Asevelvollisuuden pitää muuttua

Ennen sotia kutsunnoissa hylättiin suunnilleen yhtä suuri prosenttiosuus ikäluokasta kuin nykyisinkin. Syinä sairaudet, aliravitsemuksen aiheuttamat kehityshäiriöt ynnä muut. Jäljelle jääneissäkin asepalveluksen suorittaneissa on täytynyt olla osa sellaisia, joista ei oikeasti sotaväkeen ollut, mutta sinnittelivät mukana, kun muutakaan eivät siihen aikaan voineet.

Nykyajan tyypillinen varusmies ei yleensä ole maa- ja metsätöissä karaistunut hyväkuntoinen valmis tervaskanto, vaikka kovakuntoisia nuoriakin on. Mutta toisaalta nuori ruumis vastaa hyvin kuntoa kohottavaan harjoitteluun, nousukäyrän on vaan oltava oikealla tavalla loiva. Kaupunkilaisista nykynuoristakin on ikäluokka toisensa jälkeen saatu sodan ajan joukkoihin asti kelvollisia reserviläisiä koulittua, vaikka lähtökohdat eivät aina ole olleet entisaikojen veroisia, se vaan on vaatinut varusmiespalveluksen alkuvaiheen sopeuttamista nykyolojen vaatimuksiin. Henkinen loivempi sopeuttaminenkin ilmeisesti on otettu työkalupakkiin tarpeen tultua tunnistetuksi.

Valitettavasti Puolustusvoimatkaan ei voi korjata jo kotona tapahtuneita virheitä, ainakaan aina ja kaikkia.

Nykynuorilta löytyy myös sellaisia valmiuksia ja kykyjä, joita teknistyvässä sodankäynnissä tarvitaan. Ja varmasti löytyisi sellaista erikoislahjakkuutta, joka voitaisiin saada parempaan käyttöön, kun osattaisiin nähdä ja seuloa paremmin. Mutta sehän on ainainen pulma, johon hieman on yritettykin vastata.
 
Ennen sotia kutsunnoissa hylättiin suunnilleen yhtä suuri prosenttiosuus ikäluokasta kuin nykyisinkin. Syinä sairaudet, aliravitsemuksen aiheuttamat kehityshäiriöt ynnä muut. Jäljelle jääneissäkin asepalveluksen suorittaneissa on täytynyt olla osa sellaisia, joista ei oikeasti sotaväkeen ollut, mutta sinnittelivät mukana, kun muutakaan eivät siihen aikaan voineet.

Nykyajan tyypillinen varusmies ei yleensä ole maa- ja metsätöissä karaistunut hyväkuntoinen valmis tervaskanto, vaikka kovakuntoisia nuoriakin on. Mutta toisaalta nuori ruumis vastaa hyvin kuntoa kohottavaan harjoitteluun, nousukäyrän on vaan oltava oikealla tavalla loiva. Kaupunkilaisista nykynuoristakin on ikäluokka toisensa jälkeen saatu sodan ajan joukkoihin asti kelvollisia reserviläisiä koulittua, vaikka lähtökohdat eivät aina ole olleet entisaikojen veroisia, se vaan on vaatinut varusmiespalveluksen alkuvaiheen sopeuttamista nykyolojen vaatimuksiin. Henkinen loivempi sopeuttaminenkin ilmeisesti on otettu työkalupakkiin tarpeen tultua tunnistetuksi.

Valitettavasti Puolustusvoimatkaan ei voi korjata jo kotona tapahtuneita virheitä, ainakaan aina ja kaikkia.

Nykynuorilta löytyy myös sellaisia valmiuksia ja kykyjä, joita teknistyvässä sodankäynnissä tarvitaan. Ja varmasti löytyisi sellaista erikoislahjakkuutta, joka voitaisiin saada parempaan käyttöön, kun osattaisiin nähdä ja seuloa paremmin. Mutta sehän on ainainen pulma, johon hieman on yritettykin vastata.
Tässähän oli tutkimus vähän aikaa sitten, että itseasiassa kaupungeissa asuvat nuoret ovat paremmassa kunnossa kuin maalla asuvat.
 
Viittaa varmaankin johonkin convoyhin, jossa maakuntien persut lähtivät isolle kirkolle istuskelemaan eduskuntatalon eteen.

Convoy-4-2-2022.jpg



edit. Linkki vaihdettu tapahtumaan
 
Ei viittaa kysehän oli kaupunkilaisista :cool:
Vaikutat huumorimieheltä ja se on hyvä, sellainen olen itsekin. Mutta vakavasti mitä tulee kaupunkilaisten ja maalaisten eroihin, niin tosiasia on se, että kaupunkillaiset liikkuu enemmän, vaikka se ehkä tuntuu oudolle. Maalla vedetään pienetkin matkat autoilla. traktoreilla ja mönkkäreillä, kun taas kaupungeissa käydään saleilla ja ryhmäliikunnoissa jne. Se vanhanaikainen käsitys että maalla asuisi parempikuntoista porukkaa ei välttämättä enää pidä paikkaansa - vaikka tunnen maalla asuvia jotka on hyvässä kunnossa.

 
Tässähän oli tutkimus vähän aikaa sitten, että itseasiassa kaupungeissa asuvat nuoret ovat paremmassa kunnossa kuin maalla asuvat.

No ei ollut 40 v sitten. Kyllä maalaispojat olivat ammoin kenttäkelpoisia ja lujia jätkiä. Ruumiillinen työ vaihtelevissa oloissa ja varsin liikuntapainotteiset harrastukset pitivät siitä huolen. Maalaispojat olivat yleensä myös perusampumataitoisia, hiihto sujui ilman ongelmia ja aamuherätykset eivät kaataneet psyykeä, itkua ei väännetty, jos peseytymiset jäivät välistä ja sukat haisivat. Itikat ja paarmat eivät romahduttaneet taistelutahtoa, lapio, kirves ja saha olivat tuttuja työkaluja.

Oli totuttu tusaamaan pimeässä, pakkasessa, helteessä ja sateessa.

Cooper ka roiki 2800 m kieppeillä. Nykyiset erikoisjoukkovaatimukset eivät olleet hui hui. Minä juosta nylkytin 3280 m ja ei se aiheuttanut hurraata, kun parhaat vetivät 3600 m ja yli. Kadiksesta tullut luti pyyhki saman kuin minä paitsi että hän juoksi sen kahdesti peräkkäin.

En tiedä vieläkö puhutaan 5 päivän ratkaisutaistelusta vai onko häveliäisyyssyistä siirrytty 2 päivään.

Ainoa hyvä puoli asiassa on se, että yhtä paskassa kunnossa nuoriso on myös naapurifederaatiossa.
 
No ei ollut 40 v sitten. Kyllä maalaispojat olivat ammoin kenttäkelpoisia ja lujia jätkiä. Ruumiillinen työ vaihtelevissa oloissa ja varsin liikuntapainotteiset harrastukset pitivät siitä huolen. Maalaispojat olivat yleensä myös perusampumataitoisia, hiihto sujui ilman ongelmia ja aamuherätykset eivät kaataneet psyykeä, itkua ei väännetty, jos peseytymiset jäivät välistä ja sukat haisivat. Itikat ja paarmat eivät romahduttaneet taistelutahtoa, lapio, kirves ja saha olivat tuttuja työkaluja.

Oli totuttu tusaamaan pimeässä, pakkasessa, helteessä ja sateessa.

Cooper ka roiki 2800 m kieppeillä. Nykyiset erikoisjoukkovaatimukset eivät olleet hui hui. Minä juosta nylkytin 3280 m ja ei se aiheuttanut hurraata, kun parhaat vetivät 3600 m ja yli. Kadiksesta tullut luti pyyhki saman kuin minä paitsi että hän juoksi sen kahdesti peräkkäin.

En tiedä vieläkö puhutaan 5 päivän ratkaisutaistelusta vai onko häveliäisyyssyistä siirrytty 2 päivään.

Ainoa hyvä puoli asiassa on se, että yhtä paskassa kunnossa nuoriso on myös naapurifederaatiossa.

Yhdysvaltain armeija joutui tekemään sen ratkaisun, että ryhdyttiin varaamaan patruunoita ampumisen harjoitteluun 1880-luvulla. Intiaanisodissa oli huomattu, että huomattavalla osalla sotilaista sangen huono osumatarkkuus. Sata vuotta oltiin sitä mieltä, että kyllähän sitä nyt mies osaa ampua ja mitään varsinaista koulustusta aiheesta ei tarvita.

Suomi on jälkiteollinen palveluyhteiskunta ja sellaisena se tulee pysymäänkin. Jos nuorille halutaan kykyä toimia kaikissa sääoloissa sekä erilaista erätaitoa, niin niitä täytyy kouluttaa. MPK voisi perustaa nuoriso-osastoja joissa alle 18 vuotiaille opetettaisiin erilaista erätaitoa, ensiapua, viestivälineiden käyttöä ja johtamista. Yli 18 vuotiaille sitten häpäilemättömästi sotilaskoulutusta lähinnä jalkaväen puolelta. Lukiossahan on nykyisin mahdollista hyväksiluettaa myös MPK:n koulutusta.
 
Intiaanisodissa osoittautui huonoksi malli, jossa sotilaat odottivat tulikomentoa ja yhteislaukauskäskyä. Se tuotti hermoilua ja paljon huteja. Jotkut joukot muuttivat viimeistään 1876 kokemusten pohjalta temppuja ja kannustivat vapaaseen ammuntaan. 1876 syksyllä jo huomattiin tulitehon kasvaneen ja hullu hevonen joutuikin säännöllisesti väistymään tst kentältä tappio niskoilla.

Kategorinen 60 karbiinipatruunan määräkin tuplattiin. Sapelit kasattiin laatikoihin ja hevosparkojen huoltoon ja lepoon kiinnitettiin huomiota. Custerin tappioon saattoi olla suurin syy puhki ratsastetut hevoset. 1,5 vrk kovassa helteessä lyhyillä tauoilla takasi sen, että pussin suu sulkeutui, kun inkkarit tulivat päälle tuoreilla hevosilla.

Mitä tästä opimme? Emme juuri mitään. :cool: paitsi sen pv osasi, että panosti ja raamitti hevoshuollon ja niiden käyttämisen aikakauteen nähden hyvin. Sodassa hevoset olivat kovilla, mutta niin olivat miehetkin.

Nuoriso. Kun pohjana on säällinen fysiikka niin kyllä pv siitä eteenpäin kykenee leipomaan taistelijoita. Säällinen fysiikka auttaa myös työelämässä ja hyvällä tuurilla tuottaa myös terveyttä. Vanhemmuus ja peruskoulu ovat avaimia.
 
Parempi kunto auttaa, oli sitten kyse toimistotyöntekijästä tai ammattiurheilijasta.

Totuus on kuitenkin se, että se 17 kesäinen ei lähde sinne suolle hiihtämään sillä ajatuksella, että 2-3 vuoden päästä on asevelvollisuus.

Asiasta kiinnostuneethan noihin MPK:n nuoriso-ohjelmiin osallistuisi. Muut sitten tulevat asevellisiksi sillä kunnolla ja osaamisella minkä moderni elämä heille suo.

Aikoinaanhan suojeluskunnat Suomessa huolehtivat nuorison sotilaskoulutuksesta ja ilmeisesti ihan hyvin tuloksin. Ruotsissa on asevoimilla ja myös kodinturvalla samanlaista toimintaa. Briteissä on eri puolustushaaroilla omat ns. kadetti ohjelmat nuorille. Yhdysvalloissa sotilaskoulutusta saa myös high schoolissa. Venäläisistä asevelvollisista 25 % on osallistunut vapaaehtoiseen sotilaskoulutukseen ennen palvelukseen astumista.
 
Parempi kunto auttaa, oli sitten kyse toimistotyöntekijästä tai ammattiurheilijasta.

Totuus on kuitenkin se, että se 17 kesäinen ei lähde sinne suolle hiihtämään sillä ajatuksella, että 2-3 vuoden päästä on asevelvollisuus.

Asiasta kiinnostuneethan noihin MPK:n nuoriso-ohjelmiin osallistuisi. Muut sitten tulevat asevellisiksi sillä kunnolla ja osaamisella minkä moderni elämä heille suo.

Aikoinaanhan suojeluskunnat Suomessa huolehtivat nuorison sotilaskoulutuksesta ja ilmeisesti ihan hyvin tuloksin. Ruotsissa on asevoimilla ja myös kodinturvalla samanlaista toimintaa. Briteissä on eri puolustushaaroilla omat ns. kadetti ohjelmat nuorille. Yhdysvalloissa sotilaskoulutusta saa myös high schoolissa. Venäläisistä asevelvollisista 25 % on osallistunut vapaaehtoiseen sotilaskoulutukseen ennen palvelukseen astumista.
Näistä unohtuu välillä partio harrastuksena, joka käsittääkseni vieläkin tavoittaa melko ison osan lapsista ainakin jossain vaiheessa. Kaikesta monikulttuurihöpinästä huolimatta totuttaa edelleenkin toimimaan ulkoilmassa kelistä huolimatta. Jos harrastus jatkuu pidemmälle niin opettaa tärkeämpiäkin taitoja joita varmasti tarvitsee loppuelämässään.
 
No ei ollut 40 v sitten. Kyllä maalaispojat olivat ammoin kenttäkelpoisia ja lujia jätkiä. Ruumiillinen työ vaihtelevissa oloissa ja varsin liikuntapainotteiset harrastukset pitivät siitä huolen. Maalaispojat olivat yleensä myös perusampumataitoisia, hiihto sujui ilman ongelmia ja aamuherätykset eivät kaataneet psyykeä, itkua ei väännetty, jos peseytymiset jäivät välistä ja sukat haisivat. Itikat ja paarmat eivät romahduttaneet taistelutahtoa, lapio, kirves ja saha olivat tuttuja työkaluja.

Oli totuttu tusaamaan pimeässä, pakkasessa, helteessä ja sateessa.

Cooper ka roiki 2800 m kieppeillä. Nykyiset erikoisjoukkovaatimukset eivät olleet hui hui. Minä juosta nylkytin 3280 m ja ei se aiheuttanut hurraata, kun parhaat vetivät 3600 m ja yli. Kadiksesta tullut luti pyyhki saman kuin minä paitsi että hän juoksi sen kahdesti peräkkäin.

En tiedä vieläkö puhutaan 5 päivän ratkaisutaistelusta vai onko häveliäisyyssyistä siirrytty 2 päivään.

Ainoa hyvä puoli asiassa on se, että yhtä paskassa kunnossa nuoriso on myös naapurifederaatiossa.
Toki, en sitä epäile. Tarkoitin nimenomaan tätä päivää ja se tosiaan on niin, että keskimäärin maaseutunuoriso on huonommassa kunnossa kuin kaupunkilaiset verrokkinsa. Tuskin ne kaikki kaupunkilaisetkaan kovin hyvässä hapessa on, mutta kuitenkin.

Ajat on muuttuneet ja kuten sanoit, onneksi se itänaapurin nuori on ilmeisesti helvetin paskassa kunnossa sekin.
 
Back
Top