Jaahas Brexitin syytä taitaa olla turkin tapahtumat, onhan se hyvä että EU uskovaiset saavat jonkun syyn miksi EU`lla menee huonosti, yksinkertaiset ihmiset tarvitsevat yksinkertaisia vastauksia.
'
Kommentti: Haloo Cameron – oliko pakko puhua vuodesta 3000?
Matti Virtanen16.7. 16:11
JAA ARTIKKELI
Saattaa olla, että maailmassa tapahtuu jotain mikä ei liity Britannian kansanäänestykseen ja brexitiin, mutta epätodennäköistä se on.
Otetaan esimerkiksi Turkin vallankaappausyritys. Hieman pinnistäen voimme nähdä selvän yhteyden brexit-kampanjan ja everstien ”putschin” välillä.
Turkista puhuttiin kyllästymiseen asti Britannian kansanäänestyskampanjassa. Brexitiä eli EU-eroa ajanut ja äänestyksen voittanut Leave-puoli toisti toistamasta päästyään, että Turkki on kohta EU:n jäsen ja sieltä on tulossa miljoona uutta työperäistä EU-maahanmuuttajaa viemään oman maan kansalaisten työpaikat.
Tätä linjaa veti äänekkäimmin itsenäisyyspuolue UKIP, mutta myös konservatiivit kunnostautuivat Turkki-pelottelussa. Apulaispuolustusministeri Penny Mordaunt sanoi toukokuussa, että Turkki on todennäköisesti EU:n jäsen vuonna 2024, eikä Britannia voi sitä estää – vaikka unionin laajentumisesta on nimenomaan päätettävä yksimielisesti.
Mordauntin hahmotelmassa Britannian EU-ero olisi saatu sopivasti valmiiksi juuri ennen kuin turkkilaiset työnhakijat alkavat tulvia muihin unionimaihin työnhakuun.
Väite Turkin jäsenyydestä kahdeksan vuoden kuluessa oli niin ällistyttävä, että Britannian pääministeri, EU-jäsenyyttä kannattava pääministeri David Cameronpäätti panna paremmaksi. Hän meni sanomaan julkisesti, että Turkin jäsenyys voisi toteutua ”noin vuonna 3000”.
Cameronin tavoiteaikataulu noteerattiin myös Turkissa, jossa monet ovat luottaneet presidentti Recep Tayyip Erdoğan
in tavoitteeseen saattaa maa EU:n jäseneksi pikapuoliin. Jäsenyys olisi tarpeen taloudellisista syistä: Turkki halajaa EU-tukiaisia ja osa maan kolmesta miljoonasta työttömästä löytäisi varmasti pienipalkkaisia töitä muista EU-maista.
Erdoğanilla on ollut myös hyvä syy uskoa jäsenyyden toteutumiseen, koska EU:n ja sen jäsenmaiden johtajat – Cameron mukaan lukien – ovat juhlapuheissa vakuutelleet unionin neuvottelevan Turkin jäsenyydestä tosissaan.
Viime marraskuun lopussa EU ja Turkki tekivät kunnianhimoisen sopimuksen lopettaakseen Syyrian pakolaisten joukkovaelluksen Turkin kautta EU:n alueelle. Sopimukseen sisältyi vakuutus siitä, että osapuolet ”energisoivat” neuvottelunsa Turkin jäsenyydestä.
Tämä energisointi – täsmällisemmin sanottuna ”uudelleenenergisointi” – olikin jo tarpeen, sillä Turkki oli alun perin hakenut jäsenyyttä 1987, hyväksytty jäsenehdokkaaksi Helsingin EU-huippukokouksessa 1999 ja aloittanut viralliset jäsenyysneuvottelut 2005.
Brexit-kampanjan yhteydessä Britannian eron kannattajat muuttivat kuitenkin energisoinnin vauhdittamiseksi. He antoivat ymmärtää, että EU on nyt ottamassa Turkkia jäseneksi nopeutetulla aikataululla.
Mitään sellaista ei kuitenkaan luvattu. Turkille ei tarjottu helpotusta tiukkoihin jäsenyysehtoihin. Eikä neuvottelujen aikataulua muutettu mitenkään – jäsenyys on mahdollinen vasta kun kaikki ehdot on täytetty, siis mahdollisesti juuri vuonna 3000.
Itse asiassa koko sanaa ei määritelty mitenkään, ja EU-lähteet joutuivat kevään mittaan myöntämään, että energisointi oli vain Turkin sisäpolitiikkaan tarkoitettu täky. Se ehkä kuulostaa hienolta, mutta ei tarkoita mitään. Tämän myös turkkilaiset tietysti ymmärsivät pikku hiljaa.
Marraskuussa Turkin pääministeri Ahmet Davutoğlu sanoi, että pakolaissopimus oli historiallinen ja merkitsi ”uutta alkua” Turkin ja EU:n suhteissa. Toukokuussa presidentti Erdoğan antoi hänelle potkut.
Britannian äänestäjien enemmistö ei uskonut David Cameronia, joka hävisi ja joutui eroamaan. Penny Mordaunt ei päässyt ministeriksi uuteen hallitukseen, vaikka uusi pääministeri Theresa May nosti kabinettiinsa lisää naisia.
Osa Turkin armeijan upseereista oli kyllästynyt kuuntelemaan valehtelua ja yritti antaa presidentti Erdoğanille potkut. Erdoğan itse kuitenkin aikoo jatkaa, ilmeisesti ainakin vuoteen 3000.