Nyt on mielessä se, että rupeaisin jo korostamaan sosiaalisen, viestinnällisen ja stressinhallintaan liittyvän varautumisen merkitystä ja jättäisin ruuan ja krääsän niille jotka yhä jaksavat sitä käsitellä.
1. Pidetään, Niinistön sanoin, yhteyttä sosiaalisesti muttei fyysisesti. Soitellaan vanhuksille tai vaikka niille yksin asuville tutuille ja pohditaan kesäsuunnitelmia ym.
2. Keksitään tekemistä eikä juututa uutisvirtaan.
Tilanne on päällä, yksilö ei oikein voi asioihin vaikuttaa. Tarviiko seurata uutisia ja somevirtaa jotka ovat yhtä koronaa 24/7 ja näin vain stressata itseään? Itse ajattelin rajoittaa jopa mp.netin yhteen hetkeen vuorokaudessa, vaikka mielenkiintoinen saitti onkin. Sunnuntai-iltana tsekkaan viralliset viestimet, menenkö töihin vai en.
Mihin tarvin tietoa juuri nyt siitä, että Uganda sulkee rajansa tai Makedonian terveysjärjestelmä on romahtamassa?
Sen sijaan ajattelin lähteä lasten kanssa hiihtämään ja lukea kirjaa. Illalla pelataan lautapeliä. Jos karanteenia tms. pukkaa, ajattelin opetella soittamaan lasten pianolla (sähköpiano, ei perheen kuulo kärsi kun käyttää kuulokkeita.)
3. Voitko tukea pienyrittäjää? Itse päätin jatkaa kuntosalin jäsenmaksun maksamista, vaikka laitan kuntosaliharrasstuksen tauolle. Ostan myös lahjakortin kantaparturiini. Näin yrittäjä saa rahaa käyttöönsä kassakriisin hetkellä, ja jatkossakin pitää hiukset leikata.
4. Miten varautua lamaan? Ajattelin, että otamme lyhennysvapaata nyt, jotta meillä olisi taloudellista puskuria yllättäviin tilanteisiin. Kulutus vähenee joka tapauksessa.
5. Jätetään alkoholi käyttämättä tänä suuren stressin hetkenä.