Näkökulma: Huumaavat aplodit saanut Nato-kanta ja taskuliinat häivytettiin pois kokoomuksen vaali-ilmeestä - taustalla kummittelee pelko Sauli Niinistön reaktiosta
Tänään klo 15:55
Niinistön suuri kansansuosio ja ärhäkkä luonne ovat johtaneet siihen, että puoluejohtajat varovat tekemästä asioita, jotka edes joku voisi tulkita tasavallan presidentin tahdon vastaisiksi. Vaaliesitteen kirjaus ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on kaukana kokoomuksen puoluekokouspäätöksestä.
Kokoomus tavoittelee vaaleissa voittoa Petteri Orpon johdolla. LAURI NURMI
Kokoomuksen puheenjohtaja
Petteri Orpo pyrkii pääministeriksi.
Suomen pääministeri on perustuslain nojalla merkittävä ulkopoliittinen vallankäyttäjä.
Jos Orpo nousee pääministeriksi, hän johtaa todennäköisesti enemmistöhallitusta. Suomen liittymisestä kansainvälisiin järjestöihin päättää eduskunta.
Ainakin teoriassa enemmistöhallitusta johtava pääministeri on merkittävin vallankäyttäjä Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä ajatellen.
Orpo valittiin viime vuoden kesäkuussa jatkokaudelle kokoomuksen puheenjohtajana.Orpo sai puoluekokoukselta kovimmat spontaanit aplodit, kun hän linjasi, että Suomen pitää lähivuosina liittyä läntiseen puolustusliittoon.
–Suomen tulisi lähivuosina liittyä sotilasliitto Naton jäseneksi, Orpo kiteytti ja jatkoi:
–Haluamme ja uskallamme sanoa suoraan, mitä mieltä olemme.
Tasavallan presidentin roolia Nato-ratkaisussa Orpo ei halunnut arvioida, mutta hän lupasi tehdä kokoomuksen puheenjohtajana töitä sen eteen, että jäsenyys olisi mahdollinen.
Aplodien perusteella Nato-jäsenyys on kokoomuslaisille politiikan tärkein asiakysymys, ainakin ulko-ja turvallisuuspolitiikassa.
Nato-jäsenyyttä ei mainita vaaliesitteessä
Kokoomus julkisti eduskuntavaalien ohjelmansa torstaina.
Puolueen tärkeimmät vaalitavoitteet on koottu 15-sivuiseksi esitteeksi.
Nato-jäsenyyttä tai edes sen mahdollisuutta ei mainita kokoomuksen kiiltäväkantisessa vaaliesitteessä.
Kirjaus ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on kaukana kokoomuksen puoluekokouspäätöksestä.
– Laajennetaan ja syvennetään turvallisuus- ja puolustusyhteistyön eri muotoihin osallistumista EU:n ja Naton kanssa sekä kahden- ja monenkeskisesti, kokoomus linjaa.
Vaaliohjelman Nato-linjaus on puolueen jäsenistön tahdon vastainen.
Ristiriita on hämmentävä.
Todennäköisin syy kokoomuksen puoluejohdon ratkaisuun on tasavallan presidentti
Sauli Niinistön pelko.
Niinistö vaikutti viime kesäkuussa ärtyneeltä, kun häneltä kysyttiin Naantalissa tuoreeltaan kokoomuksen puoluekokouksen voimakkaasta Nato-myönteisyydestä.
Orpon edeltäjä, entinen pääministeri
Alexander Stubbarvioi puoluekokouksessa, että mielipidemittauksia ei kannata pitää Nato-kysymyksessä totuutena.
– Olen vahvasti sitä mieltä, että jos tasavallan presidentti ilmoittaisi vaikkapa huomenna, että hän on päätynyt siihen johtopäätökseen, että Nato-jäsenyys on Suomen turvallisuuden kannalta hyvä asia, niin silloin myös mielipiteet tässä maassa muuttuisivat, Stubb sanoi.
Niinistö kommentoi happamasti
Presidentti Niinistö antoi asiasta lausunnon muutamaa tuntia myöhemmin.
- Jos joku ajaa jotain asiaa, heidän pitäisi olla niin vahvoja, että he saavat sanomansa läpi ilman, että ensin minun pitää muuttaa oma mielipiteeni. Ja sen jälkeen vaaditaan, että minä muutan vielä muittenkin mielipiteet. Eikö siinä ole jotain hassunkurista?
Niinistö sanoi.
Niinistön logiikkaa soveltaen kokoomus näyttää Nato-kysymyksessä presidentin puudelilta.
Saadakseen Suomen jonain päivänä Naton jäseneksi, puolueen pitäisi osoittaa kysymyksessä vahvuutta ja kampanjoida näkyvästi tavoitteensa puolesta.
Jos kokoomuksen vaaliohjelmassa lukisi, että puolue kannattaa Suomen liittymistä Natoon lähivuosina - kuten siinä pitäisi kaiken järjen mukaan lukea -sosialidemokraatit ja keskustalaiset toki sanoisivat, että kokoomus ei ole ulkopolitiikassa presidentin linjoilla.
Mutta mitä sitten?
Vahvan puolueen pääministeriehdokkaan ei demokratiassa tarvitse olla kaikesta samoilla linjoilla tasavallan presidentin kanssa.
Ulkopoliittinen keskustelu näivettyy
Niinistön suuri kansansuosio ja ärhäkkä luonne ovat johtaneet siihen, että puoluejohtajat varovat tekemästä asioita, jotka edes joku voisi tulkita tasavallan presidentin tahdon vastaisiksi.
Ulkopoliittisen keskustelun moniarvoisuudessa poliitikot ovat ottaneet harppauksia taaksepäin.
Kun presidentti
Urho Kekkonenaikanaan oli saavuttanut ulkopolitiikan johtajana vahvan auktoriteettiaseman, kansanedustajille syntyi kiusaus hutkia toisiaan kekkoshalolla.Niinistöllä vyöryttäminen päivänpoliittisissa mattopaineissa on omiaan nostamaan presidentti-instituutiota parlamentaarisen järjestelmän yläpuolelle.
Siinä missä kokoomuslaiset pääministerit
Jyrki Katainen ja Stubb sekä heidän esikuntansa saattoivat haastaa Niinistöä, pääministeri
Juha Sipilä (kesk.) on luovuttanut kaukalon herruuden presidentille ilman ensimmäistäkään poikittaista mailaa.
Missä taskuliinat?
Tyylikkäitä pukuja käyttävillä kokoomuslaisilla miehillä on tapana käyttää taskuliinoja, joista presidentti Niinistö ei tunnetusti ole innostunut.
Vaaliohjelman julkistuksessa yhdelläkään kokoomusmiehellä ei ollut taskuliinaa.
Petteri Orpo, ministeri
Antti Häkkänen, ministeri
Kai Mykkänen, eduskuntaryhmän puheenjohtaja
Kalle Jokinen, puoluesihteeri
Janne Pesonen ja ministereiden erityisavustajat olivat jättäneet taskuliinansa kotiin tai sujauttaneet ne povitaskuihinsa.
Politiikan pukeutumiskonsultti sanoisi, että näin runsas taskuliinattomuus ei voi olla sattumaa.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/06aa3c2c-2e24-4c92-84da-41f6b76e3eff
