UM:n uunituoreen NATO-selvityksen innoittamana pohdimme tässä ketjussa, miten Venäjän "ankara ja jopa tyly" reaktio Suomen mahdolliseen NATO-jäsenyyteen konkreettisesti ilmenisi.
Tarkoitus ei ole miettiä jäsenyyden plussia ja miinuksia, vaan nimenomaan Venäjän turvallisuuspoliittista strategiaa Suomen NATO-jäsenyyden edellä ja Suomen strategiaa Venäjän vastatoimista selviämiseen.
Skenaario: On vuosi 201X, Suomessa hallitsee edelleen nykyinen hallituskoalitio, mutta Ruotsissa on vaalivoiton myötä noussut valtaan porvarihallitus, joka ilmoittaa järjestävänsä kansanäänestyksen Ruotsin mahdollisesta NATO-jäsenyydestä. Ruotsin yleinen mielipide on vahvasti NATO:n puolella ja äänestyksen tulosta pidetään varmana Kyllä-äänten voittona.
Ruotsin NATO-jäsenyyden häämöttäessä lähitulevaisuudessa, alkaa Suomessa NATO-keskustelu käydä kuumana. Yleisesti odotetaan Suomen hakevan jäsenyyttä yhdessä Ruotsin kanssa, vaikka äänestystä asiasta ei ole tarkoitus järjestää. NATO:ssa toivotetaan mahdolliset uudet pohjoiset jäsenet tervetulleeksi.
Elämme siis vaarallista välitilaa ennen 5. artiklan turvatakuiden voimaantuloa, ja tämän ajan arvioidaan kestävän 6-12 kk.
Talousongelmista kärsivälle Venäjälle Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyys olisi sekä sotilastrateginen takaisku Itämeren alueella, että ennen kaikkea valtava suurstrateginen ja poliittinen arvovaltatappio. NATO:n laajeneminen on Venäjän sotilasdoktriinin uhka numero yksi, sen sisäisen propagandan päämaali, ja lännen vastaiseen kamppailuun on käytetty valtavasti korkeimman johdon arvovaltaa.
Miten Venäjä reagoi estääkseen Suomen NATO-jäsenyyden tai minimoidakseen sen itselleen aiheuttaman haitan? Miten Suomi voi tähän vastata, vai voiko mitenkään?
Tarkoitus ei ole miettiä jäsenyyden plussia ja miinuksia, vaan nimenomaan Venäjän turvallisuuspoliittista strategiaa Suomen NATO-jäsenyyden edellä ja Suomen strategiaa Venäjän vastatoimista selviämiseen.
Skenaario: On vuosi 201X, Suomessa hallitsee edelleen nykyinen hallituskoalitio, mutta Ruotsissa on vaalivoiton myötä noussut valtaan porvarihallitus, joka ilmoittaa järjestävänsä kansanäänestyksen Ruotsin mahdollisesta NATO-jäsenyydestä. Ruotsin yleinen mielipide on vahvasti NATO:n puolella ja äänestyksen tulosta pidetään varmana Kyllä-äänten voittona.
Ruotsin NATO-jäsenyyden häämöttäessä lähitulevaisuudessa, alkaa Suomessa NATO-keskustelu käydä kuumana. Yleisesti odotetaan Suomen hakevan jäsenyyttä yhdessä Ruotsin kanssa, vaikka äänestystä asiasta ei ole tarkoitus järjestää. NATO:ssa toivotetaan mahdolliset uudet pohjoiset jäsenet tervetulleeksi.
Elämme siis vaarallista välitilaa ennen 5. artiklan turvatakuiden voimaantuloa, ja tämän ajan arvioidaan kestävän 6-12 kk.
Talousongelmista kärsivälle Venäjälle Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyys olisi sekä sotilastrateginen takaisku Itämeren alueella, että ennen kaikkea valtava suurstrateginen ja poliittinen arvovaltatappio. NATO:n laajeneminen on Venäjän sotilasdoktriinin uhka numero yksi, sen sisäisen propagandan päämaali, ja lännen vastaiseen kamppailuun on käytetty valtavasti korkeimman johdon arvovaltaa.
Miten Venäjä reagoi estääkseen Suomen NATO-jäsenyyden tai minimoidakseen sen itselleen aiheuttaman haitan? Miten Suomi voi tähän vastata, vai voiko mitenkään?
. Olen erittäin iloinen että esim. hävittäjähankintaa ei ole Vassareita (ja muutamia "viisaita") lukuunottamatta pommitettu ja rampautettu etukäteen - jopa Vihreiden Niinistö on haistanut poliittiset tuulet ja kannattaa järkevää aseistautumista epäluotettavan ja identiteettikriisiä potevan, heikon mutta silti väärissä asioissa potentiaalisesti vahvan karhun naapurissa. Vaikka se maksaa ihan tuhottomasti niin väitän että se on ihan elinehto tehdä oikein ja riittävästi, vaikka mentäisiin nelikirjaimisen (eli lähinnä sen kolmikirjaimisen, missä on mm. Trump-kortti vielä riskinä) "suojiin". Ilmeisesti poliitikot tietävät että kansa tajuaa tämän, vaikka toki yleisesti ottaen onkin ihan paska ja tyhmä ja vääränlainen impiwaaralaisporukka.