Täytyy kyllä vastentahtoisesti ihailla RKP:n toimintaa. Saivat taas kelloa käännettyä taaksepäin ja väännettyä ruotsin pakollisen kirjoittamisen agendalle.
Juuri kun oltiin vähän päästy asiassa järkevään suuntaan, niin taas tuo takiaiskieli pompahti esiin. On se kyllä uskomatonta, että vaikka ruotsin vallan ajasta on jo yli 200 vuotta niin me emme vain pääse alamaisuudestamme eroon.
Eihän tässä alamaisuudesta ole kyse, vaan mekanismista, jolla Rinne hallitusohjelman teki. Kun viisikko tajusi, että niin kauan kuin valtiovarainministeriön "saatanalliset säkeet" ovat niskassa, mitään ei saada aikaan, koska matematiikka, he ottivat uuden luovan käytänteen.
Tehtiin työryhmiä, joissa kaikkien piti tehdä visioita siitä, miltä Suomi näyttää vaikka viiden vuoden kuluttua. Siis samaan tapaan kuin konsultit pistivät kaikenlaisia pikkunokioita selvittämään mahdollisuuksia ennen kuin tehtiin seminaariraportteja, joita kukaan ei lukenut.
Niinpä sinne kaikki saivat laittaa omat toiveensa, ja jos ne eivät hirveästi lyöneet kenenkään etuihin, ne kirjattiin. Niinpä vihreät saavat olla autojen kimpussa, vasemmistoliitto saa paperittomien terveydenhuollon ja muuta maailmanparantamista, keskusta saa lisää maataloustukea, maakunnat, metsästys hyväksytään yhteiskunnallisena juttuna, kettu- ja turkistarhaus jätetään rauhaan, sellua keitetään ym. (tässä näkyy Kärnän ja Kurvisen kädenjälki ja ihan vilpittömät pisteet siitä heille) jne.
SAK saa kolmikannan.
Rkp tietysti pisti paperiin siekailematta kaiken.
Niinpä kaikki vain koottiin. Syntyi 190 sivua selvityskieltä, jossa toki on konkreettisiakin asioita toiveita, mutta enemmän passiivikieltä. Selvitetään. Mietitään.
Ei tässä vielä tapahdu mitään. Vasta ensi keväänä nähdään, mihin rahat riittävät. Sitten vasta neuvottelut alkavat. Sitten se VM saatanallisine säkeineen on taas pelissä mukana. Ellei sitten Li Anderssonista tehdä valtiovarainministeriä.