Solidsnake
Respected Leader
Onhan kaikenlaisia villieläinpopulaatioita myös nk sivistyksen keskelläkin, vaarallisimmat on jopa rauhoitettu metsästykseltä
Eränkäynti
- Viestiketjun aloittaja Torrakko
- Aloitus PVM
Sitä sanotaan -velvollisuudentuntoiseksi metsästä pitämiseksi-.
Pakko myöntää, että tämä kaikkein fataalein hyttysvaihe ei naurata. Tunti sitten kävin tsekkaamassa yhden postini tuossa ja autosta noustua kahdessa sekunnissa alkoi paarmarynnäkkö. Uskovitumattoman paljon verenhimoisia hyönteisiä.Asioilla on puolensa ja puolensa. Suolla helteessä mäkärä-paarmaparven saattelema kalevalahahmo kuvastaa ehkä parhaiten katajaisen kansan kärsimyshistoriaa. Siihen kun saisi jotenkin vielä yhdistettyä janon, nälän. Jos hyväksytään tuo hyönteissaatto vainolaiseksi, niin kuva onkin jo täydellinen.
Siinäpä se.
Pelottavimmat eläimet punkki ja saddari, niihen ei meinaa osua. Ja jos osuiskin, ei uskalla ampua taustan vuoksi.
Nyt on muuten löytynyt kavereita. On sääskiä ja mäkäriä ihan riesaksi asti.
Erkki
Ylipäällikkö
D
Deleted member 2762
Guest
aamulla aikasin liikkeelle ja tarkistamaan hillapaikkoja. Nyt oltiin jo niin ayrjässä, että eiköhän siellä saa rauhassa poimia. Tämä on vanha tuttu nuotiopaikka, isäukon kanssa ekan kerran kävin joskus 5 vuotiaana. Näyttää siellä joku muukin käyneen, mutta on polku jo suht umpeenkasvanut, eikä ihme, saa tuonne ajella 15-20km metsäautoteitä. Tuo järvi oli joskus Metsähallitukselta vuokralla jollekin kalastusporukalle, mutta nykyään näköjään taas ihan yleisessä käytössä. Niiltä ajoilta nuo nuotiopaikan pellinpalaset, jonkinmoinen laavu ollut.
Last edited by a moderator:
Erkki
Ylipäällikkö
Tämä on aina yksi niitä parhaita hetkiä: Ruoka on syöty ja sen päälle keitetty kahvit. Ei ötököitä, sopiva lämpötila. Teltta on yöpymisvalmiina selän takana, istuskelen katselemassa järvelle ja kuuntelen luonnon ääniä. Koira nukkuu tyytyväisenä vieressä, kun siemailen konjakkitilkkaa kupin pohjalta. Jos olisin vielä tupakkamies, niin tämä olisi se hetki. Kaikki tuntuu olevan kohdallaan.
Eikös koko maassa ole metsäpalovaroitus?
Erkki
Ylipäällikkö
On, mutta tarkkasilmäinen voi havaita kuvassa alkukesän vehreyttä, eli ei ole ihan viime päiviltä.
pstsika
Haukka
Ei lainkaan huono filosofia. Lähden tässä siitä lähtökohdasta, että liikutaan oikeasti sellaisilla saloilla, ettei kaksijalkaisia petoja pahemmin kohdata ja niitä pyritään jopa aktiivisesti välttämään.
Olen noudattanut ennenkaikkea yksin retkeillessä tapaa, että en yövy tulilla. Tuli näkyy ja haisee pitkälle enkä ikinä halua joutua siihen tilanteeseen, että joku eksyy tai muuten kopistelee hyvin tai pahoin aikein paikalle silloin, kun vedän zetaa täysin sokkona ympäristöni suhteen.
Asetta ei tietenkään jätettäisi siten, että se on valvomatta, mutta se ei tarkoita, että se olisi jatkuvasti käsien ulottuvilla. Missään metsäautotien varressa en ikipäivänä jättäisi kätkemätöntä reppuakaan itsekseen saati että asetta.
Ei ole kyse mistään kullin jatkeesta.
En tunne koko Suomen petotilannetta, vaan olen toisen ja kolmannen käden tiedon varassa.
Täälläpäin Suomea pedot ovat lähinnä teoreettinen uhka, joita ei nähdä välttämättä edes riistakameroilla. Niiden teoreettista uhkaa ei tarvitse huomioida missään määrin saati että erikseen ottaa kättä pidempää mukaan juuri heitä ajatellen.
Toisessa osassa maata ne taas syövät jatkuvasti koiria ja tulevat pihoihin. Minun mielestäni tuo on jo aivan helvetinmoinen uhka ihmisellekin, vaikka susi ei vielä ihmisiä syökään.
Jos susi objektina korvataan paatuneella ja murhanhimoisella spree killerillä, jolla on tapana syödä kaikkea proteiinipitoista lihaa riippumatta mausta tai edes mätänemistilasta, niin ehkä minun ajatusmalliini pääsee paremmin kiinni. En erottele juurikaan uhan syntymekanismia tai pienimpiä detaljeja, mikäli itse toiminta ja sen aiheuttama vahinko ovat likipitäen vastaavia. Se, että puhuuko objekti suomea, käyttääkö se hampaita vai puukkoa ja kulkeeko se kahdella jalalla vai neljällä tassulla ei ole merkityksellistä, mikäli se aina tilaisuuden salliessa hiipii nurkkiin syömään koiria ja katselemaan lapsia ruoakseen. Molempiin uhkiin tulee mielestäni varautua samoin keinoin. Potentiaalinen kyky ja mahdollinen halu aiheuttavat itsessään jo eriasteisin uhan riippumatta siitä onko kyse ihmisestä, eläimestä, vieraasta valtiosta tai mistä tahansa kaukaisten galaksien alienista. Kyse on sen jälkeen vain todennäköisyydestä ja uhan vaarallisuudesta.
Yritän muistaa tuon joka kerta, kun näen edes vastaantulijan koiraa ulkoiluttaessa.
Halusin saada aikaan keskustelua siitä miten tuossa osassa maata tulee käytännön tasolla huomioida petojen aiheuttama mahdollinen riski ja sain vastauksen. Metsästyshaulikko riittää vallan mainiosti.
vz
Kapteeni
Suosittelisin @pstsika :lle yöpymistä laavulla, tulilla. Miten asian nyt haluaa ilmaista. Parasta hommaa mitä voi housut jalassa tehdä. Uskoisin, että saat nukkua rauhassa. Öinen metsä on hiljainen, rauhallinen ihmisen olla. Siellä pimeässä metsässä mitään ole, demonit on vain pään sisällä...
Itse yövyn kaksinumeroisen luvun joka vuosi laavulla ja aina on saanut rauhassa nukkua. Nukkumaan mennessä on saattanut olla rakotulet, pikku tuli tai sitten ei tulia ollenkaan. Aamuun mennessä tuli on yleensä jo sammunut. Huomaat myös ettet tarvi minkään sortin herätyskelloa, sitä nyt vain jotenkin herää aamulla kun alkaa sarastamaan. Nukut myös paljon paremmin ja syvempää unta kuin koneellisesti ilmastoidussa muovikupla talossa.
Toki kun pikku nappulaisesta asti metsässä tullut kuljettua ja yövyttyä niin ei kyllä ole juurikaan tullut mieleen että metsässä voisi jotenkin vaarallista olla. Yleensä kyllä mukana on laika, tai pystäri niin ne kyllä toimivat herätyskellona jos laavulle olisi muita tulijoita. Pyssykin on mukana pääsääntöisesti, ei kylläkään yleensä ladattuna nukuttaessa ole.
Itsellä on metsästysmaat läntisellä poronhoitoalueella missä karhujen tapaaminen on ihan täysin mahdollista. Susia harvemmin siellä liikkuu mutta joskus kuitenkin. Molemmat koirat on karhuveristä sukua niin ainakin minulla on niin, että paremminkin toivoisin karhun tulevan vastaan kuin välttelevän. Olisi mahtavaa kun joskus koiran haukussa olisikin karhu. Asiaa sen pitemmin pohtimatta alkaisin sitä kyllä pitkin rautaa katselemaan ja laukaisemaan kun jyvä on kohdillaan.
Tarkemmin kun ajattelee niin ei se aseen kuljetus metsässä kulkiessa niin kovin ihmeellinen asia ole. Se on vain yksi varusesine mikä otetaan mukaan kun metsään mennään. Sitä pidetään mukana samaten kuin esimerkiksi kirvestä. Aseen kantaminen ja käyttö on kyllä niin jokapäiväistä hommaa ettei sitä mitenkään erityisesti varuiksi oteta susia tahi karhuja vastaan.
Itse yövyn kaksinumeroisen luvun joka vuosi laavulla ja aina on saanut rauhassa nukkua. Nukkumaan mennessä on saattanut olla rakotulet, pikku tuli tai sitten ei tulia ollenkaan. Aamuun mennessä tuli on yleensä jo sammunut. Huomaat myös ettet tarvi minkään sortin herätyskelloa, sitä nyt vain jotenkin herää aamulla kun alkaa sarastamaan. Nukut myös paljon paremmin ja syvempää unta kuin koneellisesti ilmastoidussa muovikupla talossa.
Toki kun pikku nappulaisesta asti metsässä tullut kuljettua ja yövyttyä niin ei kyllä ole juurikaan tullut mieleen että metsässä voisi jotenkin vaarallista olla. Yleensä kyllä mukana on laika, tai pystäri niin ne kyllä toimivat herätyskellona jos laavulle olisi muita tulijoita. Pyssykin on mukana pääsääntöisesti, ei kylläkään yleensä ladattuna nukuttaessa ole.
Itsellä on metsästysmaat läntisellä poronhoitoalueella missä karhujen tapaaminen on ihan täysin mahdollista. Susia harvemmin siellä liikkuu mutta joskus kuitenkin. Molemmat koirat on karhuveristä sukua niin ainakin minulla on niin, että paremminkin toivoisin karhun tulevan vastaan kuin välttelevän. Olisi mahtavaa kun joskus koiran haukussa olisikin karhu. Asiaa sen pitemmin pohtimatta alkaisin sitä kyllä pitkin rautaa katselemaan ja laukaisemaan kun jyvä on kohdillaan.
Tarkemmin kun ajattelee niin ei se aseen kuljetus metsässä kulkiessa niin kovin ihmeellinen asia ole. Se on vain yksi varusesine mikä otetaan mukaan kun metsään mennään. Sitä pidetään mukana samaten kuin esimerkiksi kirvestä. Aseen kantaminen ja käyttö on kyllä niin jokapäiväistä hommaa ettei sitä mitenkään erityisesti varuiksi oteta susia tahi karhuja vastaan.
pstsika
Haukka
@vz
Olen kyllä pienestä partiolaisesta lähtien nukkunut lukemattomia öitä luonnossa ties minkälaisissa majoitteissa ja ilmankin. Metsä ei ole pelottava paikka eikä pimeässä ole mitään sellaista, mitä siellä ei valoisallakin ole. Metsän eläimet tai luonto eivät pelota, vaikka olenkin vuosien mittaan oppinut suhtautumaan kunnioituksella ennenkaikkea luonnon mahtiin tuntien joskus oman mitättömyyteni ja tiedostanut selkeämmin petotilanteen kehittymisen potentiaaliseksi uhaksi.
Ihminen on kuitenkin pahin uhka sekä kaupungissa, että luonnossa. Siksi suhtaudun tietyllä varauksella jokaiseen kulkijaan olipa ympäristö graffittien sotkema lähiö tai hiljainen korpi.
En suinkaan karta teltassa tai tulilla yöpymistä kaikkinensa. Yksin mennessä en kuitenkaan sulje itseäni telttaan tai kutsu vieraita tulen kajolla. Bivypussi korvaa tuolloin laavun ja kuusenperseessä nukkuu yhtä makoisasti, kun mitään yön yli palavia tulia ei kuitenkaan tule tehtyä.
Olen kyllä pienestä partiolaisesta lähtien nukkunut lukemattomia öitä luonnossa ties minkälaisissa majoitteissa ja ilmankin. Metsä ei ole pelottava paikka eikä pimeässä ole mitään sellaista, mitä siellä ei valoisallakin ole. Metsän eläimet tai luonto eivät pelota, vaikka olenkin vuosien mittaan oppinut suhtautumaan kunnioituksella ennenkaikkea luonnon mahtiin tuntien joskus oman mitättömyyteni ja tiedostanut selkeämmin petotilanteen kehittymisen potentiaaliseksi uhaksi.
Ihminen on kuitenkin pahin uhka sekä kaupungissa, että luonnossa. Siksi suhtaudun tietyllä varauksella jokaiseen kulkijaan olipa ympäristö graffittien sotkema lähiö tai hiljainen korpi.
En suinkaan karta teltassa tai tulilla yöpymistä kaikkinensa. Yksin mennessä en kuitenkaan sulje itseäni telttaan tai kutsu vieraita tulen kajolla. Bivypussi korvaa tuolloin laavun ja kuusenperseessä nukkuu yhtä makoisasti, kun mitään yön yli palavia tulia ei kuitenkaan tule tehtyä.
Erkki
Ylipäällikkö
En minäkään missään oranssissa soputeltassa ja tien vieressä yöpyisi, mutta jos teltta on hyvin maastoutettu, niin mikä ettei näin rauhan aikanakin. Ja syksyllä yövyn tulilla. Nämä metsästysreissut teen erämaihin, joissa ei kyllä kukaan kuljeskele syksyn säkkipimeissä. Tai ainakin sellaiseen tartsaniin törmääminen on yhtä todennäköistä kuin saada meteoriitti päähänsä.
Niin, jatkan vielä sentimentaalista jorinaa:
kun kohtaa tarpeeksi läheltä karhun ilman a-asetta, niin tajuaa heti tai vähän myöhemmin, että kappas, sitäpä ei oltukaan tuossa hetkessä ravintopyramidin huipulla. En suinkaan ole mikään itäsuomalainen voimauros, jota tuo tilanne ei hytkäyttäisi: karvat nousee pystyyn, hengitys tihenee ja vatsaa vääntää.....koska tilannehan on täysin karhun kämmenissä ja sen motivaatioiden ja halujen vallassa, de facto.
Mikä on petojen silmissä aina? Se katsoo objektia ja sen silmissä näkee vähällä mielikuvituksella arviointia ruoasta. Onko toi baikal mieluisa ravintokohde? Ei, se haisee epämiellyttävälle ja seisoo kahdella jalalla....ehkä sitä kannattaa väistää, perhana, sehän on ihminen, kammottavin eläin kaikista!
kun kohtaa tarpeeksi läheltä karhun ilman a-asetta, niin tajuaa heti tai vähän myöhemmin, että kappas, sitäpä ei oltukaan tuossa hetkessä ravintopyramidin huipulla. En suinkaan ole mikään itäsuomalainen voimauros, jota tuo tilanne ei hytkäyttäisi: karvat nousee pystyyn, hengitys tihenee ja vatsaa vääntää.....koska tilannehan on täysin karhun kämmenissä ja sen motivaatioiden ja halujen vallassa, de facto.
Mikä on petojen silmissä aina? Se katsoo objektia ja sen silmissä näkee vähällä mielikuvituksella arviointia ruoasta. Onko toi baikal mieluisa ravintokohde? Ei, se haisee epämiellyttävälle ja seisoo kahdella jalalla....ehkä sitä kannattaa väistää, perhana, sehän on ihminen, kammottavin eläin kaikista!
Eräelämää
Metsästäjät Evelina Åslund Bäck ja Peter Ekeström suuntaavat Ruotsin metsiin metsästämään. Heille metsästys tarjoaa luontokokemuksen, yhteisöllisyyttä leirinuotiolla, herkkuja paistinpannulla ja yhteistyötä metsästyskoirien kanssa. Mutta he tuntevat myös vastuuta ja kunnioitusta riistaa kohtaan...
tää oli hyvä
Bwana
Kenraali
Ja hö höö. Eilen tallustellessa törmättiin kahteen veijariin, 1700-luvun vetimissä. Oli oikein kolmikolkka hattua ja omaan silmään muutenkin autenttista ajankuvaa, muskettireplikasta lähtien. Vähän siinä ihmettelin että mitäs ne neonmaalilla tuohon metsäautotien parkkikselle ovat suhranneet mutta mitäs se minulle kuuluu. Ihan asiallisen oloisia kavereita. Varmaan jotain larppaajia...
Puoli viisi alkoi jostain tuolta kaukaa, vaimeasti, kuulua konemusiikin jytkettä. Tiedättehän, "Hiltillä pesuhuoneen lattiaa jne". Siellä oli sitten vissiin jonkin sortin metsäravit, enkä nyt tarkoita Charme Asserdal enduroa. Ei se silleen haitannut, hymyilytti vinosti. Kaikkia se leipä elättääkin.
Puoli viisi alkoi jostain tuolta kaukaa, vaimeasti, kuulua konemusiikin jytkettä. Tiedättehän, "Hiltillä pesuhuoneen lattiaa jne". Siellä oli sitten vissiin jonkin sortin metsäravit, enkä nyt tarkoita Charme Asserdal enduroa. Ei se silleen haitannut, hymyilytti vinosti. Kaikkia se leipä elättääkin.