Jos nyt sitten alennun argumentaatiosi tasolle - kannatatko sitten sitä, että jokainen Suomen kansalainen, oli hänen äidinkielensä mikä hyvänsä, saisi kaikki palvelut äidinkielellään yhtä helposti, kuin suomea, ruotsia ja saamea puhuvat? Koska tässäkin tapauksessa enemmistö sortaa vähemmistöä. En koe, että muuten voit käyttää tuota argumenttia, jos rinnastat minun näkökohtani orjuuteen liittyneeseen päätöksentekoon. Olkinukke olkinukesta.
Ei tuossa tietenkään sorreta, koska on käytännössä mahdotonta tarjota noita palveluita kaikilla kielillä. Sen sijaan mikään ei vaadi, että maanpuolustus pitää toteuttaa vähemmistöä sortamalla (tai työnteko toteuttaa orjuudella). Näissä on oikeasti valinnoista kyse. Varusmiehille kunnon korvauksen maksaminen arvokkaasta työstä olisi triviaalia toteuttaa toisin kuin kaikille suomalaisille palvelujen tarjoaminen kaikilla mahdollisilla kielillä.
Sitä paitsi kannatan kyllä järjestelmän tasa-arvoistamista, voit lukea toisesta langasta verotukseen perustuvasta mallista, jossa nykyiseen järjestelmään palveluksen käymättömille tulisi vero. Asevelvollisuus säilyisi kuitenkin siinä.
Niin, tuo olisi jo selvä parannus nykytilanteeseen, jos siis se verona kerätty raha maksettaisiin sitten varusmiehille. Minun pointtini on ollut se, että jos PV näkisi sen todellisen rahavirran, mikä tuossa valuisi sen sormien läpi sille varusmieslaumalle, josta osaa se ei edes tarvitse SA-armeijan muodostamiseen, niin siellä alettaiisin hyvin todennäköisesti pohtia keinoja, joilla se raha saataisiin kanavoitua johonkin maanpuolustuksen kannalta fiksumpaan vähentämällä vm-määriä.
Ei kuitenkaan ole, mutta jos näin haluat tulkita, niin oma väitteesi on tuo, minkä nostin yllä esiin. Mistä hankit rahat siihen? Miten takaat perähikiän terveyskeskuksessa nepalinkieliset lääkäripalvelut nepalinkieliselle vähemmistöllemme? Vai kannatatko sinäkin vähemmistön sortamista enemmistön toimin?
Se, ettei maassa saa palveluita muilla kuin maan virallisilla kielillä, ei ole sortamista. Käsittääkseni jopa kansalaisuuden saamisessa yhtenä kriteerinä on se, että puhuu joko suomea tai ruotsia. Nepalista Suomeen muuttaneilla ei ole mitään erityistä oikeutta palveluihin nepalinkielellä. Jotkut kunnat silti tarjoavat palveluita muillakin kielillä kuin suomeksi tai ruotsiksi (pääosin kai englanniksi), mutta tällaiseen ulkomaalaisten paapomiseen niillä ei minun käsittääkseni ole mitään velvollisuutta. Jos nepalilaiset ovat hankkineet Suomen kansalaisuuden, niin heidän on pitänyt osoittaa osaavansa suomea tai ruotsia, joten he eivät tule väärinkohdelluiksi, kun heille tarjotaan palvelua jommalla kummalla noista kielistä.
En kategorisesti kannata mitään vähemmistön sortamista, tuo on jo aika röyhkeä argumentti.
Jos nykyinen asevelvollisuustilanne perustelllaan sillä, että enemmistö sitä kannattaa (argumentum ad populum), niin silloin on kyse juuri tuosta. Ainakin
@Lepard on esittänyt tämän argumentin asevelvollisuuden puolesta.
Ja miten tässä sitten tasa-arvo toteutuisi? He, jotka ovat jo palveluksen suorittaneet, joutuisivat kustantamaan kahdesti maanpuolustuksen: sekä omalla huonommin korvatulla palveluksellaan, että veroina.
Ensinnäkin olisi mahdollista, että tämä toteutettaisiin siirtymäajalla niin, että reserviläisillekin maksettaisiin jotain korvauksia.
@yrjö toi jo tämän kohdan aiemmin esiin.
Toiseksi, tuo ajattelu on se, mikä estäisi koskaan tekemästä mitään vähemmistön tilaa parantavia uudistuksia. Esimerkiksi opiskelussa siirryttiin muutama vuosikymmen sitten siihen, että sen päärahoitukseksi tuli opintoraha entisen opintolainan sijaan. Tätä olisi ollut mahdotonta toteuttaa, jos ihmiset olisivat suhtautuneet asiaan tuolla sinun kuvaamallasi ajattelulla. Niiden, jotka kustansivat oman opiskelunsa lainalla, olisi pitänyt tiukasti vastustaa sitä, etteivät seuraavat sukupolvet pääse helpommalla. Onneksi eivät olleet, vaan uudistus saatiin toteutettua.
Suosittelen perehtymään laajemmin sodankäynnin perimmäiseen olemukseen. Se ei ole kiinni pelkästään puolustusbudjetista, tahto on vähintään yhtä merkittävää, sen tajusi jo oikeusvaltion perusteet luonut kuninkaamme Kustaa II Aadolf, joka koki, että kansalaisten tyytyväisyys ja hänen oma hallitsemislegitimiteettinsä syntyy muusta, kuin valtavasta sotaväestä. Vastineeksi kansalaiset olivat halukkaita sotimaan valtakunnan puolesta.
Tahtoa ei luoda pelkästään puolustusbudjetilla, vaan siihen liittyy olennaisesti se, että kansalaiset ovat riittävän tyytyväisiä elämäänsä, eivätkä edes totuuden edessä koe, että muualla olisi paremmin.
Onko väitteesi nyt se, että nykyistä puolustukseen kansakunnan resurssien uhraamista ei olisi merkittävästi mahdollista lisätä ilman, että Suomi putoaisi maailman parhaiden maiden joukosta elämänlaadulla mitaten?
Demokratia perustuu siihen, että siten turvataan edes keskinkertainen hallinto. Ihmisten tyytymättömyys estää demokratiassa täysin väärin toimivan hallinnon, kun taas diktatuurissa tämä vastuu ei realisoidu. Diktatuuri voi olla demokratiaa parempi, mutta myös hyvällä todennäköisyydellä huonompi, koska kansalla ei ole valtaa tehdä muutoksia.
Jonkinlainen parlamentaarinen monarkia on kuitenkin historian saatossa kaikkein vakain: Länsi-Euroopan monessa maassa (Britannia, Tanska, Norja, Hollanti) on yhä monarkilla lain mukaan ylin valta, vaikka tätä käytetäänkin hyvin harvoin. Näiden maiden hallintojärjestelmät ovat kaikkein vanhimpia ja myös siten vakaimpia.
Noissa maissa ei monarkilla ole käytännössä mitään valtaa, jos parlamentti on häntä vastaan. Niissä ei monarkilla todellakaan ole ylin valta, vaan hän on vain muodollinen maan päämies. Ihan sama juttuhan pätee moneen maahan, jossa on presidenttikin. Suomessa presidentti on maan päämies, mutta tämä ei suinkaan tarkoita, etteikö eduskunta pitäisi hallussa korkeinta valtaa. Noiden maiden monarkeilla on vähemmän valtaa kuin Suomen presidentillä on nyt saati mitä hänellä oli ennen perustuslain uudistusta.
Mutta tämä menee nyt täysin sivuun itse kysymyksestä, eli väitteeseesi ihmisten lyhytnäköisyydestä. Miksi luulet, ettei monarkiassa voisi päämies olla lyhytnäköinen (historiahan on tästä pullollaan esimerkkejä) ja sama juttu valittujen poliitikkojen kohdalla. Minähän jo sanoin, että poliitikon aikaskaala on 4 vuotta. Hänellä ei ole mitään takuuta siitä, että hän on korjaamassa hedelmiä päätöksistä, joiden vaikutukset ovat tuota kauempana tulevaisuudessa. Sen sijaan kansalaiset sekä nauttivat hyvistä ja kärsivät huonoista pitkän aikavälin päätöksistä.
Aivan, ja mitä vähemmän on lisääntymisikäisiä naisia, sitä vähemmän myös muodostuu perheitä.
Ja miehiäkö ei niiden perheiden muodostamiseen tarvita? Ajattelitko, että naiset ryhtyvät laumoittain lesboiksi ja hankkivat sitten lapsia keinomenetelmin?
Sitä paitsi nykyisessä yhteiskunnassa naiset voivat (ja osa tekeekin niin) hankkii lapsia yksinkin.
Ja tämä on huono asia, johon ei todellakaan pitäisi ihmisiä kannustaa. Ilman toista vanhempaa kasvavien lasten ennuste elämälle on selvästi huonompi kuin kahden vanhemman perheissä kasvavilla.
Ja jos taas naiset käskettäisiin palvelukseen ja sitä kautta sotaan sodan syttyessä, kuolisi nimenomaan lisääntymisikäisiä naisia, joka tarkoittaisi sitä, että seuraavat ikäluokat tulisivat olemaan paljon pienempiä.
Ei, vaan jos sodassa kuolisi yhtä paljon miehiä ja naisia, niin seurauksena olisi maksimaalinen määrä perheitä (olettaen, että homoseksuaalisuus on yhtä vallitsevaa kummallakin sukupuolella). Jos miehiä kuolee enemmän, seurauksena on se, että osalla naisia ei ole mahdollisuutta perustaa perhettä.
Toisaalta myös moni nainen putoaisi sijoituksestaan pois, heti raskaaksi tultuaan (joka usein tapahtuu yhä siinä iässä, jolloin tämä olisi sijoitettuna). Tämä olisi myös haitta joukkotuotannon kannalta - vai pitäisikö raskaana olevat ja pienten lasten äidit komentaa sotaan?
Ei. Pitäisikö pienten lasten isät komentaa sotaan?
Tarkoitatko, että ne, joilla ei ollut valinnanvaraa, joutuisivat yhä pakolla palvelukseen, koska ovat suorittaneet palveluksen?
Jep. Näin tietenkin siirtymävaiheessa olisi pakko toimia. Toinen vaihtoehto olisi se, että kaikille reserviläisillä tarjottaisiin jokin sopimus, jossa he saavat jonkun taloudellisen korvauksen, mutta samalla sitoutuvat lähtemään sotimaan. Jos kaikki se uho, mitä reserviläisten maanpuolustustahdosta, jota tässäkin ketjussa on saatu kuulla, pitää paikkaansa, niin tuon allekirjoittamiseksi ei heille varmaan tarvitse tarjota paljoakaan.
Miten, siksi, että Sipilä sanoo, että voitteko mennä palvelukseen? Ei tämä yhteiskunnallinen velvollisuus missään muuallakaan ole isoja määriä tuonut palvelukseen, kun Tanskassakin joudutaan pakottamaan ja Norjassa jouduttiin, kun ennen haluttiin 10 000 miestä palvelukseen.
Lain kirjain on aina selvästi voimakkaampi vaikutukseltaan.
Niin, tässä taas kerran pompitaan näppärästi kahdella puolella. Toisaalta nykysysteemissä ei ole mitään vikaa, kun kaikki menevät muutenkin innolla inttiin. Toisaalta sitten taas kukaan ei mene, jos pakkoa ei käytettäisi. Kuten sanottua, minulle on ihan sama, mikä lähtökohta keskustelulle otetaan sen suhteen, miten paljon porukkaa menee inttiin vapaaehtoisesti ja miten paljon pakotettuna, mutta tästä linjasta olisi sitten rehellistä pitää kiinni eikä sen suhteen pomppia puolelta toiselle, kumpaan suuntaan menevää argumenttia tarvitaan.
Kuten kuvailin, minäkin lähtisin kyllä tositilanteessa vapaaehtoisjärjestelmässäkin varmaankin sotaan, mutta muuten voisi olla nihkeää. Minulle asevelvollisuudessa on nimenomaan kyse siitä, että jokainen muukin (mies) on samalla velvollinen puolustamaan minua, ja vastavuoroisesti minä heitä (ja kyllä, tästä syystä suhtaudun erittäin kielteisesti aseistakieltäytyjiin ja C-paperit valehdelleisiin). Miksi minä olisin velvollinen puolustamaan heitä, jotka eivät puolusta minua - sen takia en suhtaudu suopeasti vapaaehtoisuuteen.
Miksi sinulla on velvollisuus puolustaa terveitä palveluskelpoisia naisia? Toinen juttu on sitten se, että tällä hetkellä koulutettu reservi on huomattavasti isompi kuin se määrä, mikä on tarkoitus sodan syttyessä aseistaa ja lähettää rintamalle. Miksi sinulla on velvollisuus lähteä, mutta niillä, joita ei valittu, on oikeus jäädä siviilihommiinsa? Minusta kaikkein selkeintä olisi moraalisesti se, että jokainen saa sitoutua lähtemään kaikkien muiden sitoutuneiden kanssa ja koko muu yhteiskunta sitten maksaa tästä sitoutumisesta heille hyvän taloudellisen korvauksen. Jokainen saa sitten valita, haluaako olla saajien vai maksajien puolella, eikä kenenkään sitoutujan tarvitse pelätä, että joutuu lähtemään ilman, että kenenkään toisen pitää lähteä.
Mitä noihin aseistakieltäytyjiin tulee, niin haluaisitko tosiaan sellaisen viereiseen poteroosi? Etkö koko ajan pelkäisi, että hän lähtee käpälämäkeen heti, kun silmä välttää? Minä ainakin ottasin ennemmin viereiseen poteroon henkilön, joka on itse kokenut, että tahtoo puolustaa maata. Kirjoitit tuolla ylempänä Kustaa II Aadolfista ja siitä, että kansalaiset haluavat puolustaa maata. Nyt kuitenkin haluat hoitaa touhun pakkoa, et sitä maanpuolustustahtoa käyttäen. Minusta tässä on ristiriita.
Käytännössä se tarkoittaa juuri sitä, mitä kysytään. Eli että ihmiset olisivat valmiita puolustamaan Suomea asein aseellisen konfliktin aikana. Niissä ei kysytä sitä, että lähtisitkö vapaaehtoisesti armeijaan.
Vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen osallistuvien määrät kuvaavat paremmin sitä, kuinka moni olisi valmis vapaaehtoisesti käymään armeijan.
Yleensä kysymys on kai kuitenkin tyyliin:"Pitäisikö Suomen ryhtyä aseelliseen puolustukseen hyökkäyksen kohteeksi joutuessaan, vaikka lopputulos näyttää epävarmalta". Tuossa siis ne, jotka eivät joutuisi lähtemään, voivat tietenkin vastata, että pitäisi helpommin, koska itse eivät tuossa tilanteessa joutuisi taakkaa kantamaan.
Ukrainassakin näkyy hyvin, että ihmiset ovat aktivoituneet ja heidän maanpuolustustahtonsa on noussut vasta, kun sodan uhka realisoitui.
Ukraina on esimerkki maasta, jossa oli erittäin korruptoitunut hallitus. Miksi kukaan haluaisi pannaa rikkaa ristiin sen puolesta? Jälleen siis se Kustaa II Aadolf juttusi.