Asevelvollisuuden pitää muuttua

Alikessu oli sanonut porukalle marssin jälkeen, että marraskuussa olisi sitten edessä jehu-marssi joka kuulemma vieläkin raskaampi.
Netistä ei kyllä löydy mitään tietoa tällaisesta raskaasta jehu-marssista.
Tarkoitetaanko tässä nyt ihan vaan mahdollisesti heidän AUK:in loppuvaiheen johtamisharjoitusta eli JOHA:a? (tunnetaan myös ajoittain "tutkintona")

Porkkalan marssista löytyy tietoa sen ollessa hieman perinteikkäämpi Rannikkoprikaatin tapahtuma, näkyy mediassa varsinkin uusille varusmiehille tälläisenä ensimmäisenä "kovana" testinä. Johtamisharjoituksista en ole kuullut käytännössä koskaan tehtävän isoa numeroa netissä. Nehän voivat sitten vastata tuollaista yön-yli-marssia (kts. Porkkalan marssi) tai viikonkin ilottelua.
 
Voi hyvinkin olla noin, että tarkoitetaan juurikin tuota AUKin loppuvaiheen JOHA-harjoitusta.
Oiskohan vaan mennyt sanat JEHU ja JOHA -sekaisin?
 
Tarkoitetaanko tässä nyt ihan vaan mahdollisesti heidän AUK:in loppuvaiheen johtamisharjoitusta eli JOHA:a? (tunnetaan myös ajoittain "tutkintona")

Porkkalan marssista löytyy tietoa sen ollessa hieman perinteikkäämpi Rannikkoprikaatin tapahtuma, näkyy mediassa varsinkin uusille varusmiehille tälläisenä ensimmäisenä "kovana" testinä. Johtamisharjoituksista en ole kuullut käytännössä koskaan tehtävän isoa numeroa netissä. Nehän voivat sitten vastata tuollaista yön-yli-marssia (kts. Porkkalan marssi) tai viikonkin ilottelua.
Osallistuuko tuohon AUKin loppuvaiheen johtamisharjoitukseen sekä JOHA-marssiin vain aliupseerikoulun omat oppilaat vai onko mukana myös varusmiehiä jotka eivät ole AUKissa?
 
Osallistuuko tuohon AUKin loppuvaiheen johtamisharjoitukseen sekä JOHA-marssiin vain aliupseerikoulun omat oppilaat vai onko mukana myös varusmiehiä jotka eivät ole AUKissa?
Lähtökohtaisestihan nuo ovat AU-oppilaille, mutta toki jossain vastaosastossa ja apukäsinä voi olla muitakin varusmiehiä AUK:in ulkopuolelta. Itse harjoitus tässä kuitenkin olisi siis vain AUK:ilaisille "loppukokeena" jos puhumme oikeasta asiasta/harjoituksesta ja Jehu ja JOHA ovat todella menneet vain sekaisin.

Näidenkin johtamisharjoitusten sisällöt, kokoonpanot jne vaihtelevat oikeasti saman varuskunnan eri aselajien ja vuosikurssienkin välillä ihan huimasti, eli mitään yleistystä on kyllä todella vaikea tehdä.
 
Yllätyitkö? Minä en. Paraniko tilanne yhteistupien myötä? Epäilen päinvastaista. Köytös on vaikea kitkeä pois, jos edes koulu ei siihen ole kyennyt 12-vuoden aikana.

Toisaalta, omana aikana ne pari naista sai palvella rauhassa, enkä muista mitään sikalistaakaan. Tai sitten aika kultaa muistot.

HS: Naiskersantti järkyttyi luettuaan ”sikalistan” – ”Keskenkasvuiset pennut”
Kaksi naista kertoo kokemastaan vähättelystä ja häirinnästä palvelusaikana.

Kaksi armeijan käynyttä naista kertoo pettyneensä miesten käytökseen palvelusaikana. He kertovat Helsingin Sanomien haastatteluissa alentavista ja seksuaalissävytteisistä kommenteista, jota he kuulivat miespuolisilta palvelustovereiltaan.

Eri joukko-osastoissa olleet Emma ja Aino esiintyvät jutussa tekaistuilla nimillä, koska eivät halua tulla tunnistetuksi. Aino uskoo, että hänet leimattaisiin huumorintajuttomaksi, jos hän olisi ilmoittanut kohtelustaan.

Aino kertoi HS:lle, että kommenttien lisäksi jotkut ovat tulleet myös suoraan ”fyysisesti iholle”. Palvelusaikana hän kuuli erään mieheen sanoneen, että tämä aikoo masturboida yöllä Ainon vieressä teltassa ja toinen sanoi, että ”tappaisin sut ennen kuin raiskaisin, niin ei tarvitse tapella vastaan”.

Kersantiksi ylennetty Emma puolestaan koki, ettei häntä pidetty johtajana pätevänä, eikä hänen käskyjään otettu tosissaan. Naisen mukaan joskus käskyjä ei toteltu lainkaan.

Emman mukaan varusmiehet sanoivat, että hän ”ansaitsi natsat polvillaan”. Johtajista kirjoitettuun ”sikalistaan” Emmasta kirjoitettiin, että hän on ”hiekkapillu”, ”runtuhuora” ja ”vitun rasittava huora”.

– Tulin vapaaehtoisesti armeijaan ja käytin vuoden elämästäni tämän maan hyväksi, ja sitten keskenkasvuiset pennut käyttäytyivät tuolla tavalla, Emma kertoo HS:lle.

Pääesikunnan sosiaalipäällikkö Hannu Maijanen kertoi HS:lle, että viime vuoden loppukyselyssä 300 varusmiestä kertoi kokeneensa häirintää, mutta valtaosa ei ilmoittanut tästä eteenpäin.

 
Ei tämä varsinaisesti yllätyksenä tule. Näistä korona-ajan rajoituksista hyvinvoinnin kannalta on puhuttu paljon ja todettu kuinka edessä on paljon "yllätyksiä", mihin olisi tarvetta toimia nopeasti. Toimista olen lukenut/kuullut valitettavan vähän, koska viime aikoina nuorten pahoinvointi nousee otsikoihin toistuvasti. Eikä toki rajoitu yksin nuoriin, kuten varusmiespalvelukseen tuleviin.

Positiivista on ollut lukea näistä tukitaistelijoista, joille kynnys jutella voi olla hyvinkin paljon matalampi kuin henkilökuntaan kuuluvalle tai tuntemattomalle tupakaverille. Ymmärtääkseni toiminta otetaan (vai onko jo otettu) käyttöön kaikissa joukko-osastoissa. On toki näin, että monta asiaa on jäänyt tekemättä, mutta jos tukitaistelijoista yksikin saa toisen henkilön parempaan suuntaan, niin hanke on onnistunut.

Tätä sopii mielestäni meidän reserviläistenkin miettiä, höhötelläänkö "mammanpojista" vai tehdäänkö omalla käytöksellämme jotain tulevien reserviläisten tueksi.
 
Tiedä häntä. Neljä viikkoa luulisi seisovansa vaikka päällään ennen kuin joukko-osastokoulutus kirjastossa alkaa? Meillä on ollut koulussa sivareita ja komeasti ainakin he osasivat hukata itsensä jonnekin nakkisuojaan kesken palveluksen, vaikka rehtori onkin heidän ainoa esimies. Ei siis luulisi juuri hommien painavan.
 
Tiedä häntä. Neljä viikkoa luulisi seisovansa vaikka päällään ennen kuin joukko-osastokoulutus kirjastossa alkaa? Meillä on ollut koulussa sivareita ja komeasti ainakin he osasivat hukata itsensä jonnekin nakkisuojaan kesken palveluksen, vaikka rehtori onkin heidän ainoa esimies. Ei siis luulisi juuri hommien painavan.
Juuri tuosta asenteesta yritin puhua. Eli höhötelläänkö "mammanpojista" vai tehdäänkö omalla käytöksellämme jotain tulevien reserviläisten tueksi.
Jätän itse kannanotot siviilipalveluksesta tai sen suorittavista toiseen ketjuun.

Varusmiespalvelusta suorittavista, jotka kokevat sen henkisesti vaikeaksi, miten voimme omalla käytöksellämme vaikuttaa heidän kokemaansa sen hetkiseen tilanteeseen? Kuuntelemmeko ja yritämmekö löytää jaksamista seuraavaan päivään vai julistammeko hänen olevan "mammanpoika" ja kerromme miten "ei ennen valitettu" ja ehkä jopa "kylläpä vaan muut jaksaa." Mielestäni edelleen meille reserviläisille pohdittavaa omassa käytöksessämme. Ehkä jopa ajattelussamme.
 
Tässä artikkelissa oli kyse sivareista. Tuo taistelutoveriajattelu varusmiespalveluksessa on mielestäni hyvä ja kannatettava idea, mutta että joku hyytyy sivariin? Suokaa anteeksi jos pidän heitä heikkona aineksena yhtään mihinkään.
 
Tiedä häntä. Neljä viikkoa luulisi seisovansa vaikka päällään ennen kuin joukko-osastokoulutus kirjastossa alkaa? Meillä on ollut koulussa sivareita ja komeasti ainakin he osasivat hukata itsensä jonnekin nakkisuojaan kesken palveluksen, vaikka rehtori onkin heidän ainoa esimies. Ei siis luulisi juuri hommien painavan.
Jos homman kuitenkin voi keskeyttää, niin osa keskeyttää. Se taas on systeemin vika kun on antanut homman luisua liian helpoksi laistaa. Samahan se on intissäkin. Taitaa sieltäkin se parikymmentä prosenttia aloittaneista keskeyttää. En sano, että jotakin heikkolahjaisia tai selvästi mt-tapauksia siellä kannattaa väkisin pitää, mutta osa on kyllä vaan laiskoja, joten heille tekisi hyvää, jos joku joskus vähän vaatisi eikä aina antaisi ensimmäisenä periksi. Mutta sellaiset ajat on takanapäin, joten turhapa noita on sen enempää miettiä.
 
Juuri tuosta asenteesta yritin puhua. Eli höhötelläänkö "mammanpojista" vai tehdäänkö omalla käytöksellämme jotain tulevien reserviläisten tueksi.
Jätän itse kannanotot siviilipalveluksesta tai sen suorittavista toiseen ketjuun.

Varusmiespalvelusta suorittavista, jotka kokevat sen henkisesti vaikeaksi, miten voimme omalla käytöksellämme vaikuttaa heidän kokemaansa sen hetkiseen tilanteeseen? Kuuntelemmeko ja yritämmekö löytää jaksamista seuraavaan päivään vai julistammeko hänen olevan "mammanpoika" ja kerromme miten "ei ennen valitettu" ja ehkä jopa "kylläpä vaan muut jaksaa." Mielestäni edelleen meille reserviläisille pohdittavaa omassa käytöksessämme. Ehkä jopa ajattelussamme.
Kyllähän armeija tuli varusmiehiä "vastaan" tuossa 2000-luvun taitteessa. Alokasaikaa kevennettiin, tuli tarkkaan määritellyt vapaa-ajat, eli alokasaikanakin oli aikaa käydä sotkussa joka ilta (ennen ei ollut, ainakaan meillä), tuli syväjohtaminen joka oli ns. pehmeää ja kannustavaa johtamista jne. Kaikki pinkka ja punkkarallit ja simputukset kitkettiin minimiin ja hyvä varmasti niin. Silti keskeytykset vain nousivat vaikka tarkoitus oli toinen. Jos tarkoituksena on kuitenkin kouluttaa sotaan joukkoja, niin jossakin siinäkin tulee raja vastaan miten suffeliksi sen homman voi vetää.

edit. Siis kannustava asenne on tietysti hyvä juttu, olen samaa mieltä.
 
Kyllähän armeija tuli varusmiehiä "vastaan" tuossa 2000-luvun taitteessa. Alokasaikaa kevennettiin, tuli tarkkaan määritellyt vapaa-ajat, eli alokasaikanakin oli aikaa käydä sotkussa joka ilta (ennen ei ollut, ainakaan meillä), tuli syväjohtaminen joka oli ns. pehmeää ja kannustavaa johtamista jne. Kaikki pinkka ja punkkarallit ja simputukset kitkettiin minimiin ja hyvä varmasti niin. Silti keskeytykset vain nousivat vaikka tarkoitus oli toinen. Jos tarkoituksena on kuitenkin kouluttaa sotaan joukkoja, niin jossakin siinäkin tulee raja vastaan miten suffeliksi sen homman voi vetää.
Osuukin aikaan, kun olin itse varusmiehenä. Omassa perusyksikössä oltiin juuri siinä murroksessa. Päällikkö oli vaihdettu edellisen saapumiserän aikana, vanhoja toimintatapoja oli muutettu ja ylimääräinen kasarmikurittaminen oli kielletty. Näiltä osin jatkettiin vielä seuraavien vuosien varrella. Erityisesti nostan esille oman saapumiserän johtajilta kuulemani asian: ennen meidän saapumiserän aloittamista porukka oli pitänyt keskenään yllä keskustelua "halutaanko me olla samanlaisia kuin meille oltiin." Porukka oli sen verran fiksua, että eivät olleet. Ottaa toki useamman saapumiserän, että se iso muutos tapahtuu mutta yksi fiksumpi porukka sen aloittaa eikä jatka kostamisen kierrettä. Lienee sanomattakin selvää että sotilaskoulutusta ei vedetty suffelisti.

Otan uudelleen esille sen asenteen, mistä olen aiemmin puhunut. Tähän lainaukseen nostan esille kuinka ensin nostetaan positiiviseksi hyväksi mainitut asiat, mutta sitten tulee "ei meillä ollut." Tuon syväjohtamisen sekoittamisen "suffeliksi vetämiseen" tai keskeyttämisten määrään kuvaa mielestäni joko asennetta aihetta kohtaan tai sitten tarpeeseen alkaa julistamaan "mammanpojista." Tietämättömyydestä en usko olevan kyse.

Uhkaa mennä jo aiheen ohi, mutta tuolloin 2000-luvun alussa tapahtunut iso muutos oli erittäin tarpeellinen. Muutos on ottanut aikaa, onhan näistä kasarmitempuista uutisoitu vielä ihan viime vuosina. Eli asenne "sotilaskoulutuksen" ja sotilaskoulutuksen välillä elää perintönä edelleen, valitettavasti luulen että vielä pitkään.
 
Juuri tuosta asenteesta yritin puhua. Eli höhötelläänkö "mammanpojista" vai tehdäänkö omalla käytöksellämme jotain tulevien reserviläisten tueksi.
Jätän itse kannanotot siviilipalveluksesta tai sen suorittavista toiseen ketjuun.

Varusmiespalvelusta suorittavista, jotka kokevat sen henkisesti vaikeaksi, miten voimme omalla käytöksellämme vaikuttaa heidän kokemaansa sen hetkiseen tilanteeseen? Kuuntelemmeko ja yritämmekö löytää jaksamista seuraavaan päivään vai julistammeko hänen olevan "mammanpoika" ja kerromme miten "ei ennen valitettu" ja ehkä jopa "kylläpä vaan muut jaksaa." Mielestäni edelleen meille reserviläisille pohdittavaa omassa käytöksessämme. Ehkä jopa ajattelussamme.

Mammanpojat nyt kuitenkin ovat mammanpoikia.

Nuorista suomalaismiehistä koulitaan varusmiesaikana kombinaatiota kansalainen-sotilas. Sellasia, jotka ei ole taistelussa pelkästään maaleja. Jos se on nuorelle miehelle, joka ei enää ole holhottava lapsi, henkisesti ylivoimaisen raskasta niin sellainen hahmo on yksioikoisesti täysi paska eikä Suomi tarvitse sellaista kansalaista, armeija sellaista sotilasta eikä muut ihmiset sellaista miestä.

Vähän tyly asenne tälläi sanoitettuna, mutta näin mä sen ihan vilpittömästi näen.

Enkä suinkaan ole sitä mieltä, että tunteista puhuminen tai kohtuullinen määrä itkua elämässä noin yleisesti ajateltuna tekisi kenestäkään vähemmän miehistä, kenties jopa päinvastoin. Mutta jos säännöllinen aamurytmi alkaa kovin ahdistaa, luontodokumenttejä katsoessa aina itkee maailman julmuutta ja ulostaminen muidenkin käytössä olevassa vessassa oman safevitunspacen sijasta tuntuu mahdottomalta niin köysi on ehkä paras itsehoitolääke.

Tai sitten lusii asevelvollisuuden sivarissa. Tai panta jalassa kotona.
 
Mammanpojat nyt kuitenkin ovat mammanpoikia.

Nuorista suomalaismiehistä koulitaan varusmiesaikana kombinaatiota kansalainen-sotilas. Sellasia, jotka ei ole taistelussa pelkästään maaleja. Jos se on nuorelle miehelle, joka ei enää ole holhottava lapsi, henkisesti ylivoimaisen raskasta niin sellainen hahmo on yksioikoisesti täysi paska eikä Suomi tarvitse sellaista kansalaista, armeija sellaista sotilasta eikä muut ihmiset sellaista miestä.
Suomeen alkaa tulla yhä enemmän porukkaa jolle passi kyllä kelpaa mutta minkäänlaista maanpuolustusvelvollisuutta ei koeta. Toki sotilaskoulutus saattaa olla kyllä joillakin takana, esimerkiksi puna-armeijasta 😉
 
On näitä täällä ennenkin puitu.

Ei se olematon kunto ole mikään kryptoniitti. Asennevamma, äidin-pikku-lellikki ja kaikesta nokkiinsa ottaminen on pahempaa kuin se että parkkipaikkan poikki jaksaa juosta ja on loppu. Kuntoa voi muuttaa suht helposti, pääkoppaa ei. Niistä jotka varuskunnan portista lähtee ja keskeyttää pian palveluksen enemmistö lähtee pääkopan, ei kunnon vuoksi kotiin.

Kun viime sotien aikaan rivissä seisoi miehiä, joiden vahvuus oli hankittu maatalous-metsätöissä, olivat kenttäkelpoisia ja säänkestäviä, vähään tyytyviä ja suht lujia, niin olisiko aika ryhtyä katselemaan mikä tai mitkä asiat ovat NYT kansanarmeijan vahvuuksia? Jos sellaisia ei löydy tai ne eivät ole tst-kentälle sijoitettavia vahvuuksia, niin aika on ajanut systeemin ohi ja raskaasti. Kansanarmeijan vahvuudet on SE, jos niitä ei ole, niin homma menee kyllä uusiksi.


Millaisia nykyvarusmiesten henkiset ongelmat ovat?

Jos kyseessä on vaikeus tottua uudenlaiseen ympäristöön, heitä pitää tukea.

Jos kyseessä on "ei mun tartte" ja "emmä viitti", perinteisemmät metodit voivat olla paikallaan.
 
Back
Top