Nyt olet erehtynyt pahan kerran.
Suurimman tuhon tekee virus jonka tarttuvuus on matalimpienkin asiantuntija-arvioiden mukaan valtavan paljon korkeampi kuin esim. influenssalla ja kuolleisuus kokonaisissa prosenteissa silloinkin kun hoitoa ja happea on saatavilla.
Vähän sama juttu kuin vaikka Estonian upotessa. Suurin tappio ei ollut se että joku ohjelmatoimisto jäi ilman muutamaa keikkaa ja lähipäiville ei saatu myytyä savuporoa buffettiin vaan se että ihan oikeita ihmisiä kuoli ihan oikeasti ja vieläpä paljon.
Ei kukaan voi oikeasti olla niin tyhmä että pitää globaalin pandemian uhatessa suurimpana ongelmana sitä että joku turistikeskuksen taksikuski tai ohjelmatoimiston myyjä joutuu kiristämään pikkuisen vyötä.
Taisin ilmaista asiani huonosti tai on muuten tullut väärinymmärrystä. Tai sitten puhumme hiukan eri asioista toistemme ohi. Katsotaan osaanko selvittää paremmin mitä tarkoitin.
Ensiksi katselin enemmän tätä hetkeä kuin mahdollisia tulevia skenaarioita. Tosiasia on, että tällä hetkellä virukseen on kuollut tuhansia ihmisiä. Toistaiseksi, korostan toistaiseksi, siis maailman mittakaavassa vähän. Esimerkiksi
liikenteessä kuolee päivittäin maailmassa tuhansia ihmisiä. Siis esimerkiksi jos tänään menee Vietnamiin matkalle, niin todennäköisyys kuolla liikenteessä on moninkertainen koronaviruskuolemaan verrattuna. Ainakin jos ei ihan Kiinan rajan tuntumaan mene.
Tulevaisuutta emme tiedä ja todellakin virus voi vielä tappaa moninkertaisen määrän ihmisiä. Niin, tai näen asian kyllä siinäkin tapauksessa niin, että tarkkaan ottaen itse virus ei ole niin tappava vaan sen seurauksena tulleet bakteeritulehdukset etenkin siellä missä ei sairaalahoitoa ole saatavilla. No, tavallaan se on ehkä semantiikkaa, onko tappaja virus vai bakteeri. Toisaalta ei ja sitä juuri halusin pohtia.
Koronaviruksen lopullinen kuolleisuus ei ehkä olekaan sitä kahta prosenttia vaan kenties jopa alle yhden. Tätä
emme vielä tiedä. Toisaalta kehitysmaissa jälki voi olla paljon pahempaa sekä akuutin tehohoidon että jälkitulehdusten antibioottihoidon puuttuessa. Mutta myös välilliset kuolemat voivat olla merkittävät. Jos vaikkapa jonkin pakolaisleirin ruokahuolto katkeaa kuukaudeksi kuljetusyhteyksien sulkemisien, henkilökunnan sairastumisen, ruoantuotannon ongelmien tai muiden välillisten syiden vuoksi, niin monet muutkin taudit niittävät synkkää satoaan. Näin jonkinlaisena esimerkkinä mainiten.
Sitten huomauttaisin, että puhuin pitkälti taloudellisista vaikutuksista. Näkisin näin raadollisesti, että mikäli katsotaan vain taloudellisia vaikutuksia, niin ne eivät kulje käsi kädessä kuolleisuuden ja inhimillisen hädän kanssa. Paljon enemmän riippuu kuka kuolee ja missä ja mitä muita vaikutuksia ilmaantuu. Maailmantaloutta ei juuri hetkauta Afrikan tai pakolaisleirien kuolemat nytkään. Koronavirus taas on uhka myös meille rahaa pyörittäville rikkaille, jolloin jo meidän kulutusmuutokset vaikuttavat enemmän talouden suhdanteisiin.
Väitteeni on, että tällä hetkellä suurin osa epidemian taloudellisista vaikutuksista tulee välillisesti erilaisista toimista joita viruksen leviämisen estämiseksi tehdään ja tuntemattoman kaikkia koskevan uhan aiheuttamista peloista yms.
Voisi ajatella niinkin, että jos yks kaks kaikki me saisimme tämän viruksen ja suurin osa sairastaisi kaksi viikkoa, 15% sairastaisi keuhkokuumetta ja vaikkapa 5% meistä menehtyisi siihen, niin taloudessa tämä näkyisi siten, että tuotanto tippuisi heti lähelle nollaa työkyvyn katoamisen ajaksi ja pikkuhiljaa palailtaisiin lähemmäs normaalitasoa. Kulutus putoaisi kuolleiden kulutuksen määrän verran. Näin hyvin yksinkertaistetusti. Suora vaikutus olisi toki todella suuri, mutta ei mahdoton.
Näkisin, että suoraan virukseen ja sen aiheuttamiin menetyksiin liittymättömät seikat aiheuttaisivat myös suuret menetykset etenkin vain taloudellisesti tarkasteltuna. Ihmisten luottamus tulevaisuuteen järkkyisi. Luottamus ja avoimuus vaikkapa kaupankäynnissä voisi kärsiä pahoin. Investointeja lykätään, kuten kiinalaiset nyt auton ostoa. Jo liikkumisrajoitukset estävät kaupankäyntiä. Toisaalta epävarmuus kauanko kriisitilanne kestää ehkäisee edes sellaisen ajattelua. Mitä autolla edes nyt tekisi, kun ei voi ajaa juuri minnekään? Nyt ajatukset ovat omassa ja läheisten selviämisessä. Ehkä epidemia muuttaa ajattelutapaa pysyvästi niin että aineeton tulee tärkeämmäksi kuin materia? Tällä olisi pitkän ajan vaikutus talouteen. Ja näitä muuttujia on paljon.
Pahoittelen ylipitkää sepustusta. Toivottavasti se selvensi asiaa.
