L258
(L22 > Z2338 > CTS6868 > Z74 > CTS2208 > CTS6767 > L287 > L258)
Selkeästi suurin I1-haplomme yli 2/3 osuudella on L287:n alaryhmä L258, jonka arvioidaan syntyneen pian L287:n jälkeen. Haplopuu laajenee voimakkaasti heti L258:n jälkeen eli haarautuu useita isälinjoja, jotka näkyvät projektin STR-tulossivulla L258:n alaryhminä. Alaryhmien synty on nykyisestä tilanteesta päätellen tapahtunut Satakunnan, Pirkanmaan ja Hämeen alueilla Roomalaisella rautakaudella noin 1700 vuotta sitten. Ilmiö voidaan siten liittää rautakautisen muinaishämäläisen kulttuurialueen syntyyn. Myöhemmin, Merovingiajalta alkaen, alaryhmiä on levinnyt pohjoiseen ja itään hämäläisen ekspansion mukana. Nykyään tunnetaan jo 11 L258:n välitöntä alaryhmää.
L258:aa on eniten Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Karjalassa, minkä jälkeen seuraavat Satakunta, Häme ja Lappi. Tällä hetkellä jopa kolmannes L258:sta on historiallisen Pohjanmaan alueelta, mikä selittyy sillä, että kaksi Z133:n alaryhmää on ollut vahvimmin osallisena alueen uudelleenasuttamisessa alkaen noin 1000 vuotta sitten. Samoin Karjalan osuudessa on vahvasti esillä Z133:n alaryhmän myöhäinen runsastuminen.
Kokonaisuutena näyttää siltä että L258 on ollut vahvalla panoksella mukana Muinais-Hämeen rautakautisessa asutuksessa, jonka synty heijastuu kalmistojen leviämisenä Kokemäenjoen vesistöalueella Roomalaisella rautakaudella. L258 on runsastunut ja levinnyt nopeasti alkuvaiheessa. Kuitenkin sen nykyisin runsaimmat alaryhmät ovat korkeintaan noin 1000-vuotisia. Myöhempään kehitykseen sisältyy useampia erillisiä asutusliikkeitä kuten hämäläisten, karjalaisten ja savolaisten ekspansiot, joissa kaikissa on ollut myös L258:n alaryhmiä mukana.