Viime aikoina valtion korkomenot ovat kasvaneet voimakkaasti. Osa on ihmetellyt tätä. Eikö valtio lainaa pitkillä kiinteillä koroilla? Niinhän se suurelta osalta tekeekin. Keskimääräinen uudelleenhinnoiteluaika on liki viisi vuotta. Valtio on kuitenkin käyttänyt koronvaihtosopimuksia, joiden vaikutus käytännössä on muuntaa lainojen korot lyhytaikaisemmiksi.
Valtion strategia ei perustu lähtökohtaisesti korkonäkemykseen, vaan siihen, että pitkäaikaisemmat korot tyypillisesti ovat lyhyempiä korkeammat. Tuottokäyrä on nouseva. Tuottokäyrän nouseva muoto korko-odotusten ollessa vakaat perustuu siihen, että sijoittajat haluavat pitkäaikaisista lainoista korkeamman koron, koska pidempään sijoitukseen sisältyy suurempi riski. Lainan liikkeeseenlaskija, velallinen, puolestaan saa varmuuden maksamastaan korosta.
Valtiot harvemmin varsinaisesti lyhentävät velkaansa, vaan ne uusivat lainojaan. Velanmaksajana valtiolle ei ehkä ole olennaista, miten suuria joidenkin vuosien korkomenot ovat, enemmänkin se, millaiset kulut tulevat olemaan pitkällä aikaa. Tällaisessa tilanteessa valtio voi katsoa perustelluksi hyväksyä sen, että sen maksamat korot vaihtelevat paljon, jos strategia tuottaa pitkällä aikaa hyvän tuloksen.