UM:n uunituoreen NATO-selvityksen innoittamana pohdimme tässä ketjussa, miten Venäjän "ankara ja jopa tyly" reaktio Suomen mahdolliseen NATO-jäsenyyteen konkreettisesti ilmenisi.
Tarkoitus ei ole miettiä jäsenyyden plussia ja miinuksia, vaan nimenomaan Venäjän turvallisuuspoliittista strategiaa Suomen NATO-jäsenyyden edellä ja Suomen strategiaa Venäjän vastatoimista selviämiseen.
Skenaario: On vuosi 201X, Suomessa hallitsee edelleen nykyinen hallituskoalitio, mutta Ruotsissa on vaalivoiton myötä noussut valtaan porvarihallitus, joka ilmoittaa järjestävänsä kansanäänestyksen Ruotsin mahdollisesta NATO-jäsenyydestä. Ruotsin yleinen mielipide on vahvasti NATO:n puolella ja äänestyksen tulosta pidetään varmana Kyllä-äänten voittona.
Ruotsin NATO-jäsenyyden häämöttäessä lähitulevaisuudessa, alkaa Suomessa NATO-keskustelu käydä kuumana. Yleisesti odotetaan Suomen hakevan jäsenyyttä yhdessä Ruotsin kanssa, vaikka äänestystä asiasta ei ole tarkoitus järjestää. NATO:ssa toivotetaan mahdolliset uudet pohjoiset jäsenet tervetulleeksi.
Elämme siis vaarallista välitilaa ennen 5. artiklan turvatakuiden voimaantuloa, ja tämän ajan arvioidaan kestävän 6-12 kk.
Talousongelmista kärsivälle Venäjälle Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyys olisi sekä sotilastrateginen takaisku Itämeren alueella, että ennen kaikkea valtava suurstrateginen ja poliittinen arvovaltatappio. NATO:n laajeneminen on Venäjän sotilasdoktriinin uhka numero yksi, sen sisäisen propagandan päämaali, ja lännen vastaiseen kamppailuun on käytetty valtavasti korkeimman johdon arvovaltaa.
Miten Venäjä reagoi estääkseen Suomen NATO-jäsenyyden tai minimoidakseen sen itselleen aiheuttaman haitan? Miten Suomi voi tähän vastata, vai voiko mitenkään?
Tarkoitus ei ole miettiä jäsenyyden plussia ja miinuksia, vaan nimenomaan Venäjän turvallisuuspoliittista strategiaa Suomen NATO-jäsenyyden edellä ja Suomen strategiaa Venäjän vastatoimista selviämiseen.
Skenaario: On vuosi 201X, Suomessa hallitsee edelleen nykyinen hallituskoalitio, mutta Ruotsissa on vaalivoiton myötä noussut valtaan porvarihallitus, joka ilmoittaa järjestävänsä kansanäänestyksen Ruotsin mahdollisesta NATO-jäsenyydestä. Ruotsin yleinen mielipide on vahvasti NATO:n puolella ja äänestyksen tulosta pidetään varmana Kyllä-äänten voittona.
Ruotsin NATO-jäsenyyden häämöttäessä lähitulevaisuudessa, alkaa Suomessa NATO-keskustelu käydä kuumana. Yleisesti odotetaan Suomen hakevan jäsenyyttä yhdessä Ruotsin kanssa, vaikka äänestystä asiasta ei ole tarkoitus järjestää. NATO:ssa toivotetaan mahdolliset uudet pohjoiset jäsenet tervetulleeksi.
Elämme siis vaarallista välitilaa ennen 5. artiklan turvatakuiden voimaantuloa, ja tämän ajan arvioidaan kestävän 6-12 kk.
Talousongelmista kärsivälle Venäjälle Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyys olisi sekä sotilastrateginen takaisku Itämeren alueella, että ennen kaikkea valtava suurstrateginen ja poliittinen arvovaltatappio. NATO:n laajeneminen on Venäjän sotilasdoktriinin uhka numero yksi, sen sisäisen propagandan päämaali, ja lännen vastaiseen kamppailuun on käytetty valtavasti korkeimman johdon arvovaltaa.
Miten Venäjä reagoi estääkseen Suomen NATO-jäsenyyden tai minimoidakseen sen itselleen aiheuttaman haitan? Miten Suomi voi tähän vastata, vai voiko mitenkään?