Asevelvollisuuden pitää muuttua

Juhnis kirjoitti:
Sopisi hyvin reserviläiskeskusteluunkin, mutta yhtä hyvin tänne. Kun valittavia sotilaita on omassa joukossa tässä tilanteessa siirtymisen aikana, miten toimit esimiehenä tilanteessa?

Valitsetko toimintamallin A: "wöö ei minun aikoinaan tullut mieleen valittaa, ei tollasta kannata miettiä, se vaan pitää mennä, talvisodan hengessä..."

Valitsetko toimintamallin B: "oletko muistanut juoda/syödä, otahan tuosta vettä ja pari näkkäriä... Ai hiertymiä, katsotaan, joo pyydetään tuo lämäri tuosta niin laitetaan teippaukset, onhan sulla vettä että saat juotua..."
Klikkaa laajentaaksesi...
Juurikin näin. Esihenkilö huolehtii myös alaistensa kunnossapysymisestä. Armeijassa se tarkoittaa juuri sitä, että huolehtii että kaikilla on vettä, vaatii vesitäydennyksiä, ohjeistaa esim talvella oikealla pukeutumisella jos joku ei osaa jne. Tarvittaessa antaa sen oman rusinapakettinsa jos taistelijalla alkaa naama valjeta. Ja laajemmin: @PEMM esimerkissä esihenkilön tehtävä olisi ottaa tyyppi sivuun ja kysyä onko kaikki hyvin. Se, että pinna on kireällä ja katkeaa Masin juuttumisesta voi kertoa myös, että taustalla on jotain muuta. Onko kotona kaikki ok? Onko muuten ok? Jos on, niin voi hieman ohjeistaa ettei se Masin juuttuminen ole maailmanloppu, ja ehkä ettei ihan niin kovaa tarvitse räjähtää. Tuollaisiakin päiviä tulee tosin kaikille.

Itse niin siviilissä kuin intissäkin pyrin pitämään esimiehen tietoisena, jos joku vaikutti suorituskykyyni/palvelusturvallisuuteen. Esim intissä menin juttelemaan ylilutin kanssa kahden kesken ampumaleirin alussa, koska kotona kaikki asiat olivat päin helvettiä, mikä painoi nuorta miestä. Tiesin, että se voi vaikuttaa valppauteeni ja ylilutin on hyvä tietää asiasta. Samoin siviilissä kun kotiasiat ovat välillä vaatineet mehuja, olen ottanut pomoni kahden kesken ja kertonut asiasta. Onko se valittamista? Mielestäni hänen on hyvä tietää, jotta hän osaa ohjata mahdollista lisätyötä hieman toisaalle ja tiedostaa ettei työtehoni ole parhaimmillaan.

Edesmennyt isoisäni, huutolaislapsi, sodan käynyt veteraani kertoi tällaisen:

Heitä oli alokasaikana koulinut käsipuoli luutnantti joka oli tykännyt simputtaa alokkaita mielin määrin. Paikalle oli sitten sattunut jääkärikapteeni joka oli puuttunut pelleilyyn ja kovaan ääneen todennut "Luutnatti, pitää olla isällinen pojille!" Tämän pappani muisti vielä 90 vuotiaana, ja minusta se on hyvä ohjenuora.
 
Perustelemisesta tuli mieleeni perusteleminen osana pedagogiikkaa. Se ei entisaikaan aina oikein tuntunut kuuluvan suomalaiseen sotilaspedagogiseen näkemykseen sitten millään. Opetettiin, että tee näin, mutta varmaan sitten ajateltiin, että turha vaivata tyhmän varusmiehen päätä kertomalla, miksi niin pitää tehdä. Esimerkiksi sanottiin, että telamiinan kahva laitetaan miinan alle vihollisen panssarivaunun oletetun tulosuunnan vastakkaiselle puolelle. Sitten kun kerran sattui kohdalle se harvinainen kouluttaja, joka jopa viitsi kertoa, että miksi niin tehdään, niin varmasti itse asia jäi paremmin mieleen jokaiselle kun sen syykin kerrotiin. Tuollaisissa jutuissa mentiin metsään usein, eikä ilmapiiri kannustanut myöskään varusmiestä kysymään mistään asioista. Toivottavasti tällaisissa asioissa on kehitytty entisajoista.
 
Pitää muistaa, että tuossa naissotilaat sarjassa jokainen oli vapaaehtoisesti astunut palvelukseen ja olisi voinut keskeyttää palveluksensa milloin tahansa. Eivät keskeyttäneet vaikka välillä natinaa kuului. Hieno homma.
 
Sanavalmis Muurinen kirjoitti:
Perustelemisesta tuli mieleeni perusteleminen osana pedagogiikkaa. Se ei entisaikaan aina oikein tuntunut kuuluvan suomalaiseen sotilaspedagogiseen näkemykseen sitten millään. Opetettiin, että tee näin, mutta varmaan sitten ajateltiin, että turha vaivata tyhmän varusmiehen päätä kertomalla, miksi niin pitää tehdä. Esimerkiksi sanottiin, että telamiinan kahva laitetaan miinan alle vihollisen panssarivaunun oletetun tulosuunnan vastakkaiselle puolelle. Sitten kun kerran sattui kohdalle se harvinainen kouluttaja, joka jopa viitsi kertoa, että miksi niin tehdään, niin varmasti itse asia jäi paremmin mieleen jokaiselle kun sen syykin kerrotiin. Tuollaisissa jutuissa mentiin metsään usein, eikä ilmapiiri kannustanut myöskään varusmiestä kysymään mistään asioista. Toivottavasti tällaisissa asioissa on kehitytty entisajoista.
Klikkaa laajentaaksesi...
Valitettavasti vielä herranvuonna -14 PsPR:n PSJK:ssa ei näin tehty. Asioita ei todellakaan avattu "miksi"-kysymyksellä. Edes näin vuoden palvelleelle bemmiampujalle ei avautunut käytetty taktiikka. Jouduin lukemaan PSJK:n ja PSJJ:n perustaistelumenetelmät myöhemmin ihan itse vihkoista. Ne opetettiin jos opetettiin vain johtajille. Eli suurimman osan aikaa siellä komootissa oli hoo moilasena siitä, miksi tehdään niin kuin tehdään.

Tosin, yksikön kouluttajina oli suurin osa vanhoja jääriä jotka jäivät eläkkeelle melkein heti saapumiserämme jälkeen.
 
Pzgnrl kirjoitti:
Valitettavasti vielä herranvuonna -14 PsPR:n PSJK:ssa ei näin tehty. Asioita ei todellakaan avattu "miksi"-kysymyksellä. Edes näin vuoden palvelleelle bemmiampujalle ei avautunut käytetty taktiikka. Jouduin lukemaan PSJK:n ja PSJJ:n perustaistelumenetelmät myöhemmin ihan itse vihkoista. Ne opetettiin jos opetettiin vain johtajille. Eli suurimman osan aikaa siellä komootissa oli hoo moilasena siitä, miksi tehdään niin kuin tehdään.

Tosin, yksikön kouluttajina oli suurin osa vanhoja jääriä jotka jäivät eläkkeelle melkein heti saapumiserämme jälkeen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Itse palvelin reilun kymmenen vuotta aiemmin, kokemuksia Mikkelin ja Haminan osalta. Vähemmän muistan että asioita olisi koulutettu metodilla "se nyt vaan on niin." Ainakin jonkinlaista perusteltua tuli miksi näin tehdään. Toki perustelut saattoivat ainakin varusmiehen mieleen tulla oikeana totuutena ja myönnän heti että jatkoin näitä totuuksia itsekin kouluttaessani. Myöhempien sotilaallisten opintojen aikana alkoi jo silmät aueta monin tavoin. Ehkä itselläni, koska en saanut omaa sa-joukkuetta vaan koulutin spol-peruskurssia ja myöhemmin oppilaita, en osaa sanoa miten mikin asia näkyy miehistölle.

Nuorempia saapumiseriä kuunneltuani on ollut hienoa huomata että mitään yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa ei monin paikoin kouluteta. Aluksi koulutetaan "hyväksi havaittu", mutta mitään myöhemmin sovellettua ei korjata koska "se nyt vaan pitää ei ennen tullut mieleen valittaa..." Tämä jalkaväen hommiin liittyen, vaikkapa tuliasemassa tai viestiyhteyksissä lienee asia erikseen.
 
Tässä nyt kun inttimuisteloita tulee ja hylsyt lentää, niin oma 5-penninen tähän 13 vuoden takaa.

Palattuamme RUK:sta. kokelaille pidettiin johtamistaidon jatkokurssi, jonka veti majuri P. Se oli ylivoimaisesti paras ja tehokkain koulutus koko intin ajalta.
Mikä sen teki?
  1. Kouluttaja ja koulutettavat samalla viivalla, ei hierarkisesti, vaan yhdessä
  2. Avoin dialogi
  3. Rohkaiseva, inhimillinen ilmapiiri
  4. Vastuun antaminen koulutettaville
  5. Koulutettavien älyllinen stimulointi
 
Viimeksi muokattu:
Pzgnrl kirjoitti:
Valitettavasti vielä herranvuonna -14 PsPR:n PSJK:ssa ei näin tehty. Asioita ei todellakaan avattu "miksi"-kysymyksellä. Edes näin vuoden palvelleelle bemmiampujalle ei avautunut käytetty taktiikka. Jouduin lukemaan PSJK:n ja PSJJ:n perustaistelumenetelmät myöhemmin ihan itse vihkoista. Ne opetettiin jos opetettiin vain johtajille. Eli suurimman osan aikaa siellä komootissa oli hoo moilasena siitä, miksi tehdään niin kuin tehdään.
Klikkaa laajentaaksesi...
Juuri noin se meni meilläkin kokonaan toisessa joukko-osastossa.

Jos joku erehtyi kysymään jotain perustetta niin siinä avautui kouluttajalle aina loistava tilaisuus tarkistaa, että puhuttelu meni oikein ja että selkä oli suorana. Kysymykseen ei yleensä saanut vastausta ja jos jotain saikin niin höystettynä nimittelyllä.

Nopeasti meni tyhmemmällekin perille, että ei kannata kysellä ja asiat nyt vaan ovat miten ovat. Perusteluja ei alokkaalle tai sotamiehelle anneta.

Sen opin kantapään kautta, että putkimiinaa ei saa asettaa sähköpylvääseen vaan vain kasvaviin puihin. Syytä yritin kysyä, mutta jäi saamatta ja opin olla kyselemättä.
 
Huge68 kirjoitti:
Tässä nyt kun inttimuisteloita tulee ja hylsyt lentää, niin oma 5-penninen tähän.

Palattuamme RUK:sta. kokelaille pidettiin johtamistaidon jatkokurssi, jonka veti majuri P. Se oli ylivoimaisesti paras ja tehokkain koulutus koko intin ajalta.
Mikä sen teki?
  1. Kouluttaja ja koulutettavat samalla viivalla, ei hierarkisesti, vaan yhdessä
  2. Avoin dialogi
  3. Rohkaiseva, inhimillinen ilmapiiri
  4. Vastuun antaminen koulutettaville
  5. Koulutettavien älyllinen stimulointi
Klikkaa laajentaaksesi...
Voihan helvetti, tuollainen kun olisi ollut aikoinaan. Saati että itse olisin osannut toimia tuossa hengessä aikoinaan.

Oli toki näin, että johtajakauden alettua ja sen aikana henkilökunnan suhtautuminen varusmiehen muuttui. Kuitenkin itse koin henkisen raja-aidan varsin vahvana. Samoin sopimussotilaana koin raja-aitaa opistoupseereita ja upseereita kohtaan, toisten kanssa puhuttiin helpommin. Toivottavasti nykyinen käytäntö olisi enemmän @Huge68 esimerkin mukaisesti, sieltä majuritasolta tullaan lähemmäs varusmiestä. Ei siinä puhuttelua unohdeta, vaan osoitetaan esimerkillä mitä se johtajuus on. Samoin mielestäni kokelas-jääkäri -välillä, jääkäri suorittaa tehtävänsä mutta ei siksi koska "se vaan pitää ei ennen tullut mieleen valittaa..."

Aina välillä mietin että miten hölmö sitä oli varusmiesjohtajana. Elämä on opettanut ja toivottavasti samoin on Puolustusvoimien toimesta. Paljon on tapahtunut 20 vuoden aikana, erittäin monin tavoin parempaan suuntaan.
 
skärdis kirjoitti:
Juuri noin se meni meilläkin kokonaan toisessa joukko-osastossa.

Jos joku erehtyi kysymään jotain perustetta niin siinä avautui kouluttajalle aina loistava tilaisuus tarkistaa, että puhuttelu meni oikein ja että selkä oli suorana. Kysymykseen ei yleensä saanut vastausta ja jos jotain saikin niin höystettynä nimittelyllä.

Nopeasti meni tyhmemmällekin perille, että ei kannata kysellä ja asiat nyt vaan ovat miten ovat. Perusteluja ei alokkaalle tai sotamiehelle anneta.

Sen opin kantapään kautta, että putkimiinaa ei saa asettaa sähköpylvääseen vaan vain kasvaviin puihin. Syytä yritin kysyä, mutta jäi saamatta ja opin olla kyselemättä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tässäpä malliesimerkki siitä, mitä koulutuksen ei pidä olla. Onneksi tästä oli päästy eroon ainakin Savon Prikaatissa tälle vuosituhannella.
 
Juhnis kirjoitti:
Tässäpä malliesimerkki siitä, mitä koulutuksen ei pidä olla. Onneksi tästä oli päästy eroon ainakin Savon Prikaatissa tälle vuosituhannella.
Klikkaa laajentaaksesi...
Eikö koko prikaatista ole päästy eroon?

Edit SavPr näkyy lakanneen 31.12.2006.

Minun kokemukset milleniumilta eli kesä 99 - kesä 00.
 
Kyseessä on myös ammattitaito. Jos vaikuttaa siltä että pomo tietää mistä puhuu ja perustelut laskee ulos ennen kuin tulos tai päätös julkaistaan.

Johtajaksi pääsee jos on komppanian kärki 20%, halukas ja P1/P2 tulos ei estä. 2000m tai 2800m coopper ei ole se stopperi. Tai osuuko 12/12 vai 6/12.

Rima on suht matala, mutta tietysti tasapainosimmat siihen pyritään saamaan.
 
Raivaaja kirjoitti:
Kyseessä on myös ammattitaito. Jos vaikuttaa siltä että pomo tietää mistä puhuu ja perustelut laskee ulos ennen kuin tulos tai päätös julkaistaan.

Johtajaksi pääsee jos on komppanian kärki 20%, halukas ja P1/P2 tulos ei estä. 2000m tai 2800m coopper ei ole se stopperi. Tai osuuko 12/12 vai 6/12.

Rima on suht matala, mutta tietysti tasapainosimmat siihen pyritään saamaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Niin no. Itse olin 3 parhaan joukossa vaunukurssilla. Yhdestä tuli kokelas, toinen valittiin komppanian parhaaksi vaununjohtajaksi. Ja sitten olin minä. Sain sentään jonkin kunniakirjan esimerkillisestä palveluksesta.

Tulin melkein 800 km päästä suorittamaan palvelusta PSPR:ään vaikka helpompiakin paikkoja olisi ollut jos olisi halunnut nopeasti päästä pois. Ehkä se kertoo motivaatiosta jotain.

Aina nuokaan eivät riitä.
 
skärdis kirjoitti:
Juuri noin se meni meilläkin kokonaan toisessa joukko-osastossa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Meillä oli -09 porin prikaatissa jotain vanhoja käytänteitä vielä.

- kyykytys (joukkoa pidetään johtajan avautumisen ajan kyykyssä, jossa jalat on 90 asteen kulmassa)
- juoksutus: juostiin erinäisten paikkojen ympäri erinäisistä syistä. Jos oli syödessä lakki päässä, juostiin puun ympäri. Jos näytti väsyneeltä luokassa, juostiin kasarmin ympäri. Variantti tästä oli, että jos ase jäi johonkin se haettiin ryömien. Samoin jos joku liukastui talvella kun juostiin aamulla tahdissa ruokalaan, kierreltiin niitä pihakolmioita.

Itse koulutus oli kuitenkin asiallista.
 
Pzgnrl kirjoitti:
Juurikin näin. Esihenkilö huolehtii myös alaistensa kunnossapysymisestä. Armeijassa se tarkoittaa juuri sitä, että huolehtii että kaikilla on vettä, vaatii vesitäydennyksiä, ohjeistaa esim talvella oikealla pukeutumisella jos joku ei osaa jne. Tarvittaessa antaa sen oman rusinapakettinsa jos taistelijalla alkaa naama valjeta. Ja laajemmin: @PEMM esimerkissä esihenkilön tehtävä olisi ottaa tyyppi sivuun ja kysyä onko kaikki hyvin. Se, että pinna on kireällä ja katkeaa Masin juuttumisesta voi kertoa myös, että taustalla on jotain muuta. Onko kotona kaikki ok? Onko muuten ok? Jos on, niin voi hieman ohjeistaa ettei se Masin juuttuminen ole maailmanloppu, ja ehkä ettei ihan niin kovaa tarvitse m räjähtää. Tuollaisiakin päiviä tulee tosin kaikille.

…
Edesmennyt isoisäni, huutolaislapsi, sodan käynyt veteraani kertoi tällaisen:

Heitä oli alokasaikana koulinut käsipuoli luutnantti joka oli tykännyt simputtaa alokkaita mielin määrin. Paikalle oli sitten sattunut jääkärikapteeni joka oli puuttunut pelleilyyn ja kovaan ääneen todennut "Luutnatti, pitää olla isällinen pojille!" Tämän pappani muisti vielä 90 vuotiaana, ja minusta se on hyvä ohjenuora.
Klikkaa laajentaaksesi...

Yllä oleva on Asiaa. Esimiehen tehtävänä on kaiken muun ohella pitää joukko fyysisesti ja psyykkisesti toimintakunnossa.
Alaisistaan huolehtiva esihenkilö voi vastavuoroisesti vaatia alaisiltaan huomattavasti enemmän ja saada siitä huolimatta myös vapaaehtoisia kaikenlaisiin hommiin, myös ikäviin sellaisiin.
———
80-luvun puolivälin RVL filesin* ajalta on jäänyt hyviä ja mukavia muistoja kouluttajista. Pari lyhytaikaista anomaliaa mahtuu palveluskokemukseen, mutta LR/Rajakoulussa meillä metsäjäniksillä oli päteviä, asiallisia ja mukavia kouluttajia. Kysyä sai ja vastauksia saatiin. Varusmiesesimiehissä oli alokasaikana vaihtelevia persoonia, mutta kokemuksista otettiin omalla kohdalla opiksi ja tarjottiin omalle ja myöhemmille saapumiserille toivon mukaan myönteisempi palveluskokemus. Koettelemukset voi kääntää voimavaraksi ja vahvuudeksi katkaisemalla pahan kierteen.

P.S. Se telamiinan kahva-asia ja monet muut jipot selitettiin ja käytiin läpi koulutuksessa perusteellisesti. Niistä ei sen enempää.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top