DMR - ase ja taktiikka

DMR en ole juuri perehtynyt. Jos enään varsinaisesti voidaan puhua "panssarintorjuntakivääristä. Isompi kaliperisilla on käsittääkseni saatu vielä kohtuullisesti vahinkoa aikaan kevyemmin panssaroituja maaleja vastaan kaupunki olosuhteissa sekä isohkot korkeuserot omaavista alueista. Näitäkin käsittääkseni käytetty kun muuta ei ole ollut tai singoilla ei ole erisyistä pystytty ampumaan. Jonkin verran käyttöä näkynyt savimaja sodissakin. Vaikka en barretteja ym varsinaisiksi tarkkaampujan aseiksi miellä. Olisiko ollut afganistanista talibanin tarkkaampujat saivat melko tyrmäävän käsittelyn kahdelta barrett ampujalta. Ei auttanut paljoa mennä seinän taa "piiloon" Heillä oli dragunovia, ak, vanhoja vintofkia ja sinkoja. Mutta ametin ollessa pitempi huomasi kyllä, että puolituumaiset osoittivat hyötynsä normi .556/.308

Myöskään käsitykseni mukaan isompi kaliperiset kiväärit ovat perin harvinaisia kalustossamme. Tuntuisi minusta vähän marginaaliselta ja turhalta käyttää vähiä kiväärejämme näihin.
 
DMR en ole juuri perehtynyt. Jos enään varsinaisesti voidaan puhua "panssarintorjuntakivääristä. Isompi kaliperisilla on käsittääkseni saatu vielä kohtuullisesti vahinkoa aikaan kevyemmin panssaroituja maaleja vastaan kaupunki olosuhteissa sekä isohkot korkeuserot omaavista alueista. Näitäkin käsittääkseni käytetty kun muuta ei ole ollut tai singoilla ei ole erisyistä pystytty ampumaan. Jonkin verran käyttöä näkynyt savimaja sodissakin. Vaikka en barretteja ym varsinaisiksi tarkkaampujan aseiksi miellä. Olisiko ollut afganistanista talibanin tarkkaampujat saivat melko tyrmäävän käsittelyn kahdelta barrett ampujalta. Ei auttanut paljoa mennä seinän taa "piiloon" Heillä oli dragunovia, ak, vanhoja vintofkia ja sinkoja. Mutta ametin ollessa pitempi huomasi kyllä, että puolituumaiset osoittivat hyötynsä normi .556/.308

Myöskään käsitykseni mukaan isompi kaliperiset kiväärit ovat perin harvinaisia kalustossamme. Tuntuisi minusta vähän marginaaliselta ja turhalta käyttää vähiä kiväärejämme näihin.
DM=Designated Marksman eli ryhmän tukiampuja.
 
Jos käsitin oikein niin parempi kuin "rynkky" ja yltää jonnekkin 800-900m hujakoille? Varmasti käyttöä ainakin avonaisemmassa maastossa. Onkohan yleinen suuntaus lännessä vai johtuuko sodista irakissa ja afganistanissa, että .308 kaliperisia aseita näkyy enemmän? Lisäksi näyttää vyösyöttöisiäkin on enemmän mukana kuin retkien alussa. Lienee varmaan ihan pätevä systeemi ettei tarvi koettaa pärjätä pelkällä rynkyllä kauemmaksi. Varmaan patruuna huolto järjestyisi meilläkin ns kaksi jakoisesti eli kevyempi rynkkyyn ja raskaampi sitten ns tuki aseet dmr/tarkkuuskivääri/kk.

Kyllähän aika tulee että 62-95 luovutaan. Tulisiko tässä päivityksessä sitten koko paletti eli rynkky/dmr/kivääri/kk? Jos tässäkin siirryttäisiin nato standartiin.
 
Nammo Ammunition Handbook mainostaa parhaan .308 APn läpäisevän 18mm 100 metristä.

Varmasti näin. Firman myynti- ja mainosmiesten kirjoittaman kataloogitiedon perusteella, kun oletettavasti ammutaan 90 asteen kulmassa panssarilevyä joka on vielä samalla tasolla. Eli saavutetaan 0 asteen iskukulma verikaalisesti ja horisontaalisesti. Tästä voi vain haaveilla taistelukentän olosuhteissa. Vertikaalista ja horisontaalista kulmaa kun laitetaan niin muuttuu läpäisykin.

DMR en ole juuri perehtynyt. Jos enään varsinaisesti voidaan puhua "panssarintorjuntakivääristä. Isompi kaliperisilla on käsittääkseni saatu vielä kohtuullisesti vahinkoa aikaan kevyemmin panssaroituja maaleja vastaan kaupunki olosuhteissa sekä isohkot korkeuserot omaavista alueista.

Interwebissä saavat asiat yleensä siivet ja kultareunat. Onnistumisista kerrotaan, ei niinkään epäonnistumisista. Onnistumiset jäävät elämään ja tapaustieto saturoituu. Ampuivathan Mujahideenitkin .303 Lee-Enfieldeillä kuulemma BTR:ien kansiluukuista läpi Afghanistanin sodan alkuvaiheessa, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita että sitä oltaisiin tehty jatkuvasti. Jos kiväärikaliperisella aseella haluttaisiin luotettavasti vielä nykypäivänä vaikuttaa panssaroituun pyöräkalustoon edes sivuista, niin vähintään se 50 kaliperinen SLAP ampumatarvikkeeksi tai mielummin 14,5x114mm modernilla panssariluodilla.
 
Jos käsitin oikein niin parempi kuin "rynkky" ja yltää jonnekkin 800-900m hujakoille? Varmasti käyttöä ainakin avonaisemmassa maastossa. Onkohan yleinen suuntaus lännessä vai johtuuko sodista irakissa ja afganistanissa, että .308 kaliperisia aseita näkyy enemmän?

Lyhytpiippuisella .308:lla sanoisin tehokkaan ametin päättyvän n. 700 metriin. 800 m alkaa olla jo äärirajoilla ja tuurilla. Toki Itä-Suomen maastossa todella harvinaisia ampumaetäisyyksiä, kun 400 m toteutuu harvoin. Todennäköisin amet on <100 m.
 
Varmasti näin. Firman myynti- ja mainosmiesten kirjoittaman kataloogitiedon perusteella, kun oletettavasti ammutaan 90 asteen kulmassa panssarilevyä joka on vielä samalla tasolla. Eli saavutetaan 0 asteen iskukulma verikaalisesti ja horisontaalisesti. Tästä voi vain haaveilla taistelukentän olosuhteissa. Vertikaalista ja horisontaalista kulmaa kun laitetaan niin muuttuu läpäisykin.



Interwebissä saavat asiat yleensä siivet ja kultareunat. Onnistumisista kerrotaan, ei niinkään epäonnistumisista. Onnistumiset jäävät elämään ja tapaustieto saturoituu. Ampuivathan Mujahideenitkin .303 Lee-Enfieldeillä kuulemma BTR:ien kansiluukuista läpi Afghanistanin sodan alkuvaiheessa, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita että sitä oltaisiin tehty jatkuvasti. Jos kiväärikaliperisella aseella haluttaisiin luotettavasti vielä nykypäivänä vaikuttaa panssaroituun pyöräkalustoon edes sivuista, niin vähintään se 50 kaliperinen SLAP ampumatarvikkeeksi tai mielummin 14,5x114mm modernilla panssariluodilla.

Mainitsinkin, että joissan tietyissä oloissa onnistumisia on saatu. Lähinnä johtuen siitä että panssariajokista ei ole voitu ampua takaisin koska yläkoro ei riitä tai sitten ei ole mitään käsitystä mistä ammutaan. Lienee tasamaalla lämppärillä varustettuja panssari ajokkeja vastaan silkka itsemurha. Varmasti tottelee sinkoa tai atgm paremmin kuin mitään kiväärikaliberista olipa paukkumillainen vain.

Jos taas erikoismiehet jotain haluavat ja tarvitsevat niin heille se suotakakoon. Rivi käytössä taas mielestäni jollakin kivääri ap panssariajokkien paukuttelu on lähinnä kiusan tekoa. Lisäksi varmasti hyöty kustannuksiin nähden ei kohtaa. Taas henkilökohtaiset suojaimet yleistynevät koko ajan. Tosin tarkasti en osaa sanoa riittääkö niitä oletetulla vastustajalla jakaa edelleenkään läheskään kaikille joukoille.
 
Lyhytpiippuisella .308:lla sanoisin tehokkaan ametin päättyvän n. 700 metriin. 800 m alkaa olla jo äärirajoilla ja tuurilla. Toki Itä-Suomen maastossa todella harvinaisia ampumaetäisyyksiä, kun 400 m toteutuu harvoin. Todennäköisin amet on <100 m.

Ja itse ottaisin kaikilla .30 kaliperisilla vielä satkun tuosta pois. Kun laitetaan kaikki taistelukentän osuntaa huonontavat tekijät kumulatiivisesti samaan nippuun niin 600m alkaa olla omasta mielestä aika helvetin pitkä matka optimoidullakin kalustolla ja omasta mielestäni kipuraja luotettavaan osuntaan.
 
Ja itse ottaisin kaikilla .30 kaliperisilla vielä satkun tuosta pois. Kun laitetaan kaikki taistelukentän osuntaa huonontavat tekijät kumulatiivisesti samaan nippuun niin 600m alkaa olla omasta mielestä aika helvetin pitkä matka optimoidullakin kalustolla ja omasta mielestäni kipuraja luotettavaan osuntaan.

Liekkö tuo sitten ongelma? 500-600 metriä on kuitenkin riittävä matka DMR-touhuissa.
 
Sama mieltä. Tarkka-ampujat sit erikseen. DMR kummiskin tukee sitä ryhmän/joukkueen taistelua. Eikä ryömi 50km vihollislinjojen taakse ja ammu kenua päähän ja ryömi takasin ja tämä tietysti 4h aikana :)

600 metriä on TA:llekin ihan hyvä matka, joskin meidän nykykalustolta pitäisi voida odottaa enemmänkin. Enemmänkin kyse on siitä, että kuinka usein sille matkalle osutaan ja miten isoon maaliin.
 
600 metriä on TA:llekin ihan hyvä matka, joskin meidän nykykalustolta pitäisi voida odottaa enemmänkin. Enemmänkin kyse on siitä, että kuinka usein sille matkalle osutaan ja miten isoon maaliin.

Heikoin lenkki kombinaatiossa ovat ampujat. Kalusto on asiallista tai priimaa, ampumatarvikkeet ovat priimaa, mutta mites käyttäjät?

Se että on vm-palveuksessa koulutettu tuki- tai tarkka-ampujaksi ei paljoa auta, jos taitoja ei käytä ja itseään harjoita reservin vuosinaan. Ampumataito jo yksinään vaatii harjoittelua, puhumattakaan muista jutuista joita ta-ammunnassa tulee vielä tähän päälle.

Sitten kun nämä asiat ovat kunnossa betonillapötköttelyn osalta, osaaminen pitäisi saada siirrettyä vielä taistelukentän olosuhteisiin. Ja siitä ne varsinaiset haasteet alkavat.
 
Nuoret silmät voittaa aina vanhat, eikä kokemus voi aina kompensoida iän tuomaa kulumaa. Valitettava totuus.

 
Monte höpisee videolla jostain skandinaavisesta hallituksesta, joka on etsinyt tarkka-ampujakivääriä jollekin porukalle. Tässä nyt olisi ilmeisesti ne vaatimukset täyttävä ase.
Ja Varusteleka on onnistunut varustamaan osan porukasta.

 
Monte höpisee videolla jostain skandinaavisesta hallituksesta, joka on etsinyt tarkka-ampujakivääriä jollekin porukalle. Tässä nyt olisi ilmeisesti ne vaatimukset täyttävä ase.
Ja Varusteleka on onnistunut varustamaan osan porukasta.

Tuo on välähdellyt somessa noin puolen vuoden ajan. Oliskohan muutakin yhtymäkohtaa Suomeen kuin varusteleka, kun ukon vasarasta puhuvat. Aika näyttää. Herättää kyllä omistamisen haluja.
 
Videolla Monte mainitsee, että projekti sai alkunsa 17 vuotta sitten, eli aika pitkä aika sitten. Voi olla ettei mainittu "Skandinaavinen hallitus", jolle Monte alkoi alun perin asetta suunnitella ollut välttämättä Suomi, vaan joku muu (Ruotsi, Norja tai Tanska), mutta koska Monte on myöhemmin tehnyt keikkaa Suomessa mm. IMTT Finlandin ja Varustelekan parissa on tuo ase sitten nimetty Ukon vasaraksi. Varustelekan logossahan on Ukon vasara ja tuo logo näkyy videossakin.
 
Monte + Suomi = tietty jengi guruja= ei meinaa mitenkään valtiollista intressiä välttämättä. Ei noi herrat välttis silti väärässä ole vaikkei veroeurot oliskaan mukana. :)
 
Back
Top