DDR:n poistomyynti

[Rannari]

Paljon on ketjuun tullut jo hyviä pointteja. Tykistö ja T-72:t olivat 1990-luvun näkökulmasta ihan kelpo hankintoja.

Mi-8 -koptereita joilla olisi ehkäisty NH-90 -hankinta (toiveajattelua, tiedän!)

MT-LB:tä niin paljon kuin mahdollista, lieköhän telajpr:llä ollut oikeasti ajoneuvoja? Tuskin?

Ruotsi osti MTLB:t ja jopa 122PSH:t suomalaisten nenän edestä. 50kpl PSH:ta oli jo ehditty meille varata mutta 27kpl lisähankinta meni hankalaksi ja hommaa piti hieroa länsinaapurin kanssa. Lopulta tykit saatiin kun ruotsalaiset saivat Saksasta osan Suomen varaamista MTLB:n varaosista. Ruotsin ostamat 200+ Psh:ta purettiin Ruotsissa kuljetusvaunujen varaosiksi ja Suomikin kävi sittemmin Ruotsalaisella purkaamolla ostamassa heille tarpeettomia tykkien osia varaosiksi. Suomihan ei kaiketi ollut MTLB:n kuljetusversiota edes hankkimassa koska niitä oli jo olemassa sa-panssariprikaatien tarpeiksi. Komentoversiota sen sijaan hankittiin n. 60kpl. Eli meillä keskityttiin tuossakin kohdin olemassa olevien kokoonpanojen täyttämiseen ja hankittiin tst-vaunujen ohella BMP-ykkösiä sekä iso liuta erilaisia erikoisvaunuja.

 

[Hanski]

Kirjahyllyssä on pitkään keikkunut Military Balance vuosilta 1990-1991. Olen pitänyt sen tallessa, koska siinä on viimeinen kylmän sodan aikainen tilastotieto. DDR:n osalta kirja listaa seuraavat maavoimien kalustot:
- T-54/55 2251 kpl
- T-72M 549 kpl
- PT-76 120 kpl
- BMP-1/2 1130 kpl (näitä ei ole eroteltu, mutta olen myös ollut siinä uskossa, että BMP-2:a oli ainoastaan näytteeksi)
- BTR-60P 1480 kpl
- BTR-70 1128 kpl
- BTR-152 762 kpl
- 122 mm D-30 395 kpl
- 122 mm M-1938 (M-30) 407 kpl
- 130 mm M-46 176 kpl
- 152 mm D-20 137 kpl
- 122m 2S1 374 kpl
- 152 mm 2S3 96 kpl
- 122 mm MLRS RM-70 267 kpl
- 122 mm MLRS BM-21 60 kpl
- FROG-7 22 kpl
- SS-21 8 kpl
- SS-23 2 kpl
- AT-3, -4 ja -5 yhteensä 703 kpl
- 85 mm D-48 64 kpl
- 100 mm T-12 267 kpl
- 23 mm Zu-23-2 295 kpl
- ZSU-23-4 131 kpl
- 57 mm S-60 244 kpl
- SA-7 (ei lukumäärätietoa)
- SA-4/-6/-8/-9 yhteensä 226 kpl
- Mi-2 8 kpl
- Mi-8 35 kpl (25 kpl aseistettuja)
- Mi-8 TB 25 kpl
- Mi-24 51 kpl

Aika iso osa varusteista oli varsin vanhaa ja Suomi osti kurantista materiaalista suuren osan.

 

[Rannari]

D-20-kalusto ( 152H55 ) hankittiin meille kokonaisuudessaan. Ilmeisesti myös M-46/130K54 ja ZU-23/23ITK61. Raskaita raketinheittimiä olisi haluttu mutta niitä ei ollut. 2S3M piti hankkia mutta ne olivat liian kuluneita ja päädyttiin hankkimaan 2S1/122PSH74.

Tuo aiemmin pureskeltu järkevä Pasin korvike eli BTR-80 puuttuu myös valikoimasta. MTLB on ehkä ainoa listoilla oleva kalu jota olisi kannattanut hankkia enemmän ja sijoittaa pohjoisen joukolle. Samalla olisi kuitenkin pitänyt lopettaa Nasujen hankinta jotta käyttöbudjetti ei menisi katosta läpi.

 

[Samovarius]

Mielenkiintoiset varmuusvälineet sulla...



En voi olla vähän provoilematta, mutta...

T-72 vanhentui viimeistään 1990-luvulla, ja tuohon aikaan meillä oli rooli mm. T-54:llä ja Mustilla. T-72 peruuttaa kävelynopeutta, on käytännössä sokea pimeässä ja sen ammus läpäisee vähemmän kuin T-55M:n uusi länsimainen alikali, minkä lisäksi se on vielä huonosti suojattu ja herkkä räjähtämään. Sotavaltion ajattelema pakko ei tarkoita, että työkalu olisi hyvä. T-55M palveli muutaman vuoden pidempään, ja oli ylipäätään maavoimien vapaaehtoisesti länsimaisella teknologialla päivittämä. Vaikka yrität tilanteen vaikka miten muuksi vääntää, T-72 oli jopa vientiversiossaan kertakaikkiaan vanhentunut tankki vailla kykyä kamppailla edes tasaväkistä paremmin varustettua vihollista vastaan, saati ylivoimaista.

Venäläisten pääkalusto, siis T-80 ja ei-apinamalliset T-72:t, on paremmin varustettu ja niitä on taistelukentällä ainakin viisi kertaa enemmän kuin suomalaisvaunuja. Ihan surkea laitos se T-72 oli, en olisi edes paskonut sinne... Nuokin rahat oli pois Abramsien tai Leopardien hankinnoista. Maksaa vähän enemmän, mutta tarjoaa suorituskykyä moninkertaisesti.

Vähän erikoista, että T-72M1 on sun mielestä umpivanhentunut romu, mutta MiG-21bis aivan kuranttia huipputekniikkaa. Kuvasin vain yksinkertaisesti sitä, miksi PV niitä ylipäätään harppisaksasta hankki: oikein muita vaihtoehtoja ei tuohon aikaan ollut, ja näin saatiin edes jotakin.

 

[Sugsilla]

Vähän erikoista, että T-72M1 on sun mielestä umpivanhentunut romu, mutta MiG-21bis aivan kuranttia huipputekniikkaa. Kuvasin vain yksinkertaisesti sitä, miksi PV niitä ylipäätään harppisaksasta hankki: oikein muita vaihtoehtoja ei tuohon aikaan ollut, ja näin saatiin edes jotakin.

Sillätavoin tätä komppaisin, että siihen aikaan tiedostettiin rahan niukkuus ja Hornet kauppojen vieneen niistäkin vähistä suuren osan. Tottaka voi esittää jälkiviisautta tai jossitella, mutta mielestäni suomella ei ollut rahkeita parempaan, ja vähän tiukassa tuo tuntuu olevan nytkin.

Loppukanettina vielä kysyisin, että kuka se on se joka määrittelee, että onko tuotteessa hyvä hinta-laatu suhde? Myyjällä ja ostajalla, tai meillä täällä foorumilla lienee hyvinkin eriäviä mielipiteitä asiasta.

Muoks...
Ite ei tullu niin pyörävehkeiden kanssa touhuttuu, mutta edelleen muistan sen kaverin jolta leekot irtos kun se ja ryydärin perä ei mahtuneet siitä btr vaunun sivuräppänästä yhtaikaa. Joten piste pasille siitä hyvästä. ( Jostain syystä jäi mieleen että siihenaikaan taittoperä oli luksus tuote)

 

[Rannari]

Muikun/Purhosen kirjasta "Suomalaiset panssarivaunut 1918-1997" luntaten ps-kalustoa tuli kaikkiaan 397kpl.

T-72M1/M1K/M1K1
BMP-1/P
BTR-50PU
MT-LBu
2S1
BLG-60M2
VT-55A
JVBT-55A

 

[Rannari]

Sillätavoin tätä komppaisin, että siihen aikaan tiedostettiin rahan niukkuus ja Hornet kauppojen vieneen niistäkin vähistä suuren osan. Tottaka voi esittää jälkiviisautta tai jossitella, mutta mielestäni suomella ei ollut rahkeita parempaan, ja vähän tiukassa tuo tuntuu olevan nytkin.

Loppukanettina vielä kysyisin, että kuka se on se joka määrittelee, että onko tuotteessa hyvä hinta-laatu suhde? Myyjällä ja ostajalla, tai meillä täällä foorumilla lienee hyvinkin eriäviä mielipiteitä asiasta.

Muoks...
Ite ei tullu niin pyörävehkeiden kanssa touhuttuu, mutta edelleen muistan sen kaverin jolta leekot irtos kun se ja ryydärin perä ei mahtuneet siitä btr vaunun sivuräppänästä yhtaikaa. Joten piste pasille siitä hyvästä. ( Jostain syystä jäi mieleen että siihenaikaan taittoperä oli luksus tuote)

BTR-60 ja myös -70 olivat käytettävyydeltään melkoisia katastrofeja eikä se mallin -80 ovikaan vedä Pasille vertoja. Sisätilat olivat myös erittäin ahtaat. Uintiominaisuudet lienevät olleet hyvät kunhan muistettiin noudattaa manuaalia.

 

[Huhta]

Kansaa kiinnostaa BMP-2. Siprin mukaan Neuvostoliitto toimitti Itä-Saksalle ko. vaunuja 24 kpl vuosina 1986-1987, ja lisätiedoissa on huomautus, että toimittaja saattaa olla Tsekkoslovakia.

Mitä niille kävi? Saksa toimitti 15 vaunua Yhdysvaltoihin vuonna 1991, harjoituskäyttöön kuulemma (ilmeisesti OPFOR). Yhdeksän kappaletta on teillä tietymättömillä.

http://armstrade.sipri.org/armstrade/page/trade_register.php

BTR-60 ja myös -70 olivat käytettävyydeltään melkoisia katastrofeja eikä se mallin -80 ovikaan vedä Pasille vertoja. Sisätilat olivat myös erittäin ahtaat. Uintiominaisuudet lienevät olleet hyvät kunhan muistettiin noudattaa manuaalia.

Niin, Taipalsaaren sukellusvene jne. Mutta eivät kai ne muuta ole kuin kuljetusajoneuvoja? Ei kai niillä tahallaan ajeta kosketukseen?

Eli en osta ko. kaluston paskuutta koska vaikea jalkautuminen tai matkustuksen epämukavuus. Se on vähän kuin jos pitää valita 20 000 euroa maksavan hyväkuntoisen Krazin tai 200 000 euroa maksavan uuden Sisun väliltä... toki jokainen ajaa mieluummin uutta Sisua, mutta Kraz on riittävän hyvä ja ajaa asiansa kuljetusvälineenä. Vähintään ko. vaunuja olisi voinut käyttää viesti- ja johtamisvaunujen alustoina.

Vähän erikoista, että T-72M1 on sun mielestä umpivanhentunut romu, mutta MiG-21bis aivan kuranttia huipputekniikkaa. Kuvasin vain yksinkertaisesti sitä, miksi PV niitä ylipäätään harppisaksasta hankki: oikein muita vaihtoehtoja ei tuohon aikaan ollut, ja näin saatiin edes jotakin.

Olen vain altistunut liikaa suomalaiselle ilmavoima-propagandalle, jossa meillä on maailman parhaat lentäjät ja tukeutumisjärjestelmät ja jossa vastapuoli on puoliksi sokea ja puoliksi taitamaton. Mutta näit varmaan, että laskujeni pohjalta pohdin MiG-asiaa uudestaan enkä ole siitä enää kovin ehdoton?

 

[Rannari]

Niin, Taipalsaaren sukellusvene jne. Mutta eivät kai ne muuta ole kuin kuljetusajoneuvoja? Ei kai niillä tahallaan ajeta kosketukseen?

Eli en osta ko. kaluston paskuutta koska vaikea jalkautuminen tai matkustuksen epämukavuus. Se on vähän kuin jos pitää valita 20 000 euroa maksavan hyväkuntoisen Krazin tai 200 000 euroa maksavan uuden Sisun väliltä... toki jokainen ajaa mieluummin uutta Sisua, mutta Kraz on riittävän hyvä ja ajaa asiansa kuljetusvälineenä. Vähintään ko. vaunuja olisi voinut käyttää viesti- ja johtamisvaunujen alustoina.

Asioistahan voi aina olla ainakin kahta mieltä. BTR on joka tapauksessa h...tin ahdas ja kaikilla kuviteltavissa olevilla tavoilla epäergonominen. Plussana sitten aseistus rajoituksin ja uintikyky. Maastoliikkuvuudesta en tiedä.

Voisiko olla niin että meillä oli valittu linja jossa tärkeintä oli saada prikaateille pst-ja it-aseistus. Seuraavassa vaiheessa panostettiin mahdollisuuksien mukaan liikkuvuuteen ja johtamiseen. Aseistuksen osalta projekti tiettävästi Saksasta hankitun tykistön myötä toteutuikin. Ehkä meillä nytkin oli riittävästi ajoneuvoja niille ehkä viidelle jääkäriprikaatille joille oli saatu hankittua viestivälineet. Pelkät ps-ajoneuvot olisivat tuoneet muassaan itäkalustolle tyypillisesti lähinnä kustannuksia ilman muita merkittäviä hyötyjä.

BMP-2 roikkui muistaakseni jonkin aikaa ( muutamia vuosia ) saksalaisten omassa käytössä ennen kuin lopulta hävisi listoilta.

 

[PJ85]

Eräs BTR-kaluston (-60 siis) työskennellyt skappari sanoi, että niistä oli vaikea löytää hyviä puolia, paitsi aseistus muistaakseni. Onneksi menivät hitsipillin uhriksi.

 

[Ingsoc]

Kansaa kiinnostaa BMP-2. Siprin mukaan Neuvostoliitto toimitti Itä-Saksalle ko. vaunuja 24 kpl vuosina 1986-1987, ja lisätiedoissa on huomautus, että toimittaja saattaa olla Tsekkoslovakia.

Mitä niille kävi? Saksa toimitti 15 vaunua Yhdysvaltoihin vuonna 1991, harjoituskäyttöön kuulemma (ilmeisesti OPFOR). Yhdeksän kappaletta on teillä tietymättömillä.

Veikkaan Kroatiaa. Sinne päätyi paljon harppisaksan jäämistöstä peräisin olevaa aseistusta.

 

[JR49]

Älkää suotta miettikö BTR:ää. Paska mikä paska. Kankea maastossa, kapea näkökenttä tähtäimen läpi tiirata pääaseella, josta sitä paitsi asiantuntevat tahot ovat huomauttaneet lataamisen hankaluudesta, bensiinimoottorit laukesivat vähän väliä, ja kyllä, ahdas ja älytön jalkautumistapa, pimeätoimintavälineet vanhentuneet. Tässä muutamia seikkoja.
Kolmen Petterin jääkärijoukkueeseen piti muuten lisätä yksi maastokuorma-auto sodan ajan kokoonpanoihin, koska kaikki joukkueen varustus ei yksinkertaisesti mahtunut noihin kolmeen.

 

[Huhta]

Voisiko olla niin että meillä oli valittu linja jossa tärkeintä oli saada prikaateille pst-ja it-aseistus. Seuraavassa vaiheessa panostettiin mahdollisuuksien mukaan liikkuvuuteen ja johtamiseen. Aseistuksen osalta projekti tiettävästi Saksasta hankitun tykistön myötä toteutuikin. Ehkä meillä nytkin oli riittävästi ajoneuvoja niille ehkä viidelle jääkäriprikaatille joille oli saatu hankittua viestivälineet. Pelkät ps-ajoneuvot olisivat tuoneet muassaan itäkalustolle tyypillisesti lähinnä kustannuksia ilman muita merkittäviä hyötyjä.

Alueellisten joukkojen varustaminen muistuttaa joltakin osin tuota. Tosin prioriteetit on vaihdettu toisinpäin: ensin hankittiin huippu hieno viestijärjestelmä, sitten jonkin verran pst-aseita (vähän heikoksi jää IMHO edelleen, vaikka komppaniatason NLAW-ryhmä hyvä juttu onkin) ja lopuksi välttävä ilmatorjunta (Stinger, jonka hankinta sekin jäi vajaaksi). Ja kyllähän sitä liikkuvuuttakin parannettiin vähän mm. maastoskoottereilla.

Kolmen Petterin jääkärijoukkueeseen piti muuten lisätä yksi maastokuorma-auto sodan ajan kokoonpanoihin, koska kaikki joukkueen varustus ei yksinkertaisesti mahtunut noihin kolmeen.

Mahtuuko se oikeasti Paseihinkaan? Kun aletaan lastaamaan majoitusvälineitä, miinoja, pst-aseita, ampumatarvikkeita...

 

[Rannari]

Mahtuuko se oikeasti Paseihinkaan? Kun aletaan lastaamaan majoitusvälineitä, miinoja, pst-aseita, ampumatarvikkeita...

On Pasissa ainakin tuplasti BTR:n kokoiset sisätilat. MLU saattoi erillisistuimien myötä muuttaa tilannetta mutta ainakin alkuperäisenä siihen perätilaan mahtui ukkojen väliin lisäksi melkoinen läjä tavaraa. Vastaavasti BTR:ssä ei ollut kunnolla tilaa edes kyytiläisten jaloille. Sisätilat ovat ainakin takapenkkiläiselle täysin ala-arvoiset

 

[peelo]

@Huhta on ihan oikeesti täyttä paskaa ja sitten on niitä hyvän hinta/laatusuhteen vehkeitä. MIG-21, SA-6, BTR-60 jne. kuuluvat huonoihin.

Ja muuten ALTSTOS varustaminen toteutetaan aivan eri meiningillä kuin PR80, PR90 ja PSPR varustaminen. Se mikä ALTSTOS puuttuu tai missä se on merkittävästi huonompi kuin vaikka PR05 pataljoonat on ajoneuvokalusto.

 

[Iso-Mursu]

Kirjahyllyssä on pitkään keikkunut Military Balance vuosilta 1990-1991. Olen pitänyt sen tallessa, koska siinä on viimeinen kylmän sodan aikainen tilastotieto. DDR:n osalta kirja listaa seuraavat maavoimien kalustot:
- T-54/55 2251 kpl
- T-72M 549 kpl
- PT-76 120 kpl
- BMP-1/2 1130 kpl (näitä ei ole eroteltu, mutta olen myös ollut siinä uskossa, että BMP-2:a oli ainoastaan näytteeksi)
- BTR-60P 1480 kpl
- BTR-70 1128 kpl
- BTR-152 762 kpl
- 122 mm D-30 395 kpl
- 122 mm M-1938 (M-30) 407 kpl
- 130 mm M-46 176 kpl
- 152 mm D-20 137 kpl
- 122m 2S1 374 kpl
- 152 mm 2S3 96 kpl
- 122 mm MLRS RM-70 267 kpl
- 122 mm MLRS BM-21 60 kpl
- FROG-7 22 kpl
- SS-21 8 kpl
- SS-23 2 kpl
- AT-3, -4 ja -5 yhteensä 703 kpl
- 85 mm D-48 64 kpl
- 100 mm T-12 267 kpl
- 23 mm Zu-23-2 295 kpl
- ZSU-23-4 131 kpl
- 57 mm S-60 244 kpl
- SA-7 (ei lukumäärätietoa)
- SA-4/-6/-8/-9 yhteensä 226 kpl
- Mi-2 8 kpl
- Mi-8 35 kpl (25 kpl aseistettuja)
- Mi-8 TB 25 kpl
- Mi-24 51 kpl

Aika iso osa varusteista oli varsin vanhaa ja Suomi osti kurantista materiaalista suuren osan.

Itselläni on muistikuva jonka mukaan monella Varsovanliiton maalla oli aika vähän ajanmukaista kalustoa

 

[fulcrum]

MiG-21Bis ei ollut sen vanhentunempi kuin esimerkiksi Hawk, jolla on ollut rooli apuhävittäjänä pitkälle 2000-luvulle ja ilmeisesti on tänäkin päivänä. MiG-21Bis kykeni operointiin yliääninopeuksilla, siinä oli tutkavaroittimet ja tutka sekä tutkaohjattu ohjus (jokasään operointia ajatellen)... ei kyseessä ollut mitenkään surkea peli. Paljon mieluummin sitä taistelee vähän vanhemmallakin oikealla hävittäjällä kuin jollakin pirun aseistetulla harjoitushävittäjällä. Itä-Saksalla myös oli näitä Bis-lentokoneita, ainakin Wikipedian mukaan, enkä usko yhdistyneen Saksan olleen niistä järin kiinnostunut. Suomelle olisi syntynyt siis lähinnä operointikuluja, ja hankintakulut olisivat jääneet olemattomiksi konetyypin ollessa käytössä jo ennestään. Myöskään tuettavia konetyyppejä ei olisi ollut pidemmällä aikavälillä sen enempää kuin ennenkään, kun Drakenien ja MiGien sijaan olisi lennetty Horneteilla ja MiGeillä, kunnes MiGeistä olisi aika jättänyt lopullisesti ja vain Hornetit olisivat jääneet jäljelle.

Itä-Saksalla oli sekä Bissejä että MF:iä, viimeksi mainituissa oli käytännössä sama asejärjestelmä kuin bississä mutta huonommat saavutusarvot.
MiG-21:n ja Drakeninkin kohdalla Suomessa tilanne oli se että kalusto kului odotettua nopeammin ja piti vetää käytöstä pari vuotta ennakoitua aiemmin. MiG-21-hankinta Itä-Saksasta, jos sillä nyt lähdetään spekuloimaan, olisi tullut kyseeseen lähinnä muutaman koneen lisähankintana jotta fliitti saadaan pysymään rivissä vuoden 2000 kieppeille ja näin vältettäisiin se operatiivisten koneiden määrän notkahtaminen joka tuolloin tuli eteen. Sen kummempaa MiG-kaluston tekohengitystä mielestäni ei ole järkevää haaveilla sillä 2000-luvulla sillä ei ole juuri muuta kuin tunnistuskoneen arvo.

MiG-21:n ongelma torjuntahävittäjänä on että sillä voidaan hyökätä käytännössä vain takaa. Kone täytyy siis aina saada taka-asemaan maalin ampumista varten joka luonnollisesti tekee johdetustakin torjunnasta hyvin haastavaa etenkin jos vihollisen koneet ovat liikehtimiskykyisempiä. R-73:n integrointi olisi tätä ehkä osittain korjannut mutta siihen ei varmaan olisi kannattanut ryhtyä. Ohjukset olisi kuitenkin pitänyt ostaa Venäjältä ns. käypään hintaan. Tämän rajoituksen vuoksi on vaikea nähdä mitä etua olisi saatu MiG-kaluston ylläpidolla 2000-luvulla. Mihinkään LanceR-tyyliseen modernisointiin ei tietysti olisi ollut varaa. Viimeiset vuodet olisi varmaan pääasiassa lennelty lähinnä Tiedustelulentueen voimin?

MiG-23ML (DDR:llä 28kpl) olisi ollut kohtuullisen käyttökelpoinen torjuntahävittäjä vielä 90-luvulla, mutta siinä olisi tietysti pitänyt aloittaa tyhjistä mikä olisi tullut kalliiksi, ei hirveästi järkeä vanhenevan tyypin osalta vaikka koneet itse ei paljon mitään maksaisikaan. MiG-29:n ostoa Itä-Saksasta väläyteltiin meillä 90-luvun alussa mutta saksalaiset halusivat pitää koneet itsellään joten niistä olisi jouduttu maksamaan markkinahinta. Olisi ollut silloin sama ostaa uudempaa mallia suoraan Mikojanilta.

Let L-410 olisi ollut aivan käyttökelpoinen kuljetuskone ja kun alkuperämaa oli Tsekki niin itänaapurin kanssa ei olisi tarvinnut huollosta riidellä. Tosin en tiedä olisiko niitä ollut sitten halvalla saatavilla, saksalaiset taisivat käyttää niitä itsekin.

Ilmatorjunnassa ehkä Petshora-kalustoa olisi voinut täydentää Itä-Saksasta? Tosin tuolloin oltiin kai siinä uskossa että valmistajan tuki loppuu. Uutta järjestelmää (SA-5, SA-6 yms) ei olisi kannattanut ruveta laittamaan.

Mitä tulee meripuolustukseen niin Volksmarinella ei paljon ollut sellaista millä meillä olisi ollut käyttöä. Kalusto oli hyvin vanhahtavaa. Heillä ei ollut sukellusveneitä. Lähinnä ehkä jotain hinaajia tms. apualuksia olisi voinut liietä. Tosin heitänpä kopterijokerin, eli Mi-14. Se on Mi-8:n meritoimintaversio josta oli myös sutoversio. Lähinnä sitä olisi voinut olla kiintoisa kokeilla meillä parin koneen voimin.

Su-22M4 oli enemmän kuvitteellinen esimerkki siitä, mitä kivaa Itä-Saksan varastoista löytyi. Se ei välttämättä olisi kaiken kaikkiaan ollut järkevä hankinta, vaan siinä rajamailla. Konetyyppi on ainakin raskas painonsa perusteella, vielä Hornetiakin raskaampi, minkä lisäksi se voi muuttuvasiipisenä olla jokseenkin huoltointensiivinen.

Air Forces Monthly-lehden mukaan Suomi teki varauksen 12 Su-22:stä. Tieto ei ehkä pidä paikkaansa mutta määrä täsmäisi hyvin Tiedustelulentueen tarpeeseen joka tuolloin oli tapetilla.

 

[Huhta]

Itä-Saksalla oli sekä Bissejä että MF:iä, viimeksi mainituissa oli käytännössä sama asejärjestelmä kuin bississä mutta huonommat saavutusarvot.
MiG-21:n ja Drakeninkin kohdalla Suomessa tilanne oli se että kalusto kului odotettua nopeammin ja piti vetää käytöstä pari vuotta ennakoitua aiemmin. MiG-21-hankinta Itä-Saksasta, jos sillä nyt lähdetään spekuloimaan, olisi tullut kyseeseen lähinnä muutaman koneen lisähankintana jotta fliitti saadaan pysymään rivissä vuoden 2000 kieppeille ja näin vältettäisiin se operatiivisten koneiden määrän notkahtaminen joka tuolloin tuli eteen. Sen kummempaa MiG-kaluston tekohengitystä mielestäni ei ole järkevää haaveilla sillä 2000-luvulla sillä ei ole juuri muuta kuin tunnistuskoneen arvo.

Ilmeisesti tuota notkahdusta ei sitten ilmavoimissa nähty ongelmana. Johtuiko se mahdollisesti siitä, että nyt oli käytössä uusi ja uljas Hornet? Ajatuksella: pari MiGiä sinne tai tänne, kun Hornetteja on jo jokunen kymmenen.

MiG-21:n ongelma torjuntahävittäjänä on että sillä voidaan hyökätä käytännössä vain takaa. Kone täytyy siis aina saada taka-asemaan maalin ampumista varten joka luonnollisesti tekee johdetustakin torjunnasta hyvin haastavaa etenkin jos vihollisen koneet ovat liikehtimiskykyisempiä. R-73:n integrointi olisi tätä ehkä osittain korjannut mutta siihen ei varmaan olisi kannattanut ryhtyä. Ohjukset olisi kuitenkin pitänyt ostaa Venäjältä ns. käypään hintaan. Tämän rajoituksen vuoksi on vaikea nähdä mitä etua olisi saatu MiG-kaluston ylläpidolla 2000-luvulla. Mihinkään LanceR-tyyliseen modernisointiin ei tietysti olisi ollut varaa. Viimeiset vuodet olisi varmaan pääasiassa lennelty lähinnä Tiedustelulentueen voimin?

Ihan hulluna ajatuksena: olisiko tuolloin Hornetien kanssa tilatut Sidewinderit sopineet mahdollisesti MiGeihinkin? Eikö niillä olisi saavutettu melkein sama suorituskyky kuin R-73:n kanssa ilman kypärätähtäintä? Kun AA-2 oli alkujaan Sidewinderin kopio ihan osanumeroita myöten, niin ohjus olisi periaatteessa voinut mennä koneen kyytiin sellaisenaankin - tai sitten ei.

MiG-23ML (DDR:llä 28kpl) olisi ollut kohtuullisen käyttökelpoinen torjuntahävittäjä vielä 90-luvulla, mutta siinä olisi tietysti pitänyt aloittaa tyhjistä mikä olisi tullut kalliiksi, ei hirveästi järkeä vanhenevan tyypin osalta vaikka koneet itse ei paljon mitään maksaisikaan. MiG-29:n ostoa Itä-Saksasta väläyteltiin meillä 90-luvun alussa mutta saksalaiset halusivat pitää koneet itsellään joten niistä olisi jouduttu maksamaan markkinahinta. Olisi ollut silloin sama ostaa uudempaa mallia suoraan Mikojanilta.

Oli varmaan ihan hyvä, ettei konetyyppiä ostettu, juurikin mainitsemistasi syistä johtuen. Koneet eivät olleet neuvostokoneiksi ihan uusia, toimitukset olivat tapahtuneet vuosina 82-83. Lisäksi aseistus olisi jäänyt aneemiseksi tai vähintään kovalla rahalla hankittavaksi, sillä tiettävästi Itä-Saksalla ei ollut konemalliin sopivaa BVR-ohjusta (R-23), ei ainakaan Siprin ja Wikipedian mukaan.

Let L-410 olisi ollut aivan käyttökelpoinen kuljetuskone ja kun alkuperämaa oli Tsekki niin itänaapurin kanssa ei olisi tarvinnut huollosta riidellä. Tosin en tiedä olisiko niitä ollut sitten halvalla saatavilla, saksalaiset taisivat käyttää niitä itsekin.

Oliko meillä edes tarvetta ylimääräiselle kuljetuskonekalustolle? Epäilen, kun 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla ei tuontyyppisiä konehankintoja tehty.

Ilmatorjunnassa ehkä Petshora-kalustoa olisi voinut täydentää Itä-Saksasta? Tosin tuolloin oltiin kai siinä uskossa että valmistajan tuki loppuu. Uutta järjestelmää (SA-5, SA-6 yms) ei olisi kannattanut ruveta laittamaan.

1960-luvun teknologiaa edustavan ohjusjärjestelmän lisähankinnat eivät välttämättä olisi olleet järin fiksuja. Sitä paitsi tuolloin oli ehkä jo tiedossa/haaveissa myöhempi BUK-hankinta (Nasamsiahan tuolloinkin kuolattiin, mutta BUK hankittiin).

Mitä tulee meripuolustukseen niin Volksmarinella ei paljon ollut sellaista millä meillä olisi ollut käyttöä. Kalusto oli hyvin vanhahtavaa. Heillä ei ollut sukellusveneitä. Lähinnä ehkä jotain hinaajia tms. apualuksia olisi voinut liietä. Tosin heitänpä kopterijokerin, eli Mi-14. Se on Mi-8:n meritoimintaversio josta oli myös sutoversio. Lähinnä sitä olisi voinut olla kiintoisa kokeilla meillä parin koneen voimin.

Eikös sieltä olisi saanut keskeneräisiä aluksia, jotka olisimme voineet itse viimeistellä haluttuun muotoon? Orkan-luokaksi sittemmin nimetyt kolme ohjusveneen runkoa meni puolalaisille. Telakkatukien ja kotimaan työllisyyden kannalta tuo olisi toki ollut ongelmallinen tapa hankkia aluksia merivoimille, ja Rauma-luokka oli jo tuolloin rakenteella.

 

[Samovarius]

Ilmeisesti tuota notkahdusta ei sitten ilmavoimissa nähty ongelmana. Johtuiko se mahdollisesti siitä, että nyt oli käytössä uusi ja uljas Hornet? Ajatuksella: pari MiGiä sinne tai tänne, kun Hornetteja on jo jokunen kymmenen.

Notkahdus oli melko lyhytaikainen (viimeinen MiG poistettiin rivistä 1998 ja viimeinen Hornet valmistui 2000, samaan vuoteen saakka lennettiin Drakenilla) ja notkahdusta edesauttoi mm. yhden lentäjän MiGin rungosta löytämä halkeama - kaikki koneet tutkittiin, ja sama halkeama löytyi kahdesta muustakin, ja koneet hylättiin oikopäätä. Tapaus kuvattiin Siivet-lehdessä 90-luvulla, mutten muista minä vuonna. Tätä ei osattu tietenkään etukäteen ennustaa, eikä ennakoida hankkimalla harppisaksasta täydennysyksilöitä. MiGillä lisäksi lensi muistaakseni vain Karjalan lennosto, kahdella muulla oli DK:t.

Kuitenkin Hornet moderneine tutkineen ja tikkoineen on aivan eri luokan työkalu kuin 70-luvun alkupuolen MiG-21bis, joten Ilmavoimien suorituskyky ei tästä havaittavasti laskenut. Myös BUK ja Crotale olivat tässä vaiheessa jo käytössä, joten Suomen ilmapuolustus oli huikeasti paremmalla tolalla, kuin derkkukauppojen aikaan. HN-kauppa kuitenkin imi Ilmavoimilta lähes kaikki liikenevät resurssit, joten tämä lyhyt määrällinen notkahdus vain kannatti maksaa - nettotulos oli silti positiivinen.

 

[fulcrum]

Ilmeisesti tuota notkahdusta ei sitten ilmavoimissa nähty ongelmana. Johtuiko se mahdollisesti siitä, että nyt oli käytössä uusi ja uljas Hornet? Ajatuksella: pari MiGiä sinne tai tänne, kun Hornetteja on jo jokunen kymmenen.

Kuten Samovarius sanoi, ei sitä ehkä vielä 1992 niin hoksattu, lisäksi Hornet-kauppa oli poliittisesti hyvin veitsen terällä ja olisi näyttänyt hassulta jos olisi hankittu käytettyjä hävittäjiä lisää, vaikka kuinka rationaalista olisi ollutkin.
MiGeillä lensi Karjalan lennoston lisäksi Tiedustelulentue!

Ihan hulluna ajatuksena: olisiko tuolloin Hornetien kanssa tilatut Sidewinderit sopineet mahdollisesti MiGeihinkin? Eikö niillä olisi saavutettu melkein sama suorituskyky kuin R-73:n kanssa ilman kypärätähtäintä? Kun AA-2 oli alkujaan Sidewinderin kopio ihan osanumeroita myöten, niin ohjus olisi periaatteessa voinut mennä koneen kyytiin sellaisenaankin - tai sitten ei.

Kyllä se olisi ollut helposti toteutettavissa samalla tavalla kuin R-60 Hawkeissa, adapteri vain ripustimeen ja piuhan kautta ohjuksen 'tone' lentäjän kuulokkeisiin. Tutkan avulla tosin ei sitten olisi voinut Sidewinderiä varmaan ampua.
Kinkkien MiG-klooneihin sai optiona Sidewinderit ja tietysti LanceReihin.

Oliko meillä edes tarvetta ylimääräiselle kuljetuskonekalustolle? Epäilen, kun 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla ei tuontyyppisiä konehankintoja tehty.

Rajan Dornierit hankittiin noihin aikoihin. Tosin Rajalla voi olla omat vaatimuksensa esim. toiminta-ajan yms suhteen joten välttämättä LET ei olisi heille kelvannut. Fokkereitahan oli muistaakseni vain 2+1 joten ei siihenkään ehkä lisä olisi pahaa tehnyt jos olisi halvalla saanut.

1960-luvun teknologiaa edustavan ohjusjärjestelmän lisähankinnat eivät välttämättä olisi olleet järin fiksuja. Sitä paitsi tuolloin oli ehkä jo tiedossa/haaveissa myöhempi BUK-hankinta (Nasamsiahan tuolloinkin kuolattiin, mutta BUK hankittiin).

NASAMSia ei tuolloin paljoa kyllä kuolattu, tarjolla ollut ykkösversio oli kaikin puolin kuppainen viritys. Lapin mukaan Petshoran modernisointia ja käyttöiän jatkamista 2000-luvulle harkittiin.

Eikös sieltä olisi saanut keskeneräisiä aluksia, jotka olisimme voineet itse viimeistellä haluttuun muotoon? Orkan-luokaksi sittemmin nimetyt kolme ohjusveneen runkoa meni puolalaisille. Telakkatukien ja kotimaan työllisyyden kannalta tuo olisi toki ollut ongelmallinen tapa hankkia aluksia merivoimille, ja Rauma-luokka oli jo tuolloin rakenteella.

Pelkän rungon hankinta ilman muita järjestelmiä olisi ollut hyvin minimaalinen säästö. Lisäksi laivastolla ei ole parhaita kokemuksia itämaisista kulkukoneistoista.