Suomalais-ugrilaiset kansat voidaan elinvoimaisuutensa perusteella luokitella kolmeen ryhmään
[6]. Luokitteluun vaikuttavat kansan koko sekä nykyinen kansallinen ja kulttuurillinen tila.
Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat suurimmat suomalais-ugrilaiset kansat
unkarilaiset,
suomalaiset ja
virolaiset. Näillä kansoilla on vakiintunut kansallinen kulttuurielämä ja kulttuuri-instituutiot. Niiden tärkeimmät asuinalueet muodostavat
Unkarin,
Suomen ja
Viron itsenäiset valtiot.
Unkarin,
suomen ja
viron kielet ovat näissä valtioissa
kansalliskieliä. Toisen ryhmään kuuluvat
mordvalaiset,
marit,
udmurtit ja
komit. Näihin neljään kansaan kuuluu valtaosa
Venäjän noin 2,4 miljoonasta suomalais-ugrilaisesta.
Venäjän tasavallat Mordva,
Mari,
Udmurtia ja
Komi ovat näiden kansojen tärkeimmät asuinalueet. Tasavalloissa kansat muodostavat 23–42 prosentin vähemmistön
venäläisten ollessa enemmistönä. Toisen ryhmän kansoilla on olemassa tärkeimmät kulttuuri-instituutiot, mutta ne ovat toissijaisessa asemassa suhteessa vastaaviin venäjänkielisiin instituutioihin. Kouluissa äidinkielistä opetusta on saatavilla vain hyvin rajallisesti. Kolmas ryhmä käsittää pieniä, alle 100 000 hengen kansoja. Niiden perinteinen kulttuuri elää lähinnä kodin piirissä sekä perinteisissä juhlatilaisuuksissa.
Useat suomalais-ugrilaiset kansat ovat historian kuluessa jo hävinneet. Monista on säilynyt tietoa vain venäläisten
kronikoiden maininnoissa. Viime aikoina myös
paikannimitutkimusta on hyödynnetty yrityksissä selvittää näiden kansojen luonnetta ja vaiheita.
Itämerensuomalaisia kieliä puhuneita kansoja olivat
Taipaleentakaiset tšuudit sekä
toimalaiset Arkangelin alueella.
[7] Olhavan tšuudit Olhavanjoen seudulla sen sijaan olisivat uusimpien paikannimitutkimusten perusteella puhuneet muihin kuin itämerensuomalaisiin kieliin kuuluneita suomalais-ugrilaisia kieliä.
[8] Molemmat kansat hävisivät viimeistään 1600-luvun aikana tai mahdollisesti jo keskiajalla.
Volgan alueella eläneet
merjalaiset,
meštšeralaiset ja
muromalaiset olivat ilmeiseti läheistä sukua mareille ja mordvalaisille. Nämä kansat sulautuivat venäläisiin keskiajalla. Samojedeihin kuuluneet
juratsit,
matorit ja
kamassit hävisivät 1800- ja 1900-lukujen aikana. Muita kansoja ovat olleet Nestorin kronikan, eräiden muiden kronikoiden ja pyhimyselämäkertojen mukaan Novgorodin ja Pihkovan alueen tšuudit, Pinegan yläjuoksun Suran pakanat, Valkeajärven asukkaat, Pinegan varren asukkaat, Vagan varren asukkaat ja Vienansuun asukkaat. Ne ovat kaikki sulautuneet venäläisiin 1400–1500-luvuilla tai ovat joidenkin nykyisten suomalais-ugrilaisten kansojen esi-isiä. Joka tapauksessa nämä kansat ovat ilmeisesti olleet suomalais-ugrilaisia ja heitä on ollut muitakin.