Dassault Rafale

Briteillä mielenkiintoinen tilanne kun Harpooneista pitäisi luopua jo 2023 ja tämä FC/ASW tulee käyttöön monta vuotta myöhemmin. Mitä käyttävät uutta ohjustaan odotellessa?
 
Briteillä mielenkiintoinen tilanne kun Harpooneista pitäisi luopua jo 2023 ja tämä FC/ASW tulee käyttöön monta vuotta myöhemmin. Mitä käyttävät uutta ohjustaan odotellessa?

Type 23-fregatteihin, ja ilmeisesti vain niihin, on näillä näkyvin tulossa jokin väliaikainen asejärjestelmä Harpoonien tilalle. LRASM on mainittu yhtenä todennäköisenä ehdokkaana.
 
Type 23-fregatteihin, ja ilmeisesti vain niihin, on näillä näkyvin tulossa jokin väliaikainen asejärjestelmä Harpoonien tilalle. LRASM on mainittu yhtenä todennäköisenä ehdokkaana.

Vähän vaikea ymmärtää, että miksi niihin eikä Type 45 -ilmatorjuntahävittäjiin. Type 23 on kuitenkin poistuvaa kalustoa ja puhtaalta pöydältä kehitettävän ohjuksen kehitystyössäkin saattaa esiintyä ongelmia. Ts. saadaanko haaveiltua "Perseus" tms. edes käyttöön ennen väliaikaisratkaisua kantavien alusten poistumista?
 
Vähän vaikea ymmärtää, että miksi niihin eikä Type 45 -ilmatorjuntahävittäjiin. Type 23 on kuitenkin poistuvaa kalustoa ja puhtaalta pöydältä kehitettävän ohjuksen kehitystyössäkin saattaa esiintyä ongelmia. Ts. saadaanko haaveiltua "Perseus" tms. edes käyttöön ennen väliaikaisratkaisua kantavien alusten poistumista?

Rahaa ei ole, ja Type 23:n tehtävä nyt ja tulevaisuudessa on fleet defense, minkä vuoksi panostukset meritorjuntaohjuksiin ja myös lähitorjuntaan, CAMM, 30mm tykkien ja Martletin muodossa. Type 45 hoitaa eri tonttia budjettilaivastossa.
 
Rahaa ei ole, ja Type 23:n tehtävä nyt ja tulevaisuudessa on fleet defense, minkä vuoksi panostukset meritorjuntaohjuksiin ja myös lähitorjuntaan, CAMM, 30mm tykkien ja Martletin muodossa. Type 45 hoitaa eri tonttia budjettilaivastossa.

Eikö Type 45 ole nimenomaan se, joka puolustaa lentotukialuksia meritorjuntaohjuksilta? Type 23 huitelee sitten ahdistelemassa suklareita jossakin kauempana. Ja tältä näkökulmalta voi tietysti argumentoida Type 23 puolesta, mutta ohjuksilla alkaa olla sen verran kantamaa, etten ole ihan vakuuttunut tarpeesta sijoittaa ohjuksia ulkokehälle.
 
Eikö Type 45 ole nimenomaan se, joka puolustaa lentotukialuksia meritorjuntaohjuksilta? Type 23 huitelee sitten ahdistelemassa suklareita jossakin kauempana. Ja tältä näkökulmalta voi tietysti argumentoida Type 23 puolesta, mutta ohjuksilla alkaa olla sen verran kantamaa, etten ole ihan vakuuttunut tarpeesta sijoittaa ohjuksia ulkokehälle.

Type 45 toki hoitaa ilmapuolustusta isomalla tasolla. Type 23:n rooli on nykydoktriinissa muuttunut alkuperäisestä ASW-tehtävästä. Sitä en tiedä miksi juuri Type 23 eikä Type 45 on valikoitunut väliaikaisten ohjuksien kohteeksi, ehkä siksi koska 23 on menossa joka tapauksessa sulattoon kun uusien ohjusten aika koittaa.

edit: Type 45:llä on myös strategisen ilmapuolustuksen rooli, mikä voi vaikeuttaa lisätehtävien tuomista.
 
Viimeksi muokattu:

Mitä vittua? Tekninen vika pelasti Rafalen. Kävi tuuri, mutta synkällä tavalla, koska eihän heittoistuimet saisi vikaantua. Tässä tapauksessa vikaantui molemmat. Kuskin ei lauennut ja repsikan istuimessa ei täyttynyt automaattisesti pelastuslautta.
Täyttä perseilyä, 64 vuotias siviili korjaaja palkintomatkalle lähes pystymetsästä. Health check aivan vasemmalla kädellä ja vaaratilanne alkoi koska se veti heittoistuimen laukaisimesta.

raffa.jpg
kuomuton rafale

avy.png
siinä lentää repsikka
 
Viimeksi muokattu:
Heittoistuimien toiminnassa on ollut häiriöitä ennenkin, jopa ihan samanlaisia. Yksi norjalainen menetti henkensä kahden F-16:n törmättyä 1989. Kuomu laukesi, mutta sitä indikoivat kaapelit katkesivat koneen ollessa lattakierteessä eikä istuin lauennut. Julma tapa lähteä..


Noita keissejä on muitakin. Heittoistuinhyppy on aina riskialtista puuhaa.
 
Heittoistuimien toiminnassa on ollut häiriöitä ennenkin, jopa ihan samanlaisia. Yksi norjalainen menetti henkensä kahden F-16:n törmättyä 1989. Kuomu laukesi, mutta sitä indikoivat kaapelit katkesivat koneen ollessa lattakierteessä eikä istuin lauennut. Julma tapa lähteä..


Noita keissejä on muitakin. Heittoistuinhyppy on aina riskialtista puuhaa.
Tuo Norjan onnettomuusmäärä on suorastaan järkyttävä. 18 tuhoutunutta hävittäjää 72 alkuperäisestä määrästä. Meidän luvuillahan tuo vastaisi 16 tuhoutunutta ja jäljellä olisi 48. Meillä on ollut parempi onni.

Ja eivät edes korvanneet kaikkia jäljellä olevia 55 F-16:tta vaan hankkivat 52 F-35. Kun taas meillä lähdettiin alunperin liikkeelle siitä, että jopa tuhoutuneet koneyksilöt korvataan, mutta nyt saattaa siinä tulla esteeksi kymppimiljardin katto.
 
Viper onkin saanut yhdeksi lempinimekseen lawn dart.

Onhan toi Rafalen keissi tiedossa olevien faktojen valossa aikamoinen farssi, huolto on ilmeisesti sössitty heittoistuimen osalta, kyyditettävää ei oltu ohjeistettu eikä hänen lentokelpoisuutta testattu, ground crew ei ilmeisesti varmistanut valjaiden ja kypärän/maskin kunnollista kiinnitystä, eikä koneen ohjaajalle kerrottu rajoitetuista ohjausliikkeistä... Kaikki menee kyllä täysin huolto-organisaation piikkiin.
 
Viper onkin saanut yhdeksi lempinimekseen lawn dart.
Hornet oli kyllä tosi hyväksi osiittautunut valinta, vaikka vain 64 67:sta mahtuikin budjettiin. Jos meillä olisi samaan tahtiin tullut F-16:tta alas, niin meillä olisi enää 51 F-16 jäljellä. Olisiko HX-hankkeeseen edetessäkään löytynyt poliittista tahtoa lähteä 67 korvaajaa hakemaan. Nythän kun määrä on pudonnut vain kahdella Hornetilla niin se on ihan se ja sama laskun suuruuden osalta että pyydetäänkö tarjoukset 64:sta vai 62:sta hävittäjästä. Mutta varmastikin, jos meillä olisi 15 hävittäjää mennyt tonttiin, niin Ilmavoimien toimintamenojakin olisi ruuvattu sen 15 verran alaspäin. 2000-luvun "ikuisen rauhan" hallusinaatiossa tuskin alas tulleita olisi lähdetty korvaamaan, vaikka F-16:n tuotantolinja olisikin ollut käynnissä. Ja sitten seuraavalla vuosikymmenellä olisi ollut edessä taas 2008-vuoden finanssikriisistä toipuminen ja talouden jälleenrakennus. Krimin valtauksen jälkeen taas sitten oltaisiin varmaankin tuudittauduttu tämän vaihtoehtoistodellisuuden FFX-hankkeeseen.
 
F-16:n onnettomuusfrekvenssi oli 70/80-luvulla kova, mutta loiveni sitten kun FADEC-moottorit tulivat käyttöön - ja muutenkin, turvakulttuuri parani lännessäkin aika paljon kylmän sodan jälkeen. Kylmän sodan aikaan ilmavoimat olivat isompia ja paine tuottaa operativiisia lentäjiä kovempi, ei turvallisuuteen ja laadulliseen tasoon panostettu samaan laihin kuin myöhemmin.
Alkusarjojen P&W F100 oli pirullisen epäluotettava moottori: eräs F-15A-lentäjä kertoili että kun kaasun työnsi eteen, niin ei mitään takeita kummasta päästä moottoria lyövät lieskat ulos. Eaglessa sentään on kaksi moottoria...
 
Tuo Norjan onnettomuusmäärä on suorastaan järkyttävä. 18 tuhoutunutta hävittäjää 72 alkuperäisestä määrästä. Meidän luvuillahan tuo vastaisi 16 tuhoutunutta ja jäljellä olisi 48. Meillä on ollut parempi onni.

Ja eivät edes korvanneet kaikkia jäljellä olevia 55 F-16:tta vaan hankkivat 52 F-35. Kun taas meillä lähdettiin alunperin liikkeelle siitä, että jopa tuhoutuneet koneyksilöt korvataan, mutta nyt saattaa siinä tulla esteeksi kymppimiljardin katto.

Karkeita organisaation ja pilottien tasosta kertovia onnettomuuksia puolet, iso määrä lintuihin liittyviä..
 
Alkusarjojen P&W F100 oli pirullisen epäluotettava moottori: eräs F-15A-lentäjä kertoili että kun kaasun työnsi eteen, niin ei mitään takeita kummasta päästä moottoria lyövät lieskat ulos. Eaglessa sentään on kaksi moottoria...
Tähän lausuntoon muistan törmänneeni jossakin. Voin kuvitella lentäjän mietteet kun työntää hanat täysin eteen kiivetäkseen ylöspäin mahdollisimman nopeasti ja samalla hetkellä alkaa hävittäjä tärisemään helvetillisessä voimalla ja moottoreiden instrumentit kertovat aika erikoisia lukemia: "Well shit, there goes another fuckin thing, at least another fucker still works... Um, ahh... Hammer 1-1 declaring an emergency due to an enginge failure, again... rtb."
 
Noista onnettomuusluvuista on ollut puhetta paljon aikaisemminkin. Kannattaa pitää mielessä, että Norja hankki F-16:t jo 1980 joten niitä on ollut aikaa ajaa tonttiin 15 vuotta pidempään kuin meillä Horneteja.
Turvallisuuskulttuuri ja -tekniikka ovat kehittyneet huimasti 60-luvun hulluista vuosista ja esmes elokuun 1976 ja marraskuun 1977 välissä Ilmavoimat romutti 6 (kuusi!) Fougaa ja yhden MiG-21:n ja niiden mukana 8 (kahdeksan!) ohjaajaa. Siis hieman reilun vuoden kuluessa. Vertailun vuoksi, tämän vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen aikana menetettiin kolme Hawkia ja puolitoista Hornetia joiden mukana yksi ohjaaja.

50-luvulla meno oli vielä hurjempaa. Esmes heittoistuimien koeampumiseen ei ollut olemassa koenukkeja, joten ne koeammuttiin vapaaehtoisten voimin. B-47 Stratojetin kohdalla tämä vaati aivan erityisen kovia kiveksiä, sillä suunnistajan heittoistuin ampuin alaspäin, ja yksi kokeissa mitattavista parametreistä oli alin lentokorkeus, jossa heittoistuinta on turvallista käyttää. Tulokseksi saatiin 150 metriä.


B-58:n yliääniheittoistuimet ravunpyrstösuojakupuineen taas olivat vehkeitä, minne yksikään mies ei selvinpäin uskaltautununut. Convair koeampui ne käyttäen testinukkena istuimeen sidottua karhua. Se taas vaati kovia kiveksiä siltä häiskältä, joka sitoo sen karhun kiinni siihen.

 
Fiilistelyosastoa;

Harvat asiat ovat niin kauniita kuin ketterä ja erittäin liikehtimiskykyinen kone. Harvat asiat ovat niin kauniita kuin tyylikäs liikehtiminen maisemataustaa vasten sinisen taivaan sijaan. Ja harvat asiat ovat niin kauniita kuin kaksi konetta yhtaikaa liikehtimässä ketterästi kaunista maisemataustaa vasten. Matkalennon lopuksi.


Rafale-osastolennon hienoimpia mallisuorituksia ovat hetket, jolloin siipikone saavuttaa johtokoneen suurella nopeudella ja hidastaa *töks* johtokoneen siivelle. Tuohon ei kaikki nykykoneet edes pysty. Turussa dynamic duo näytti saman täysjarrutuksen myös pariin kertaan partiolasteineen, mutta selostuksen puuttuessa sitä ei monikaan huomannut.

Itse Zigermeet-esitys parhaasta kuvakulmasta ja tasapainoisimmalla valotuksella/otteella. Liikkeet niin elegantteja, ettei niistä edes tajua millaisia voimia kuski koko ajan kokee. Esityksestä pistää taustojen ansiosta silmään, miten vähillä energioilla ja nopeuksilla Rafalea uskalletaan käännellä melko huolettomasti (ja tässä se eroaa esim Ilmavoimien Hornetista). Rafalen esityksissä ei tarvitse käyttää paljoakaan aikaa energioiden takaisinkeräämiseen, vaan konetta voi vääntää ja kääntää samantien, ja vaikka heittää puolisilmukat ilman esivauhteja.


Toisen päivän esityksessä pistää silmään, että loppuvaiheessa puolityhjillä tankeilla kone vetää liikkeet yhdellä jälkipolttimella.


(Zigermeet 2019 @ Mollis, joku näistä on jo ollutkin esillä aiemmin. Aika kapea kouru tuo Mollis koneesta katsottuna.)
 
Viimeksi muokattu:
Hävittäjälentäjä kertoo tarinaa tuosta Rafalen heittoistuinepisodista mahdollisimman ammattimaisesti ja diplomaattisesti ilman kummempaa kritiikkiä.


Moverilla on muuten hyvin paljon mielenkiintoisia videoita, suosittelen!
 
Back
Top