Asevelvollisuuden pitää muuttua

Vonka kirjoitti:
En tiedä. Katselin ohjelmaa nimeltään Naissotilaat. Siinä oli muutama tyttö tavoittelemassa paikkaa aliupseerikoulusta. Kaksi pettyi. Sitten itkettiin. Sitten mentiinkin rouva kapteenilta vaatimaan selitystä. Siinä haisi jopa jonkinlainen tavoite, että saisiko tämän jotenkin vaikka konttorissa muutetuksi.

Tajusin, että jotain on todellakin muuttunut. Ei meille tullut mieleemmekään mennä rutisemaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kyse on kuitenkin tositv:stä ja PV:n PR-toiminnasta.

Kannattaa suhtautua varauksella siihen, että olisi todellinen kuvaus elämästä. On siellä tuotantotiimi ja PV:n propagandaupseerit ja -palkolliset (*) pitäneet monta palaveria ja käsikirjoitusta on hiottu moneen kertaan.

Kuinka sattuikaan tv-kamerat olemaan paikalla kun alokkaat menevät yksikön päälliköltä kysymään perusteluja, kuinka sattuikaan päällikkö olemaan juuri vapaana ja alokkaat halusivat jakaa tämän ilmeisen kipeän asian katsojien kanssa, eivätkä hoitaneet sitä kahden kesken kuvausryhmän poistuttua.

* Puolustusvoimien palkkalistoilla on kaikenlaista head of communications, communication specialistia ja ties mitä siviilejä tuottamassa some- ja uutisvirtaa. Myös varusmiehistä löytyy media-alan ammattilaisia.
 
Viimeksi muokattu:
PEMM kirjoitti:
Kyllä se pidemmän päälle rupeaa syömään moraalia, jos kaikki alkavat näyttämään tunteitaan; valittavat kun on kylmä, nälkä ja kengät hiertää. Kaikki varmaan muistavat omalta ajaltaan ainakin yhden valittajan (tunteiden näyttäjän) ja kuinka mukava sitä oli kuunnella.

(en nyt viittaa naisiin erityisesti, vaan ihmisiin yleisesti)
Klikkaa laajentaaksesi...
Tunteiden näyttäminen on ihmiseläimen tärkeä ominaisuus, joka auttaa kanssaihmisiä ymmärtämään kyseisen yksilön senhetkistä mielentilaa ja pitkän ajan henkistä kuormittuneisuutta. Tunteiden näyttäminen ja kanssaihmisten myötäeläminen niihin mahdollistaa ihmisen biologisten hormonaalisten mekanismien ansiosta ihmisten sitoutumisen ja yhteishengen aivan eri tasolla. Jos tunteita ei saa näyttää, ne joutuu patoamaan, kunnes tarpeeksi patouduttuaan ne purkautuvat räjähtäen ja saavat ihmisen tekemään jotain yllättävää tai epätoivoista. Tämä on epätoivottava tilanne sotilasyksikössä, jossa on helposti saatavilla aseita ja räjähteitä.

Sitä paitsi kylmä ja nälkä ja kengät hiertää ei ole tunteita vaan fyysisen ongelman kertomista. Näihin täytyy reagoida jotta joukko pysyy taistelukykyisenä. Monella miehellä olisi paljon opittavaa siitä, mitä tunteet ovat, miten tunnistaa omat ja muiden tunteet ja miten niihin kannattaa reagoida (muutenkin kuin kiistämällä/kieltämällä ne).
 
Tilley kirjoitti:
Tunteiden näyttäminen on ihmiseläimen tärkeä ominaisuus, joka auttaa kanssaihmisiä ymmärtämään kyseisen yksilön senhetkistä mielentilaa ja pitkän ajan henkistä kuormittuneisuutta. Tunteiden näyttäminen ja kanssaihmisten myötäeläminen niihin mahdollistaa ihmisen biologisten hormonaalisten mekanismien ansiosta ihmisten sitoutumisen ja yhteishengen aivan eri tasolla. Jos tunteita ei saa näyttää, ne joutuu patoamaan, kunnes tarpeeksi patouduttuaan ne purkautuvat räjähtäen ja saavat ihmisen tekemään jotain yllättävää tai epätoivoista. Tämä on epätoivottava tilanne sotilasyksikössä, jossa on helposti saatavilla aseita ja räjähteitä.

Sitä paitsi kylmä ja nälkä ja kengät hiertää ei ole tunteita vaan fyysisen ongelman kertomista. Näihin täytyy reagoida jotta joukko pysyy taistelukykyisenä. Monella miehellä olisi paljon opittavaa siitä, mitä tunteet ovat, miten tunnistaa omat ja muiden tunteet ja miten niihin kannattaa reagoida (muutenkin kuin kiistämällä/kieltämällä ne).
Klikkaa laajentaaksesi...
Valittaminen ei vain ole paras tapa purkaa niitä tunteita mm. yhteishengen rappeuttumisen takia. Vaikea ryhmäytyä tahon kanssa, joka on aggressiivinen takaisin päin. Sillä on suuri merkitys, miten tunteet purkaa ja tunteiden näyttäminen itsessään on ÄÄRIMMÄISEN tärkeää. Mielestäni asepalvelukseen pitäisi sisältyä todella paljon enempi mielenhallintakoulutusta, jossa suomalaisessa tunnevammaisessa ilmapiirissä kasvaneet voisivat alkaa eheytymään.

// edit @PEMM voitko lyhesti referoida, mitä olet halunnut kertoa?
 
Viimeksi muokattu:
Huge68 kirjoitti:
// edit @PEMM voitko lyhesti referoida, mitä olet halunnut kertoa?
Klikkaa laajentaaksesi...

En pysty enää, koska minut aina jyrätään!

Yhyy.

EDIT: Mutta miten johtaja voi tuoda joukolleen rakentavasti esiin kuolemanpelkonsa, epätoivon ja vitutuksen, kun saa hyökkäyskäskyn? Mielestäni asioista puhuminen toteavasti (joka kai olisi se oikea tapa) on sitä tunteiden peittämistä, ei niiden päästämistä valloilleen ja näyttämistä.
 
PEMM kirjoitti:
En pysty enää, koska minut aina jyrätään!

Yhyy.

EDIT: Mutta miten johtaja voi tuoda joukolleen rakentavasti esiin kuolemanpelkonsa, epätoivon ja vitutuksen, kun saa hyökkäyskäskyn? Mielestäni asioista puhuminen toteavasti (joka kai olisi se oikea tapa) on sitä tunteiden peittämistä, ei niiden päästämistä valloilleen ja näyttämistä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Noh, vastaan silti jotain, ei välttämättä vastaa täysin peppukipuusi.;)

Lyhyesti tunteiden pakkaaminen aiheuttaa hyvin nopeaa henkisen uupumisen, joka johtaa toimintakyvyn romahdukseen. Muistan että meille johtajakoulutuksessa aikanaan opetettiin, vaikkakin hyvin köykäisesti, miten käynnistetään purkutilaisuus traumaattisen tilanteen jälkeen.

Olen asetellut itseäni joukon johtajana tähän kovaan tilanteeseen, enkä ole oikeata vastausta keksinyt. Siksi edellä mainitsemani mielenhallintakoulutus olisi äärimmäisen tärkeää. Olennaisinta lienee tilanteessa, kuin tilanteessa osata hallita tunteita ja purkaa ne terveellä tavalla.

En ymmärrä, miten asioista puhuminen toteavasti on asioiden peittämistä, vai kirjoittelitko tämän kieli poskessa? Johtaja voi tuoda oman mielentilansa rauhassa esiin stressaavassa tilanteesa, ilman että ulkoisesti romahtaa. Tällä lie aika iso merkitys joukon toimintakyvyn kannalta.

Yleisesti tunteiden hyväksyvä, avoin, raaka mutta tietoinen(järkiperäinen, en osaa kuvata tarkkaan mitä tarkoitan) kohtaaminen yksilönä ja kollektiivisesti antaa mahdollisuuden hallita tunteita ja on jopa ainoa mahdollinen reitti siihen. Mielummin oppiminen tapahtuisi mahdollisimman pitkälle ennen kuin pakan leviämisen aiheuttava tilanne tulee.
 
Viimeksi muokattu:
Huge68 kirjoitti:
En ymmärrä, miten asioista puhuminen toteavasti on asioiden peittämistä, vai kirjoittelitko tämän kieli poskessa? Johtaja voi tuoda oman mielentilansa rauhassa esiin stressaavassa tilanteesa, ilman että ulkoisesti romahtaa. Tällä lie aika iso merkitys joukon toimintakyvyn kannalta.

Yleisesti tunteiden hyväksyvä, avoin, raaka mutta tietoinen(järkiperäinen, en osaa kuvata tarkkaan mitä tarkoitan) kohtaaminen yksilönä ja kollektiivisesti antaa mahdollisuuden hallita tunteita.
Klikkaa laajentaaksesi...

Se on tunteiden tarkastelua vähän kuin kolmannesta persoonasta, stoalaisten oppien mukaisesti, joka on hyvin toisenlainen lähtökohta kuin tunteiden näyttäminen avoimesti.

Keskustelussa kun lähdettiin liikkeelle itkuun purskahtamisesta ja kuinka tärkeää on näyttää tunteensa tuolla tavoin. Minä taas olen sitä mieltä, että tunteita pitää hallita (ja näytät olevan samaa mieltä).
 
Valmistava ja purkava tunteenkäsittely on totaalisen erilaista ja kummallakin on paikkansa, niin sodassa kuin rauhassa. Tunteenhallintaa ei ole se, että ne pakataan sisälle aina, vaan se, että tilanteen ollessa päällä tunteiden kanssa voidaan toimia ennakkokäsittelyn avulla ja jälkeenpäin puretaan yksilölle/yhteisölle ominaisella TERVEELLÄ tavalla. Toistojen myötä kumpikin helpottuu. Minulla olisi äärimmäisen hyvä esimerkki tästä omasta elämästä, mutta intimiteettisuojan takia jätän julkisesti kertomatta, naamatusten voisin kertoa. :)

Aihe on valtavan mielenkiintoinen ja monimutkainen. Keskustelupalsta on erittäin haastava foorumi aiheen käsittelyyn, koska väärinymmärrykset ovat enempi kuin tavallisia näin vaikean asian käsittelyssä.

Ennen ryssän hyökkäystä aloin valmistautumaan henkisesti sotaan ja paljon olen puntaroinut omaa henkistä toimintakykyäni sodassa. Kiitos Ukrainan meillä on aika paljon helpompi hengittää täällä.
 
Viimeksi muokattu:
Selitit asian hyvin, voin allekirjoittaa kirjoituksesi.

Ja toki nämä naiset toivat asioita esiin oikeassa paikassa, eli tuvassa.
 
skärdis kirjoitti:
Edit SavPr näkyy lakanneen 31.12.2006.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olin 80-luvulla mielestäni aika nykyaikainen varusmiesjohtaja, ja sen vuoksi olinkin SavPr jatkuvasti puhuttelussa kantahenkilökunnan huoneessa. Asiaton kohtelu jäi sitten kantapeikkojen harteille. Riihimäen AUK:ssa oli ihan hyviäkin kouluttajia jotka olisivat varmasti kelvanneet nykyisinkin. Silloin ei ollut vastaavaa kontrollia vaan simputus ja harjoituksissa juopottelu oli ihan yleistä.
 
PEMM kirjoitti:
EDIT: Mutta miten johtaja voi tuoda joukolleen rakentavasti esiin kuolemanpelkonsa, epätoivon ja vitutuksen, kun saa hyökkäyskäskyn? Mielestäni asioista puhuminen toteavasti (joka kai olisi se oikea tapa) on sitä tunteiden peittämistä, ei niiden päästämistä valloilleen ja näyttämistä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ehkä ikä auttaa kuolemanpelon käsittelyyn, kun se kuolema väistämättä kuitenkin lähestyy. Lähestyisin ehkä tilannetta siitä näkökulmasta että toimitaan tarkoituksenmukaisesti eikä uhrata joukkoja. On myös hyvin voimaannuttavaa toimia joukkona ja voidaan lyhyesti miettiä vaaran paikat ja toisten suojaus. Kyllähän kaikki sen tilanteen tajuavat.
 
Tuossa taannoin katselin Norjalaista alkuperää olevan tosi-tv sarjan "Valmiina taisteluun". Varsin mielenkiintoinen setti. Varsinkin kun sitä vertaa Suomalaiseen (vast.) pläjäykseen.
Suosittelen!
 
Raivaaja kirjoitti:
Meren rannassa ampumakenttäalueella ja säkkien alla peruskallio.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olisiko sitten kannattanut nuo säkit laittaa niin, että suojaavat myös selustaan? Kranaatti taakse ja kuolema korjaa 100% varmuudella. Toki singoista päätellen maalina lienee PSV ja nuo säkit eivät suojaa esim. 30 mm konetykin sirpaleelta.

Niin taistelet, kuin harjoittelet.
 
  • Tykkää
Reactions: jak
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top