Asevelvollisuuden pitää muuttua

Senverta voin tuosta uudesta systeemistä sanoa että johtajat käy aika monen seulan läpi. Alokaskaudella on alustavat "korvamerkinnät"

Kun koulutushaarakausi alkaa on meillä "miehistö" sekä "korvamerkatut" mutta vielä on mahdollisuus joku nostaa miehistöstä ylös tai joku korvamerkatuista miehistöön. Varmaan kolmessa tai neljässä eri valintatilaisuudessa istun ennen kuin varusmies valitaan aukkiin. Sitten on vielä siellä RUK-valinnat.
 
1. Ensimmäinen kysymys on suunnilleen maailman helpoin kysymys.

Vastaus siihen jakautuu muutamaan osioon ja jokainen vastauksen osuus on itsestäänselvyys. Ongelmaksi tulee tietenkin se, että jos ihmiset, jotka eivät itse keksi edes näin itsestäänselvää asiaa, koittavat suunnitella ja toteuttaa sen, niin he hukkaavat prosessissa muutaman vuoden ja miljoonan asioihin jotka joku muu poissulkisi jo ennen aloittamista.

Toisen maailmansodan kieppeillä inttiin menevä nuoriso tiesi keitä he ovat ja aika suuressa määrin omat tulevaisuusskenaarionsa. Malli ja vaihtoehdot tulivat annettuina ja edellisiltä sukupolvilta sekä kulttuurilta. Sen vuoksi identiteettiityöllä ja siihen liittyvillä esteillä ja tarpeilla ei ollut maanpuolustuskoulutuksen yhteydessä merkitystä.

Toinen merkittävä ero menneeseen on vastuun ottamisen tottumus. Silloin lapset ottivat usein enemmän vastuuta itsestään ja muista kuin nykyisin moni kolmekymppinen.

Noin 70-luvulta lähtien tässä tapahtui muutosta - ensin harvojen yksilöiden mutta myöhemmin koko ikäluokkien suhteen. Identiteettityön ajanjakso pidentyi - lopulta järjettömyyksiin asti.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sotilaskoulutuksessa tarvitaan perusteluja sekä sille, että miksi asiat tehdään niin kuin ne tehdään että sille että miksi, kuinka ja missä määrin nuori ihminen voi samaistua niihin tehtäviin ja vastuisiin joita hänen pitäisi oppia hoitamaan.

Eli: Tehtäviiin ja niiden tekijöihin kohdistuvien samaistumismahdollisuuksien synnyttäminen, samaistumismahdollisuuksien ruokkiminen, vaihtoehtoisten positiivisten samaistumismahdollisuuksien salliminen ja näihin ja vastuisiin liittyen se, että koulutettava tietää koko ajan miksi häneltä vaaditaan jotain, miksi pitää oppia jotain ja mikä merkitys milläkin asialla on.

Toinen osa:

Koulutusmenetelmien ajanmukaisuus, tehokkuus, palkitsevuus ja se, että niin koulutus kuin koulutusympäristötkin ovat sekä ajan- että tehtävänmukaisia.

Pistetään joka jutun parhaat kouluttajat + Combat Camera -tiimi tekemään mahdollisimman hyvät ja tiiviit koulutusvideot asiasta. Aseet, ammukset, vaatteet ja varusteet, turvallisuus, ravinto, ulkona liikkuminen, pukeutuminen, liikunta... ihan kaikki. Sitten jokaiselle koulutettavalle mahdollisuus käydä vaikka kännykkänsä ja kuulokkeiden kanssa läpi kaikki materiaali jo ennen lähiopetustilanteita - mieluiten jo ennen inttiin tulemista. Kertaus on opintojen äiti ja monimuoto-opetus tarjoaa moninkertaisen mahdollisuuden kertaamiseen ja sitä kautta oppimiseen - sikapaljon lähiopetusta halvemmalla. Ja näin kaikesta odotus- ja lepoajasta tulee potentiaalista oppimisaikaa.

2. Siedätyshoitoa mutta niin että koulutettava tietää että kyse on siedätyshoidosta.

Vaatii oikeastaan sen, että siedättäminen aloitetaan ihan alussa ja kerrotaan myös ihan alussa - ja moneen kertaan - että kyse on siedättämisestä ja sietokyvyn asteittaisesta nostamisesta.

Tykkään kyllä lukea näitä Pihatontun analyysejä. Ne antavat kummasti ajateltavaa. Lisäksi tulee kyllä hyvä fiilis myös siitä, miten paljon näitä asioita on pv jo ottanut käyttöön. :)

Olisi kyllä kiva kuulla tarkemmin "taistelijan mieli" osion koulutusmetodeista ja miten sen koulutettavat ottivat vastaan!

Miten muuten käytännössä toteuttaisit koulutettavien samaistumismahdollisuuksien parantamista?
Perinteisestihän noita potentiaalisia samaistumisen kohteita ovat tarjonneet kantahenkilökunta ja varusmieskouluttajat. Aika paljon vaadittu, että iso osa koulutettavista haluaisi "olla just kun meidän vääpeli.." (Enkä todellakaan tarkoita millään pahalla kantahenkilökuntaoletettuja kohtaan, jos sellaiset sattuisivat tätä lukemaan..) :ROFLMAO:
Pitäisköhän laittaa muutama valittu erityisen karismaattinen erikoishessu kiertämään varuskuntia, kertomaan afganistan-muisteloitaan ja näyttämään vähän mallisuorituksia :D

Tuo koulutuksen ja sen metodien perusteleminen on kyllä todella tärkeää. Kun koulutettavat ymmärtävät, että miksi näin tehdään, niin se kyllä kasvattaa kummasti koulutettavien sisäsyntyistä halua koulutustavoitteiden saavuttamiseen.
Erityisen hyvin tämä toimii fiksumpien koulutettavien kanssa.

Ja tuossa päästään kyllä oivasti siihen, että siedätys simputtamalla ei toimi, jos koulutettavat simputuksen varsinaisen syyn.

Sen sijaan muut siedätysmetodit toimivat paremmin kun niiden perimmäinen syy ymmärretään.

Aika hyvä on koulutusta suunnitellessa ymmärtää sekin, että loppujen lopuksi suurimmalla osalla nuorista miehistä sotimisen opettelu kiinostaa "luonnostaan", kunhan siitä ei tieten tahtoen tehdä vittumaista.
 
Tykkään kyllä lukea näitä Pihatontun analyysejä. Ne antavat kummasti ajateltavaa. Lisäksi tulee kyllä hyvä fiilis myös siitä, miten paljon näitä asioita on pv jo ottanut käyttöön. :)

Olisi kyllä kiva kuulla tarkemmin "taistelijan mieli" osion koulutusmetodeista ja miten sen koulutettavat ottivat vastaan!

Miten muuten käytännössä toteuttaisit koulutettavien samaistumismahdollisuuksien parantamista?
1. Perinteisestihän noita potentiaalisia samaistumisen kohteita ovat tarjonneet kantahenkilökunta ja varusmieskouluttajat. Aika paljon vaadittu, että iso osa koulutettavista haluaisi "olla just kun meidän vääpeli.." (Enkä todellakaan tarkoita millään pahalla kantahenkilökuntaoletettuja kohtaan, jos sellaiset sattuisivat tätä lukemaan..) :ROFLMAO:
Pitäisköhän laittaa muutama valittu erityisen karismaattinen erikoishessu kiertämään varuskuntia, kertomaan afganistan-muisteloitaan ja näyttämään vähän mallisuorituksia :D


Tuo koulutuksen ja sen metodien perusteleminen on kyllä todella tärkeää. Kun koulutettavat ymmärtävät, että miksi näin tehdään, niin se kyllä kasvattaa kummasti koulutettavien sisäsyntyistä halua koulutustavoitteiden saavuttamiseen.
Erityisen hyvin tämä toimii fiksumpien koulutettavien kanssa.

Ja tuossa päästään kyllä oivasti siihen, että siedätys simputtamalla ei toimi, jos koulutettavat simputuksen varsinaisen syyn.

Sen sijaan muut siedätysmetodit toimivat paremmin kun niiden perimmäinen syy ymmärretään.

Aika hyvä on koulutusta suunnitellessa ymmärtää sekin, että loppujen lopuksi suurimmalla osalla nuorista miehistä sotimisen opettelu kiinostaa "luonnostaan", kunhan siitä ei tieten tahtoen tehdä vittumaista.

Kun nyt olen sekä varusmieskoulutettuna että kantahenkilökuntana osallistunut tuohon "siedätyshoitoon" ja lukenut ihan mielenkiinnosta sotilaspsykologiaa.

Editoin postaustasi numerolla ja lihavoin luvun, jotta on helpompi sinullekin nähdä mihin vastaan.

1. Varusmieskoulutuksessa samaistumiskohteita eivät koskaan ole olleet kantahenkilökunta. Varusmieskoulutuksessa tavoite on tehdä tietystä joukosta kiinteä ja toimiva yksikkö.

Se toimii.

Suosittelisin lukemaan asiasta kirjallisuutta.

Jos itsellä on omituisia kuvitelmia mikä on sotilaskoulutuksen tavoite, siihen ei "erikoishessuja" tarvita sitä kertomaan. Jos ei se ole valjennut, niin se on tappaa vihollinen ja välttyä tappamisen kohteeksi tulemiseksi. Binäärinen asia.
 
Miten muuten käytännössä toteuttaisit koulutettavien samaistumismahdollisuuksien parantamista?

Nyt tulee kaksi ongelmaa.

1. Tuohon vastaaminen - edes osittain - on niin iso työ, etten tee sellaista ilmaiseksi enkä omalla ajallani.

Käytännössä kysyt että "kuinka tuottaa kertaluokkaa oleva parannus joukkotuotannon psykososiaalisen onnistumisen suhteen - suurelta osin jo ennen kuin joukkotuotanto on ehditty aloittaa".

Mieti millainen asiantuntijaryhmä - kooltaan ja koostumukseltaan - tuohon vastaamiseen tarvittaisiin ja kauanko se työskentelisi + minkä kokoinen rahoitus sille pitäisi olla. Mä voin vastata murto-osassa siitä ajasta, rahasta ja jossain määrin paremmin, mutta en ilmaiseksi. (Enkä ihan ilman apua.)

Yksilötuotantoketjussa on monia osaratkaisuja, mutta olen tahallani jättänyt niiden väliin rakoja enkä ole nivonut niitä yhteen.

2. Sana "käytännössä" sisältää tässä väistämättä kaksi ulottuvuutta: pragmaattinen samaistumismahdollisuuksien luonti ja ylläpitäminen + koulutusprosessien käytännöt. Ensimmäinen ulottuvuus menee ykkösvastauksen päälinjaan ja toinen "en ilman apua" osioon, koska en tunne koulutusprosessien käytäntöjä.

Hyvin suppea tiivistelmä tiiseriksi:

Toteat että aiemmin kantapeikot ja varusmieskoulutettavat toimivat samaistumismahdollisuuksina ja -kohteina.

Vuotuisista vapautus-, keskeytys- ja sivariprosenteista näkee ihan suoraan sen, missä määrin tuon toimivuus on muuttunut ja mihin suuntaan. Vapautuksissa, keskeytyksissä ja sivariin hakeutumisessa on eniten kyse identiteettityön prosessien epäonnistumisista (maanpuolustustyön kannalta) niissä olevien epäjatkuvuuskohtien vuoksi.

Näiden epäjatkuvuuskohtien paikkaaminen se avainkohta. Tosta aiemmin toimineesta suorasta ketjusta [varusmies] => samaistumisetäisyys => [esimiehet] on tultu tilanteeseen jossa samaistumisetäisyys on usein liian pitkä. Se vaatii erilaisia siltoja täytteekseen. Ja vain osa niistä silloista on samaistumiskohteita. Osa on muulla tavoin etäisyyteen vaikuttavia asioita.

Samaistumismahdollisuuksia parannetaan pienentämällä samaistumisetäisyyksiä + tukemalla samaistumisprosesseja.
 
Kun nyt olen sekä varusmieskoulutettuna että kantahenkilökuntana osallistunut tuohon "siedätyshoitoon" ja lukenut ihan mielenkiinnosta sotilaspsykologiaa.

Editoin postaustasi numerolla ja lihavoin luvun, jotta on helpompi sinullekin nähdä mihin vastaan.

1. Varusmieskoulutuksessa samaistumiskohteita eivät koskaan ole olleet kantahenkilökunta. Varusmieskoulutuksessa tavoite on tehdä tietystä joukosta kiinteä ja toimiva yksikkö.

Se toimii.

Suosittelisin lukemaan asiasta kirjallisuutta.

Jos itsellä on omituisia kuvitelmia mikä on sotilaskoulutuksen tavoite, siihen ei "erikoishessuja" tarvita sitä kertomaan. Jos ei se ole valjennut, niin se on tappaa vihollinen ja välttyä tappamisen kohteeksi tulemiseksi. Binäärinen asia.

Lähinnä siis pohdin tuossa Pihatontun sinänsä validia ideaa tarjota identiteettiään etsiville nuorille "hyödyllistä" identiteettiä "sisäisen tyhjyyden" täytteeksi.

Tätähän esimerkiksi moderni jihadismi hyödyntää onnistuneesti:
Targetoidaan hyödytön sosiaalitukien varassa elävä tyhjäntoimittaja musliminuori jostain läsimaasta ja tarjotaan hänelle hänen omassa vertaisryhmässään merkitykselliseltä vaikuttavaa jihadistin identiteettiä. Toimii.

Mielestäni se ei kuitenkaan nykyisellään pv:ltä olisi kovin yksinkertaista. Kantahenkilökunnalle on asetettu niin paljon muitakin vaatimuksia, että karismaattisen johtajuuden vaatimuksen lisääminen olemassaolevien päälle ei ole kovin yksinkertaista. Ja varusmiesjohtajilta tuota voi vielä vähemmän odottaa.

Tietyllä tasolla tuota on kyllä "länsimaisissa" armeijoissa hyödynnetty, mutta kuten pihatonttu antoi ymmärtää, niin tuossa on ehkä enemmän ollut jo kadonneesta yhteiskunnallisesta eetoksesta kyse.
 
Lähinnä siis pohdin tuossa Pihatontun sinänsä validia ideaa tarjota identiteettiään etsiville nuorille "hyödyllistä" identiteettiä "sisäisen tyhjyyden" täytteeksi.

1. Tätähän esimerkiksi moderni jihadismi hyödyntää onnistuneesti:
Targetoidaan hyödytön sosiaalitukien varassa elävä tyhjäntoimittaja musliminuori jostain läsimaasta ja tarjotaan hänelle hänen omassa vertaisryhmässään merkitykselliseltä vaikuttavaa jihadistin identiteettiä. Toimii.

2. Mielestäni se ei kuitenkaan nykyisellään pv:ltä olisi kovin yksinkertaista. Kantahenkilökunnalle on asetettu niin paljon muitakin vaatimuksia, että karismaattisen johtajuuden vaatimuksen lisääminen olemassaolevien päälle ei ole kovin yksinkertaista. Ja varusmiesjohtajilta tuota voi vielä vähemmän odottaa.

Tietyllä tasolla tuota on kyllä "länsimaisissa" armeijoissa hyödynnetty, mutta kuten pihatonttu antoi ymmärtää, niin tuossa on ehkä enemmän ollut jo kadonneesta yhteiskunnallisesta eetoksesta kyse.

@Pihatonttu :n tapauksessa tuli itselle aikomus loogisesti vastata asiohin numeerisesti. Joten kärsit sinäkin siitä. :D

1. Olet tässä mielestäni aivan oikeassa.
2. Johtajuus on hyvin henkilökohtaista. Karismaattisuus on todella harvinaista. Ihmisiä sodassa johdetaan kahdella asialla, esimerkillä ja "magiikalla". Karisma kuuluu jälkimmäiseen ja sitä on harvalla.
 
1. Lähinnä siis pohdin tuossa Pihatontun sinänsä validia ideaa tarjota identiteettiään etsiville nuorille "hyödyllistä" identiteettiä "sisäisen tyhjyyden" täytteeksi.

2. Mielestäni se ei kuitenkaan nykyisellään pv:ltä olisi kovin yksinkertaista. Kantahenkilökunnalle on asetettu niin paljon muitakin vaatimuksia, että karismaattisen johtajuuden vaatimuksen lisääminen olemassaolevien päälle ei ole kovin yksinkertaista.

3. ...tuossa on ehkä enemmän ollut jo kadonneesta yhteiskunnallisesta eetoksesta kyse.

1. Mun ajatus on vähän erilainen. Samaistumisetäisyyden käsite on hyvä vihje. Kyse ei ole tyhjyyden täyttämisestä vaan etäisyyksien supistamisesta sellaiseen parhaiten sopivilla keinoilla.

2. Suurin osa koko tosta identiteettiasiasta kannattaa ulkoistaa kokonaan Puolustusvoimien ulkopuolelle.

3. Siitäkin, mutta myös minuuden ja identiteettien keskinäisistä suhteista, erilaisten identiteettipotentiaalien välisistä etäisyyksistä ja kaikkien näiden suhteista yhteiskunnallisiin eetoksiin sekä arvohierarkioihin. (Hiukka moniulotteista.)

Kaikkea tota voi kuitenkin yksinkertaistaa lomittamalla jos haluaa.
 
Kun nyt olen sekä varusmieskoulutettuna että kantahenkilökuntana osallistunut tuohon "siedätyshoitoon" ja lukenut ihan mielenkiinnosta sotilaspsykologiaa.

Ja tästä siedätyshoito aspektista pitää sitten erikseen hiukan selventää, kun muuten tuppaan kirjoittamaan niin sekavasti:

Viittaan tuolla väkivaltaan siedätyksellä Dave Grossman:in kirjassaan "On Killing" sivulla 81 käsittelemään aiheeseen otsikolla "Hate and psychological inoculation".

Eli yksi taistelukentän traumaattista aspekteista on sen ajatuksen kohtaaminen, että vastassa on toinen ihminen, hyvin samanlainen kuin minä itse, joka vihaa minua niin paljon, että haluaa tappaa minut. Mitä henkilökohtaisemmaksi tämä kohtaaminen käy(epäsuora tuli <....> lähitaistelu), sitä traumaattisempaa se normaali-ihmiselle on. Ja yksi historiallisesti toimiva tapa vähentää tätä traumaa on pistää koulutettavat kohtaamaan tätä vihaa koulutuksen aikana, siten että he "selviävät" siitä läpäisemällä koulutuksen. Tätä keinoa hyödynnettiin jo Rooman legioonien koulutuksessa. (Todennäköisesti perimmäistä syytä ymmärtämättä.)


Jos sinulla olisi jotain muita hyviä lukusuosituksia aiheeseen liittyen, niin kerro ihmeessä!
 
Ja tästä siedätyshoito aspektista...

Dave Grossman:in kirjassaan "On Killing" sivulla 81 käsittelemään aiheeseen otsikolla "Hate and psychological inoculation".

Eli yksi taistelukentän traumaattista aspekteista on sen ajatuksen kohtaaminen, että vastassa on toinen ihminen, hyvin samanlainen kuin minä itse.. ..Mitä henkilökohtaisemmaksi tämä kohtaaminen käy... ..sitä traumaattisempaa se normaali-ihmiselle on. Ja yksi historiallisesti toimiva tapa vähentää tätä traumaa on pistää koulutettavat kohtaamaan tätä vihaa koulutuksen aikana, siten että he "selviävät" siitä läpäisemällä koulutuksen.

Jos sinulla olisi jotain muita hyviä lukusuosituksia aiheeseen liittyen, niin kerro ihmeessä!

Huutelen sivusta:

Vähän kärjistäen:

98% ihmisistä ei pysty tappamaan toista ihmistä lähietäisyydeltä.
1% on sen tyyppisiä psykopaatteja että pystyvät.
Sitten on se arvoituksellinen yksi prosentti joka ei omaa psykopatian piirteitä mutta pystyy tappamaan. Ymmärtääkseni iso osa näistä pystyy myös voittamaan sellaisia pelkoon tms liittyviä pidäkkeitä joita suurin osa ihmisistä ei vastaavissa tilanteissa kykene voittamaan. Osa näistä on hyvin herkkiä ihmisiä.

Tämä viimeisin arvoituksellinen prosentti saattaa kyetä tarjoamaan vastauksen siihen mitä ehkä nyt haet. (Jos ymmärsin oikein.)

Mä inhoan sitä "vihan ja vastustajan dehumanisoinnin kautta tappamiskykyisyyteen" -reittiä jota melkein aina tarjotaan ratkaisuksi. Toimii helvetin huonosti täysipäisten maailmassa + johtaa sotatraumojen määrän moninkertaistumiseen. Paska systeemi joka pitäisi hylätä niihin historian hämäriin joihin se kaikkien muiden dehumanisointijuttujen kanssa kuuluu.
 
Keskustelu menee korkeissa sfääreissä, oma aliupseerimaiset ismini ovat koulutuksessa:
  • Kouluta niin ja semmoista niinkuin itsellesi haluaisit, se näkyy ja tempaa mukaan
  • Ole mukava mutta tarpeen tullen mulkku
  • Ymmärrä että kaikki ei ota hommaa niin kutsumuksen kanssa kuin sinä
  • Virheitä saa ja pitääkin tehdä jotta niistä oppii
  • Älä vähättele tai alaskatso varusmiestä
  • Näytä työkalut ja sen jälkeen esitä ongelmat ratkottaviksi
  • Pysty perustelemaan miksi koulutat asian näin
  • Et ole aina oikeassa
 
1. Mun ajatus on vähän erilainen. Samaistumisetäisyyden käsite on hyvä vihje. Kyse ei ole tyhjyyden täyttämisestä vaan etäisyyksien supistamisesta sellaiseen parhaiten sopivilla keinoilla.

2. Suurin osa koko tosta identiteettiasiasta kannattaa ulkoistaa kokonaan Puolustusvoimien ulkopuolelle.

3. Siitäkin, mutta myös minuuden ja identiteettien keskinäisistä suhteista, erilaisten identiteettipotentiaalien välisistä etäisyyksistä ja kaikkien näiden suhteista yhteiskunnallisiin eetoksiin sekä arvohierarkioihin. (Hiukka moniulotteista.)

Kaikkea tota voi kuitenkin yksinkertaistaa lomittamalla jos haluaa.
Kerkesin siis kirjoittaa vastaukseni sardaukarille, ennen kuin luin tarkentavan viestisi. Lisäksi tykkään yksinkertaistaa ja konkretisoida monimutkaisiakin asioita absurdiuteen asti, koska sllä tavalla on paljon helpompi huomata, että olenko ymmärtänyt niistä sen oleellisen. Tämä siis näin henkilökohtaisena kieroutumanani.

Käsitin siis, että lopullisena tarkoituksena olisi kuitenkin vaikuttaa itseään etsivän nuoren identiteettiin, koska se nyt vain on sopiva kulma iskeä.

Muuten nuo pointtisi kyllä pitävät paikkansa, mutta käytännön toteutus ei välttämättä ole suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa niin yksinkertaista.

Miten reagoisi keskimääräinen vihreä Ylen toimittaja, jos pitäisi tehdä fiktiivinen telkkarisarja, jossa edistettäisiin pv:n kannalta hyödyllistä nuorisoidentiteettiä?
Paskahalvauksella.
 
Ja tästä siedätyshoito aspektista pitää sitten erikseen hiukan selventää, kun muuten tuppaan kirjoittamaan niin sekavasti:

Viittaan tuolla väkivaltaan siedätyksellä Dave Grossman:in kirjassaan "On Killing" sivulla 81 käsittelemään aiheeseen otsikolla "Hate and psychological inoculation".

Eli yksi taistelukentän traumaattista aspekteista on sen ajatuksen kohtaaminen, että vastassa on toinen ihminen, hyvin samanlainen kuin minä itse, joka vihaa minua niin paljon, että haluaa tappaa minut. Mitä henkilökohtaisemmaksi tämä kohtaaminen käy(epäsuora tuli <....> lähitaistelu), sitä traumaattisempaa se normaali-ihmiselle on. Ja yksi historiallisesti toimiva tapa vähentää tätä traumaa on pistää koulutettavat kohtaamaan tätä vihaa koulutuksen aikana, siten että he "selviävät" siitä läpäisemällä koulutuksen. Tätä keinoa hyödynnettiin jo Rooman legioonien koulutuksessa. (Todennäköisesti perimmäistä syytä ymmärtämättä.)


Jos sinulla olisi jotain muita hyviä lukusuosituksia aiheeseen liittyen, niin kerro ihmeessä!

Itselle mielenkiintoinen oli kerran tapaamani Andy McNabin eli oikealta nimeltään Steven Billy Mitchellin kirja "Good Psychopaths Guide to Success".


Lisäksi


on hyvä artikkeli.
 
Muuten nuo pointtisi kyllä pitävät paikkansa, mutta käytännön toteutus ei välttämättä ole suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa niin yksinkertaista.

Miten reagoisi keskimääräinen vihreä Ylen toimittaja, jos pitäisi tehdä fiktiivinen telkkarisarja, jossa edistettäisiin pv:n kannalta hyödyllistä nuorisoidentiteettiä?
Paskahalvauksella.

Alat löytää yhtä suuntaa kohdilleen.

Asiat pitäisi tietenkin tehdä YLEn toimittajat ja muut paskahalvausorientoituneet välttäen + hyvin monella eri alueella.

Media, some yms ovat alustoina kuitenkin osa (ja vain osa) siitä identiteettietäisyyksien supistamiseen liittyvästä ulkoistamisesta mihin viittasin. Metodologia + paljon muuta siihen päälle.
 
Ainakin "pseudo-tieteellisesten tutkimusten" mukaan 2% ammattisotilaista omaa psykopaattisia taipumuksia.

Huomaa taipumuksia, eivät siis ole psykopaatteja. Olen huomannut asian jopa itsessäni.

Siihen liittyy tunnekylmyys ja ja taipumus väkivaltaan tms. Edellistä huomaan itsessäni.

Samoin tunteettomuus ja siihen liityvä kyky toimia stressitilanteissa (myös kirurgeista suurella osalla sama taipumus).

Sotilaista ko. ominaisuuksia omaavilla on myös taipumus palvella (ja hakeutua) erikoisjoukoissa, joissa heidän taipumuksensa ovat hyve eikä haitta, kuten siviilielämässä.

Olen myös havainnut tietyn asian erikoisjoukoissa palvelleista, että avioeroprosentti on huomattavasti suurempi, kuin samalla tavalla puolisoistaan erilleen joutuneiden sotilaiden keskuudessa. Tämä ei tosin ole tieteellinen tutkimus.
 
1.

Huutelen sivusta:

Vähän kärjistäen:

98% ihmisistä ei pysty tappamaan toista ihmistä lähietäisyydeltä.
1% on sen tyyppisiä psykopaatteja että pystyvät.
Sitten on se arvoituksellinen yksi prosentti joka ei omaa psykopatian piirteitä mutta pystyy tappamaan. Ymmärtääkseni iso osa näistä pystyy myös voittamaan sellaisia pelkoon tms liittyviä pidäkkeitä joita suurin osa ihmisistä ei vastaavissa tilanteissa kykene voittamaan. Osa näistä on hyvin herkkiä ihmisiä.

Tämä viimeisin arvoituksellinen prosentti saattaa kyetä tarjoamaan vastauksen siihen mitä ehkä nyt haet. (Jos ymmärsin oikein.)


2.

Mä inhoan sitä "vihan ja vastustajan dehumanisoinnin kautta tappamiskykyisyyteen" -reittiä jota melkein aina tarjotaan ratkaisuksi. Toimii helvetin huonosti täysipäisten maailmassa + johtaa sotatraumojen määrän moninkertaistumiseen. Paska systeemi joka pitäisi hylätä niihin historian hämäriin joihin se kaikkien muiden dehumanisointijuttujen kanssa kuuluu.
Helkkari, osaanhan minäkin numeroida ja boldata ;)

1. Tämä menee hiukan ohi aiheen, mutta nuo numerot pitävät paikkansa kouluttamattomille ihmisille. Sopiva koulutus, ehdollistaminen ja muut tekijät auttavat kummasti asiaa. ;)

Tässä on kuitenkin hiukan eri aspektista kyse, kuin kyvystä tappamiseen. Nimittäin siitä miten ahistaa, kun joku tulee tappamaan juuri sinua..

2.
Vihalla ja dehumanisoinnilla on tasan tarkkaan varjopuolensa, eivätkä ne kuulu länkkäreiden työkalupakkiin näistä syistä, mutta psykologisten tappioiden lisääntyminen(A) tai se ajatus, että ne eivät toimisi älykkäillä ihmisillä (B)eivät todellakaan kuulu näihin.
 
Helkkari, osaanhan minäkin numeroida ja boldata ;)

1. Tämä menee hiukan ohi aiheen, mutta nuo numerot pitävät paikkansa kouluttamattomille ihmisille. Sopiva koulutus, ehdollistaminen ja muut tekijät auttavat kummasti asiaa. ;)

Tässä on kuitenkin hiukan eri aspektista kyse, kuin kyvystä tappamiseen. Nimittäin siitä miten ahistaa, kun joku tulee tappamaan juuri sinua..

2.
Vihalla ja dehumanisoinnilla on tasan tarkkaan varjopuolensa, eivätkä ne kuulu länkkäreiden työkalupakkiin näistä syistä, mutta psykologisten tappioiden lisääntyminen(A) tai se ajatus, että ne eivät toimisi älykkäillä ihmisillä (B)eivät todellakaan kuulu näihin.

1. Ei nyky-yhteiskunnassa Suomessa ole kouluttamattomia ihmisiä joka voisi sanoa "etten tiennyt".
2. Viha ja dehumanisointi kuuluvat tasan sotilaskoulutukseen. Ja se toimii myös "älykkäisiin ihmisiin". Ihmisten muotoiset maalitaulut ampumaradalla ovat tasan tarkoitettu siihen, että pystyt tarvittaessa ampumaan oikean ihmisen. Sota on tappamista ja siihen koulutetaan.
 
Ihminen ei luonnostaan ole tappaja, vaan siihen johtaa välttämättömyys ja/tai koulutus (conditioning).

Psykologian asiantuntijat voisivat kertoa enemmän, mutta sotilaspsykologia on yksinkartaista: "eristys, kerrotaan että olet kova jätkä, joukkotunne, ylpeys siitä, joukon paine".

Lukekaa https://www.amazon.com/Ordinary-Men-Reserve-Battalion-Solution-ebook/dp/B01G1F0F84

ja miettikää mitä voi tapahtua.
 
1. Ei nyky-yhteiskunnassa Suomessa ole kouluttamattomia ihmisiä joka voisi sanoa "etten tiennyt".

2. Viha ja dehumanisointi kuuluvat tasan sotilaskoulutukseen. Ja se toimii myös "älykkäisiin ihmisiin". Ihmisten muotoiset maalitaulut ampumaradalla ovat tasan tarkoitettu siihen, että pystyt tarvittaessa ampumaan oikean ihmisen. Sota on tappamista ja siihen koulutetaan.

1.)
Tarkoitin, että nämä prosentit pätevät ihmisiin, jotka eivät ole saaneet sotilaskoulutusta. Tampereen tiedotusopin laitokselta ulos pullahtanut maailmanparantaja-hipsteri on näissä asioissa ihan yhtä hyödytön, kuin kaikissa muissakin asioissa :D


2.) Tietyllä tasolla dehumanisaatiosta ei kyllä eroon pääse ollenkaan. Se olisikin, kun ampumaleirillä pysähdyttäisiin porukalla pohtimaan kaadetun jasterin tunteita. :D Tässä kuitenkin tarkoitin dehumanisaatiota pääasiallisena keinona tappamisen mahdollistamisessa. Esimerkkinä jihadistit tai vaikka natsisaksa: saadaan propagandalla kansa uskomaan, että koko viholliskansa on jonkinlaisia elukoita, ali-ihmisiä tai vääräuskoisia paholaisia, joiden tuhoaminen on tosi hieno juttu.

Tämän tyylinen meno ei kuulu länkkäreiden pääasialliseen keinovalikoimaan, koska ne eivät sitä oikeasti edes tarvitse ja huonot puolet saavutettuun hyötyyn nähden ovat liian hankalia.

Näihin dehumanisaation huonoihin puoliin eivät tosiaan kuulu kasvaneet psykologiset tappiot. Se että on tappanut elukoita, eikä ihmisiä, on hyvin toimiva psykologinen defenssimekanismi. Ja mitä pahmpiin raakuuksiin osallistuu, sitä tiukemmin siihen uskoo. Mitäs veikkaatte, kuinka monella jesidien joukkosurmiin ja kidutuksiin osallistuneilla isis-hyypiöillä on paha mieli siitä, että mitä tulikaan allahin nimeen tehtyä?

Älykkäisiin ihmisiin tuo toimii ihan samalla lailla. Mitä älykkäämpi ihminen on, niin sitä parempi hän on hylkäämään faktoja, jotka eivät sovi hänen uskomuksiinsa ja identiteettiinsä. Tästä alkaa olla yllättävän paljon tutkimustakin jo.

Mitä taas tulee psykopaatteihin, niin "hyvin kasvatetut psykopaatit" ovat niitä synnynnäisiä sotilaita ja käänteisesti tavallisilla psykopaateilla ei sotahommissa tee oikein mitän. Koska noita luonnon lahjakkuuksia on niin vähän, niin se varsinainen sotilaskoulutuksen pihvi on tehdä tästä tavallisesta 98%:sta sotilaita, jota hoitavat hommansa hyvin.
 
2. Viha ja dehumanisointi kuuluvat tasan sotilaskoulutukseen. Ja se toimii myös "älykkäisiin ihmisiin". Ihmisten muotoiset maalitaulut ampumaradalla ovat tasan tarkoitettu siihen, että pystyt tarvittaessa ampumaan oikean ihmisen. Sota on tappamista ja siihen koulutetaan.

Mä tarkennan aiempaa kritiikkiäni:

Ideologinen, käsitteellistävä, poliittinen ja sosiaalistamisen kautta tapahtuva dehumanisointi ovat perseestä.

Refleksiivisellä, sensorisella, fysiologisella ja tilannesidonnaisella tavalla sitä voi ja tarvitsee tehdä, mutta noista edellä mainituista irrotettuna.

Vertauskuvannollisesti voisi sanoa, että on eri asia ehdollistaa ihmistä siihen, että "tilanne on sellainen että pitää tehdä asioita joita normaalissa tilanteessa ei tarvitsisi tehdä" kuin siihen, että "noilla ei ole täyttä ihmisarvoa".

Jälkimmäisen haitat ovat suuria ja pitkäkestoisia. Yksi niistä monista haitoista voi olla sekin, että toivottomuutta kohti etenevässä tilanteessa itsesuojelu astuu tehtävän edelle.

Ihminen ei luonnostaan ole tappaja, vaan siihen johtaa välttämättömyys ja/tai koulutus (conditioning).

Psykologian asiantuntijat voisivat kertoa enemmän, mutta sotilaspsykologia on yksinkartaista: "eristys, kerrotaan että olet kova jätkä, joukkotunne, ylpeys siitä, joukon paine".

Ihminen on kaikkiruokaisena, syötäviä eläimiä kasvattavana, metsästävänä ja kalastavana olentona luonnostaan tappaja, mutta ei murhaaja. Omaan lajiin kuuluvan tappaminen on suurimmalle osalle vaikea tai mahdoton asia.

Tuo mitä kuvaat yksinkertaisena sotilaspsykologiana on siitä ongelmallista että se jättää jättimäisiä aukkoja ja ongelmia.

Otan esimerkkejä:

Arska on kohdannut elämässään paljon "kovia jätkiä" - lähinnä joutunut niiden kiusaamaksi. Lopulta Arska on lakannut välittämästä siitä miten kovalta tai pelottavalta joku vaikuttaa ja huomannut että kaikki kovat jätkät ilman minkäänlaisia poikkeusia ovat pelkureita ja paskahousuja. Hän on huomannut että "kovajätkyys" on nokkimisjärjestyspeliä joka päättyy siihen, mihin nokkimisjärjestyspelit päättyvät. Jos tilanne menee sen ohi niin paskahousuus astuu peliin. "Tehdään teistä kovia jätkiä" -meininki on Arskalle synonyymi "tehdään teistä pelkuripaskahousuja" -ilmaisun kanssa. Ei toimi.

Reiska halveksii kovajätkyyttä. Tai ei pidä siitä. Tai ei missään nimessä halua samaistua siihen. Kovajätkyysreitti ei toimi.

Ville on ikuinen ulkopuolinen eikä itsekään tiedä miksi. "Joukkotunne, ylpeys siitä" eivät tartu ja "joukon paine" on juuri se, mikä tekee hänestä ulkopuolisen ja pitää hänet ulkopuolisena osin hänestä itsestään riippumattomista syistä. Ei toimi.

jne. jne. jne.

Arskoja on vähän, mutta Arskat ovat usein juuri sellaisia ei-psykopaatteja jotka voivat mennä ja tehdä jotain mihin kukaan muu ei kykene. Reiskoja on todella paljon - ja erityisesti siellä älykkäimmän 10-20% parissa, josta olisi ehkä eniten hyötyä koko organisaatiota ajatellen. Ville... Voi olla että soveltuu joukkotuotantoon tai sitten ei. Jokin vahvuusalueita hyödyntävä yksilötuotanto voisi hyvin sopia hänelle ja hän sinne. Ville kuuluu korkean itsemurhariskin porukkaan ihan siksi, että usein joukkohenkeä synnytetään hänen tapaisiaan entistä voimakkaammin joukosta ulos työntämällä.

Myönnän kuitenkin katsovani koko tätä aihepiiriä liian kapealla ja viinoutuneella näkökulmalla. Jo termi "joukon paine" nostaa niskakarvat pystyyn.

"Joukon vetovoima" olisi se, mitä itse pitäisin hyvänä reittinä. Se kuitenkin edellyttää, että joukkoistumisen rakentamisen pitäisi perustua aika suuressa määrin kykyprofiilien, sosiaalisten profiilien ja koulutus- ja tehtävätyyppien yhteensopivuuteen.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top