Erkki
Ylipäällikkö
Mukava kuulla. Ostin luvat valtionmaille toiveikkain mielin. Suunta on lokakuussa Ilomantsiin.
Eränkäynti
- Viestiketjun aloittaja Torrakko
- Aloitus PVM
D
Deleted member 2762
Guest
Valtionmaat alkaa meillä 5 km päästä, soitten suojelualueilla erityisesti on riittänyt lintua. Pitää kai sitä itsekin luvat ostaa niin pääsee haulikkoa ulkoiluttamaan.
Hirvikärpäset näköjään alkaa taas jokasyksyisen kiusantekonsa, saanut nyppiä kuontalosta jo useamman kun käväsin aamusella metsässä.
Ensilukemalla luin että siemennysyritys....
Sarek1
Ylipäällikkö
Silmä näkee ja aivo kertoo sen, mikä on mielessä.Ensilukemalla luin että siemennysyritys....
Et tiedäkään kuinka totta tuo on...Silmä näkee ja aivo kertoo sen, mikä on mielessä.
Silmä näkee ja aivo kertoo sen, mikä on mielessä.
Juuri näin, sydämen kyllyydestä suu puhuu ja silmät näkevät.
Käsittääkseni hyvä valinta. Itärajan pinnoilla voipi olla melko hyvin lintuja. Tungos syntyy, kunhan vielä vähän mehtä palaisi Venäjän puolella.
D
Deleted member 2762
Guest
Alkopa poltteleen lähteä tonne keski-suomen puolelle hipsuttelemaan. Joka syksy tullut tuolla käytyä ja kohta on pakko taas päästä.
chigeen'a
Kapteeni
Tämä on reilusti yli kymmenen vuotta vanha video ja tuttu tapaus. Kuvattu Botswanassa Johan Calizin safarilta. Amerikkalainen nainen oli tässä videossa täysin laillisella metsästys safarilla jonka hinta muuten tänä päivänä on leijonan osalta Botswanassa liki 100K $. Naismetsästäjän ph eli ammattimetsästäjä opas oli Garth Robinson joka siis työskenteli Johan Caliz Safaris yhtiössä joka on vuokrannut Botswanan valtiolta metsästysalueen kiintiöineen ja luonnonsuojelu sekä riistanvartionti vastuineen. Laillista ja Botswanan valtion kannalta erittäin tuottoisaa vientikauppaa.
Sitten tapahtui ikävä eli asiakas ampui .375 kiväärillä huonon laukauksen leijonaa jalkaan. Tämän jälkeen ph Robinson hälytti paikalle Calizin ja toisen erittäin kokeen ammattimetsästäjän Ronnie Crouse. Koska kyseessä oli vaarallinen riista ja haavakko tilanne ei mitään jätetä sattuman varaan ja siksi asiakas jäi , varmaan jo omasta tahdostaankin, taka-alalle ja ammattimiehet vitjaan. Mies joka ottaa vanhan uros leijonan syliinsä on Ronnie Crouse jonka olisi pitänyt alunperin olla tässä oppaana ja siksi hän uhraa itsensä käymällä muutaman metrin vitjasta eteen muista tietäen, että hänen kimppuun se ensiksi käy. Miehet asettuvat polviasentoon siksi että ainoa varma keino pysäyttä haavoittunut leijona on aivo-osuma ja jotta ollaan suoralla linjalla on laskeuduttava polvelle. Tämä ampuma-asento palvelee vain siinä tapauksessa että eläin tulee suoraan kohti. Sivuittaisliikkeeseen on helpompi osua seisaaltaan mutta näissä tilanteissa kaikki on kuitenkin lopulta sen yhden hyvän laukauksen varassa. Ja mitä lähempää sen ammut sitä suuremmalla todennäköisyydellä voi onnistua sijoittamaan 60 km/t kohti kiitävään tennispallon kokoiseen maaliin.
Videolla kuuluvasta naisen kiljahduksista päätellen oli viisasta antaa tämä lopetus homma ammattilaisille.
High fivet ja muut naurun röhötykset ovat asioita joita ihmisiltä pääsee suusta kun homma, ja kuten tässä, hengenvaarallinen homma saadaan pakettiin. Metsästäjät ovat myös ihmisiä vaikka se joskus onkin vaikeaa muistaa.
Lyhyesti tuohon eettiseen puoleen. Metsästettäväksi valikoituu vain vanhoja yksilöitä. Kuten se kuuluisa Zimbabwessa kaadettu Cecil leijona joka oli juuri poistunut laumastaan uuden uroksen otettua siellä vallan. Ei siis vaikutusta populaatioon muuten kuin yksi haahuileva uros pois tappamasta muiden urosten jälkeläisiä. Naarasleijonia kaadetaan myös mutta ne pääasiassa tarhoilta joissa ovat syntyneet ja eläneet koko ikänsä kuin minkit ja hopeaketut konsanaan.
Botswanaa, josta siis on tämä linkkaamasi "shokki video", ylistettiin maasta taivaaseen kun se noihin aikoihin kielisi norsunmetsästyksen alueellaan. Koska Botswana on yksi Afrikan kehittyneimmistä maista ei salametsästys riehaantunut yhtä pahaksi kuin muissa vastaavissa tapauksissa (mm. Kenia). Kuitenkin niin että tänä vuonna norsun metsästys on ollut pakko aloittaa uudestaan moninaisten vahinkojen johdosta ja siksi että norsunluun kysyntä on alkanut uhata jo Botswanan norsuja joiden ainoa toimiva turva on ollut kontrolloitu metsästysmaanvuokraus vartiointi- ja suojeluvelvollisuuksineen.
Cecil leijona casen jälkeen Zimbabwe kielsi hetkeksi leijonan metsästyksen ja peruutti jo maksetut kaatoluvat. Näin loppui samalla myös niiden suojelu ja massiivinen myrkytyskamppanja alkoi paikallisten toimesta. Tähän kannusti vielä kiinalaisten maksama usean kymmenen dollarin maksu leijonan tassusta josta tehdään Kiinassa jotain balsamia. Aika vaatimaton korvaus kylläkin verrattuna kaatomaksuun ym tuottoihin metsästyksessä. Mutta tätä toimintaa tukee Pertti Salolaiset & Co.
kimmo.j
Respected Leader
Erittäin hyvin avattu African metsästysmatkailua ja merkitystä.
Jotenkin ymmärtäisin jos ajattelematon teinityttö pahastuisi tästä videoasta, mutta Salolaisen luulisi ymmärtävän elämän realiteettit. Mutta ei näköjään, ehkä elämä yhteiskunnan tarjoamassa yltäkylläisyydessä on saanut unohtamaan, etteivät kaikki ihmiset elä kuten hän. Puhumattakana että luulisi, miehen ottavan asioista selvää.
ak.tied
Respected Leader
Ai että mä niin rakastan tätä palstaa. Melkein asia kuin asia saa täällä selkeyden. Aiheet ja kirjoittajat vaihtelee, mutta tietäjä yleensä löytyy.
@chigeen'a tällä kertaa kiitos ja kumarrus sinulle.
@chigeen'a tällä kertaa kiitos ja kumarrus sinulle.
chigeen'a
Kapteeni
Tattista vaan. 
Mä olen joskus kirjoitellut laajoja selvityksiä tästä afrikan metsästyksen eettisestä näkökulmasta muualle someen ja jos alustana on ollut yleinen metsästys foorumi ja asian käsittely julkisesti perustuen omaan kokemuspohjaan saa se aikaan hiukan ristiriitaisen vastaan oton jo metsästäjienkin kesken. Melko yleinen lähestymistapa on että rikkaitten järjestettyä perseilyä, ei oikeeta metsästystä. Ja taasen aiheesta kiinnostuneet pommittaa sitten yksityisviesteillä viltin alta.
Sen sanon että juu, kallista on. Sanon myös että jos en ollenkaan metsästäisi ja kalastaisi pohjolassa, vaan tuonkin ajan tekisin jotain tuottavaa, säästyneillä rahoilla voisin heittää afrikan pienriista keikan vuosittain ja vaikkapa ongelmaeläin kontrolliohjelman mukaisen norsujahdin joka viides vuosi. Tämä jälkimmäinen tarkoittaa siis sitä, että maanviljelijät anovat kaatolupaa valtiolta ongelma eläimen poistoon viljelyksiltä. Tämä tarve on todellinen sillä viljelytoiminta noissa maissa on ihan käsipeliä ja yhdenkin norsun mellastus maissi, banaani, hirssi ym pellossa vie koko vuoden tulon kymmenen savimajan kylältä yhdessä yössä.
Menetelmä tämän katastrofin torjumiseksi on ollut haavoittaa lähistöllä liikkuvia norsuja ennen kuin ne tulevat pelloille. Piikkilanka-ansat, keihäät, myrkkysyötit perinteisinä ja nykyään hiukan maasta riippuen wanhat wäljäksi kuluneet britti kolonisaation aikaiset tussarit tai itse värkätyt "vesijohto haupitsit". Ryssien lahja maailman lapsille ak 47 ja jalkaväkimiinat kuuluvat sitten jo paikalliseen ammattituholaistorjujan kalustoon. Tämän porukan palveluksiin ei pikku kylillä ole varaa muuten kuin ryhtymällä yhteistyökuppaniksi kiinalaisten pyörittämään luu-bussinekseen.
Mikään näistä ym. menetelmistä ei tapa esim. norsua vaan vammauttaa sen irti laumasta ja sen täytyy turvautua jatkossa pienellä alueella helppoon ruuan hankintaa joka on tunkeutuminen pelloille. Kaikki muut eläimet jotka lankeaa näihin ansoihin ovatkin sitten kyllä kaput ja voin sanoa että ansoja yhtä pikku maissiplänttiä kohden on PALJON.
Kustannustehokkain on tietysti myrkky joka laitetaan salt lick kuoppiin eli käytännössä myrkytettyjä nuolukiviä. Kärpäset kiittää ja taudit leviää koska yleisin kuoleman paikka on se ainoa juomapaikka jonne eläimet raahautuvat syanidin, strykniinin tai arsenikin polttaessa pötsissä. Jos tästä touhusta tulee jollekin savimaja yhteisölle hetkellisesti kiinalaista mannaa, maissisadon pelastumisen lisäksi, tieto leviää kulovalkean lailla. Päästiin eroon satoa tuhoavasta vitsauksesta ja saatiin vielä rahaa. Nyt voidaan ostaa muutama lehmä lisää ja mennä laiduntamaan sinne missä ei ennen voinut kantturoita ulkoilutta, koska kissapedot. Päällikön poika onkin jo saanut oman ak 47 ja kanisterillisen myrkkyä, se lähtee paimenten mukaan. jne, jne.
Ymmärrätte kierteen ja mihin se päätyy. Ja eihän tämä pelkästään ole kiinalaistenkaan syy, vaan väestön kasvun. Maanviljelystä on ollut pakko aloittaa seuduilla joissa ennen ei satoa saatu talteen kun luonto piti vielä puolensa puunuijaa vastaan. Kiinalaisen kiima norsunluuta ja rihno-sarvea kohtaan vaan kiihdyttää ja tuo mukavan ansainta mahdollisuuden toimintaan jota on tehty jo vuosi sadat. Tai oikeastaan siitä lähtien kun päiväntasaajan eteläpuolella valkoinen mies näytti miten maa tuottaa muutakin kuin kuivaa heinää luisevalle villilehmälle. Tässä juurisyy ongelmiin. Liikaa ruokaa.
Eläinpopulaation kannalta realistisia vaihtoehtoja on enää jäljellä vain kaksi. Molemmat kuluvat kategoriaan luontomatkailu. Toinen safari on kameroilla ja toinen kivääreillä. En henk.koht ole koskaan käynyt kamerasafarilla joten heidän suhtautuminen salametsästäjiin tai peltoaan suojeleviin maajusseihin en osaa arvailla. Sen tiedän että metsästys safari alueelta tavattu salametsästäjä on kusessa. Ja häntä metsästetään niin kauan että löytyy. Jäljitys ei lopu siihen että hiippari on poistunut alueelta. No, tämähän voi olla näin myös kamerasafareilla. Epäilen tosin.
Sitten tämä toinen keissi. Norsu tulee pellon läheisyyteen vanhuuttaan tai jostain muusta syystä. Kamerasafareille joita saa järjestää ihan periaatteessa kuka vaan joka omistaa pikkubussin tämä sopii hyvin. Aina tietää mistä norsu löytyy kuvattavaksi. Kukaan tällaista eläintä vetonaulanaan ei ole valmis korvaamaan kylälle koko vuoden banaani sadon menetystä ja maajussia vituttaa turistien jättämän roskaläjän keskellä kun hän tietää että onko se jo ensi yönä kun norsu jyrää sadon. Myrkyt ja astalot valmiiksi. Norsu on joka tapauksessa tuhoon tuomittu vaikka siitä on iloiset turistit saaneet monta kuvaa otettuakin.
Toinen vaihtoehto on että maajussi ottaa yhteyttä paikalliseen ongelmaeläin kontrolli yhdysmieheen joka huutokauppaa metsästys-safari yrittäjien kesken kaatoluvan tuolle kyseiselle norsulle joka on syystä tai toisesta parkkeerannut viljelysten tuntumaan. Ehtona näissä on yleensä että metsästys täytyy suorittaa välittömästi muutaman viikon kuluessa. Yleensä ehtona on myös että mahdollinen ivory jää valtiolle. Tällä klausuulilla ehkäistään kiusaus ampua joku muu kuin juuri se ongelma eläin. Monesti tästä toiminnasta luvan ostaneelle yrittäjälle ei jää mitään muuta kouraan kuin majoituksesta saatavat tulot. Silti monet ostavat ongelma eläinluvan jo etukäteen ja joskus tämä on jopa velvoitettu liittyen metsästysmaa vuokrasopimuksiin. Tällainen lupa halvimmillaan on jotain luokkaa 10K $ joka kutakuinkin voidaan kertoa kahdella kun siihen lasketaan kuitenkin kaikki normaalit valtionmaksut ja majoituskulut. Yksi metsästäjä työllistää oman kokemukseni mukaan ainakin kymmenen ihmistä jahtiviikon ajan.
Ai niin, kun eläin on nurin lihat kuuluu sille kylälle jonka sato oli uhattuna tai tuhoutunut. Jos kyseisen kylän peltojen läheltä löytyy salametsästys välineitä lihat annetaan muille. Norsun kärsä on suurta herkkua ja maistuu kuulemma paljon paremmalta luotiin kaatuneella kuin strykniiniä ryystäneellä. Itsen en ole maistanut kuin tuota ensin mainittua ja hyvää oli.
Aiheesta joskus taas lisää. Nyt täytyy alkaa muhoilemaan sorsastuskamppeita kasaan.
Mä olen joskus kirjoitellut laajoja selvityksiä tästä afrikan metsästyksen eettisestä näkökulmasta muualle someen ja jos alustana on ollut yleinen metsästys foorumi ja asian käsittely julkisesti perustuen omaan kokemuspohjaan saa se aikaan hiukan ristiriitaisen vastaan oton jo metsästäjienkin kesken. Melko yleinen lähestymistapa on että rikkaitten järjestettyä perseilyä, ei oikeeta metsästystä. Ja taasen aiheesta kiinnostuneet pommittaa sitten yksityisviesteillä viltin alta.
Sen sanon että juu, kallista on. Sanon myös että jos en ollenkaan metsästäisi ja kalastaisi pohjolassa, vaan tuonkin ajan tekisin jotain tuottavaa, säästyneillä rahoilla voisin heittää afrikan pienriista keikan vuosittain ja vaikkapa ongelmaeläin kontrolliohjelman mukaisen norsujahdin joka viides vuosi. Tämä jälkimmäinen tarkoittaa siis sitä, että maanviljelijät anovat kaatolupaa valtiolta ongelma eläimen poistoon viljelyksiltä. Tämä tarve on todellinen sillä viljelytoiminta noissa maissa on ihan käsipeliä ja yhdenkin norsun mellastus maissi, banaani, hirssi ym pellossa vie koko vuoden tulon kymmenen savimajan kylältä yhdessä yössä.
Menetelmä tämän katastrofin torjumiseksi on ollut haavoittaa lähistöllä liikkuvia norsuja ennen kuin ne tulevat pelloille. Piikkilanka-ansat, keihäät, myrkkysyötit perinteisinä ja nykyään hiukan maasta riippuen wanhat wäljäksi kuluneet britti kolonisaation aikaiset tussarit tai itse värkätyt "vesijohto haupitsit". Ryssien lahja maailman lapsille ak 47 ja jalkaväkimiinat kuuluvat sitten jo paikalliseen ammattituholaistorjujan kalustoon. Tämän porukan palveluksiin ei pikku kylillä ole varaa muuten kuin ryhtymällä yhteistyökuppaniksi kiinalaisten pyörittämään luu-bussinekseen.
Mikään näistä ym. menetelmistä ei tapa esim. norsua vaan vammauttaa sen irti laumasta ja sen täytyy turvautua jatkossa pienellä alueella helppoon ruuan hankintaa joka on tunkeutuminen pelloille. Kaikki muut eläimet jotka lankeaa näihin ansoihin ovatkin sitten kyllä kaput ja voin sanoa että ansoja yhtä pikku maissiplänttiä kohden on PALJON.
Kustannustehokkain on tietysti myrkky joka laitetaan salt lick kuoppiin eli käytännössä myrkytettyjä nuolukiviä. Kärpäset kiittää ja taudit leviää koska yleisin kuoleman paikka on se ainoa juomapaikka jonne eläimet raahautuvat syanidin, strykniinin tai arsenikin polttaessa pötsissä. Jos tästä touhusta tulee jollekin savimaja yhteisölle hetkellisesti kiinalaista mannaa, maissisadon pelastumisen lisäksi, tieto leviää kulovalkean lailla. Päästiin eroon satoa tuhoavasta vitsauksesta ja saatiin vielä rahaa. Nyt voidaan ostaa muutama lehmä lisää ja mennä laiduntamaan sinne missä ei ennen voinut kantturoita ulkoilutta, koska kissapedot. Päällikön poika onkin jo saanut oman ak 47 ja kanisterillisen myrkkyä, se lähtee paimenten mukaan. jne, jne.
Ymmärrätte kierteen ja mihin se päätyy. Ja eihän tämä pelkästään ole kiinalaistenkaan syy, vaan väestön kasvun. Maanviljelystä on ollut pakko aloittaa seuduilla joissa ennen ei satoa saatu talteen kun luonto piti vielä puolensa puunuijaa vastaan. Kiinalaisen kiima norsunluuta ja rihno-sarvea kohtaan vaan kiihdyttää ja tuo mukavan ansainta mahdollisuuden toimintaan jota on tehty jo vuosi sadat. Tai oikeastaan siitä lähtien kun päiväntasaajan eteläpuolella valkoinen mies näytti miten maa tuottaa muutakin kuin kuivaa heinää luisevalle villilehmälle. Tässä juurisyy ongelmiin. Liikaa ruokaa.
Eläinpopulaation kannalta realistisia vaihtoehtoja on enää jäljellä vain kaksi. Molemmat kuluvat kategoriaan luontomatkailu. Toinen safari on kameroilla ja toinen kivääreillä. En henk.koht ole koskaan käynyt kamerasafarilla joten heidän suhtautuminen salametsästäjiin tai peltoaan suojeleviin maajusseihin en osaa arvailla. Sen tiedän että metsästys safari alueelta tavattu salametsästäjä on kusessa. Ja häntä metsästetään niin kauan että löytyy. Jäljitys ei lopu siihen että hiippari on poistunut alueelta. No, tämähän voi olla näin myös kamerasafareilla. Epäilen tosin.
Sitten tämä toinen keissi. Norsu tulee pellon läheisyyteen vanhuuttaan tai jostain muusta syystä. Kamerasafareille joita saa järjestää ihan periaatteessa kuka vaan joka omistaa pikkubussin tämä sopii hyvin. Aina tietää mistä norsu löytyy kuvattavaksi. Kukaan tällaista eläintä vetonaulanaan ei ole valmis korvaamaan kylälle koko vuoden banaani sadon menetystä ja maajussia vituttaa turistien jättämän roskaläjän keskellä kun hän tietää että onko se jo ensi yönä kun norsu jyrää sadon. Myrkyt ja astalot valmiiksi. Norsu on joka tapauksessa tuhoon tuomittu vaikka siitä on iloiset turistit saaneet monta kuvaa otettuakin.
Toinen vaihtoehto on että maajussi ottaa yhteyttä paikalliseen ongelmaeläin kontrolli yhdysmieheen joka huutokauppaa metsästys-safari yrittäjien kesken kaatoluvan tuolle kyseiselle norsulle joka on syystä tai toisesta parkkeerannut viljelysten tuntumaan. Ehtona näissä on yleensä että metsästys täytyy suorittaa välittömästi muutaman viikon kuluessa. Yleensä ehtona on myös että mahdollinen ivory jää valtiolle. Tällä klausuulilla ehkäistään kiusaus ampua joku muu kuin juuri se ongelma eläin. Monesti tästä toiminnasta luvan ostaneelle yrittäjälle ei jää mitään muuta kouraan kuin majoituksesta saatavat tulot. Silti monet ostavat ongelma eläinluvan jo etukäteen ja joskus tämä on jopa velvoitettu liittyen metsästysmaa vuokrasopimuksiin. Tällainen lupa halvimmillaan on jotain luokkaa 10K $ joka kutakuinkin voidaan kertoa kahdella kun siihen lasketaan kuitenkin kaikki normaalit valtionmaksut ja majoituskulut. Yksi metsästäjä työllistää oman kokemukseni mukaan ainakin kymmenen ihmistä jahtiviikon ajan.
Ai niin, kun eläin on nurin lihat kuuluu sille kylälle jonka sato oli uhattuna tai tuhoutunut. Jos kyseisen kylän peltojen läheltä löytyy salametsästys välineitä lihat annetaan muille. Norsun kärsä on suurta herkkua ja maistuu kuulemma paljon paremmalta luotiin kaatuneella kuin strykniiniä ryystäneellä. Itsen en ole maistanut kuin tuota ensin mainittua ja hyvää oli.
Aiheesta joskus taas lisää. Nyt täytyy alkaa muhoilemaan sorsastuskamppeita kasaan.
D
Deleted member 2762
Guest
Käväsin nevalla ihmettelemässä kuinka alkava syksy siellä näkyy. Tuoksuja kun ei valitettavasti mukaan viestiin saa, mutta kyllä se syksyinen metsä on vaan niin pirusti minun paikkani Se tuoksu ja fiilis on jotain sellaista mitä ei mistään muualta löydy.
Nevalla olielämää kovasti, yli 50 kurkea oli laskenut syömään, muutama hanhikin näkyi. Ahma oli käynyt omalla lenkillään, rapakossa oli oikein komeat jäljet. Pois tullessa kävi jo leimasin housuissa kun nenän edestä lähti yli kymmenpäinen riekkopoikue, koirakin säpsähti niin, että tormas pää edellä männynkäkkärään On vaan ihme kuinka riekkoa on näkynyt noin paljon tälle vuotta, tämä oli jo kolmas poikue ja vielä noin iso.
Ja tuossa nyt parit kuvat kuinka punainen herkku mättäillä kypsyy
Se tuoksu ja fiilis on jotain sellaista mitä ei mistään muualta löydy.Nevalla olielämää kovasti, yli 50 kurkea oli laskenut syömään, muutama hanhikin näkyi. Ahma oli käynyt omalla lenkillään, rapakossa oli oikein komeat jäljet. Pois tullessa kävi jo leimasin housuissa kun nenän edestä lähti yli kymmenpäinen riekkopoikue, koirakin säpsähti niin, että tormas pää edellä männynkäkkärään
On vaan ihme kuinka riekkoa on näkynyt noin paljon tälle vuotta, tämä oli jo kolmas poikue ja vielä noin iso.Ja tuossa nyt parit kuvat kuinka punainen herkku mättäillä kypsyy
Bold. Tähän asiaan vaan asiat törmäävät jo aivan liian usein. Vaikeasti ratkaistava asia, todennäköisesti ratkaisua ei edes ole....ainakaan mitään kovin fantsua ja positiivisesti signaloivaa.
Karhu raateli metsästäjää Kannuksessa – koirat kävivät karhun kimppuun
Raatelussa vammoja saanut mies vietiin jatkohoitoon Kannuksessa Keski-Pohjanmaalla.
www.is.fi
Koira on ihmisen paras ystävä.
D
Deleted member 2762
Guest
jep, näin on. Tässä vielä paikallisesta lehdestä tarkempi juttu.Karhu raateli metsästäjää Kannuksessa – koirat kävivät karhun kimppuun
Raatelussa vammoja saanut mies vietiin jatkohoitoon Kannuksessa Keski-Pohjanmaalla.
Koira on ihmisen paras ystävä.
Ammuttu karhu hyökkäsi kimppuun Kannuksessa – Metsästäjä sai vakavat vammat, on paraikaa leikkauksessa
Torstaiaamuna kaadettua karhua kannetaan pois metsästä.
Lukijan kuva
Emilia KallioinenKeskipohjanmaa+
To 22.8.2019 klo 10:40 [päivitetty to 13:53]
KANNUS
Kannuksen Rekilässä ammuttu karhu pääsi hyökkäämään metsästäjän kimppuun torstaiaamuna.
Ullavan Ylipään metsästysseuran yhteisluvan pyynninjohtaja Risto Rajala kertoo, että raadeltu metsästäjä on tällä hetkellä leikkaussalissa. Metsästäjä sai vakavia vammoja, mutta hän ei ole hengenvaarassa.
– Vammoja on pään seudulla, toisessa käsivarressa ja jalassa.
Luvallinen karhunpyynti maastossa oli alkanut keskiviikko-iltana, jolloin koirat olivat karhun jäljillä.
Varhain torstaiaamuna metsästäjien kokoontuessa pyynti alkoi. Mukana oli kolmisenkymmentä metsästäjää Ullavalta, Kälviältä, Perhosta, Vetelistä, Kaustiselta ja Halsualta. Rajala kertoo, että karhua seurattiin Ullavasta Kannuksen puolelle lupa-alueen rajan yli. Rajan ylittäessä sai ilmoituksen myös Kannuksen metsästysseura.
Puheenjohtaja Juha Landin kertoo, että hän lähti avustamaan sen mitä pystyi.
– Naapurilta, kun tuli ilmoitus, lähdin käymään. Paikallistuntemukselle on tarvetta tällaisissa tilanteissa, kertoo Landin.
Tilanteessa, jossa karhu on haavoittunut, saa lupa-alueen rajan ylittää, jotta pyynti saadaan päätökseen.
Karhu oli tullut passiketjua kohden ja yksi metsästäjistä oli ampunut karhua. Karhu oli jatkanut matkaansa koirat perässään. Loukkaantuneesta karhusta ilmoitettiin hätäkeskukseen välittömästi, ja jahti jatkui loukkaantuneen vaarallisen eläimen metsästyksenä.
Koirat saivat karhun haukkuun ja metsästäjä ampui uudelleen, mutta karhu jatkoi matkaansa. Passiketju siirtyi ja koirat jatkoivat haukkumista.
Metsästäjä oli siirtynyt odottamaan karhuhaukun lähestymistä ja pääsi ampumaan lähestyvää karhua useamman kerran. Loukkaantunut karhu hyökkäsi metsästäjän kimppuun.
Karhua seuranneet koirat kävivät sen kimppuun, ja karhu lopetti jossain vaiheessa raatelemisen. Muiden metsästäjien tullessa paikalle oli karhu vielä elossa ja se lopetettiin.
Rajala ei ollut näkemässä itse hyökkäystilannetta. Jahti aloitettiin aamun valjetessa, eikä kestänyt pitkään.
– Koiranhaukku oli alkanut jo aikaisemmin, itse jahti ei kestänyt paljon puolta tuntia enempää, kunnes tilanne oli tuo mikä oli.
Karhun kimppuun käyneet kaksi koiraa selvisivät haavoitta.
– Koirilla oli erittäin suuri rooli, että mies säästyi näillä vammoilla. Ampujan omien sanojen mukaan koira pelastivat hänet.
Karhu oli loukkaantuneena toiminut omien vaistojensa perusteella, kerrotaan poliisista. Kyseessä oli keskikokoinen naaraskarhu. Poliisi ei epäile asiassa rikosta. Metsästys oli luvallinen ja karhun metsästyksen ohjeita oli noudatettu.
Uutista päivitetty Ullavan Ylipään metsästysseuran Risto Rajalan ja Kannuksen metsästysseuran Juha Landinin haastattelujen tiedoilla.
Kello 12:03 22.8.2019
Ampumakoe - Suomen riistakeskus
Ampumakoe tulee suorittaa, mikäli aikoo metsästää kuusipeuraa, saksanhirveä, japaninpeuraa, metsäkaurista, hirveä, valkohäntäpeuraa, metsäpeuraa, karhua tai villisikaa rihlatulla luotiaseella.…
riista.fi
Kokeessa ammutaan paikallaan olevaan maalikuvioon neljä laukausta vapaavalintaisesta pysty-, istuma- tai polviasennosta 75 metrin etäisyydeltä. Aikaa neljän laukauksen ampumiseen on 90 sekuntia ensimmäisestä laukauksesta laskettuna. Ampuessa saa käyttää tukea, kunhan asetta ei lukita mekaanisesti alustaan. Samassa ampumakoetilaisuudessa ampuja saa yrittää koetta (kauris, hirvi tai karhu) enintään viisi kertaa."
Ehkä nykyinen ampumakoe ei vastaa todellisuutta.
Koska karhu ei pysynytkään paikallaan 75m päässä ampujasta, 90 sekuntia.