Ervasti kirjoittaa taas kerran asiaa, ja pointti on tuolla kolumnin lopussa.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/kolumni/artikkeli-1.1108459
Pekka Ervasti
Suomalaisten luontosuhde on irrottautumassa reaalitodellisuudesta ja valkoposkihanhet ovat siitä hyvä esimerkki
Kolumni 07:30
Pekka Ervasti: "Ministeri yhtä hyvin kuin kiteeläiset viljelijätkin tietävät, ettei sellaista metsästyslupaa Brysselistä saada."
Sinä päivänä valkoposkihanhet eivät päässeet ruokailemaan tutulle tankkauspaikalleen Kiteellä. Pellolla oli tungosta, muun muassa kaksi valtioneuvoston jäsentä: maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) sekä ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.).
Ei valkoposkihanhia asia erityisemmin harmittanut. Ministerien valtaama pelto oli jo melko lailla kaluttu tyhjiin. Onneksi samaa tavaraa löytyi aivan läheltä, toisen paikallisen viljelijän mailta.
Ministeri Mikkonen siristeli keväisen auringon ankarassa vastavalossa, mutta ei pystynyt ihan täysin sulkemaan silmiään hanhiongelmalta. Hanhipellolla kävellessä näkökyky onkin syytä säilyttää, muuten voi virkakenkien pohjissa kulkeutua ministeri-Audin takapenkille sitä samaa ainetta, jonka toinen pääasiallinen esiintymisalue on Helsingin kaupungin viheralueilla ja uimarannoilla.
Koronaviruksen lisäksi maata kiertää nyt kansalaisaloite, jonka mukaan riesaksi muodostuneiden valkoposkihanhien metsästys pitäisi sallia.
Ministeri Leppä on jahtimiehiä. Hän nostikin henkisesti haulikon poskelle jo Kiteellä.
Kollegan verbaalisessa haulisateessa Mikkonen suojautui EU:n leveän selän taakse. Hän sanoi periaatteessa ymmärtävänsä ympärillään parveilevien kotivaalipiirin vihaisten viljelijöiden huolen ja toiveen päästä vähentämään siivekkäitä vahinkoeläimiä. Varmistinta ei ministerin mielestä voi kuitenkaan poistaa ennen kuin asialle on saatu lupa Brysselistä.
Jostakin syystä sama asia ei ole ongelma monissa muissa EU-maissa, joissa haittaa aiheuttaneita hanhia roudataan rekkalasteittain hylkyyn.
Ministeri yhtä hyvin kuin kiteeläiset viljelijätkin tietävät, ettei sellaista metsästyslupaa Brysselistä saada. Jonkinlaisia vahinkoeläimien poistolupia ehkä heltiää, mutta sillä ongelma ei tietenkään lopullisesti poistu. Ehkä se ei poistu pelkällä metsästykselläkään, mutta ympäristöministerin kiemurtelu EU:n selän taakse oli hätätoimenpide, jollaiseen sylikoira turvautuu karhun kohdatessaan.
Valkoposkihanhi on hyvä esimerkki, kuinka suomalaistenkin luontosuhde on irrottautumassa reaalistodellisuudesta. Luonnosta on tullut monelle virtuaalinen elämyspuisto, jonka tapahtumia seurataan kotisohvalta norppaliveä katsellen vegepizzan äärellä.
Kehä kolmosen sisäpuolelta valuu kyllä valtamerittäin myötätuntoa vaikkapa trooppisen vyöhykkeen köyhille kokaviljelijöille, mutta kotimaisen bönden on tuotettava kauralatten aineosaset seisomalla hattu kourassa Brysselin eteisessä.