Englanti Suomen virallisena kielenä - suomalaisen hyvinvointivaltion, kulttuurin ja kansan elinvoiman pelastus?

^Just noin. On vissi ero sillä, hommako Suomesta työpaikan ja muuttaa maahan, vai muuttaako Suomeen ja alkaa sitten katselemaan mitä töitä olisi. Ensinmainitussa oletettavasti työntekijän kielitaito ei ole ongelma, muutenhan hän ei työpaikkaa olisi saanutkaan. Jälkimmäinen huomaa että ne työpaikat joihin kielitaito riittäisi on jo miehitetty osaavammilla tekijöillä.
 
@Tetra minusta näkemyksesi ei paljon eroa siitä, että meidän pitäisi vaihtaa kieleksemme ruotsi tai venäjä ja ruveta olemaan ruotsalaisia tai venäläisiä. Näidenkin kohdalla olisi varmasti erilaiset kumartelevat näennäisloogiset "menestykseen" perustuvat argumentit suhteellisen helposti rakennettavissa.

Esimerkiksi: miksi emme ottaisi ruotsia ainoaksi kansalliskieleksemme, ja luopuisi nurkkakuntaisesta ja pienestä suomen kielestä?
Ruotsi on Pohjolan valtakieli, ja se edistäisi pohjoismaista integraatiota, ja tekisi uuden Kalmarin unionin realistisesti mahdolliseksi. Maamme valtiollinen historia on yli kaksinkertaisen enemmistön ajan ollut Ruotsin osana olemista, joten tämä olisi vain luonnollinen kehityskulku siihen, joka on jo tuhannen vuotta sitten alkanut. Ruotsi on meitä menestyneempi valtakunta, niin taloudellisesti, tieteellisesti kuin hyvinvoinniltaankin. Samalla olisimme vahvempia idän vainolaista vastaan, ja sekä entinen Suomi että Ruotsi, siis uusvanha Suur-Ruotsi hyötyisi taloudellisesti palautuneesta yhtenäisyydestä. Ruotsin kielen myötä suomalaiset olisivat tasavertaisessa asemassa valtakunnassa.

Eikö kuulostakin lipevältä? Ja kyllä maar samantasoisen perustelun pystyisi ryssästäkin keksimään.

@Pihatonttu kirjoitti toisaalla hyvin siitä, kuinka kulttuuri on aivan keskeinen osa yhteiskuntaa ja sitä, mitä olemme, ja miten ajattelemme ja mitä tavoittelemme. Jos suomalaisuudella on minkään vertaa arvoa, pitää pyrkiä tavoittelemaan kielemme aseman vahvistamista, ei sen hävittämistä.
Oman kielen hävittämällä hävitämme kansamme ja kulttuurimme, ja samalla muuten katoaa myös kansallisvaltiomme olemassaolon oikeutus. Hups vain, yhtäkkiä Suomi onkin legitiimimpi osa Venäjää tai Ruotsia, jos näistä vapautensa halunnut kansa lakkaa olemasta.

Kielen ja kulttuurin elinvoimaa ja vaikutusta voi arvioida monin tavoin. Suomalais-ugrilaiset kansat ovat ainakin osittain pysyneet hengissä.

Suomalais-ugrilaiset kansat
ovat kansoja, jotka puhuvat suomalais-ugrilaisia kieliä.[1] Suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvia kansojen yhteenlaskettu väkiluku on noin 23–24 miljoonaa.[2] Suurin osa suomalais-ugrilaisista kansoista elää Pohjois-Euraasiassa, valtaosin Uralin länsipuolella. Joitakin kansoja asuu myös vuoriston itäpuolella. Selvästi muista erillään asuvat unkarilaiset Karpaattien altaassa. Perinteisesti uralilaiset kielet on jaettu suomalais-ugrilaisiin kieliin ja samojedikieliin. Nykyisin tämä jaottelu on kyseenalaistettu ja käsitteitä suomalais-ugrilaisuus ja uralilaisuus pidetään synonyymeina.

1595761430516.png

Mutta eivät kaikki. Eivätkä kaikkialla.

Suomalais-ugrilaiset kansat voidaan elinvoimaisuutensa perusteella luokitella kolmeen ryhmään[6]. Luokitteluun vaikuttavat kansan koko sekä nykyinen kansallinen ja kulttuurillinen tila.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat suurimmat suomalais-ugrilaiset kansat unkarilaiset, suomalaiset ja virolaiset. Näillä kansoilla on vakiintunut kansallinen kulttuurielämä ja kulttuuri-instituutiot. Niiden tärkeimmät asuinalueet muodostavat Unkarin, Suomen ja Viron itsenäiset valtiot. Unkarin, suomen ja viron kielet ovat näissä valtioissa kansalliskieliä. Toisen ryhmään kuuluvat mordvalaiset, marit, udmurtit ja komit. Näihin neljään kansaan kuuluu valtaosa Venäjän noin 2,4 miljoonasta suomalais-ugrilaisesta. Venäjän tasavallat Mordva, Mari, Udmurtia ja Komi ovat näiden kansojen tärkeimmät asuinalueet. Tasavalloissa kansat muodostavat 23–42 prosentin vähemmistön venäläisten ollessa enemmistönä. Toisen ryhmän kansoilla on olemassa tärkeimmät kulttuuri-instituutiot, mutta ne ovat toissijaisessa asemassa suhteessa vastaaviin venäjänkielisiin instituutioihin. Kouluissa äidinkielistä opetusta on saatavilla vain hyvin rajallisesti. Kolmas ryhmä käsittää pieniä, alle 100 000 hengen kansoja. Niiden perinteinen kulttuuri elää lähinnä kodin piirissä sekä perinteisissä juhlatilaisuuksissa.

Useat suomalais-ugrilaiset kansat ovat historian kuluessa jo hävinneet. Monista on säilynyt tietoa vain venäläisten kronikoiden maininnoissa. Viime aikoina myös paikannimitutkimusta on hyödynnetty yrityksissä selvittää näiden kansojen luonnetta ja vaiheita. Itämerensuomalaisia kieliä puhuneita kansoja olivat Taipaleentakaiset tšuudit sekä toimalaiset Arkangelin alueella.[7] Olhavan tšuudit Olhavanjoen seudulla sen sijaan olisivat uusimpien paikannimitutkimusten perusteella puhuneet muihin kuin itämerensuomalaisiin kieliin kuuluneita suomalais-ugrilaisia kieliä.[8] Molemmat kansat hävisivät viimeistään 1600-luvun aikana tai mahdollisesti jo keskiajalla. Volgan alueella eläneet merjalaiset, meštšeralaiset ja muromalaiset olivat ilmeiseti läheistä sukua mareille ja mordvalaisille. Nämä kansat sulautuivat venäläisiin keskiajalla. Samojedeihin kuuluneet juratsit, matorit ja kamassit hävisivät 1800- ja 1900-lukujen aikana. Muita kansoja ovat olleet Nestorin kronikan, eräiden muiden kronikoiden ja pyhimyselämäkertojen mukaan Novgorodin ja Pihkovan alueen tšuudit, Pinegan yläjuoksun Suran pakanat, Valkeajärven asukkaat, Pinegan varren asukkaat, Vagan varren asukkaat ja Vienansuun asukkaat. Ne ovat kaikki sulautuneet venäläisiin 1400–1500-luvuilla tai ovat joidenkin nykyisten suomalais-ugrilaisten kansojen esi-isiä. Joka tapauksessa nämä kansat ovat ilmeisesti olleet suomalais-ugrilaisia ja heitä on ollut muitakin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalais-ugrilaiset_kansat

Kuka sortuu kulttuurievoluution tiellä? Ketkä kohoavat korkeakulttuurin huipulle?
 
Mihin empiriaan tai tutkimukseen viittaat työmarkkinoilta syrjäytymiseen? Asiantuntija-aloista riippumatta jopa Valtion hommissa on englanti usein työkielenä. Ja hyvinpä on kotimaan marjatkin aiempina vuosina ilman ylimmän tason suomen kielen YKI-tutkintoa poimittu thaikkujen toimesta, muiden kansallisuuksien suorittamasta vanhusten hoivasta tai rakennuskannan uudistumisesta puhumattakaan.

Toki, eihän kielipäästä haittaa ole ja antaahan se isäntämaan ihmisille aina positiivisen kuvan, jos edes vähän yrittää. Komennusten kestosta riippumatta yritän aina Duolingolla itseopiskella kohdemaan harakanvarpaita ja/tai sanontoja.

@fulcrum tuossa jo vastasikin aika kattavasti, kerron lähinnä saman omilla sanoilla: Ammateista melkein kolme neljäsosaa on palveluammatteja, englantia työkielenään puhuvia asiantuntijatehtäviä tekee maan työvoimasta jokunen promille. Jokaista sellaista asiantuntijaa kohden Suomessa on tuhat matalasti koulutettua ulkomaalaistaustaista, joille on avoinna nippa nappa siivoojan töitä, elleivät he opi maan pääväestön kieltä. Silloin on vaikea työllistyä edes mäkkärin kassalle, vaikka toki jotkut työnantajat ovat tässä suurpiirteisempiä. Valtaosa ei ole, kun suomalaisiakin on työmarkkinoilla kova ylimäärä.

Mitä taas tulee johonkin marjanpominnan kaltaiseen kausityöhön, missä ollaan käytännössä koko aika joko metsässä tai majoituksessa, on aivan herttaisen yhdentekevää onko asialla ugrilainen vai hottentotti, siinä hommassa ei paljoa kielitaitoa tarvita ja työ on muutenkin tilapäistä. Samalla lailla 60- ja 70-luvuilla Suomesta lähdettiin kesätöihin näkemään maailmaa mm. Israelin kibbutseihin poimimaan greippejä, eivätkä juutalaiset näiltä ugrilaisilta jiddisin taitoa vaatineet.

Suomeksi muuten mikään ei tapahdu kenenkään toimesta, vaan joku tekee.
 
Kansallismuseossa oli asiaankuuluvasti esittelytekstit myös englanniksi! Ruotsinkieliset esittelytekstit loistivat poissaolollaan inkeriläisiä käsittelevässä näyttelyssä, mitä joku voi pitää erikoisena.

Täällä oli kasa viestejä vastattavana. Hauskaa keskustelua, mutta periaattelliset erot näyttävät olevan merkittäviä.

Voin olla väärässä, mutta väitän, että suurin yksittäinen asia on kielitaito. Sen puute vaikeuttaa uuteen kulttuuriin sopeutumista, enkä pitäisi ollenkaan kaukaa haettuna, vaikka välillisesti vaikuttaisi myös toisen polven syrjäytymiseen kantaväestöstä, olkoonkin näiden kielitaito mikä hyvänsä.
Kielitaito on varmasti yksi vaikuttava tekijä, mutta ei ratkaiseva tekijä. Ihminen voi kotoutua ilman paikallisen kielen osaamista, ja toisaalta paikallisen kielen osaaminen ei ole tae kotoutumisesta - ainakin jos kotoutumisena käytetään minun käyttämiä kriteerejä. Tietysti jos elää Suomessa 20 vuotta työttömänä, niin kannataa harkita kielitaidon kohentamista.

Tämä olikin ihan mielenkiintoinen fakta, kiitos siitä. Mutta en ole samaa mieltä siitä, että kielitaito ei ole avain onneen. Kyllä se mitä suuremmassa määrin sitä voi olla ja myös on. Mikähän tilanne olisi siinä tapauksessa, että tuosta Ruotsin toisen polven ongelmajoukosta juuri kukaan tai vain hyvin harva osaisi ruotsia... Ja tuon linkitetyn jutun mukaan Saukkonenhan nimenomaan toteaa, että "esimerkiksi Malmön kaupunki on käynyt läpi dramaattisen kehityksen ja suuren rakennemuutoksen kuten monet muutkin vanhat teollisuus- ja satamakaupungit. Nykyään työpaikkoihin tarvitaan yhä enemmän koulutusta ja kielitaitoa samaan aikaan, kun kaupungit kasvavat nimenomaan sellaisella väestöllä, jolla ei koulutusta tai kielitaitoa ole." (linkki Uuden Suomen artikkeliin)

Eli koulutus ja kielitaito ovat työllistymisen ja sitä kautta kotoutumisen (suomalaistumisen) kannalta olennaisia seikkoja.
Kielitaito voi olla hyödyllinen asia, mutta ilman sitäkin voi kotoutua. Täten kotoutumiseen vaikuttaa muutkin tekijät. Kuinka tehokkaasti kielen oppimiseen voidaan pakottaa? Miten tämä pakotus tehtäisiin? En halua liikaa korostaa kielitaidon merkitystä.
 
Jos puhutaan ihmisistä, jotka tulevat ja asettuvat tänne loppuelämäkseen, perustavat perheen jne. niin nimenomaan tuon pitäisi olla tarkoitus ja ihan ehdoton edellytyskin.
Olemme tästä eri mieltä. Mielestäni kenenkään ei ole tarvetta tulla "syvällisesti suomalaiseksi". Siitä voi kyllä olla hyötyä, mutta ehdotonta tarvetta en näe.
 
Hmm ... vaikeaa antaa tuohon suoraa ohjetta. Varmasti paras on se, että asia neuvotellaan jollain tavalla. Oletan kuitenkin että yllä keskustellun mukaisesti tulijalla on lähtökohtainen halu integroitua ja opiskella suomea. Siksi tässäkin on hyvä ottaa se tuki minkä valtio antaa maahanmuuttajalle.
Ei, hänellä ei ainakaan toistaiseksi ole ollut kiinnostusta suomen opiskeluun. Kunhan mielenkiinnosta halusin tietää miten palstalaiset reagoivat tälläisiin ihmisiin. Voihan heitä tietysti boikotoidakin jos haluaa.
 
@Tetra minusta näkemyksesi ei paljon eroa siitä, että meidän pitäisi vaihtaa kieleksemme ruotsi tai venäjä ja ruveta olemaan ruotsalaisia tai venäläisiä. Näidenkin kohdalla olisi varmasti erilaiset kumartelevat näennäisloogiset "menestykseen" perustuvat argumentit suhteellisen helposti rakennettavissa.

Esimerkiksi: miksi emme ottaisi ruotsia ainoaksi kansalliskieleksemme, ja luopuisi nurkkakuntaisesta ja pienestä suomen kielestä?
Ruotsi on Pohjolan valtakieli, ja se edistäisi pohjoismaista integraatiota, ja tekisi uuden Kalmarin unionin realistisesti mahdolliseksi. Maamme valtiollinen historia on yli kaksinkertaisen enemmistön ajan ollut Ruotsin osana olemista, joten tämä olisi vain luonnollinen kehityskulku siihen, joka on jo tuhannen vuotta sitten alkanut. Ruotsi on meitä menestyneempi valtakunta, niin taloudellisesti, tieteellisesti kuin hyvinvoinniltaankin. Samalla olisimme vahvempia idän vainolaista vastaan, ja sekä entinen Suomi että Ruotsi, siis uusvanha Suur-Ruotsi hyötyisi taloudellisesti palautuneesta yhtenäisyydestä. Ruotsin kielen myötä suomalaiset olisivat tasavertaisessa asemassa valtakunnassa.

Eikö kuulostakin lipevältä? Ja kyllä maar samantasoisen perustelun pystyisi ryssästäkin keksimään.

@Pihatonttu kirjoitti toisaalla hyvin siitä, kuinka kulttuuri on aivan keskeinen osa yhteiskuntaa ja sitä, mitä olemme, ja miten ajattelemme ja mitä tavoittelemme. Jos suomalaisuudella on minkään vertaa arvoa, pitää pyrkiä tavoittelemaan kielemme aseman vahvistamista, ei sen hävittämistä.
Oman kielen hävittämällä hävitämme kansamme ja kulttuurimme, ja samalla muuten katoaa myös kansallisvaltiomme olemassaolon oikeutus. Hups vain, yhtäkkiä Suomi onkin legitiimimpi osa Venäjää tai Ruotsia, jos näistä vapautensa halunnut kansa lakkaa olemasta.
Ruotsi ja venäjä ovat paljon mitättömämpiä kieliä kuin englanti. Tämän takia venäjän virallistamista ja suomen kielestä luopumista ruotsin takia ei olla vaadittu. Elämme globaalissa maailmassa ja sen seurauksena englantia ei ole syytä aliarvostaa ruotsiin tai venäjään nähden. Tulevaisuudessa on mahdollista, että venäjänkielisen väestön kasvaessa venäjää vaaditaan kuntien kolmanneksi viralliseksi kieleksi englannin tavoin. Jää nähtäväksi tuleeko näin tapahtumaan.
 
Tuon voi kääntää toisinkin päin.

Miksi näillä tulijoilla on oikeus pakottaa minut puhumaan englantia jos en koe tarvetta siihen?

Yleisemmin. Huippuosaajat seuraavat rahaa. Kielellä ei ole merkitystä. Jos suomalainen teollisuus oikeasti haluaa näitä huippuja, alkakoon maksaa kansainvälistä palkaa. Yhteiskuntaa ei sen tarpeen vuoksi pidä muuttaa.

Ja mitä tulee "huippuosaajiin" eli koneinsinööreihin ja moniosaajiin. Heidän on opittava suomi mahdollisimman pian. Muuten käy kuten Ranskassa, Hollannissa, Belgiassa, Briteissä ja monessa muussa maassa. Nämä tulijat muodostavat omia varjoyhteisöjään joissa on heidän oman kotimaansa kulttuuri ja lait. Jos tämä tapahtuu, integraatio on menetetty. Juuri tämä oman kulttuurin säilyttämisen mahdollisuus on se, mikä on estänyt integraation kaikkialla.
Eivät he pakota sinua puhumaan englantia. Ei sinun ole pakko puhua englantia ellet halua. Mitä tulee Länsi-Euroopan kyvyttömyyteen kotouttaa maahanmuuttajiaan, niin toisen polven sopeutumisongelmien myötä en pidä kielitaitoa ratkaisevana tekijänä. Jos kielitaito on olennainen tekijä, niin kuinka saisimme maahanmuuttajat pakotettua oppimaan suomea? Listaat useita länsi-eurooppalaisia maita, joissa on kohdattu ongelmia maahanmuuttajien kotoutumisessa. Löytyykö länsi-eurooppalaista valtiota, joka kielitaidon kohentamisen avulla kotouttaa maahanmuuttajat hyvin?

Valitettavasti en voi pois sulkea sitä, etteikö Suomeen voisi syntyä varjoyhteisöjä mainitsemiesi maiden tavoin.
 
Viimeksi muokattu:
Pohjoismaissa vieraat kielet ovat päivä päivältä näkyvämpiä. Ehkä englantia ei virallisteta, mutta onko muita kieliä, joiden virallistaminen nousee keskusteluun?

 
Back
Top