Tänään palvelukseen astuu 12 500 varusmiestä, ja Porin prikaatissa heidän kohtelunsa on mietitty uusiksi – someagentit ja pompottelusta luopuminen aseina keskeytyksiä vastaan
Uudet alokkaat tulevat kasarmeille maanantaina. Porin prikaatissa heitä odottavat uudet tavat.
”MINKÄ takia jonkun pitää mittailla viivoittimella alokkaan pinkkaa?” ihmettelee Porin prikaatin komentaja
Rami Saari.
”Auktoriteetin pönkittämiseksi vai?”
Miksi punkkien laittamista hinkataan loputtomasti, jotta peitteiden ruudut olisivat viivasuorassa päivällä, jolloin tuvissa ei ole ketään?
Tai miksi varusmies ei voisi käydä tauolla sosiaalisessa mediassa?
”Kun yhteiskunta on kuitenkin muuttunut, niin pitääkö meidän kieltää tai rajoittaa kännyköiden käyttöä? Miksi emme voisi pikemminkin hyödyntää niitä?”
SAARELLA on paljon kysymyksiä, joihin ei ole löytynyt muuta vastausta kuin se, että niin on tehty aina ennenkin.
Vanhat käytännöt ovat siirtyneet varusmiesikäluokalta toiselle, eikä niitä ole tosissaan uskallettu tai edes haluttu kyseenalaistaa.
Saari haluaa päästä eroon sellaisista armeijan äkseerauksista ja käytännöistä, joita ei voida koulutuksellisesti perustella.
Pelkkä indoktrinaatio, samojen ikiaikaisten tapojen iskostaminen ikäluokasta toiseen, ei ole hänen mielestään nykyaikaa.
Saari sai tilaisuutensa turhan äkseerauksen poistamiseen, kun hänet vuosi sitten nimitettiin Porin prikaatin komentajaksi.
”Minulla on tästä henkilökohtainen missio tai huoli, koska kuulun yleisen asevelvollisuuden vankkumattomiin kannattajiin. Kun sain tilaisuuden joukko-osaston komentajan tehtävään, totesin, että yritän ainakin kaikkeni täällä, onnistuu tämä sitten tai ei.”
Nyt vuoden ja kahden saapumiserän jälkeen Saarella alkaa olla näyttöä uudistuksiensa toimivuudesta.
Porin prikaatin peruskoulutuskauden aikaiset palveluksen keskeytykset vähenivät saapumiserää kohti sadalla henkilöllä, mikä on noin viisi prosenttia kaikista. Hämmästyttävä saavutus niin nopeassa ajassa.
Ja uudistuksien viilaus on vielä kesken.
PORIN PRIKAATI on suuri ja laaja joukko-osasto. Siellä palvelee vuodessa noin 4 000 varusmiestä. Lisäksi päälle tulee noin tuhat kriisinhallintatehtäviin koulutettavaa sotilasta.
Eversti Saaren komennossa onkin peräti 16 perusyksikköä kahdella paikkakunnalla: Säkylässä ja Niinisalossa.
Tämän vuoden ensimmäiset varusmiehet astuvat palvelukseen maanantaina 8. päivä. Kyseessä on kolmas saapumiserä, joka pääsee Saaren oppiin.
Oikeastaan monet aloittavista alokkaista ovat jo ennen varuskuntaan saapumistaan joutuneet hänen verkkoonsa.
Varusmiehille on tapana lähettää kotiin kysely, jossa kysytään esimerkiksi sitä, mikä on heidän kuntotasonsa tai mihin yksikköön he haluaisivat.
Kaikki eivät kuitenkaan välitä vastata kyselyyn, vaikka se voi olla heidän palveluksensa mielekkyyden kannalta hyvin tärkeä. Porin prikaatiin tulevista noin 400 jättää vastaamatta kyselyyn.
Silloin astuvat kuvaan Porin prikaatin mediavarusmiehet, someagentit, jotka jäljittävät vastaamatta jättäneet asevelvolliset sosiaalisesta mediasta. Someagentit lähestyvät heitä useimmiten Facebookin kautta ja kysyvät, haluaisivatko he vastata kyselyyn nyt.
Näin on onnistuttu tavoittamaan joka toinen vastaamatta jättänyt ja heistä puolet on vastannut somekyselyyn. Vastausten perusteella voidaan sitten esimerkiksi räätälöidä heidän tulevaa koulutustaan.
”TULOPÄIVÄ on todella tärkeä juttu, jos alokkaalla on epäilyksiä, onko tämä järkevä paikka ja pärjääkö hän täällä”, Saari sanoo.
”Minä korostan, että ensimmäisen heidän tapaamansa henkilön on sanottava, että tervetuloa: olet tullut hyvään paikkaan.”
Porin prikaatissa henkilökunnalla on nyt velvoite, että varusmiehiä on vastassa perusyksiköiden ykkösketju. Perusyksikön päällikkö ja vääpeli käyvät esittäytymässä jo ensimmäisenä iltana.
”He toivottavat alokkaat tervetulleiksi ja toteavat, että huomenna jatketaan, nyt vedetään vähän henkeä.”
Saari sanoo, että tukea tarvitsevat alokkaat pitää tunnistaa heti palvelusajan alussa, ensimmäisen kahden viikon aikana.
”Sieltä ei niinkään tarvitse tunnistaa potentiaalisia aliupseerikurssille lähtijöitä, koska hehän pärjäävät kyllä. Alussa pitää tunnistaa ne, jotka eivät kenties ole koskaan onnistuneet missään. Heillä luovuttamisen kynnys on todella alhainen”, Saari sanoo.
”Mieluummin yritettäisiin auttaa heidät tästä läpi. Heillekin kyllä löytyy jokin tehtävä täällä.”
SAARI korostaakin varusmiesjohtajien roolin tärkeyttä alkuvaiheessa. Siksi hän on siirtänyt ryhmänjohtajat samaan tupaan alokkaiden kanssa. Näin he oppivat tuntemaan ryhmänsä jäsenet heti ensimmäisestä illasta alkaen.
Saari myöntää harkinneensa asiaa pitkään ja tietävänsä, että ratkaisu on haastava. Hän kuitenkin uskoo sen olleen yksi tärkeimpiä tekijöitä onnistumisen taustalla.
Yksi viime vuoden oppeja oli se, että ryhmänjohtajat tarvitsevat kuitenkin kokoontumistilansa. Niinpä heille on nyt järjestetty omat taukotilat.
”He itse esittivät, että heiltä puuttuu oma paikka, jossa voisivat käydä asioita läpi. Tajusin heti, että aivan oikein, tätä en tullut ajatelleeksi.”
Saari sanoo pyrkineensä eroon ajattelutavasta, että varusmiesten joukossa olisi ”heikkoa ainesta”, sillä kaikkien ei tarvitse olla ensilinjan taistelijoita. Kun varusmiehiä käsitellään yksilöinä, niin jokaiselle voidaan löytää mielekäs sodan ajan tehtävä.
”Kun nuori sanoo, että kai minä voin yrittää, niin se on tosi iso voitto järjestelmälle. Ne ovat olleet itsellekin hienoja onnistumisen elämyksiä.”
ARMEIJASSA on ollut yleensä tapana, että sotilaskotiin ei ole asiaa, ennen kuin alokas on tentannut arvomerkit tai osoittanut jotain muuta osaamista, kuten opetellut jonkin marssilaulun sanat.
Porin prikaatissa alokkaat voivat kuitenkin mennä sotilaskotiin jo ensimmäisenä iltana.
”Olen itsekin kokenut luopumisen tuskaa joistain asioista, kuten arvomerkkien tenttaamisesta”, Saari nauraa.
Monet armeijan turhat äkseeraukset ja tavat keskittyvät nimenomaan kasarmin sisäjärjestykseen. Saaren mielestä nykyaikaa ei enää olekaan se, että alokkailta pyritään ottamaan luulot pois turhalla pompottamisella.
”Yllättävän paljon on sellaista, mitä on vaikea perustella. Esimerkiksi erilaiset päivystäjän pöydän ympärillä tanssimiset, kuten että sitä pitää lähestyä tietyllä tavalla. Pystytäänkö sitä perustelemaan, kun kyse on vain siitä, että halutaan pitää kirjaa siitä, missä ihmiset ovat?”
Saari korostaa, että palvelusajan ja vapaa-ajan välillä pitää myös olla selvä ero. ”Ettei joku tule pompottamaan tai keksimään vain jotain.”
Saari myös huomauttaa, että varusmiehiltä ei pidä pimittää tietoa, koska nuoret ovat tottuneet siihen, että tietoa on helppo löytää.
”Tiedon pimittäminen johtamismenetelmänä ei ole nykyaikaa. Pitää aina kertoa, mitä tapahtuu seuraavaksi ja miksi tehdään näin.”
Saari uskoo, että peruskoulutuskaudella tehdyt oikeat valinnat kantavat seuraavalle eli erikoiskoulutuskaudelle.
”Todennäköisemmin ihmiset ovat siellä oikeissa paikoissa.”
ONKO perinteistä poikkeavien ratkaisujen tekeminen sitten ihan vain joukko-osaston komentajan ratkaisuvallassa?
”Tämän tyyppiset järjestelyasiat ovat komentajan toimivallassa. Sen takia ne itse asiassa hieman valtakunnassa vaihtelevat. Raamit ovat suhteellisen laveat.”
Yksinään Saari ei ole liikkeellä. Hän kertoo saaneensa kannustusta uudistuksilleen omalta esimieheltään eli Maavoimien komentajalta, kenraalimajuri
Petri Hulkolta.
”Hän on tukenut tässä.”
Saari kertoo myös sparranneensa asioita Panssariprikaatin edellisen komentajan, eversti
Pekka Järven kanssa.
”Olen käynyt hänen kanssaan näitä asioita paljon läpi. On aina helppo keksiä, miksi ei kannata tehdä. Lähdin itse toiselta suunnalta.”
Puolustusvoimat uudistaa koulutustaan
KENRAALI
Jarmo Lindberg kertoi marraskuussa valtakunnallisten maanpuolustuskurssien avajaisissa Puolustusvoimien käynnistämästä Koulutus 2020 -ohjelmasta. Ohjelmassa on selviä yhtäläisyyksiä Porin prikaatissa käyttöön otettuihin uusiin käytänteisiin.
Lindbergin mukaan koulutuksen kehittämisen yhtenä tavoitteena on sotilaan sujuvampi arki, johon pyritään paremmalla viestinnällä ja digitaalisilla ratkaisuilla. Koulutushankkeessa ei ole tarkoitus puuttua nykyisiin palvelusaikoihin.
”Kehittämistoimet eivät rajoitu pelkästään kasarmien sisälle, vaan ne sisältävät myös yhteydenpidon asevelvollisiin sekä ennen palvelusta että reserviin siirtymisen jälkeen”, Lindberg sanoi.
OPETUS on tarkoitus suunnitella nykyistä modulaarisemmaksi ja kurssimuotoiseksi. Koulutuksen sisällön suunnittelu keskitetään osaamiskeskuksiin ja koulutuksen arviointia parannetaan.
Esimerkiksi perinteisten luentojen tilalle on tulossa opetusta, jossa asiaan perehdytään lyhyellä 3–4 minuutin opetuselokuvalla, jonka jälkeen käydään kouluttajan kanssa syventäviä keskusteluja.
”Keskeistä on löytää kuhunkin tehtävään parhaiten soveltuvat henkilöt. Valintajärjestelmää kehitetään ja onnistuneet valinnat turvataan ottamalla aiempaa paremmin huomioon yksilön osaaminen, fyysinen kunto ja halukkuus jo kutsuntavaiheessa”, Lindberg lupasi.
Puolustusvoimat ryhtyy hyödyntämään myös entistä enemmän teknologiaa. Niinpä simulaattoreiden ja virtuaaliympäristöjen käyttöä lisätään voimakkaasti.
”Simulaattorit voivat kuvata taistelukentän vaikutuksia tai edesauttaa esikuntien sotapelejä”, Lindberg sanoi.
”Lisäksi niillä voidaan esimerkiksi harjoitella sotilaan perustaitoja, kuten ampumista.”
Varusmieskoulutukseen tuotuja uudistuksia Porin prikaatissa
Huomion kiinnittäminen ensimmäiseen päivään.
Henkilökunnan päällikkötaso velvoitettu ottamaan alokkaat vastaan.
Sotilaskotiin pääsee alusta alkaen.
Turha odottelu pois.
Varusteet heti sopiviksi.
Alokkaita kohdellaan yksilöinä, toiveita kuunnellaan sodan ajan tehtävän suhteen.
Ryhmänjohtajien siirto alokkaiden kanssa samoihin tupiin.
Punkkien ja pinkkojen loputtomasta viilaamisesta luopuminen.
Turhan siivouspalvelun vähentäminen.
Sosiaalisen median hyödyntäminen ja käytön helpottaminen.
Muodollisuuksien yksinkertaistaminen sisäpalveluksessa.
Vapaa-ajan ja palvelusajan erottaminen selkeästi toisistaan.
Ostaisitko jokaiselta edustajalta käytetyn auton.....
