Yhteiskunnat haluvat jollain tapaa suitsia sitä, että seuraava sukupolvi ei -saisi liikaa valmiina-. Ja tätä kautta tietty ahneus työlle ja tienaamiselle säilyy sukupolvesta toiseen. Ilmiöön kuuluu myös -huonompi sitoutuminen työhön-. Perijät ovat hanakoita järkkäämään itselleen aikaa tehdä mitä tykkää ja se on valtioiden katsannossa ikävää.
Voi tietysti olla niinkin, että verokäsi nyt vaan ulotetaan kaikille aloille ahnaasti kuin hukka lammaslaumaan ja komeus kääritään perusteltavaan marenkiin. Vaikka tykkäänkin pohjoismaisesta yhteiskuntamallista, niin joskus kyllä hirvittää sitä ylläpitävä verotustaakka. Onko mitään rajaa sille, mitä verotetaan ja minkä verran?
Massiivinen verokertymä tuottaa myös jakajan laiskuutta ja osille tulijoita piisaa. Vaikka nyt nämä hoivaterveysjätit. Haistavat saaliin ja lobbaus on varmasti hillitöntä. Ja monet hankkeet toteutetaan, koska kertymässä piisaa. Jne.jne. Onko verokertymä liian löysää rahaa, jota käytetään suht suruitta, koska se on siis niin yhteistä`? Ja yhteinen hevonen ei tallipaikkaa saa.
