Kaikista puheenjohtajista pidän järkevimpinä Jussi Halla-ahoa ja Pekka Haavistoa. Tosin vain toisen puolueen linjaa pidän jossain määrin varteenotettavana.
Syy, miksi Halla-aho sai äänivyöryn, ei ole populismi. Kaikki esiintymiset olivat hyviä. Hän profiloitui ainoana, jolla on mielipiteitä. Jopa vaimoni, akateemisesti koulutettu ja joskus jopa vihreitä äänestänyt, sanoi samaa tarkkailtuaan objektiivisesti esiintymisiä.
Mutta hänestä ei koskaan voisi tulla pääministeriä tai välttämättä minkäänlaista ministeriä, koska hänen mielipiteensä ovat tässä vanhassa yksipuoluejärjestelmässä vääriä. Lisäksi hän on periaatteellinen, mikä oli syy siihen, miksi Soinin kruununprinssi ei kelvannut puolueelle.
Soini ei vaivautunut sinisten vaalivalvojaisiin paikalle katsomaan opetuslastensa tuhoa. Oli katselemassa lätkää. Juha Sipilä naureskeli kesken tappiontunnustuspuhettaan. Olisi mielenkiintoista tietää, paljonko vakuutuskuoren pimennossa sijoitukset kasvoivat ja miten paljon poliittinen ohjaus vaikutti sinne. Mutta koskaan emme saa tietää.
Ja nyt pääministeriksi tulee koijari, joka on juuri tuomittu rahaselkärangan mutkista.
Väitetään, että on "populismia" haluta suoraselkäisyyttä touhuun. Uskomattomassa henkisessä tilassa on tämä Pyhien Arvojen maa. Ei Halla-aho edes tarjoa helppoja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin vaan laillisesti määrättäviä järkeviä ratkaisuja, jotka ovat täysin mahdollisia, jos unohdetaan liturgia, joka ei perustu mihinkään muuhun kuin uskoon.