Tässäpä se ongelmakehä juuri on!
- nuorten kansalaisten maanpuolustustahto laskee, he ovat tulevaisuuden päättäjiä
- kotiutuvien maanpuolustustahto on korkea, jotain siis tehdään oikein heidän kohdallaan ketkä koulutetaan reserviin
- jos kuitenkin enemmistö kansasta ei ole valmis taistelemaan asein maahantunkeutujaa vastaan, ei sotilaiden taistelutahto välttämättä kanna pitkälle. Poliitikot tekevät päätökset ja jos enemmistö kansasta ei ole valmis taistelemaan..
- nykymaailman uhkiin ei ammattiarmeija riitä, ei meillä eikä oikeastaan millään muullakaan eurooppalaisella valtiolla = asevelvollisuusjärjestelmä on välttämätön.
Tätä voisi jatkaa pidempäänkin, mutta trendi on selvä: se, että kansan maanpuolustustahto laskee, kumoaa lopulta kuitenkin jokaisen positiivisen asian.
Pakottamalla haluttomia ja motivoitumattomia nuoria asepalvelukseen tämä solmu ei aukea.
Minusta tähän on Puolustusvoimien kohdalla vain yksi ratkaisu: asepalvelus osana asevelvollisuutta on tehtävä nuorille niin mielekkääksi että he haluavat sen suorittaa.
2020-uudistuksella varmaankin pyritään vastaamaan tähän haasteeseen. Väitän, että tähän tavoitteeseen nähden pieleen menee.
Sedät ja tädit isoissa ruusukkeissa ja leijonissa eivät kyllä nyt tajua pätkän vertaa siitä millaisia ovat nuorten mielenliikkeet ja kun sitä ei hahmoteta, ei palvelustakaan saada uudistumaan siten että se koettaisiin houkuttelevaksi.
Lähestytäänpä asiaa näin: Jos tarkastellaan armeijan toimintatapojen ja -mallien perusrakennetta, niin mihin se perustuu? Se perustuu käytännössä yli 100 vuoden takaisiin toimintamalleihin ja perusrakenteisiin.
Saattaa olla että 2020-luvun nuori on "vähän" erilainen kuin oli 1900-luvun alun nuori. Armeija on perustoimintamalleiltaan ja -rakenteiltaan yhä sama kuin tuolloin - nuoret eivät ole.
Kysynpä vaan, miten tämä yhtälö voisi edes teoriassa toimia???
2020 on pelkkää pienenpienten yksityiskohtien hiomista - ei mitään merkitystä kun tosiasiassa pitäisi purkaa kaikki vanhat rakenteet ja tehdä kokonaan uusi. Armeija pitää tuoda 2020-luvulle myös toimintamallien ja -tapojen osalta.
No niin! Hyvää pohdiskelua nimimerkiltä
@Kapiainen . Esitän jossain mielessä erilaisen näkökulman. Pahoittelut etukäteen pitkästä tekstistä.
Ensinnäkin yksi perustavaa laatua oleva huomio. 2020-luvun nuori on täsmälleen samanlainen kuin 1900-luvun nuori olennaisilta osin. Itse asiassa hän on samalainen kuin vuoden 20000 ennen ajanlaskun alkua nuori. Ja ei, tämä ei ole kirjoitusvirhe. Ihminen ei ole muuttunut mihinkään. Olosuhteet vaihtelevat.
@Kapiainen lähtee ajatuksesta, jossa PV:n pitää seurata "aikaansa" ja tarjota nykynuoria kiinnostavaa/vetoavaa koulutusta saavuttaakseen tavoitteensa. Joka tavoite on saada aikaan sodan tarpeisiin sopiva joukko henkilöstöä. Tästä lähtökohdasta ajatellen
@Kapiainen on täysin oikeassa. Mutta pitkässä juoksussa asia ei ole mielestäni näin yksinkertainen.
Sota ei olennaisilta osiltaan ole muuttunut mitenkään kirjoitetun ajan alusta lähtien. Toki tekniikka on kehittynyt, mutta silti edelleen miehet menevät toisiaan vastaan kiväärit tanassa. Ja samat traumat heitä seuraavat, oli teknologia mikä vain. Veri vuotaa edelleen ja toverien suolet lentävät pihalle. Oli kuinka droneja, robotiikkaa ja takticool-varustetta. Tämä on nähty niin siirtomaasodissa kuin near-peer sodissakin WW-II:n jälkeen. Sota ei tänäkään päivänä ole pelkkää tietokonepeliä vaikka joku kuinka toivoisikin sen sitä olevan.
Samaan aikaan yhteiskunta, joka ei ole kokenut sotaa pariin sukupolveen on unohtanut nämä tosiasiat. Näin käy aina. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Pitkä rauhan ja hyvinvoinnin aika saa ihmiset miettimään muita asioita ja uhkia (esim. ilmastonmuutos) yksinkertaisesti siksi, että siihen on aikaa ja mahdollisuuksia.
Jos ja kun PV alkaa "seuraamaan aikaansa" saadakseen rulliin ihmisiä perustoimintaansa itse asiassa hävittämällä sen perustoiminnan realiteetit seuraus ei ole hyvä. On täysin ymmärrettävää, että PV haluaa "seurata aikaansa" muuttamalla koulutustaan vastaamaan materiaalinsa maailmankuvaa mutta lopputuloksen kannalta tulos ei ole hyvä. Suuri ongelma on mielestäni siinä, että jos ja kun PV hyväksyy ajatuksena tämän näkemyksen muuttuneesta ihmisestä, se myös hyväksyy ajatuksen siitä, että sota on muuttunut joksikin muuksi kuin mitä se oikeasti on. Pohjimmiltaan tästä on kysymys minun ja
@Kapiainen keskustelusta naisten asevelvollisuudesta. Erilaisesta näkemyksestä sodan kuvan suhteen.
Väitän, että 1918 nuoret eivät olleet yhtään sen enempää tai vähempää fanaattisia ja valmiita taistelemaan asiansa puolesta kuin nykynuoret. Vain asia on muuttunut. Silloin taisteltiin itsenäisyydestä, nyt ilmastonmuutoksesta. Fanaattisuus on samaa. Vaikka vuosikymmeniä on opetettu "yksilöllisyyden" ilosanomaa. Jos (ja kun) nyt PV lähtee muokkaamaan lähestymistapaansa "asiakkaiden" enemmän kuin taistelukentän todellisuuden mukaan, en usko että tulos on hyvä. Sen näkee jo nyt.
On selvä, että on vaikeaa mennä vastavirtaan. Ja puhua asioista, joita ihmiset eivät halua kuulla. Tämä valinta on nyt PV:llä edessä. Kertoa totuus taitelukentästä ja kehittää koulutusta ja politiikkaa sen mukaisesti vaikka se olisi poliittisesti epämukavaa tai sitten "seurata aikaansa" ja muokata itsensä sellaiseksi toimijaksi, joka sopii nykynuorille, mutta ei vastaa siihen tehtävään, mitä varten PV on syntynyt.
On vaikeaa, ja joskus mahdotonta mennä virtausta vastaan. Ymmärrän sen. Mutta silloin juuri kysytään sitä johtajuutta ja vastuunkantoa. On helppo seurata "päivän sanaa" ja vaikea toimia sitä vastaan.
Tämä puhtaasti omana ajattelunani asiasta.