Dassault Rafale

[Kiusankpl]

In January 2019, French Defense Minister Florence Parly announced France would commit $2.3 billion to develop an F4 generation of the Dassault Rafale twin-engine multirole fighter.
This would include production in 2022–2024 of the last twenty-eight of the original order of 180 Rafales,
followed by the purchase of an additional thirty Rafales F4.2s between 2027–2030, for a total of 210.

The Rafale is much more agile than the F-35, with superior climb rate, sustained turn performance, and ability to super-cruise (maintain supersonic flight without using fuel-gulping afterburners) at Mach 1.4 while carrying weapons. The Rafale’s all-moving canards—a second set of small wings near the nose—give the Rafale excellent lift and low-altitude speed and performance, as you can see in this majestic airshow display. However, compared to larger fourth-generation twin-engine jets like the Su-35 or F-15, the Rafale can’t fly quite as high (service-ceiling of 50,000 instead of 60,000 ft), and has a lower maximum speed (only Mach 1.8 compared to Mach 2-2.5).

The Rafale’s agility won’t help as much if it is engaged at long distances by enemy surface-to-air missiles and stealth jets. To compensate, the Rafale boasts an advanced Spectra electronic warfare system that supposedly can reduce the Rafale’s cross-section several times over—it is rumored by reflecting back signals using ‘active canceling.’ Spectra also incorporates powerful jammers and flare and chaff dispensers, provides 360-degree early-warning, and can even assist Rafale pilots in targeting weapons to retaliate against attackers. Spectra’s capabilities reportedly allowed Rafales to deploy on raids over Libyan airspace in 2011 before air defense missiles had been knocked out.

Other key capabilities include sensor fusion of the Rafale’s RBE-2AA Active Electronically Scanned Array multi-mode radar, which can track numerous targets over 124 miles away, with its discrete OSF infrared-search and track system, which has an unusually long range of sixty-two miles. Rafale pilots also benefit from uncluttered instrumentation combining voice command with flat-panel touch screens.

 

[magitsu]

Tuohon päätyessä olisi sentään jotain muutakin tuotannossa samaan aikaan. Vähintään 30 siis Suomen ohella.
Ei toki tarvitse edes yrittää verrata F-35:een, mutta ei se karsiudukaan tuotantosyistä jos karsiutuu.

 

[Protheon_93]

The Rafale’s agility won’t help as much if it is engaged at long distances by enemy surface-to-air missiles and stealth jets. To compensate, the Rafale boasts an advanced Spectra electronic warfare system that supposedly can reduce the Rafale’s cross-section several times over—it is rumored by reflecting back signals using ‘active canceling.’ Spectra also incorporates powerful jammers and flare and chaff dispensers, provides 360-degree early-warning, and can even assist Rafale pilots in targeting weapons to retaliate against attackers. Spectra’s capabilities reportedly allowed Rafales to deploy on raids over Libyan airspace in 2011 before air defense missiles had been knocked out.

Tämä oli kyllä mielenkiintoinen kohta. Su-57:n RCS taisi olla 0.1-1 m² ja Rafalella 1m², niin Spectralla saa tuossa tasattua puntit niin sanotusti.

Rafale on kyllä aikamoine peto. Varsinkin, kun huomioi sen olevan yhden 60-miljoonaisen kansan, joilla BKT on biljoonissa tekele, eikä takana ole satojen miljoonien asukkaiden yhteistyökuviota 10 biljoonan BKT:llä tai jättimäistä kolmannesmiljardin kansaa, joka käyttää asevoimiin enemmän kuin seuraavat 15 yhteensä.

Rafale valintana olisi varman päälle ja vielä erittäin suorituskykyinen.

 

[Protheon_93]

On kyllä kaunis kone. Kun katsoo muotoilua tästä kulmasta niin oikea tiikeri.

 

[aab]

On kyllä kaunis kone. Kun katsoo muotoilua tästä kulmasta niin oikea tiikeri.

Tutka tykkää.

 

[Sarek1]

Ilmojen minkki tiikerikuviobikineissä. Ja ei huntua ilman runtua.

 

[magitsu]

Ilmojen minkki tiikerikuviobikineissä. Ja ei huntua ilman runtua.

Seksihelle on tehnyt tehtävänsä.

 

[Armchair pilot]

Tämä oli kyllä mielenkiintoinen kohta. Su-57:n RCS taisi olla 0.1-1 m² ja Rafalella 1m², niin Spectralla saa tuossa tasattua puntit niin sanotusti.

Rafale on kyllä aikamoine peto. Varsinkin, kun huomioi sen olevan yhden 60-miljoonaisen kansan, joilla BKT on biljoonissa tekele, eikä takana ole satojen miljoonien asukkaiden yhteistyökuviota 10 biljoonan BKT:llä tai jättimäistä kolmannesmiljardin kansaa, joka käyttää asevoimiin enemmän kuin seuraavat 15 yhteensä.

Rafale valintana olisi varman päälle ja vielä erittäin suorituskykyinen.

Ennenkuin nielaset mainospuheista koukkuineen päivineen syötin tuon rafalen EW järjestelmän suhteen, niin avataanpa pari tekijää tähän että voit arvioida sitten sen toimintaa vähän laajemmalta kantilta.

RCS on pääasiallisesti kohteen muodosta juotava seikka. Sen pienentäminen aktiivisella kumoamisella on ehkä vähän väärin ilmaistu, mutta sillä saadaan vähän samanlainen efekti aikaiseksi kuin passiivisella häiveellä. Näiden pääasiallinen ero on siinä että passiivinen vaatii vaimentavia materiaaleja ja tarkoituksen mukaista muotoilua, aktiiviselle on ihan sama minkä muotoinen kappale on kyseessä.

Käytännön erot kentällä tulevat taas enempi siitä, että passiivinen häive on vaikea toteuttaa ja aktiivinen häive on aivan helvetin vaikea totetuttaa. Aktiivinen tutkasingaalin kumoaminen vaatii tolkuttoman tehokkaat tietokoneet analysoimaan signaaleja ja muodostaaman vastasignaaleja ja antenniverkoston lähettämään kumoavia signaaleja. Yksinkertaisimmillaan tuo toimii parhaiten pitkien kantamien matalalla taajuudella toimivien tutkian kanssa ja sellaisia järjestelmiä vastaan joiden taajuusalue on kapea. Mitä suuremmalle taajuusalueelle tutka pystyy säteilemään, mitä korkeammille taajuuksille se yltää ja mitä nopeammin se kykenee vaihtamaan taajuudelta toiselle, niin sitä vaikeammaksi tai todennäköiseti jopa mahdottomaksi aktiivinen kumoaminen käy.

Siinä missä passiivinen häive on heikoimmillaan pitkän kantaman matalataajuuksisia järjestelmiä vastaan niin se on vahvimmillaan korkeataajuuksisia järjestelmiä vastaan kuten ohjuksten hakupäät ja muiden hävittähien tutkat.

Siinä missä aktiivinen häite on parhaimmillaan pitkän kantaman matalataajuuksisia järjestelmiä vastaan, se on heikoimmillaan ohjuksien hakupäitä ja hävittähien moderneja aesa tutkia vastaan.

Näiden metodien käyttö ei sulje toisiaan pois, vaan passiiviseen häiveeseen nojaava kone voi myös harrastaa aktiivista häivettä, jos siihen on leivottu mukaan sopivat antennit vastasignaalien lähettämiseen tai luotetaan siihen, että oman tutkan generoimat signaalit riittävät.

Ero yksinään käytettynä on doktriinia ajatellen siis karkeasti se, että Rafale kuljettaja toivoo pysyttelevänsä piilossa suuria alueita haravoivilta tutkilta ja awacseilta, mutta taistelee muiden sukupolvensa hävittähien kanssa samalta viivalta jolloin sen on parempi olla kinematiikaltaan samaa tasoa tai parempi kuin sen vastustajat. F-35 ei välitä että sen olemassaolo jollain alueella havaitaan matalan taajuuden seurantatutkilla vaan sitä kiinnostaa se että kun ampuminen alkaa niin vihollinen ei pysty ampumaan takaisin kuin vasta myöhemmässä vaiheessa taistelua, jos se edes selviää niin pitkään.

Rafale vastaan Su-57 taistelu siis ei mene sltä olettamalta että kun koneet ovat tutkiensa teoreettisella kantamalla toisistaan, että rafalen RCS olisi merkittävästi pienempi kuin mitä sen muotoilu ja materiaalit sallivat vaan todennäköisesti se on Suhoin tutkassa juuri sen kokoinen kapistus kuin se on. Su-57 voi olla tuossa tilanteessa hyvinkin edullisessa asemassa sillä rafalen aktiivinen häive on suojannut sitä lähinnä Suhoin matalataajuuksiselta hakututkalta jonka on tarkoitus generoida varoituksia mahdollisista passiivisen häiveen koneista jotka suojautuvat hyvin sen korkeataajuuksista tutkaa vastaan. Vastaavasti suhoin rakenteellinen RCS on ilmeisesti matalampi kuin Rafalella jolloin se on voinut ehkä välttyä havaituksi tulemiselta pidempään. Jos Rafale käyttää aktiiviseen häiveeseen nojautumisen sijasta ihan raakaa perinteistä tutkahäirintää, se tekee olemassaolonja ja suuntansa varsin selväksi suhoille jolloin edetään tilanteeseen jossa mitataan häiritätehoa ja tutkan "burn through" etäisyyttä toisiinsa. Molemmat nojaavat vahvasti myös IR sensoreihin ja loistaviin IR hakupäillä varustettuihin ohjuksiin jolloin tappeliu voi hyvinkin mennä liian ankaran häirinnä tapauksessa näiden käyttämiseksi ja päätyä jopa aivan iholle jolloin on melko todennäköistä että koneet tappavat toinen toisensa eikä kukaa pääse kotiin.

 

[Einomies1]

Jos nyt Rafalea kehtaa vielä kehua paperilla niin Ranska on ottanut valmistajien kanssa vakavasti kyberturvallisuuden koneen kanssa jo ajoissa. CAPOEIRA-ohjelma on kehitetty turvaamana Rafalen tietojärjestelmät hakkeroinneilta. F-35 on saanut julkisesti hieman satikutia siitä että paukkuja ei ole riittänyt turvaamaan muuten erittäin monimutkaista ja kehittynyttä tietojärjestelmää.

Rafalaen ketteryys tosin ei ole ilmasodassa oletettavasti enää niin suuressa roolissa, kun tilannekuva, kypäränäytöt ja pitkän kantaman sensorit hallitsevat sodankäyntiä. Sensorifuusiolla ja tk:a on paljon suurempi rooli taktisesti kuin kaartelulla. Hyvä ohjautuvuus ja suuntavakaus laskussa on kyllä etu tilapäiskentillä.

Se Rafalessa on parasta että koneeseen on intergoitu parhaat AA-ohjukset eli Meteor ja pitkäkantamainen IP-ohjus MICA. Ilmasta-maahan aseista HAMMER-perhe on aivan toppia, mutta varmasti kallis. JDAM voisi olla kustannustehokkaampi ja siihen siipeen joku laser-ohjautuva monitoimipommi.

Rafale kantaa kyllä GBU-12 ja 24/27 kombon, jota on käytetty liikkuviin maaleihin tähän saakka. Intia integroi SPICEn koneeseen, joka on varmasti AASM-pommeja edullisempi.

 

[Einomies1]

Rafale vastaan Su-57 taistelu siis ei mene sltä olettamalta että kun koneet ovat tutkiensa teoreettisella kantamalla toisistaan, että rafalen RCS olisi merkittävästi pienempi kuin mitä sen muotoilu ja materiaalit sallivat vaan todennäköisesti se on Suhoin tutkassa juuri sen kokoinen kapistus kuin se on. Su-57 voi olla tuossa tilanteessa hyvinkin edullisessa asemassa sillä rafalen aktiivinen häive on suojannut sitä lähinnä Suhoin matalataajuuksiselta hakututkalta jonka on tarkoitus generoida varoituksia mahdollisista passiivisen häiveen koneista jotka suojautuvat hyvin sen korkeataajuuksista tutkaa vastaan. Vastaavasti suhoin rakenteellinen RCS on ilmeisesti matalampi kuin Rafalella jolloin se on voinut ehkä välttyä havaituksi tulemiselta pidempään. Jos Rafale käyttää aktiiviseen häiveeseen nojautumisen sijasta ihan raakaa perinteistä tutkahäirintää, se tekee olemassaolonja ja suuntansa varsin selväksi suhoille jolloin edetään tilanteeseen jossa mitataan häiritätehoa ja tutkan "burn through" etäisyyttä toisiinsa. Molemmat nojaavat vahvasti myös IR sensoreihin ja loistaviin IR hakupäillä varustettuihin ohjuksiin jolloin tappeliu voi hyvinkin mennä liian ankaran häirinnä tapauksessa näiden käyttämiseksi ja päätyä jopa aivan iholle jolloin on melko todennäköistä että koneet tappavat toinen toisensa eikä kukaa pääse kotiin.

Perttula kirjoitti 2017 Rafalesta aika kattavan jutun Siivet-lehteen. Siinä Rafalen F3R, aikaisemmat kehitysaskeleet ja tulevat F4.2 versioon saakka suunnitellut päivityssuunnitelmat lueteltiin. Tämä oli siis suoraan Dassaultilta saatu tieto.

Jutun mukaan F3R versiot pystyvät geopaikantamaan paikallaan olevia valvonta- ja tj-tutkia vähintään 3-4 koneen yhteistyöllä Spectran ansiosta. Kyky on siis heikompi kuin DTP-N sensorien, jotka löytyvät EA-18G ja Super Hornet block III - versioista, koska ne kykenevät paikantamaan ainakin maassa olevia säteilylähteitä laajalla spektrillä yksinäänkin. Tietysti 2 Growlerilla sanotaan olevan jo todella tarkka suuntima kaukanakin oleviin tutkiin.

Rafale F4.2 version yksi avainkehityskohde on kuulemma Spectran taajuuslaajennus ja uudet sensorit, jotka kykenevät yhä tarkempaan erotteluun. Yhdessä uuden ohjelmiston ja muistinlisäysten kanssa, uuden version tavoitteena on aistia maassa- ja myös ilmassa lentävät tutkat tarkasti vain yhtä konetta käyttäen. Sensorifuusiota laajennetaan niin että Spectran sensorit, OSF, RBE-2 AESA sekä Mica IR ohjusten hakupäät integroidaan täysin yhteen. OSF kykenee osoittamaan+mittaamaan jatkossa kaukana olevat maalit yhdessä laserin kanssa MICA NG ohjuksille, joiden kantamaa lisätään huomattavasti, ehkä jopa 60 km saakka.

Se ei ole minun tiedossani että lisätäänkö Meteorin 2-taajuisen datalinkin käyttö tuohon päivitykseen. Samaten Spectran ja Meteorin tai OSF:n integraatio on kysymysmerkki.

Se mitä tapahtuisi SU-57 vs. Rafale 4.2 tutkaohjusmätössä, en osaa sanoa mutta Rafale ei ole kuitenkaan sidottu vain aktiiviseen mittaukseen tutkallaan tai häirintään SPECTRAlla.

Se on taas mielenkiintoisempi kysymys että havaitsisiko Rafale SU-57 tutka-aallot passiiivisesti jo kaukaa ja kykenisi sensorifuusiolla hakemaan koneen piikille OSF:n kautta ilman omaa tutkaansa. Jos tämä onnistuu lähes automaattisesti niin Meteoria käyttämällä Rafale voisi ampua huoletta koska SU-57 ei kykenisi omilla aseillaan vaikuttamaan todennäköisesti Rafaleen. Jos Su-57 varustetaan jollain paljon paremmalla ohjuksella kuin R-77 versiot, homma ei ole niin selvää, mutta koska Meteor on tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa ylivoimainen ohjus kantamansa ansiosta SU-57 paljastuessa passiivisesti ja kaukaa, sen häiveestä ei välttämättä olisi hyötyä lainkaan.

 

[Armchair pilot]

Se on taas mielenkiintoisempi kysymys että havaitsisiko Rafale SU-57 tutka-aallot passiiivisesti jo kaukaa ja kykenisi sensorifuusiolla hakemaan koneen piikille OSF:n kautta ilman omaa tutkaansa.

Riippuu varmaan aika paljolti siitä, että onko Suhoilla tutkassaan länsimaisia tutkia vastaavia LPI moodeja joiden havaitseminen on kohtuullisen vaikeaa vai vedetäänkö siellä raakasti täydellä teholla sen kummempia taajuuksia säätelemättä siinä toivossa että raaka teho korvaa tekniikan. Jälkimmäisessä tapauksessa tulee melko varmasti alasammutuksi jostain maksimikantamalta raapaistulle meteorille tai viimeisimmälle amraam variantille jos siellä on joku muu kuin eurodelta kuuntelemassa. Olettaisin kuitenkin että iivanakaan ei ole ihan idiootti noiden suhteen, joten jäänee varmaan tuurista kiinni ja siitä että pääsekö ranskalainen miten hyvin jyvälle siitä miten Suhoin LPI tutka säteilee että osaisi tulkita tilanteen oikein sitten kun osuu kohdalle.

Vaikka meteor onkin loistava ohjus niin Rafalen aseistuksesta pitäisin itse tuota IR MICAa (oikeammin sitä tulevaa NG versiota) kaikista mielenkiintoisimpana. Sitä ei ilmasta laukaistavana ole käytössä pääasiassa kuin dassaultin valmistamissa koneissa ja siinä on kuitenkin länsimaisista IR ohjuksista ylivoimaisesti pisin kantama. Se on ainakin vielä tällä hetkellä melko varmasti paras keppi kun ammutaan noilla FLIR sensoreiden varmoilla havaintomatkoilla tilanteissa jossa ei joko haluta säteillä, säteilemisestä ei ole hyötyä rankan häirinnän takia tai kohde on niin stealthi että tutka ei saa siitä otetta. Luultavasti tuo etu kuitenkin kutistuu jossain vaiheessa kun useampaa eri tekniikkaa hyödyntävät hakupäät yleistyvät. Ei kuitenkaan pidätellä hengitystä vielä niiden suhteen.

 

[Gyllis1]

Seksihelle on tehnyt tehtävänsä.

Hienoa että veli Sarek1kin toipuu pikkuhiljaa.

Tämä oli kyllä mielenkiintoinen kohta. Su-57:n RCS taisi olla 0.1-1 m² ja Rafalella 1m²

Olen skeptinen.

 

[magitsu]

Rafale to land in India on 27 July, will be combat-ready early as France diverts missiles

Rafale jets will take off from Istres and fly to French airbase in UAE before landing in Ambala. French air refuellers will carry out 2 mid-air refuelling of the fighters till UAE.

theprint.in

Ohjustoimitusten aikaistaminen onnistuu täälläkin.

 

[Samovarius]

Rafalaen ketteryys tosin ei ole ilmasodassa oletettavasti enää niin suuressa roolissa, kun tilannekuva, kypäränäytöt ja pitkän kantaman sensorit hallitsevat sodankäyntiä. Sensorifuusiolla ja tk:a on paljon suurempi rooli taktisesti kuin kaartelulla. Hyvä ohjautuvuus ja suuntavakaus laskussa on kyllä etu tilapäiskentillä.

Olen vähän eri mieltä. Juuri stealthin ja aktiivisen häirinnän vuoksi on hyvinkin mahdollista, että pitkänmatkan tutkaohjuksilla on vaikea saada lukitusta, ja joudutaan tulemaan paljon lähemmäs jos ei aivan tappituntumalle kuitenkaan. Tolleen karkeasti ottaen, mitä lähempänä nahistellaan, sitä suurempaa roolia liikehtimiskyky näyttelee. Vertailun vuoksi, 50- ja 60- lukujen taitteessa oltiin jokseenkin varmoja, että ilmataistelut ratkaistaan kokonaan tutkalla ja pitkänkantaman ohjuksilla. Harvassa sodassa lopulta kävi niin, ja mm. tykki päädyttiin palauttamaan seuraavan sukupolven hävittäjiin. Osansa on toki ohjusten ja tutkien silloin alkeellisella tekniikalla, mutta myös vastatoimet kehittyivät nopeasti. OAW:tä lainatakseni, ihmisillä on paha tapa yliarvioida lähitulevaisuus ja aliarvioida kaukainen tulevaisuus. Siksi en lähtisi sille linjalle, että kinemaattisesta suorituskyvystä voisi noin vain ehdoitta tinkiä häivekykyjen vuoksi, vaan hyvä kokonaisuus on tasapainoinen.

 

[Huhta]

--
Hyvä ohjautuvuus ja suuntavakaus laskussa on kyllä etu tilapäiskentillä.
--

Snips, ei mitenkään juuri sinulle suunnattu tämä viestini.

On mielenkiintoista, että nämä hidaslento-ominaisuudet nostetaan usein esille HX-kandidaattien kohdalla. Usein nämä mainitaan myös Hornetin hyviä ominaisuuksia listatessa ja F-16:n kohdalla taas negatiivisena puolena.

Toisaalta liki yhtä usein jonkun hehkuttaessa Super Hornetia täydellisenä maantietukikohtiin muistetaan mainita, että maantietukikohdista on toimittu jo aikoja sitten MiGeillä ja Drakeneilla ilman ongelmia. Eli kaikki HX-koneet kykenevät siihen riittävissä määrin.

Liekö näistä hidaslento-ominaisuuksista maantietukikohtiin laskeuduttaessa saa lisäpisteitä HX-hankkeessa? Jotenkin luulisi, että ei saa, kun kyse on enemmän mukavuusseikasta. Toisaalta ylösveto ja uusi laskeutumisyritys kuluttaa arvokasta tiimaa. Samoin pitkä ja ennustettava lähestyminen tarjoaa tukikohdan läheisyyteen soluttautuneille vihollisen erikoisjoukoille paremmat mahdollisuudet ampua kone alas Iglalla kuin sukellus pilvien seasta matalalle ja nopea kosketus maahan.

Eli liekö mikään kone saa tässä suhteessa etua muihin vai ovatko kaikki samalla viivalla pass-fail-tyyppisellä arvostelulla?

 

[Einomies1]

Riippuu varmaan aika paljolti siitä, että onko Suhoilla tutkassaan länsimaisia tutkia vastaavia LPI moodeja joiden havaitseminen on kohtuullisen vaikeaa vai vedetäänkö siellä raakasti täydellä teholla sen kummempia taajuuksia säätelemättä siinä toivossa että raaka teho korvaa tekniikan. Jälkimmäisessä tapauksessa tulee melko varmasti alasammutuksi jostain maksimikantamalta raapaistulle meteorille tai viimeisimmälle amraam variantille jos siellä on joku muu kuin eurodelta kuuntelemassa. Olettaisin kuitenkin että iivanakaan ei ole ihan idiootti noiden suhteen, joten jäänee varmaan tuurista kiinni ja siitä että pääsekö ranskalainen miten hyvin jyvälle siitä miten Suhoin LPI tutka säteilee että osaisi tulkita tilanteen oikein sitten kun osuu kohdalle.

Nämä järjestelmät tekevät kilpajuoksua jatkuvasti ase-vasta-ase periaatteella. Keinoälyn ja itseoppivien tietokoneiden määrä ja laatu lisääntyy, joten mikään LPI-kyky ei takaa sinänsä sitä että säteilynlähdettä ei huomattaisi. Growler block 2 saa esimerkiksi lisää älyä niin että taajuushyppiviä ja ultrakapeilla säteillä keilaavia tutkia pystytään havaitsemaan paremmin.

Vaikka meteor onkin loistava ohjus niin Rafalen aseistuksesta pitäisin itse tuota IR MICAa (oikeammin sitä tulevaa NG versiota) kaikista mielenkiintoisimpana. Sitä ei ilmasta laukaistavana ole käytössä pääasiassa kuin dassaultin valmistamissa koneissa ja siinä on kuitenkin länsimaisista IR ohjuksista ylivoimaisesti pisin kantama. Se on ainakin vielä tällä hetkellä melko varmasti paras keppi kun ammutaan noilla FLIR sensoreiden varmoilla havaintomatkoilla tilanteissa jossa ei joko haluta säteillä, säteilemisestä ei ole hyötyä rankan häirinnän takia tai kohde on niin stealthi että tutka ei saa siitä otetta. Luultavasti tuo etu kuitenkin kutistuu jossain vaiheessa kun useampaa eri tekniikkaa hyödyntävät hakupäät yleistyvät. Ei kuitenkaan pidätellä hengitystä vielä niiden suhteen.

Jep, se on mielenkiintoinen puikko. Micastahan on myös maalaukaistava versio olemassa, kuten AMRAAMista. Pitkän matkan ir-ohjus tuo IRST-keilainten hyödyt parhaiten esiin torjunnassa.
Monitoimihakupäät ovat tulossa, mutta paljonko niitä on varaa hankkia? Hinta kasvaa tekniikan monimutkaistuessa.

Olen vähän eri mieltä. Juuri stealthin ja aktiivisen häirinnän vuoksi on hyvinkin mahdollista, että pitkänmatkan tutkaohjuksilla on vaikea saada lukitusta, ja joudutaan tulemaan paljon lähemmäs jos ei aivan tappituntumalle kuitenkaan.

Saa olla. Voipi olla että kaikkea potentiaalia aktiivista hakua käyttävistä tutkaohjuksista ei saada joka tilanteessa jos vastustaja on teknisesti kehittynyt. Kaikkeen voidaan kuitenkin vaikuttaa ja kehitetellä taktiikoita edun kaventamiseksi. Sitten muistutuksena: uusissa puikoissa on tuo 2-suuntainen datalinkki syystä ja se mahdollistaa että hävittäjän tehokkaampi tutka voi ohjata puikkoa tarkemmin ja riittävän lähelle lukituksen saamiseksi. Kaippa ohjuksen voi myös saattaa maaliin passiviisessa moodissakin.

Toisaalta jopa AMRAAMissa on ollut 1990-luvulta saakka häirintään hakeutuva moodi olemassa siltä varalta että maali yrittää katkaista tutkalukituksen elsolla. Eli ohjus automaattisesti päättelee että jos TDD menettää lukituksen, häirintähaku menee päälle. Siksihän nuo hinattavat häirintälähettimet on tulleet, jotka yrittävät houkutella ohjuksen pois koneen läheltä.

On mielenkiintoista, että nämä hidaslento-ominaisuudet nostetaan usein esille HX-kandidaattien kohdalla. Usein nämä mainitaan myös Hornetin hyviä ominaisuuksia listatessa ja F-16:n kohdalla taas negatiivisena puolena.

Nuo ominaisuudet eivät kerro mitään hidaslennosta sinänsä, vaan ovat aerodynaamisia ominaisuuksia. Ilmavoimista on sanottu J-P Keräsen suulla että heitä kiinnostaa HX:ä laskun suuntavakavuus ja operointikyky lähellä maksimipainoa.

 

[magitsu]

Rafalen valitessa Ilmavoimat olisi täysin Ranska-minkittärien pauloissa. Keski- ja pitkän matkanvalvontatutkat on jo sieltä.

 

[tutka]

Snips, ei mitenkään juuri sinulle suunnattu tämä viestini.

On mielenkiintoista, että nämä hidaslento-ominaisuudet nostetaan usein esille HX-kandidaattien kohdalla. Usein nämä mainitaan myös Hornetin hyviä ominaisuuksia listatessa ja F-16:n kohdalla taas negatiivisena puolena.

Toisaalta liki yhtä usein jonkun hehkuttaessa Super Hornetia täydellisenä maantietukikohtiin muistetaan mainita, että maantietukikohdista on toimittu jo aikoja sitten MiGeillä ja Drakeneilla ilman ongelmia. Eli kaikki HX-koneet kykenevät siihen riittävissä määrin.

Liekö näistä hidaslento-ominaisuuksista maantietukikohtiin laskeuduttaessa saa lisäpisteitä HX-hankkeessa? Jotenkin luulisi, että ei saa, kun kyse on enemmän mukavuusseikasta. Toisaalta ylösveto ja uusi laskeutumisyritys kuluttaa arvokasta tiimaa. Samoin pitkä ja ennustettava lähestyminen tarjoaa tukikohdan läheisyyteen soluttautuneille vihollisen erikoisjoukoille paremmat mahdollisuudet ampua kone alas Iglalla kuin sukellus pilvien seasta matalalle ja nopea kosketus maahan.

Eli liekö mikään kone saa tässä suhteessa etua muihin vai ovatko kaikki samalla viivalla pass-fail-tyyppisellä arvostelulla?

Mahtoikohan nuo koneet tulla maantietukikohtaankin jonkinlaisen PAR-tutkavarustuksen avulla? Vaikea ainakaan kuvitella, että MiGit olisivat pelkällä visuaalilla minnekään kuusikon seassa olevalle viivalle uskaltaneet tähdätä olemattomine etunäkymineen..? Draken ehkä kyllä, mutta analogideltana piti kai olla aika rauhallinen lähestyminen. Pitääpä kysyä vanhoilta tutuilta, jos jo kehtaavat kertoa.

Rafalen viime vuosien näytösnumeron "Puolikkaasta silmälasista ylösalaisin puolen mailin finaalille" on kyllä aikamoinen mainos tältä osin. Kone voi tulla etulinjasta pirun kovaa kohti uudelleenlastauspaikkaa, ottaa vauhdit yhdellä tynnyriliikkeellä pois, ja on alle 20 sekuntia myöhemmin kiitotiellä. Jos ja kun kiitotien speksit on tallennettu avioniikkaan etukäteen, menee vielä nopeammin ja vaikka pilvessä.

 

[tutka]

Rafale to land in India on 27 July, will be combat-ready early as France diverts missiles

Rafale jets will take off from Istres and fly to French airbase in UAE before landing in Ambala. French air refuellers will carry out 2 mid-air refuelling of the fighters till UAE.

theprint.in

Ohjustoimitusten aikaistaminen onnistuu täälläkin.

Jep, melko päättäväistä markkinointia tämä. Jos asiakas aikoo sotia, niin annetaan sille omista kunei itse juuri nyt tarvita. Ties vaikka saisivat livetestauksen ohjuksen kyvyistä kaupan päälle.

 

[mechanicus]

Mahtoikohan nuo koneet tulla maantietukikohtaankin jonkinlaisen PAR-tutkavarustuksen avulla? Vaikea ainakaan kuvitella, että MiGit olisivat pelkällä visuaalilla minnekään kuusikon seassa olevalle viivalle uskaltaneet tähdätä olemattomine etunäkymineen..? Draken ehkä kyllä, mutta analogideltana piti kai olla aika rauhallinen lähestyminen. Pitääpä kysyä vanhoilta tutuilta, jos jo kehtaavat kertoa.

Rafalen viime vuosien näytösnumeron "Puolikkaasta silmälasista ylösalaisin puolen mailin finaalille" on kyllä aikamoinen mainos tältä osin. Kone voi tulla etulinjasta pirun kovaa kohti uudelleenlastauspaikkaa, ottaa vauhdit yhdellä tynnyriliikkeellä pois, ja on alle 20 sekuntia myöhemmin kiitotiellä. Jos ja kun kiitotien speksit on tallennettu avioniikkaan etukäteen, menee vielä nopeammin ja vaikka pilvessä.

MG- ja DK-aikakaudella ainoa kiitotielle asti ohjaava lähestymisjärjestelmä on ollut ILS CAT III, jota tuskin koskaan on asennettu hävittäjään tai maantietukikohtaan. PAR ym. edellyttävät edelleen loppulähestymisen lentämisen visuaalisten merkkien mukaan, joka on myös tarkempaa kuin mittarin lentäminen. Maantietukikohtien vajavainen valaistus ym. merkit johtavat ratkaisukorkeuden kasvattamiseen eli visuaalisen vaiheen pidentämiseen.

Kaikki hyväksytyt mittarilähestymismenetelmät, myös sotilaspuolella, sietävät tietyn verran virhettä ja mahdollistavat lähestymisen keskeyttämisen kaikissa tilanteissa (ml. moottorihäiriötilanteessa monimoottorikoneille). Tynnyrissä/vast näitä ei saa toteutumaan millään eikä niitä siis ohjeistukseen laiteta. Visuaalissa voi toki tehdä mitä vain, mutta ei yksikään HX-kone tee tässä tilanteessa mitään, mitä HN ei tee.