DDR:n poistomyynti

[PSS]

Tiedustelulaitteisto oli Vinten Pod, joita oli useita versioita. Tyypillisesti kykeni kuvaamaan "horizon to horizon" eli 180 asteen sektorin alaspäin filmi ja IR-kameroilla. Sellainen löytyy nykyisin Ilmavoima-
museosta Jyväskylässä.

En uskaltanut kirjoittaa noin tarkkaan, mutta jos se on jo museossa nähtävillä, niin sitten on ok. Totta on.
Vanhempia oli muistaakseni kahta mallia, mutta kuten kirjoitin, ne menivät minulta ohi. Uutta, jota käytettiin Hawkissa ja myöhemmin BIS:ssä, oli kaksi mallia. "Maakuvauksiin" oli se "180 asteen viuhka alas". Katsokaa TiedLLV:n tunnus, niin ymmärrätte. Lisäksi yksi kamera etuviistoon ja se IR alas. "Merikuvauksiin" oli sitten sivuviuhkaa (reilu 90 astetta sivu-alas) kuvaava versio. Kai siinäkin oli etuviisto ja IR, en muista enää.

Sain erittäin spesifistisen erikoiskoulutuksen toimeen, joka katosi Hornetien myötä. Hornetit eivät tiedustele. Tehtävä siirtyi Rangereille. Learit kykenevät kantamaan noita pönttöjä tarvittaessa. Kertaakaan aikanani tarvetta ei esiintynyt.

Kuriositeettina toki mainittakoon, että sen ison (siis tosi ison) kartoituskameran voi laittaa Vinkaankin.

Loppusodassa naamioimme oman lentotukikohtamme tietäen tuolloisen näkyvän valon ja IR-alueen mahdollisuudet.
Lentokone (Hawk) oli naamioituna rullaustielle verkon alle (onko paikalla vai ei?, suoritus kelpasi), huoltokalusto (ok), teltat... No, oma telttamme oli mainiosti piilossa näkyvältä valolta, mistä tuli kiitosta. IR:llä se sitten hyvin lämmitettynä loisi komeasti...

 

[JR49]

En uskaltanut kirjoittaa noin tarkkaan, mutta jos se on jo museossa nähtävillä, niin sitten on ok. Totta on.
Vanhempia oli muistaakseni kahta mallia, mutta kuten kirjoitin, ne menivät minulta ohi. Uutta, jota käytettiin Hawkissa ja myöhemmin BIS:ssä, oli kaksi mallia. "Maakuvauksiin" oli se "180 asteen viuhka alas". Katsokaa TiedLLV:n tunnus, niin ymmärrätte. Lisäksi yksi kamera etuviistoon ja se IR alas. "Merikuvauksiin" oli sitten sivuviuhkaa (reilu 90 astetta sivu-alas) kuvaava versio. Kai siinäkin oli etuviisto ja IR, en muista enää.

Sain erittäin spesifistisen erikoiskoulutuksen toimeen, joka katosi Hornetien myötä. Hornetit eivät tiedustele. Tehtävä siirtyi Rangereille. Learit kykenevät kantamaan noita pönttöjä tarvittaessa. Kertaakaan aikanani tarvetta ei esiintynyt.

Kuriositeettina toki mainittakoon, että sen ison (siis tosi ison) kartoituskameran voi laittaa Vinkaankin.

Loppusodassa naamioimme oman lentotukikohtamme tietäen tuolloisen näkyvän valon ja IR-alueen mahdollisuudet.
Lentokone (Hawk) oli naamioituna rullaustielle verkon alle (onko paikalla vai ei?, suoritus kelpasi), huoltokalusto (ok), teltat... No, oma telttamme oli mainiosti piilossa näkyvältä valolta, mistä tuli kiitosta. IR:llä se sitten hyvin lämmitettynä loisi komeasti...

Tuo Old Boyn mainitsema tykistöasemien tiedustelu ja tykkien paljastuminen. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin, kysytäänpä nyt sinultakin.
Ilmatiedustelulta suojautuminen on ollut hieman sivussa ollut keskustelunaihe tähän mennessä, joten käytetään tilaisuus hyväksi.

 

[PSS]

Hawkiin ei vielä tuolloin julkisesti julkisesti YYA-aikaan kiinnitetty ohjuksia. Sanottiin (ja käyttölaitteista löytyi) Sidewinder.
MiGistä en tiedä.
Mutta kuningasajatus oli kai lentää muutoin mahdollisimman paljaana ja sileänä, jotta päästään kovaa. Tiedustelukonetta suojasi kai tarvittaessa inan kauempaa toinen aseistettu kone. Kauempaa, ettei kohde paljastu.

 

[Slammer]

Eikös Learjetit kykene jonkinnäköisiin tiedustelutehtäviin? Tai siis silloin Koiviston valtakunnan aikana, kun koneet olivat uusia ja hienoja.

Voi siihen kamerat asentaa, mutta tietääkseni tämä on lähinnä koulutustarkoituksiin. Tuskin niillä kukaan lähtee tositilanteessa kuitenkaan tiedustelutehtäviin.

 

[PSS]

Muuten. Se sateenvarjonmuotoinen talvisuoja, mitä tykistö käytti tuolloin - sille oli lentotiedustelussa oma nimi: "Tännepäin-varjo". Huonosti ja pelkältään se saattoi kyllä peittää itse tykin, mutta kun luonnossa ei ole lumikentillä mitään sateenvarjonmuotoista, joka vielä jakaantui keskeltä sektoreittain. Näkyi jo kauas, että juuri tuolla on yritetty piilottaa jotain, tutkitaanpa tarkemmin.

Onhan tää ot:ta, sori, mutta modet siirtäköön halutessaan.

 

[fulcrum]

Järjestelmän tutka ei toki ollut senkään vertaa tehokas kuin nykyinen Sentinel, minkä vaikutuksia pahensi tuon ajan nykyistä heikompi ilmapuolustuksen johtamisjärjestelmä ja tutkaverkosto (kiinteät KEVA-tutkat sekä heikosti liikkuvat KAVA-tutkat). BUK:n valvontatutka oli hyvin toista luokkaa. Mutta silti, eipä BUK sisältänyt sekään esimerkiksi elektro-optista sensoria.

Kaikille avoin jatkokysymys: ottaen huomioon BUK:n häirittävyyden ja huollollisen raskauden (tela-alusta), eikö olisi ollut parempi hankkia jotakin muuta? Oliko BUK edes olosuhteet huomioiden järkevä valinta?

Jos NASAMS ei kelpaa, niin Crotalen lisähankinnat olisivat varmaankin olleet mahdollisia - jos korkeatorjunta olisi jätetty ilmavoimille. Samaten tulee mieleen, että länsimaiden yleisesti käyttämä Hawk-järjestelmä olisi organisaation raskaudesta huolimatta voinut olla sopiva, onhan se kelvannut mm. Nato-maa Romanialle. Järjestelmä olisi luultavasti voitu hankkia soveltuvilta osin ylijäämänä, mikä olisi laskenut hintaa.

NASAMS ykkösen tutka on aika onneton, ~30km kantama ei tahdo riittää edes ohjuksen ominaisuuksien hyödyntämiseen. Siihen olisi heti pitänyt integroida kelvollinen LÄVA-tutka. Bukissa on elektro-optinen sensori, Petshorassakin on jonkunmoinen. Tietysti Bukin tela-ajoneuvot ovat kalliimpia huoltaa kuin NASAMSin kevyet pyörä-alustat, se vain on hinta joka pitää taktisesta liikkuvuudesta maksaa. Crotale ei ominaisuuksiltaan tietenkään sopinut tarkoitukseen, Hawk oli vanhahtava järjestelmä jossa olisi ollut samat huonot puolet kuin Bukissa ilman hyviä.

 

[Huhta]

NASAMS ykkösen tutka on aika onneton, ~30km kantama ei tahdo riittää edes ohjuksen ominaisuuksien hyödyntämiseen. Siihen olisi heti pitänyt integroida kelvollinen LÄVA-tutka.

Kaikki on suhteellista. Eipä tuon aikaisen Amraamin tehokas kantamakaan ollut kovin kummoinen maasta laukaistuna. ~20 kilometriä olisi varmaan ollut maksimi ampumaetäisyys, jolta olisi osuttu muuhunkin kuin ohjuksesta mitään tietämättömään matkustajakoneeseen, joten periaatteessa tutkan kantama olisi riittänyt. Tämä sillä olettamuksella, että tutka ja laukaisulavetti olisivat sijainneet lähellä toisiaan.

Sentinel (tai vast.) on toki huima parannus, mutta tuon ajan uhkaympäristö (täsmäaseiden kehittymättömyys) huomioiden lyhyemmänkin kantaman tutkalla luulisi pärjätyn. Verkottumisen hyöty kylläkin olisi jäänyt pienemmäksi. Tutkaa ja komentokeskusta ei olisi voinut sijoittaa suojattavan kohteen keskelle ja hajauttaa laukaisulavetteja 20 kilometrin etäisyydelle. Pikemminkin PK-seudun suojaamiseksi olisi tarvittu ehkä 3-4 patteria, jos patteriin olisi kuulunut johtokeskus, kahdesta kolmeen ohjuslavettia ja yhdestä kahteen tutkaa.

Mutta mikä lopulta oli BUK-järjestelmän tehokkuus? Punaista nappia ei ehkä ollut, mutta kaikki tieto järjestelmän toiminnasta vihollisella kyllä oli, joten todellisen suorituskyvyn luulisi olleen hyvin rajoittunut verrattuna luvattuun suorituskykyyn.

Bukissa on elektro-optinen sensori, Petshorassakin on jonkunmoinen. Tietysti Bukin tela-ajoneuvot ovat kalliimpia huoltaa kuin NASAMSin kevyet pyörä-alustat, se vain on hinta joka pitää taktisesta liikkuvuudesta maksaa. Crotale ei ominaisuuksiltaan tietenkään sopinut tarkoitukseen, Hawk oli vanhahtava järjestelmä jossa olisi ollut samat huonot puolet kuin Bukissa ilman hyviä.

Millä nimellä tätä BUK:n sensoria kutsutaan? Ja onko sillä etsintäkykyä? Alkujaan etsiessäni ei "electro-optical" tai "infrared" tuottanut tuloksia. Nyttemmin huomaan, että Wikipedia kirjoittaa näin:

While the early Buk had a day radar tracking system 9Sh38 (similar to that used on Kub, Tor and Osa missile system), its current design can be fitted with a combined optical tracking system with a thermal camera and a laser range-finder for passive tracking of the target.

Mutta mitä tarkoittaa "current design"? M1 on IMHO "early BUK", onhan se 1970- ja 1980-lukujen taitteesta. M1-2 ja M2 näyttäisivät sisältävän tuollaista tekniikkaa pikaisen googlettamisen perusteella, mutta voidaanko vahvistaa, että myös M1 sisältää?

Hawkin hyväksi puoleksi olisin kuvitellut häirinnänsiedon. Järjestelmään tehtiin 1980- ja 1990-luvuilla päivityksiä, joiden luulisi tehneen siitä suhteellisen ajanmukaisen. Tietysti mitä uudempi versio olisi hankittu, sitä enemmän olisi jouduttu hankkimaan uutena. Uusimmissa versioissa samaa vanhojen kanssa oli ehkä laukaisulavetti, ei paljon muuta.

Toisinpäin. Vanha KEVA liikkuu, tosin hi-taas-ti. KAVA:n siirtämisestä en ole koskaan kuullut.

Ei pidä paikkaansa. KAVA-tutka liikkuu, ainakin tämän väitöskirjan mukaan:

Tutka on siirrettävä, mutta suuren kokonsa
vuoksi siirtäminen vaatii aikaa ja erikoisajoneuvoja.
Tutka on tarvittaessa
myös täysin kaukokäyttöinen. (Kaisamatti 2008, 16–17; Lindh 2010, 25)
53

Sivu 108/460 PDF-tiedostossa.

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/78635/Lehto_Martti_V__itoskirja_netti.pdf?sequence=5

KEVA-tutkasta en tiedä sen enempää. Saatoin erehtyä, nyt kun vähän väitöskirjaa sen osalta selailin. Olen aina pitänyt sitä kiinteänä, ja muutkin ovat sen näin yleensä käsittäneet. Tosin ko. tutkan alkuperäisissä vaatimuksissa oli siirrettävyys/liikkuvuus tuon Lehdon väitöskirjan mukaan, joten saattoihan se olla siirrettäväkin.

 

[Rannari]

Kun KAVAn on saanut siirrettyä nykyiselle paikalleen vaikkapa Kaamaseen niin kyllähän sen pystyy sieltä poiskin tuomaan. Eli tutka on tarvittaessa siirrettävissä toiseen paikkaan. Niin kuin tuossa väitöskirjassakin todetaan niin kyseessä on kuitenkin juhlavan kokoinen kompleksi joten kolonna muistuttanee lähinnä Sirkus Finlandiaa. Vähän niin kuin ITO79 oli siirrettävissä rekkakolonnassa paikasta toiseen mutta siinä kului aikaa ja toppakaupalla tupakkia. Liikkuvalla järjstelmällä tarkoitetaan tosiaan tyypillisesti jotakin helpompaa/notkeampaa järjestelyä. Uusi KEVA liikkuu yhden ( vai kahden? ) auton voimalla joten sen kohdalla voidaan paremminkin puhua liikkuvasta järjestelmästä.

 

[Patu]

KEVA-tutkasta en tiedä sen enempää. Saatoin erehtyä, nyt kun vähän väitöskirjaa sen osalta selailin. Olen aina pitänyt sitä kiinteänä, ja muutkin ovat sen näin yleensä käsittäneet. Tosin ko. tutkan alkuperäisissä vaatimuksissa oli siirrettävyys/liikkuvuus tuon Lehdon väitöskirjan mukaan, joten saattoihan se olla siirrettäväkin.

Siirtyy se, siirtämistä on kokeiltu/harjoiteltukin. Siirto tosin vie aikaa tyyliin päivän tai enemmän, joten uudelle KEVAlle se ei tuossakaan ominaisuudessa ihan pärjää.

 

[Huhta]

Kun KAVAn on saanut siirrettyä nykyiselle paikalleen vaikkapa Kaamaseen niin kyllähän sen pystyy sieltä poiskin tuomaan. Eli tutka on tarvittaessa siirrettävissä toiseen paikkaan. Niin kuin tuossa väitöskirjassakin todetaan niin kyseessä on kuitenkin juhlavan kokoinen kompleksi joten kolonna muistuttanee lähinnä Sirkus Finlandiaa. Vähän niin kuin ITO79 oli siirrettävissä rekkakolonnassa paikasta toiseen mutta siinä kului aikaa ja toppakaupalla tupakkia. Liikkuvalla järjstelmällä tarkoitetaan tosiaan tyypillisesti jotakin helpompaa/notkeampaa järjestelyä. Uusi KEVA liikkuu yhden ( vai kahden? ) auton voimalla joten sen kohdalla voidaan paremminkin puhua liikkuvasta järjestelmästä.

Sirkus Finlandia? Ei kai nyt sentään?

Nykyisen KEVA-tutkan perusteella voisi kuvitella, että tuollainen 1980-luvun teknologiaa oleva kaukovalvontatutka ei olisi ihan hirmu suuri laitos. Yhteen konttiin kaikkea ei ole mahdutettu, se on selvää, mutta tällaisia kuvia löytyi, alempi on PV:n julkistama:

http://cmano-db.com/facility/1068/
http://hs12.snstatic.fi/webkuva/taysi/1920/1305636904885?ts=970

Eli minimissään järjestelmässä on ehkä neljä siirrettävää palasta, voi olla enemmänkin, jos eivät näy kuvassa. Tuskin siirto on hirmu hankalaa, jos/kun kaikki antennia lukuunottamatta on jo valmiiksi konteissa. Antennin käsittely sitten vaatinee erikoiskalustoa, ainakin isomman puoleisen nosturin.

Siirtyy se, siirtämistä on kokeiltu/harjoiteltukin. Siirto tosin vie aikaa tyyliin päivän tai enemmän, joten uudelle KEVAlle se ei tuossakaan ominaisuudessa ihan pärjää.

Hmm, miten hyvin lienee suunnitteluratkaisut onnistuneet tuolta osin? 60-/70-luvun teknologialla toteutettu kotimainen viritelmä ei kuulosta parhaalta mahdolliselta tuolta osin.

 

[Slammer]

KAVAn siirtämisen hankaluusasteesta väitteleminen on sikäli turhaa, että tulos on joka tapauksessa sama. Se ei missään nimessä ole siinä mielessä liikkuva, että sillä olisi taktista merkitystä.

 

[TT]

Laukkasen koelentokirjoista päätelle tiedustelu-Migin viilaamiseen on ainakin käytetty kohtuullisesti panoksia. 6 Migiä ja muutama Hawk taisi olla 90-luvulla kalustona.

En tiedä kuinka punaleimaista tietoa tämä vieläkin, joten sanon vaan että konetyypit on oikein mutta määrät saattoi olla himpun tuotakin pienempiä. Ei niitä käsittääkseni kovin erikoisesti oltu viilailtu tiedustelutehtävään, lähinnä poistettu jotain turhuuksia. Kamerasäiliö ja yhtä jyhkeä ja vielä hyshysimpi elso-säiliö eivät kai vaatineet kuljettimeltaan juurikaan erityistä varustusta. En kyllä muista tuliko jälkimmäistä Hawkin alle ripusteltua, kamerapodia ainakin tuli.

(Hra @PSS :lle tervehdys MiG-apumeisseliltä vm. -91 samaten Luonetjärveltä, tosin tavan sukomiehenä eikä kuvahommissa. Eip ole kertauslappua luukusta tipahdellut herhiläisten aikakaudella... Oli se Migu kyllä yhtäaikaa kaamea lada ja aivan ihqu hotrodi. Muistoissa ne tarkistusluukut tyyliin "ja sitten pyöreä palikka neliskanttiseen reikään" ja toisaalta se mahtava jyly kun "oma" kone läväyttää jälkipolttimen auki kiitoradalla, kuulaana aurinkoisena kevätaamuna kuppi tuoretta kaffetta handussa, lentäjälle armollisesti myönnetty lupa nyt taas tämän kerran lainata kulkupeliä jos tuo ehjänä takaisin... oli siinä nuorelle sällille elämystä noina hetkinä )

 

[Slammer]

En tiedä kuinka punaleimaista tietoa tämä vieläkin, joten sanon vaan että konetyypit on oikein mutta määrät saattoi olla himpun tuotakin pienempiä. Ei niitä käsittääkseni kovin erikoisesti oltu viilailtu tiedustelutehtävään, lähinnä poistettu jotain turhuuksia. Kamerasäiliö ja yhtä jyhkeä ja vielä hyshysimpi elso-säiliö eivät kai vaatineet kuljettimeltaan juurikaan erityistä varustusta.

Erinäisten säiliöiden integroimisen lisäksi koneisiin lisättiin tutkavaroitin ja omasuojaheittimet. Eniten aikaa taisi mennä tiedustelusäiliön heikentämän suuntavakavuuden korjaamiseen, mutta oli tuo muutenkin Suomen mittakaavassa kohtuullisen kokoinen muunnos. Modifioituja koneita oli kuusi.

 

[TT]

Ihan hulluna ajatuksena: olisiko tuolloin Hornetien kanssa tilatut Sidewinderit sopineet mahdollisesti MiGeihinkin? Eikö niillä olisi saavutettu melkein sama suorituskyky kuin R-73:n kanssa ilman kypärätähtäintä? Kun AA-2 oli alkujaan Sidewinderin kopio ihan osanumeroita myöten, niin ohjus olisi periaatteessa voinut mennä koneen kyytiin sellaisenaankin - tai sitten ei.

Kyllä se olisi ollut helposti toteutettavissa samalla tavalla kuin R-60 Hawkeissa, adapteri vain ripustimeen ja piuhan kautta ohjuksen 'tone' lentäjän kuulokkeisiin. Tutkan avulla tosin ei sitten olisi voinut Sidewinderiä varmaan ampua.
Kinkkien MiG-klooneihin sai optiona Sidewinderit ja tietysti LanceReihin.

En oikein ymmärtänyt mitä tässä ajetaan takaa. Muistelen että Luonetjärvellä jo Migeihin ripusteltiin samoja ruotsalaisia Rb24 Sidewinder-kopioita kuin Drakuissakin käytettiin, ja venäläiset K-13 (AA-2 Atoll) puikothan oli läheistä geeniperimää... Miksei siis olisi sopinut? Tarkoittaako @Huhta jotain uudempaa AIM-9 varianttia joka vaatisi koneen järjestelmiltä enemmän? Mutta tässäkin tulisi mieleen vain AIM-9X jossa integrointi kypärätähtäimeen, ja sehän on vasta 2000-luvulla valmistunut tuote.

Olipa yllättävän hankalaa löytää tästä luotettavaa tietoa. Ja pedanttia pikkusieluista mieltäni pääsi häiritsemään joissakin lähteissä kummitteleva "MiG-21BIS", eihän tuo "bis" ole mikään akronyymi vaan venäjään latinasta tai ranskasta lainaantunut "uusintaversiota" tarkoittava pikkusana. Heh, kun näin tukevasti off topikissa mennään, mennään sitten kunnolla pilkkua nysväten.

 

[Huhta]

En oikein ymmärtänyt mitä tässä ajetaan takaa. Muistelen että Luonetjärvellä jo Migeihin ripusteltiin samoja ruotsalaisia Rb24 Sidewinder-kopioita kuin Drakuissakin käytettiin, ja venäläiset K-13 (AA-2 Atoll) puikothan oli läheistä geeniperimää... Miksei siis olisi sopinut? Tarkoittaako @Huhta jotain uudempaa AIM-9 varianttia joka vaatisi koneen järjestelmiltä enemmän? Mutta tässäkin tulisi mieleen vain AIM-9X jossa integrointi kypärätähtäimeen, ja sehän on vasta 2000-luvulla valmistunut tuote.

Hornetin kanssa hankittiin aluksi AIM-9M, joka on huomattavasti uudempaa perua kuin Rb24. Ohjus kykenee lukittumaan maaliin joka suunnasta, ei ainoastaan takaa. Lisäksi ainakin häirinnänsieto on kasvanut. Mainittakoon nyt nuo suurimpina muutoksina.

Ajattelin kyllä, että MiG-21 olisi varmaan voinut laukaista 9M:n, ainakin pienen modifikaation jälkeen (tyyliin Hawkin ohjusintegraatiot). Sen sijaan laukaisu alistamalla ohjuksen hakupää tutkalle ei ehkä olisi onnistunut, kuten @fulcrum arvelikin, ja koneen asejärjestelmä tuskin olisi osannut näyttää ohjaajalle ohjuksen oikeaa kantamatietoa (ns. dynamic launch zone). Ohjaajan olisi siis itse pitänyt saada maali piikille ja arvioida, ollaanko sopivalla etäisyydellä ohjuksen laukaisuun. Tosin samahan se taitaapi olla Hawkissa, että ei se välttämättä olisi maailmanloppu ollut...

 

[peelo]

@Huhta @Rannari vanhassa KEVAssa kaikki komponentit on suunniteltu siirrettäväksi ja sijoitettu kontteihin. Tätä on myös harjoituksissa toteutettu säännöllisesti.

KAVA ei varmaankaan ole koskaan siirretty vaan se on KÄYTÄNNÖSSÄ kiinteä. Kaikkihan toki siirtyy kun vaan uusi asema on valmisteltu ja aikaa on.

 

[Slammer]

Ja pedanttia pikkusieluista mieltäni pääsi häiritsemään joissakin lähteissä kummitteleva "MiG-21BIS", eihän tuo "bis" ole mikään akronyymi vaan venäjään latinasta tai ranskasta lainaantunut "uusintaversiota" tarkoittava pikkusana.

Ei, mutta silti kirjoitusasuna BIS on nykyään hyvinkin vakiintunut. Laukkasen mukaan myös ohjekirjallisuudessa.

 

[TT]

Erinäisten säiliöiden integroimisen lisäksi koneisiin lisättiin tutkavaroitin ja omasuojaheittimet. Eniten aikaa taisi mennä tiedustelusäiliön heikentämän suuntavakavuuden korjaamiseen, mutta oli tuo muutenkin Suomen mittakaavassa kohtuullisen kokoinen muunnos. Modifioituja koneita oli kuusi.

En nyt suoranaisesti epäile laittojasi, mutta olisi mukavaa nähdä lähteitäsi omaa tutkiskelua varten. I all fall ei koneita enää 90-luvun taitteessa ollut kuutta käytössä, eikä säiliöitä ollut kovin "erinäisiä" tyyppejä (jos siis vain tiedusteluvarustuksesta puhutaan), ja "integroiminen" voi olla hieman juhlallinen sana tässä kun ne eivät kantavalta koneelta paljoa vaatineet (elsosäiliö mm. tuotti oman käyttösähkönsä pikku propellilla nokassa...). Voin muistaa tai alunperinkin olla ymmärtänyt väärin, eikä kaikkea meille varusveijareille rautakangesta väännetty tai edes näytetty, ja siksikin olisi hauska penkoa lisätietoja. Ainahan on fiksua mainita lähteensä vaikka kuinka eksperttinä esiintyisi.

 

[Rannari]

En nyt suoranaisesti epäile laittojasi, mutta olisi mukavaa nähdä lähteitäsi omaa tutkiskelua varten. I all fall ei koneita enää 90-luvun taitteessa ollut kuutta käytössä, eikä säiliöitä ollut kovin "erinäisiä" tyyppejä (jos siis vain tiedusteluvarustuksesta puhutaan), ja "integroiminen" voi olla hieman juhlallinen sana tässä kun ne eivät kantavalta koneelta paljoa vaatineet (elsosäiliö mm. tuotti oman käyttösähkönsä pikku propellilla nokassa...). Voin muistaa tai alunperinkin olla ymmärtänyt väärin, eikä kaikkea meille varusveijareille rautakangesta väännetty tai edes näytetty, ja siksikin olisi hauska penkoa lisätietoja. Ainahan on fiksua mainita lähteensä vaikka kuinka eksperttinä esiintyisi.

Laukkasen koelentoaiheisissa kirjoissa esiintyi Selenian valmistama häirintäsäiliö SL/ALQ-234 ja Philipsin valmistama silppusäiliö 9CM120X. Siis tuon Vinten Vicon 18-kamerasäiliön ohella. Nuo kolme olivat vaihtoehtoisia kuormia runkoripustimeen. Ulompiin siipiripustimiin sai lisäksi 500L lisäsäiliöt ja sisempiin IP-ohjukset. Muita varusteita olivat tutkavaroitin ja omasuojaheittimet jotka @Slammer tuolla edellä jo ehti mainita.

 

[rukkaskikka]

Olipa yllättävän hankalaa löytää tästä luotettavaa tietoa. Ja pedanttia pikkusieluista mieltäni pääsi häiritsemään joissakin lähteissä kummitteleva "MiG-21BIS", eihän tuo "bis" ole mikään akronyymi vaan venäjään latinasta tai ranskasta lainaantunut "uusintaversiota" tarkoittava pikkusana. Heh, kun näin tukevasti off topikissa mennään, mennään sitten kunnolla pilkkua nysväten.

airwar.ru:n Mig-21bis artikkelista saa sen käsityksen, että Bis oli tarkoitettu olemaan viimeinen kehitysversio. Uutta oli Tumansky R25 moottori ja parannettu ilmanotto. Sitten vaan rupes priimaa pukkaamaan, versiosta tuli aiottua pitkäikäisempi ja "bis" vakiintui mallimerkinnäksi. Mig-15:sta esitellään airwar.ru:ssa useampikin bis-versio ja niillä on myös "oikea" mallimerkintä.

"In order to further improve the performance of the MiG-21 and Su-15 in winter 1971 the government issued a decree obliging Ufa ICD "Soyuz" create R25-300 engine takeoff thrust of 7,100 kg, and when flying near the ground speed of sound - 9900 kg. Since work began on the MiG-21bis - the last modification of the serial production,"

"A lot of flying laboratories for a variety of research has been done on the basis of the MiG-21. It was not an exception and the MiG-21bis. It may be noted the machine was intended for the air intake device research. The aircraft (serial No. 75002198), in addition to the regular anti-surge flaps, established eight sections adjustable flaps on the entire shell forming the air intake."

"In 1972, Gorky aircraft plant built the first thirty-five MiG-21 bis, and that same year the aircraft have adopted. Fighter air superiority of the MiG-21bis aircraft than previous versions has the best maneuverability and acceleration capabilities, great climb."

https://translate.google.fi/translate?sl=ru&tl=en&js=y&prev=_t&hl=fi&ie=UTF-8&u=http://www.airwar.ru/enc/fighter/mig21b.html&edit-text=

http://www.airwar.ru/enc/fighter/mig21b.html