2. Viha ja dehumanisointi kuuluvat tasan sotilaskoulutukseen. Ja se toimii myös "älykkäisiin ihmisiin". Ihmisten muotoiset maalitaulut ampumaradalla ovat tasan tarkoitettu siihen, että pystyt tarvittaessa ampumaan oikean ihmisen. Sota on tappamista ja siihen koulutetaan.
Mä tarkennan aiempaa kritiikkiäni:
Ideologinen, käsitteellistävä, poliittinen ja sosiaalistamisen kautta tapahtuva dehumanisointi ovat perseestä.
Refleksiivisellä, sensorisella, fysiologisella ja tilannesidonnaisella tavalla sitä voi ja tarvitsee tehdä, mutta noista edellä mainituista irrotettuna.
Vertauskuvannollisesti voisi sanoa, että on eri asia ehdollistaa ihmistä siihen, että "tilanne on sellainen että pitää tehdä asioita joita normaalissa tilanteessa ei tarvitsisi tehdä" kuin siihen, että "noilla ei ole täyttä ihmisarvoa".
Jälkimmäisen haitat ovat suuria ja pitkäkestoisia. Yksi niistä monista haitoista voi olla sekin, että toivottomuutta kohti etenevässä tilanteessa itsesuojelu astuu tehtävän edelle.
Ihminen ei luonnostaan ole tappaja, vaan siihen johtaa välttämättömyys ja/tai koulutus (conditioning).
Psykologian asiantuntijat voisivat kertoa enemmän, mutta sotilaspsykologia on yksinkartaista: "eristys, kerrotaan että olet kova jätkä, joukkotunne, ylpeys siitä, joukon paine".
Ihminen on kaikkiruokaisena, syötäviä eläimiä kasvattavana, metsästävänä ja kalastavana olentona luonnostaan tappaja, mutta ei murhaaja. Omaan lajiin kuuluvan tappaminen on suurimmalle osalle vaikea tai mahdoton asia.
Tuo mitä kuvaat yksinkertaisena sotilaspsykologiana on siitä ongelmallista että se jättää jättimäisiä aukkoja ja ongelmia.
Otan esimerkkejä:
Arska on kohdannut elämässään paljon "kovia jätkiä" - lähinnä joutunut niiden kiusaamaksi. Lopulta Arska on lakannut välittämästä siitä miten kovalta tai pelottavalta joku vaikuttaa ja huomannut että kaikki kovat jätkät ilman minkäänlaisia poikkeusia ovat pelkureita ja paskahousuja. Hän on huomannut että "kovajätkyys" on nokkimisjärjestyspeliä joka päättyy siihen, mihin nokkimisjärjestyspelit päättyvät. Jos tilanne menee sen ohi niin paskahousuus astuu peliin. "Tehdään teistä kovia jätkiä" -meininki on Arskalle synonyymi "tehdään teistä pelkuripaskahousuja" -ilmaisun kanssa. Ei toimi.
Reiska halveksii kovajätkyyttä. Tai ei pidä siitä. Tai ei missään nimessä halua samaistua siihen. Kovajätkyysreitti ei toimi.
Ville on ikuinen ulkopuolinen eikä itsekään tiedä miksi. "Joukkotunne, ylpeys siitä" eivät tartu ja "joukon paine" on juuri se, mikä tekee hänestä ulkopuolisen ja pitää hänet ulkopuolisena osin hänestä itsestään riippumattomista syistä. Ei toimi.
jne. jne. jne.
Arskoja on vähän, mutta Arskat ovat usein juuri sellaisia ei-psykopaatteja jotka voivat mennä ja tehdä jotain mihin kukaan muu ei kykene. Reiskoja on todella paljon - ja erityisesti siellä älykkäimmän 10-20% parissa, josta olisi ehkä eniten hyötyä koko organisaatiota ajatellen. Ville... Voi olla että soveltuu joukkotuotantoon tai sitten ei. Jokin vahvuusalueita hyödyntävä yksilötuotanto voisi hyvin sopia hänelle ja hän sinne. Ville kuuluu korkean itsemurhariskin porukkaan ihan siksi, että usein joukkohenkeä synnytetään hänen tapaisiaan entistä voimakkaammin joukosta ulos työntämällä.
Myönnän kuitenkin katsovani koko tätä aihepiiriä liian kapealla ja viinoutuneella näkökulmalla. Jo termi "joukon paine" nostaa niskakarvat pystyyn.
"Joukon vetovoima" olisi se, mitä itse pitäisin hyvänä reittinä. Se kuitenkin edellyttää, että joukkoistumisen rakentamisen pitäisi perustua aika suuressa määrin kykyprofiilien, sosiaalisten profiilien ja koulutus- ja tehtävätyyppien yhteensopivuuteen.
