikseen myös sodassa, ja osa sellaisia, joihin ei ollut juuri minkäänlaista luottamusta.
Itsekkin tuli oltua varusmiehenä 1980-luvulla. Muutama kouluttajista oli juuri jyrkkiä käskyttäjiä jotka eivät kannustaneet minkäänlaiseen omatoimisuuteen tai ajatteluun. Pääosa kouluttajista oli hyviä ja yrittivät saada porukkaa toimimaan oma-aloitteisesti ja jopa miettimään parempia tapoja täyttää annetut tehtävät. Pääosa varusmiesjohtajista osasi vain vaatia käskyjen sopeaa noudattamista ja osa myös simputti sikana.
Niistä ajoista on menty isoja harppauksia eteenpäin, etenkin varusmiesjohtajien koulutuksen ja asenteen puolella. Simputus on lähellä nollaa ja valtaosa johtajista ymmärtää että aivojaan käyttävä taistelija on parempi kuin vain käskyjä ja komentoja odottava. Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta iskostaa joukolle tietyt äksiisikomennot joita seuraa aina salamannopea käskyn toimeenpano.
Inttini kävin -80-luvulla. Tuolloin äksiisiä oli jonniinverran. Suoranaista simputtamistakin vielä esiintyi, joskaan ei sitä niin paljon ollut. Käskyjä piti noudattaa heti eikä 16. päivä, jopa tilanteissa, joissa se tuntui aivan hömelöltä. Alokasaikainen hyppyyttäminen tähtäsi selvästi siihen, että koulutuksen seuraavalle vaiheelle oli edellytyksiä. Ja niin edelleen. Merkille kannattaa panna se, että kaikissa armeijoissa on aika samanlaiset metodit. Tuskin turhaan. Tuliko rvl:n metodeilla huono baikal-taistelija? Ei tullut, uskallan väittää, että varsin hyvä vieläpä. Olisiko tullut parempi metodeilla, joista puuttuivat äksiisin ja jopa lievän simputtamisen elementit? Jaa-a, se jää tietämättömiin, mutta epäilen vahvasti, että koulutus oli suunniteltu oikein ja toteutettiin oikein hyvin.
Valtaosa jätkistä kestää hyvin palveluksen. Pv ja rvl pitävät kiinni tietyistä asioista myös omalta puoleltaan, eräs tärkeimmistä on se, että jätkiä kohdellaan tasavertaisina. Jos tuosta tasavertaisuudesta luovuttaisiin, se olisi kyllä erittäin arveluttava tie. Ja muutamat muutkin "lupaukset" palveluksessaoleville pidetään hyvin....silloin on varaa vaatiakin ja jätkät tottelee.
Voin hyvin kuvitella, että tietty alkukarsinta sisäänotettavista on mahdollistanut monen asian sujumisen entistä paremmin.
Valtaosa jätkistä kestää hyvin palveluksen. Pv ja rvl pitävät kiinni tietyistä asioista myös omalta puoleltaan, eräs tärkeimmistä on se, että jätkiä kohdellaan tasavertaisina. Jos tuosta tasavertaisuudesta luovuttaisiin, se olisi kyllä erittäin arveluttava tie. Ja muutamat muutkin "lupaukset" palveluksessaoleville pidetään hyvin....silloin on varaa vaatiakin ja jätkät tottelee.
Voin hyvin kuvitella, että tietty alkukarsinta sisäänotettavista on mahdollistanut monen asian sujumisen entistä paremmin.
KorpiSISSI
Kenraali
Omat varusmiesaikaiset kokemukseni pohjaavat 1979-80 ja KAIPR/SISSIK:aan. Tuo rutiinin omainen käskytys vs. omien aivojen käyttö on kokemukseni ja muistamani mukaan erittäin yksikkö- ja aselajikohtaista. SissiK:ssa peruskoulutuskauden jälkeen ei harrastettu paljoakaan äkseerausta kun oli niin paljon muuta opittavaa (kalustot, aseet, pion.toiminta, viesti, tied., sissitoim. jne.jne.). Viereisiä PSTK:n ja KRHK:n toimia kun seurasi, siellä todella harrastettiin suoria komentoja, johtuen asejärjestelmien käyttörutiineista ja niiden upottamisesta selkäytimiin. Muutoinkin näissä muissa yksiköissä, etenkin tykkimiesten puolella äkseeraus meni useinkin simputuksen omaiseksi, ainakin sissin silmin.
Sissihommissa ei simputus ollut mikään ongelma, etenkin kun johtajien piti tulla toimeen miesten kanssa metsässä pitkiäkin aikoja. Helpommalla pääsi sissi-johtajatkin kun kenellekkään ei jäänyt mitään hampaankoloon
..ja kunnioitus/luottamus pysyi molempipuolisena. Samoin kantahenkilökunnan käytös varusmiehiä kohtaan muuttui täysin peruskoulutuskauden jälkeen huomattavan asialliseksi. Joillain ilmeni kaksi eri persoonaa; kasamilla ja maastossa Alokaskoulutuksesta minulla on kokemusta vain alokkaana, koska toimin vanhempien sisissien kouluttajana aliupseerikoulun jälkeen palveluksen loppuun saakka. Päiväohjelma oli etenkin talviaikaan hyvin selvä; aamupalan jälkeen sukset jalkaan ja maastoon, illalla takaisin kasarmille. Puolet ajasta yövyttiinkin maastossa, kun koulutusjaksot oli kuumimmillaan.
Meillä erityisesti hajautettu toiminta edellytti joukon omatoimisuutta ja omien aivojen käyttöä ns. "tehtävätaktiikan" mukaisesti. Parhaimmillaan oltiin "hajaleirillä" n. 2 viikkoa omin nokin, omilla ryhmillä kouluttamassa ja harjoittelemassa käskettyjä tehtäviä. Kantahenkilöstöäkään ei näkynyt kuin muutamina päivinä ja käskyt kulki "postilaatikkojen" välityksellä kirjallisena. SISSIK:ssa harvemmin toimittiin komppania koossa ja joukkueena toimittaessakaan ei esim. kokelaiden toiminta ryhmän näkökulmasta tullut esiin kuin käskynannossa ryhmänjohtajille. Toki he suunnittelivat toimintaa, valvoivat suorituksia mutta käytännön johtamisesta jäi pääasiallinen vastuu ryhmien johtajille.
Porukka kummasti kiinteytyy ja työnjako muotoutuu automaattiseksi, kun tehtävät on joka tapauksessa porukan toimesta hoidettava. Jos joku alkaa luistamaan vastuustaan, porukkakuri pitää huolen ettei toistu. Varusmiesjohtaja toimii lähinnä työnjohtajana, jakaen "vuorolistoja" ja asettaen porukalleen tehtäviä. Harvemmin sattui tilanteita ettei vapaaehtoisia löytynyt tai JOUTUI erityisesti KÄSKEMÄÄN. Toki oma ryhmäni joskus jupisi, kun ilmoitin oman ryhmäni vapaaehtoiseksi johonkin tehtävään mutta ei sen kummempaa.
EDIT: 2v5kk TJ
Viimeksi muokattu:
Liikuttelun ehkä jotenkin hyväksyn, mutta senkään suhteen en ole täysin vakuuttunut. Muissa yhteyksissä ihmisjoukkoja onnistutaan liikuttelemaan paikasta toiseen ilman tahtimarssia. Näin jopa intin kertausharjoituksissa, joissa ressut jotenkin maagisesti osasivat siirtyä paikasta A paikkaan B ilman tahtimarssia. Joka tapauksessa muu touhu onkin sitten ihan turhaa. Niitä rynkyn heilautuksia olalta ja olalle, ja lakin yhtäakaisia päästäottoja voidaan keskittää jollekin kunniakomppanialle, joka tehköön niitä ulkomaalaisille vieraille tai kentsuille, jos näiden tarvitsee saada erektioita siitä, että sotilaat toimivat synkronissa. Nykyaikaiselle sodankäynnille niillä ei ole mitään käyttöä.
Se, että joskus on jotain tehty, ei tarkoita sitä, että niin pitäisi tehdä jatkossakin. Tämä koskee kaikkia muitakin elämänaloja, miksei armeijaakin? Tiiviissä kolmirivissä marssiva sotajoukko oli erittäin tärkeää itse sotimisen kannalta joskus Kustaa II Adolfin aikaan. Sen harjoittelulle oli siis hyvät perustelut. Nyt ei ole, vaan nämä asiat roikkuvat siellä mukana vain menneisyyden painosta. Mainitsemani "hattu, päästä" -komento liittyy rukoiluun. Tällekin oli paikkansa aikaan, kun suunnilleen kaikki uskoivat Jeesukseen ja siihen, että hän on meidän sotajoukkomme puolella, ja uskonnollisella aivopesulla oli ihan oikeasti jonkinlainen rooli armeijan motivaattorina. Nykyaikana, kun entistä harvempi sotilas edes on kirkon jäsen (koko kansasta ev. lut kirkossa on 74% ihmisistä, nuorista osuus on vielä pienempi), tämä komento voitaiisiin ihan hyvin jättää unholaan.
Olen erittäin iloinen, jos sulkeisten määrää on vähennetty (omana aikanani siihen hukkautui pari aamua viikossa).
Tästä olisin voimakkaasti eri mieltä. Paraatit yms. kuuluvat elimellisesti armeijatouhuihin. Jotain perinteitäkin on hyvä säilyttää eikä muutoksen tarvitse aina olla itsetarkoitus. Eli mielipiteeni on se että uskottava sotajoukko osaa myös näyttää sotilaalliselle silloin kun sen paikka on. Taistelussa ja maastossa tapahtuvassa toiminnassa yleensä on sitten eri painotukset ja siksipä arviolta 99% koulutuksesta onkin jotain ihan muuta kuin sulkeisia. Tässä tehdään taas kärpäsestä jumbojettiä lillukanvarsiin takertumalla.
Sulkeisia pidetään tosiaan minimimäärä P-kaudella, sen jälkeen niitä ei pidetä, poislukien lyhyet kertaukset ennen paraateja. Kenttähartauksia pidetään koska meillä on valtiokirkko. Ihan hyvin voitaisiin luopuakin kyseisestä seremoniasta ja varmaan jollain aikataululla se tapahtuukin. Kunniakomppaniat ja paraatit nyt ovat vuosisataisia perinteitä, joilla on oma roolinsa joukon yhteenkuuluvuuden kehittämisessä. Ovatko turhia? Mene ja tiedä, mutta mikään ei osoita, että armeijat jotka eivät seremonioita harrasta, olisivat jotenkin tehokkaampia ja parempia kuin muut.
Varuskunnissa siirrytään yleensä muodossa palvelukseen ja esim ruokailuihin kun koko komppania on liikkeellä. Ihan liikenneturvallisuusjuttu ahtailla alueilla missä liikkuu raskaita ajoneuvoja. Pienemmät osastot voivat siirtyä vapaammin.
Onko omaan tahtiin paikasta toiseen haahuileva lössi sitten jotenkin tehokkaampi sotilasjoukko kuin muodossa siirtyvä? Enpä ole nähnyt yhtään todistetta, että näin olisi. Aina löytyy niitä, jotka ovat ainakin omasta mielestään niin kovia sotilaita, että eivät tarvitse mitään muuta kuin tehdä kaikki jutut itsenäisesti ja omaan tahtiin. Tosiasia kuitenkin on, että keskiverto siviilistä tullut nuori mies josta pitää parissa kuukaudessa tehdä kurinalainen jouko osa, tarvitsee vähän tarkempaa ohjausta, etenkin koulutuksen alussa. Jopa maailman kovimmat erikoisjoukot harrastavat sulkeisia ja seremonioita joukon kiinteyden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.
Osoitteesta: https://www.facebook.com/KansalaisaloiteAsevelvollisuudenLakkauttamiseksi/posts/1217412841622683
--
Entistä suurempi osa miehistä saa vapautuksen jo kutsunnoissa. Puolustusvoimien vuonna 2012 uusittu ohjeisto mahdollistaa vapautuksen antamisen aiempaa useammissa tapauksissa.
Kehityksen suunta on oikea. Sodanajan joukkojen koko on laskenut 1990-luvun yli 500 000:sta nykyiseen 230 000:een, mutta varusmiesten koulutusmäärä ei ole laskenut samassa suhteessa.
Kutsunnoissa yleinen vapautusperuste on ylipainon ohella ahdistuneisuushäiriö. Käytännössä ahdistuneisuus usein tarkoittanee sitä, että henkilö ei halua mennä armeijaan.
Olisi kuitenkin reilua ottaa motivaation puute myös viralliseksi vapautusperusteeksi. Oikeusvaltiossa käytännön laintulkinnan tulee vastata lain kirjainta. Valtion ei tulisi ylläpitää kannustimia näytellä ahdistunutta kutsuntalääkärille, sillä tämä rapauttaa yleistä lainkuuliaisuutta. Valehtelemalla kutsunnoissa tai kutsuntalääkärille tulee myös rikkoneeksi Rikoslain 16. luvun 7 §, eli tehneeksi rekisterimerkintärikoksen, tai 8 § eli anteneeksi väärän todistuksen viranomaisille. Siitä seuraa vähintään sakkoja tai jopa 3 vuotta vankeutta.
Majuri Petteri Tammen mukaan ”Tavoite on, ettei turhaan kierrätetä ei-palveluskelpoisia nuoria meidän rattaissa. Silloin he voivat keskittyä muihin asioihin elämässä.” Valitettavasti Puolustusvoimat ei yksin päätä siitä ketkä armeijaan pakotetaan, vaan lusikkansa sopassa on myös nykyisellä puolustusministerillä, jolle miesten pakollinen palvelus tuntuu olevan pyhä asia.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1468212638589
--
Entistä suurempi osa miehistä saa vapautuksen jo kutsunnoissa. Puolustusvoimien vuonna 2012 uusittu ohjeisto mahdollistaa vapautuksen antamisen aiempaa useammissa tapauksissa.
Kehityksen suunta on oikea. Sodanajan joukkojen koko on laskenut 1990-luvun yli 500 000:sta nykyiseen 230 000:een, mutta varusmiesten koulutusmäärä ei ole laskenut samassa suhteessa.
Kutsunnoissa yleinen vapautusperuste on ylipainon ohella ahdistuneisuushäiriö. Käytännössä ahdistuneisuus usein tarkoittanee sitä, että henkilö ei halua mennä armeijaan.
Olisi kuitenkin reilua ottaa motivaation puute myös viralliseksi vapautusperusteeksi. Oikeusvaltiossa käytännön laintulkinnan tulee vastata lain kirjainta. Valtion ei tulisi ylläpitää kannustimia näytellä ahdistunutta kutsuntalääkärille, sillä tämä rapauttaa yleistä lainkuuliaisuutta. Valehtelemalla kutsunnoissa tai kutsuntalääkärille tulee myös rikkoneeksi Rikoslain 16. luvun 7 §, eli tehneeksi rekisterimerkintärikoksen, tai 8 § eli anteneeksi väärän todistuksen viranomaisille. Siitä seuraa vähintään sakkoja tai jopa 3 vuotta vankeutta.
Majuri Petteri Tammen mukaan ”Tavoite on, ettei turhaan kierrätetä ei-palveluskelpoisia nuoria meidän rattaissa. Silloin he voivat keskittyä muihin asioihin elämässä.” Valitettavasti Puolustusvoimat ei yksin päätä siitä ketkä armeijaan pakotetaan, vaan lusikkansa sopassa on myös nykyisellä puolustusministerillä, jolle miesten pakollinen palvelus tuntuu olevan pyhä asia.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1468212638589
Ylläpitäähän yhteiskunta muutenkin kaikenmoisia "kannustimia" saada valehtelemalla itselleen erilaisia hyötyjä. Sairaaksi tai työttömäksi tekeytymällä saa Kelasta rahaa jne. Poistetaanko näidenkin kriminalisointi ettei vapaamatkustajien tartte siinäkään kohdin valehdella? Maksetaan vain kaikille rahaa haluaville. Jokainen ajattelee vain itseään ja saa mitä haluaa ja tekee mitä haluaa niin maailma pelastuu?
Mielestäni palvelukseen astuneet tulisi kaikki testata ensiviikkojen aikana. Nyt jo erikoisjoukkoihin pyritään mutta sen lisäksi muutkin tulisi testata ja sijoittaa ominaisuuksiensa mukaan. Parhaiten soveltuvat erityistehtävin ja jos omaa rajoitteita niin heillekin tehtävät nämä huomioiden. Ensimmäisten viikkojen jälkeen vasta selviäisi lopullinen palveluspaikka ja jos vain ominaisuudet ja mielenkiinto viittaisi johonkin muuhun niin sitten siirto niihin tehtäviin ja uuteen joukko-osastoon.
Samaten motivaatio pitäisi palkita. Jo sitä on niin vaativampaan yksikköön vaan joista voidaan sitten palvelusajan eri vaiheissa pudottaa peräpään miehiä voimien ehtyessä helpompiin tai vähemmän kunnianhimoisiin tehtäviin. Joukkueurheilun konsepti siis reippaasti käyttöön: ykköskenttä ja haastajat ikään kuin ja vielä harrasteryhmäkin eroteltuna.
Tämä tarkoittaisi, että siviiliin vähemmän kesken palveluksen tai syynissäkään. Sitten palveluksessa tarkemmin rajattuja tehtäviä kykyjen ja voimien mukaan.
Samaten motivaatio pitäisi palkita. Jo sitä on niin vaativampaan yksikköön vaan joista voidaan sitten palvelusajan eri vaiheissa pudottaa peräpään miehiä voimien ehtyessä helpompiin tai vähemmän kunnianhimoisiin tehtäviin. Joukkueurheilun konsepti siis reippaasti käyttöön: ykköskenttä ja haastajat ikään kuin ja vielä harrasteryhmäkin eroteltuna.
Tämä tarkoittaisi, että siviiliin vähemmän kesken palveluksen tai syynissäkään. Sitten palveluksessa tarkemmin rajattuja tehtäviä kykyjen ja voimien mukaan.
Viimeksi muokattu:
KorpiSISSI
Kenraali
Joo.. tuo sulkeissimputukselta vaikuttanut PSTK:n touhu oli lähinnä ryhmän reeniä mustin kanssa.. asemiin menoa, lataajan mukaan paikan vaihtoa yms. Ryhmäaseen käsittelyä, kuten KRHK:nkin touhut. Hiekkakenttä pölisi ja hiki näytti virtaavan. AUKissa tuokin musti-leikki tuli itsekkin koettua, kuten krh putken ja vastikkeen kanssa pelaileminen, suuntaamisineen.
Tykistön puolella oli selvästi kovempi ns. sisäkuri ja heille nuo kaikenlaiset (ylimääräiset?) järjestäytymiset oli jokapäiväisiä, varusmiesjohtajien toteuttamasta simputuksestakin puhuttiin.
Me SISSIK:ssa enimmäkseen juoksenneltiin pitkin metsiä kylkkäreitä rinkan taskuissa ja tellut "ryhtinappeina"
se mitään muodollista/simputusta ollut, kun itse sai valita väijytyspaikatkin. Polttopuut kyllä itse jouduttiin tekemään pystyyn kuivaneista kuusen näreistä mutta nekin omatoimisesti. Punkat ei pölähdelleet kun ei ehditty paljon kasarmilla lepäilemään. Parit rättisulkeiset alokasaikaan ja luonnollisesti sulkeisten perusteet, kun toimittiin Prikaatin lippukomppaniana joissain juhlatilaisuuksissa. Pyöräsulkeisia oli myös ja vauhdista jalkautumista, jossa liikuttiin riskirajoilla; Pyörällä kovaa vauhtia alamäkeen, tulenavaus lennosta, jalkautuminen ja hyppy tuntemattomaan maastoon. Tapaturmia ei onneksi sattunut.
Viimeksi muokattu:
Joo.. tuo sulkeissimputukselta vaikuttanut PSTK:n touhu oli lähinnä ryhmän reeniä mustin kanssa.. asemiin menoa, lataajan mukaan paikan vaihtoa yms. Ryhmäaseen käsittelyä, kuten KRHK:nkin touhut. Hiekkakenttä pölisi ja hiki näytti virtaavan. AUKissa tuokin musti-leikki tuli itsekkin koettua, kuten krh putken ja vastikkeen kanssa pelaileminen, suuntaamisineen.
Tykistön puolella oli selvästi kovempi ns. sisäkuri ja heille nuo kaikenlaiset (ylimääräiset?) järjestäytymiset oli jokapäiväisiä, varusmiesjohtajien toteuttamasta simputuksestakin puhuttiin.
Me SISSIK:ssa enimmäkseen juoksenneltiin pitkin metsiä kylkkäreitä rinkan taskuissa ja tellut "ryhtinappeina"
Itse olin lääkintöpuolella ja olin paljon Veksin nopean lähdön kärjessä. Ja sitä ryhmää käytettiin paljon metsässä, sekä vaativissa asiakaspalvelutilanteissa.
Eli vähän erilainen ura ja tehtävän kuva.
Edit. Ja esimerkiksi JSP:llä toimiminen vaati useampaa osaamista. Piti osata tarvittaessa ulkomuistista sotia. Ja toisaalta se oman älyn käyttö jotta JSP toimii hyvi
Viimeksi muokattu:
https://www.facebook.com/KansalaisaloiteAsevelvollisuudenLakkauttamiseksi/posts/1221098537920780
--
Ruotsin armeijan everstiluutnantti Jan Dorf valittelee armeijan rekrytointivaikeuksia. Dorfin mukaan vaikeuksia voidaan selittää erilaisilla teorioilla.
Artikkelissa mainitaan, että vapaaehtoisesti asepalvelukseen saapuneille maksetaan 4500 kruunua eli alle 500 euroa verotonta tuloa kuukaudessa ja kotimatka joka toinen viikonloppu.
Kenties rekrytointivaikeudet selittyvätkin yksinkertaisesti sillä, että ympärivuorokautisesta palveluksesta maksettava korvaus on liian pieni. Jokainen voi miettiä omalla kohdallaan, kiinnostaisiko astua palvelukseen kyseisillä työehdoilla.
http://www.hallandsposten.se/nyheter/halmstad/svårt-fylla-platser-på-frivillig-värnplikt-1.3506527
--
Ruotsin armeijan everstiluutnantti Jan Dorf valittelee armeijan rekrytointivaikeuksia. Dorfin mukaan vaikeuksia voidaan selittää erilaisilla teorioilla.
Artikkelissa mainitaan, että vapaaehtoisesti asepalvelukseen saapuneille maksetaan 4500 kruunua eli alle 500 euroa verotonta tuloa kuukaudessa ja kotimatka joka toinen viikonloppu.
Kenties rekrytointivaikeudet selittyvätkin yksinkertaisesti sillä, että ympärivuorokautisesta palveluksesta maksettava korvaus on liian pieni. Jokainen voi miettiä omalla kohdallaan, kiinnostaisiko astua palvelukseen kyseisillä työehdoilla.
http://www.hallandsposten.se/nyheter/halmstad/svårt-fylla-platser-på-frivillig-värnplikt-1.3506527
Olen muuten parhaillaan Pax-festivaaleilla Alppipuistossa Helsingissä Aseistakieltäytyjäliiton kojua pitämässä. Tervetuloa juttelemaan. Festivaalit kestävät iltakymmeneen.