Nyt on Pardin pimeälaitteesta sen verran kokemusta, että jonkinlaisen perustellun mielipiteen kykenee muodostamaan.
Käytössä on 007A malli, joka kiinnittyy bajonetilla normaaliin kiikaritähtäimeen eikä vaadi erillistä kohdistusta. Riistamaalta tätä saa jo varsin edulliseen 295 euron hintaan ja siihen rahaan aivan mainio peli tehokkaampaan supintappoon.
Pimeätähtäimen asennus menee niin, että normaaliin kiikaritähtäimeen kiinnitetään bajonettikiinnike ja varsinainen pimeätähtäin kiinnittyy siihen pikakiinnityksellä.
Omassa kiväärissäni bajonetti-istukka on kiinni vakituisesti enkä esim vaihtele sitä aseesta toiseen, jolloin pimeätähtäintä käyttöön otettaessa kiikarin toinen linssinsuojus vedetään pois ja Pard napsautetaan istukkaansa. Aikaa menee ehkä kaksi sekuntia eikä vaadi pahemmin ennakointia tai lainkaan työkaluja. Päiväkäytössä istukka on paikallaan ja siinä on tosiaan tavallinen linssinsuojus.
Suunnittelin ensin pimeätähtäimen käyttöä kolomenollakasin katolla, mutta kokeilujen jälkeen se päätyi 223 Baikal kipplaufiin. Osin kevyemmän rekyylin takia ja osin siksi, että eri aseet ovat kohtuullisessa balanssissa keskenään.
Koska pimeätähtäimen kumitötterö tulee silmää vasten, niin 223 on rekyylikäyttäytymisen osalta kivempi, vaikka tötterö olisi vähän sinnepäin silmää vasten. Eihän 308 kauheasti potki, mutta kovaksi ladattu 165 graininen sorkkapaukku potkaisee kuitenkin ihan eri tavalla kuin liki pienoiskiväärin rekyylillä oleva 5,7.
Meillä ei villisikoja ole jahdattavaksi ja 223 riittää hyvin supikoiralle ja lain mukaanhan muuta ei saa digitaalioptiikalla ampua pl. tämä uusi alueellinen peurakokeilu, johon seurat ja RHYt suhtautuvat vaihtelevasti
5,7 väljyys sopii kaikkeen siihen mihin tuo reppupyssy on hankittu eli kauris ja kaikki sitä pienempi. Välillä pitää itsellekin muistuttaa, että se ei ole varsinainen lintukivääri tahi varsinainen kyttäyskivääri tai muutenkaan spesifi ratkaisu juuri yhteen tiettyyn hommaan, vaan kevyt monitoimikivääri reppuun haulikon kaveriksi. Reppukivääri.
Pääosin Etelä-Suomen lintuhommiin, ajojahtiin ja sellaiseen kyttäämiseen, jossa on kiellettyä käyttää varsinaisia pimeätähtäimiä on paljon sopivampiakin välineitä, mutta ne ovat omalla tavallaan kuitenkin aika kapean käyttöalan vehkeitä. Joko tehon, painon tai optiikkansa takia.
Reppupyssyideologia ei tarkoita mielestäni pelkästään sitä, että aserepun kotelossa on kivääri, pääosin tietysti lintukivääri, vaan se on moniulotteisempi asia. Oma pakettini vastaa mielestäni ainakin kohtuullisen hyvin sitä mitä reppupyssyn ymmärrän olevan. Optiikka voisi olla parempaa ja ns taktisilla torneilla, mutta muuten ei ole halua tai tarvetta muutoksiin. Pellolla istuvan rusakon tai puussa olevan linnun voi ampua 150-200 metriin täysvaipalla ja supintappopaikalla pienpetoja yhdellä puolivaipalla siten, että reikä tulee täysvaipan iskeminen kanssa samaan kasaan 100 metrin kohdistuksella. Lisäksi pellolla käyskentelevää kaurista tai kettua voi ampua vähän nopeammalla puolivaipalla, joka toimii siten että aseen ollessa kohdistettu hitaammalle puolivaipalle ja täysvaipalle 100 metriin tuo nopeampi SP vastaa 150 metrin kohdistusta kahteen ensinmainittuun nähden. Yksi kivääri, yksi tähtäin ja samalla kohdistuksella 3 erilaista patruunaa ja oikein tappava yhdistelmä kaikelle mitä tuolla saa lain mukaan ampua.
Reppupyssyn perustähtäimenä on 2,5-10x50 kokoinen variaabeli valopisteellä. Kompromissi moneen hommaan eikä paras mihinkään.
Pardin laitteella näkee kokemukseni mukaan pilkkopimeässä ampua hyvin ainakin 100 metriin. Pidemmälle en ole ampunut, koska omalla pääasiallisella supinkyttäyspaikalla amet on aika tasan 100 metriä, mutta lisäämällä ulkoinen IR-valo matkan kasvattaminen on varmaan mahdollista. Toistaiseksi lisävalolle ei ole ollut tarvetta.
Pard käyttää virtalähteenä vaihdettavaa akkua, mutta siihen on mahdollista kytkeä ulkoinen virtalähde. Akku ei kestä omassa käytössäni täyttä syysyötä, joten omana ratkaisunani on pieni varavirtalähde, joka on hihnalla kiinni kiväärin tukissa ja piuha menee tähtäimelle. Kytiksellä toimii, mutta liikkuvassa jahdissa ei, mutta eipä kukaan taida pimeässä liikkuvaa jahtia harrastaa. Tämän kanssa on muutenkin huomioitava se, että silmä, jolla pimeätähtäintä käytetään menettää normaalisti kehittyneen hämäränäkönsä eli valovoimaisenkin katselukiikarin luonnolliseksi korvaajaksi on mielekästä hankkia digitaalinen pimeäkiikari.
Laite on mahdollista kytkeä valmiustilaan on ja off asentojen lisäksi. Tuo toki kuluttaa akkua, mutta on silti hyvä ominaisuus, jolloin esim IR valo ja tähtäimen digitaalinen zoomi pysyvät määritetyillä asetuksilla. Laitteella saa myös stillkuvia ja videota tähtäinnäkymästä jos haluaa ikuistaa supikoiran tappoa tai kuvata muita eläimiä tähtäimen kautta. Päiväkäytössä kuva on värillinen ja yökäytössä mustavalkoinen. Myös äänen tallennus onnistuu halutessa.
IR valo heijastuu hauskasti supikoiran silmistä. Viime yönä tuollainen köpötteli mestoille ja jäi katselemaan passin suuntaan. Lamppujen lailla loistavat silmät toimivat hyvänä kiintopisteenä tähtäyspisteen sijoittamisessa ja valot katkesivat, kun 3,6 grammainen puolivaippa sujahti suoraan edestä ammuttuna feissiin. Tapahtuma-aika kello 01:30 syyskuun puolivälissä eli pimeää kuin mörön perseessä. Laukauksen jälkeen maalia tähystäessä ei ilmennyt vähäisiäkään elonmerkkejä, joten ei tarvinnut parsia. Aamulla paikalta poistuessa kävin siirtämässä vainajan ja osuma oli siinä missä pitikin ja ilmiselvästi välittömästi tappava.
Alkanut kausi on taas muistutellut, että jopa kytispyyntiin on paikasta riippuen syytä ottaa haulikko mukaan. Tuossa viime viikolla pellonlaidasta oli kiva katsella hollilla lentäviä kanadanhanhia ja miettiä nopeasti, että
a) Osunko kiväärillä lentävään lintuun
b) Millaista jälkeä 10 grammainen puolivaippa mahtaa tehdä linnussa
c) Mitähän kaikkea tuossa suunnassa mahtaa tulla vastaan muutaman kilometrin matkalla.
En ampunut. Hanhi olisi kyllä maistunut.
Viime yön metsässä olevalla kytiksellä illan ja aamun sai kuunnella pyyn ääniä. Oliko pilliä tai haulikkoa mukana? Ei ollut. Ensi kerralla on.
