Nukuttaa
13huh2015
http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2015/04/13/nukuttaa/
Kirjoittanut
Kalle Isokallio |
49 Kommenttia
Vaalien lähestyessä tutkin puolueiden ehdokaslistat vaalipiirissäni. Valinta tuntui helpolta, jokaisella puolueella oli ainakin yksi ehdokas, jonka tiesin olevan täyspäinen. Mutta kaikilla oli listoillaan myös mielestäni yksi täysverinen tolvana. Jos siis äänestän minkä tahansa puolueen täyspäistä ehdokasta, hän saattaa vetää mukanaan eduskuntaan sen onnettoman tolvanan. Alkoi nukuttaa.
Vaikka kävisikin niin onnellisesti, ettei se idiootti pääse ehdokkaani ylimääräisillä äänillä eduskuntaan, edessä oli toinenkin ongelma. Meillä on tapana kasata hallitus sekalaisista puolueista ja laatia sille neljän vuoden pilkuntarkka ohjelma. Kun jokainen puolue saa omat hullutuksensa ohjelmaan, se ei noudata minkään puolueen antamia lupauksia. Valitsen minkä puolueen tahansa ja sen listoilta kenet tahansa, minulla ei ole varmuutta, että ehdokas saa käyttäytyä äänestyksissä kuten on vaalityössään luvannut. Ydinvoiman kannattaja pakotetaan vastustamaan ydinvoimaa, verojen alentamista ajanut painaa puolueen käskystä vihreää ja korottaa veroja. Kaipaan vanhoja kunnon aikoja, jolloin tarkkoja hallitusohjelmia ei tehty ja kansanedustajat päättivät asioista äänestämällä sen mukaan, mitä olivat äänestäjilleen luvanneet. Silmäluomia alkoi painaa entistä raskaammin.
///
Kaipuulle on toinenkin syy. En pidä itseäni liikkuvana äänestäjänä, mutta olen eloni taipaleellani äänestänyt useita puolueita. Se ei johdu ailahtelevaisesta mielestäni, vaan siitä että aikoinani äänestin, sekä kunnallis- että eduskuntavaaleissa aina samaa henkilöä, Jörn Donneria. Minä en ollut liikkuva, mutta ehdokkaani oli sitäkin liikkuvampi ja vaihtoi puoluetta joka vaaleissa. Yhdestä asiasta olin kuitenkin aina häntä äänestäessäni varma, Jörkka ei mielipiteitään vaihtanut, ei vaikka puolue vaihtui.
///
Sekin sai silmät lurpahtamaan, ettei yksikään puolue tunnusta maamme talouden katastrofaalista tilaa. Puheet siitä, kuinka monta sataatuhatta uutta työpaikkaa kukin puolue luo, kutsuu Nukkumatin vierailulle jo iltapäivisin. Totuushan on se, että seuraavan vaalikauden lopussa meille käy kuin Kreikalle, emme enää saa lainaa kansainvälisiltä markkinoilta. Kun niin käy, se ei sitten ole enää naurun ja tyhjien lupausten paikka. Jos oletetaan, että valtion lainojen juoksuaika on kymmenen vuotta, lainahanojen sulkeutuminen tarkoittaa sitä, että joudumme sinä vuonna, kun se tapahtuu, leikkaamaan valtion menoja viidellätoista miljardilla eurolla. Kyllä, viidellätoista miljardilla yhdessä vuodessa. Eikä menoja voida kasvattaa, ennen kuin lainahanat aukeavat uudestaan.
Jotta en millään tavalla olisi osallinen siihen, että seuraava hallitus ja eduskunta ajavat maamme konkurssiin, päätin liittyä nukkuvien puolueeseen. Minun äänelläni ette isänmaatani tuhoa!
Voi voi.
.
