Kun ihmiset alkavat pelätä ja lakkaavat asettumasta ehdolle vaaleissa, sananvapaus ja demokratia saavat lommon
Osa ehdokkaista tietää, etteivät he tule koskaan valituksi eduskuntaan. Ilman heitä demokratia ei toimi, kirjoittaa kolumnissaan Jari Tervo.
Jari Tervo
Julkaistu: 7.4. 2:00 , Päivitetty: 7.4. 6:05
RUNOILIJA
Tommy Tabermann kehotti minua kaksitoista vuotta sitten välttämään eduskuntavaaliehdokkaaksi ryhtymistä. Hän kertoi tapauksen vaaliehdokkaan arjesta.
Vuosi oli 2007. Vaalit järjestettiin silloin maaliskuussa. Lunta lensi vaakasuoraan. Uusmaalaisen kaupungin tori ammotti tyhjänä, kun ehdokas Tabermann saapui kansalaisten jututettavaksi. Tapaamisesta oli tiedotettu netissä, lehdessä ja paikallisradiossa. Tori ei vain täyttynyt, vaikka ehdokas oli valtakunnallisesti tunnettu. Tabermann tukiryhmineen hyppeli pysyäkseen lämpimänä lumen kastelemissa vaatteissa.
Vihdoin torin toisella laidalla näkyi ryhmä ihmisiä. Aikuisia, siis äänestäjiä. Tabermann ilahtui, kun näki ryhmän ponnistelevan lumihelvetin poikki kohti runoilijaa: viisi ääntä. Kun ryhmä saapui lähemmäs, selvisi, että joukkue oli kilpaileva kansanedustajaehdokas ja hänen tukiryhmänsä.
RUNOILIJAYSTÄVÄNI pääsi läpi. Hän teki vaalityötä viattomuuden aikaan. Siltä se ei silloin tuntunut. Ajat paljastuvat hyviksi vasta, kun ne ovat menneet.
Tämän kevään kansanedustajaehdokkaat ovat kertoneet, että heitä on nimitelty ryssäksi, neekerihuoraksi, vääräuskoiseksi ja pedofiiliksi. Laimeimmalla parjauksella muistettiin ulkoministeri
Timo Soinia. Häntä pidettiin petturina. Nimittelyn mietoutta koetettiin väkevöittää yrittämällä lyödä Soinia.
Netin kielenkäyttö on siirtynyt toreille. Kun kansalainen huutaa solvauksia kansanedustajaehdokkaalle, kyseessä ei ole eriävä mielipide. Se on väkivaltaa. Kieli on siis lihallistunut. Miksi me kuvittelemme, että netin päivittäisantiin kuuluvat pahoinpitely-, raiskaus- ja tappohaaveet pysyisivät vain näppäimistöllä? Tie on nyt aukaistu.
Suomi on sijoittunut kärkeen kansainvälisissä sananvapausmittauksissa. Kansanedustajaehdokkaitten – puolueesta riippumatta – herjailu ja uhkailu vaaliteltan kupeessa on hyökkäys sananvapautta vastaan. Kun sananvapaus menee, samassa ovenavauksessa poistuu demokratia.
VIATTOMUUDEN aikaan riitti, kun ilmoitti olevansa jokseenkin tai täysin eri mieltä kansanedustajaehdokkaan kanssa. Nyt häiritsevät ehdokkaat olisi poistettava, ainakin torilta, ellei päiviltä.
En usko, että monissa liemissä keitetylle ministerille jää pysyvää vammaa sieluunsa torikahakasta. Nahka on paksu. Demokratia ei kuitenkaan elä pelkästään ministereistä ja kansanedustajista.
Valtaosa kansanedustajaehdokkaista ei saa valtakirjaa Arkadianmäelle. Silti he suostuvat ehdokkaiksi yhä uudestaan. Usein he tietävät, etteivät tule koskaan valituiksi. He saavat joitakin kymmeniä ääniä tai muutamia satoja.
Nämä myyjät, opettajat, leipurit, linja-autonkuljettajat, yrittäjät, kampaajat, lääkärit, opiskelijat, maanviljelijät ja suurtalouskeittäjät eivät ole tottuneet saamaan rapaa niskaansa torilla. Perheenjäsentensä, sukulaistensa ja ystäviensä silmien edessä. Mutta ilman heitä demokratia ei toimi.
Kun he alkavat pelätä ja lakkaavat asettumasta ehdolle, sananvapaus ja demokratia saavat lommon kylkeensä.
VAALITOREILLA ryssittelevät, huorittelevat ja nekruttelevat eivät ole kansan ääni. Toisin kuin ne, joille huudetaan.
Osa ehdokkaista tietää, etteivät he tule koskaan valituksi eduskuntaan. Ilman heitä demokratia ei toimi, kirjoittaa kolumnissaan Jari Tervo.
www.hs.fi