Justin Case
Eversti
Taitaa olla kunto rapistunut koirilla, makasivat koko lopun päivää eilisen mehtuu reissun jälkeen
Eränkäynti
- Viestiketjun aloittaja Torrakko
- Aloitus PVM
Olipa vain savotta!
Minulla on sedältä rinnakkaisluvalla oleva Sakon .30-06 hirvikivääri, lähinnä kauriinpyyntiä varten. Heinäkuussa käväisin testaamassa käyntiä ja hyvin pelitti. Kaurislupa oli menossa vanhaksi ja kokeeseen piti päästä. Elokuun alussa pari päivää ennen hirvikoetta (tai siis kauriskoetta) käväisin sitten uudemman kerran verestämässä tuntumaa, und das Chaos was Bereit!
Ase syyti luoteja kuin vuoteenkastelija, eli siis täysin minne sattuu. Ensimmäinen laukaus 20 cm suoraan tähtäyspisteen yläpuolella. Korkeuden säätämisen jälkeen seuraava laukaus oikealla korkeudella, mutta 15 senttiä vasemmalla. Tarkistuslaukauksen jälkeen (ei siis säätöjä välissä) uusi reikä löytyi 30 cm oikealta ja 10 senttiä alhaalta. Tuo on aina syytänyt lämmittyään, koska piippu vähän vastaa tukkiin, mutta nyt se meni ihan sekaisin. Odottelin laukausten välissä etwaksen verran ja sitten taas uusi laukaus. Kaikkein pahinta oli, että välillä osuma oli kohdallaan ja välillä ei. Välillä kiikarin säätäminen vaikutti ja välillä ei. Lopulta totesin, että luultavasti kostea keli on saanut puutukin turpoamaan ja osumat olivat sen vuoksi jo alusta lähtien missä sattuu.
Siispä kotiin ja sopivana päivänä sitten raudat irti, jonka jälkeen tukki sai maistaa hiekkapaperia. Kun taitettu A4 liukui piipun ja tukin välillä helposti, raudat kiinni (on muuten oma hommansa) ja homma pakettiin. Ja sitten sopivana päivänä kohdistamaan kiikaria. Ja Saatana sama peli jatkui! Ei Jumalauta! Välillä osuma oli siellä missä pitikin ja sitten taas seuraava jossain aivan Helvetissä. 28 metrin matkalta heittoa saattoi olla 20 senttiä. Tuossa vaiheessa olisi pitänyt tajuta yksi homma kiikarin suhteen, mutta vitutti sen verran, että järki ei enää ihan 100% juossut ja lisäksi hämärä kaatui päälle, joten aikakin loppui kesken.
Kaveri harrastaa ampumista ammatikseen, joten soitto hänelle. Neuvoi, että kun raudat ovat kiinni kahdella ruuvilla, niin sitä taempaa ruuvia väännetään vain niin, että se on kiinni, mutta ei uhkakiinni. Jos se on liian tiukalla, se saattaa vaikuttaa käyntiin. Joten siis ruuvi löysälle (aseesta) ja sitten sopivasti kiinni. Lisäksi seuraavan kerran ampumaan mennessäni väänsin ensin kiikarin säädöt aivan ääriasentoihin ja tämä olisi pitänyt tajuta tehdä jo edellisellä kerralla. En tiedä, mikä näistä auttoi, mutta rupesihan se sihti löytymään. Kunnes. Saatuani kiikarin kohdalleen hirvipatruunoilla, päätin ampua vielä varmemmaksi vakuudeksi kaksi laukausta, ikäänkuin kasaksi. Ensimmäinen laukaus juuri siinä missä pitikin, mutta toinen - 15 senttiä oikealla ja 3 senttiä alhaalla! PERKELE! Nyt maltoin mieleni, pistin mietintämyssyn päähäni ja päättelin, että parikymmentä laukausta kokovaipoilla ja kymmenkunta nopeasti ammuttua laukausta hirvipatruunoilla saattavat lämmittää piippua niin, että se alkaa syytämään ilman mitään muuta syytä. Siispä odottelin rauhassa kymmenisen minuuttia (luin maanpuolustus.net -nimistä sivustoa) ja ammuin yhden laukauksen, joka meni juuri siihen mihin pitikin.
Pakko oli käydä vielä tämän jälkeen toisena päivänä ampumassa yksi laukaus ja toteamassa, että ase oli kohdallaan ja metsään voi lähteä huoletta.
Mutta olipahan homma. Kiikarina kolmisen vuotta vanha Leupold VX-Freedom, joten takuuseen vissiin olisi mennyt, jos kiikari olisi ollut sökö. Jos taas ase olisi mennyt horoksi, niin siinäpä olisi mietitty, että kannattaako vanhaa (1960-luvulta) pyssyä enää sepittää ja miten asia selitetään sukulaiselle, jolta ase on lainassa...
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja sen kauriskokeen pystyy ampumaan aseella, jolla voi ampua vähintään 3,6 grammaisia luoteja, joten vanha kunnon 5,7 pelasti päivän.
Minulla on sedältä rinnakkaisluvalla oleva Sakon .30-06 hirvikivääri, lähinnä kauriinpyyntiä varten. Heinäkuussa käväisin testaamassa käyntiä ja hyvin pelitti. Kaurislupa oli menossa vanhaksi ja kokeeseen piti päästä. Elokuun alussa pari päivää ennen hirvikoetta (tai siis kauriskoetta) käväisin sitten uudemman kerran verestämässä tuntumaa, und das Chaos was Bereit!
Ase syyti luoteja kuin vuoteenkastelija, eli siis täysin minne sattuu. Ensimmäinen laukaus 20 cm suoraan tähtäyspisteen yläpuolella. Korkeuden säätämisen jälkeen seuraava laukaus oikealla korkeudella, mutta 15 senttiä vasemmalla. Tarkistuslaukauksen jälkeen (ei siis säätöjä välissä) uusi reikä löytyi 30 cm oikealta ja 10 senttiä alhaalta. Tuo on aina syytänyt lämmittyään, koska piippu vähän vastaa tukkiin, mutta nyt se meni ihan sekaisin. Odottelin laukausten välissä etwaksen verran ja sitten taas uusi laukaus. Kaikkein pahinta oli, että välillä osuma oli kohdallaan ja välillä ei. Välillä kiikarin säätäminen vaikutti ja välillä ei. Lopulta totesin, että luultavasti kostea keli on saanut puutukin turpoamaan ja osumat olivat sen vuoksi jo alusta lähtien missä sattuu.
Siispä kotiin ja sopivana päivänä sitten raudat irti, jonka jälkeen tukki sai maistaa hiekkapaperia. Kun taitettu A4 liukui piipun ja tukin välillä helposti, raudat kiinni (on muuten oma hommansa) ja homma pakettiin. Ja sitten sopivana päivänä kohdistamaan kiikaria. Ja Saatana sama peli jatkui! Ei Jumalauta! Välillä osuma oli siellä missä pitikin ja sitten taas seuraava jossain aivan Helvetissä. 28 metrin matkalta heittoa saattoi olla 20 senttiä. Tuossa vaiheessa olisi pitänyt tajuta yksi homma kiikarin suhteen, mutta vitutti sen verran, että järki ei enää ihan 100% juossut ja lisäksi hämärä kaatui päälle, joten aikakin loppui kesken.
Kaveri harrastaa ampumista ammatikseen, joten soitto hänelle. Neuvoi, että kun raudat ovat kiinni kahdella ruuvilla, niin sitä taempaa ruuvia väännetään vain niin, että se on kiinni, mutta ei uhkakiinni. Jos se on liian tiukalla, se saattaa vaikuttaa käyntiin. Joten siis ruuvi löysälle (aseesta) ja sitten sopivasti kiinni. Lisäksi seuraavan kerran ampumaan mennessäni väänsin ensin kiikarin säädöt aivan ääriasentoihin ja tämä olisi pitänyt tajuta tehdä jo edellisellä kerralla. En tiedä, mikä näistä auttoi, mutta rupesihan se sihti löytymään. Kunnes. Saatuani kiikarin kohdalleen hirvipatruunoilla, päätin ampua vielä varmemmaksi vakuudeksi kaksi laukausta, ikäänkuin kasaksi. Ensimmäinen laukaus juuri siinä missä pitikin, mutta toinen - 15 senttiä oikealla ja 3 senttiä alhaalla! PERKELE! Nyt maltoin mieleni, pistin mietintämyssyn päähäni ja päättelin, että parikymmentä laukausta kokovaipoilla ja kymmenkunta nopeasti ammuttua laukausta hirvipatruunoilla saattavat lämmittää piippua niin, että se alkaa syytämään ilman mitään muuta syytä. Siispä odottelin rauhassa kymmenisen minuuttia (luin maanpuolustus.net -nimistä sivustoa) ja ammuin yhden laukauksen, joka meni juuri siihen mihin pitikin.
Pakko oli käydä vielä tämän jälkeen toisena päivänä ampumassa yksi laukaus ja toteamassa, että ase oli kohdallaan ja metsään voi lähteä huoletta.
Mutta olipahan homma. Kiikarina kolmisen vuotta vanha Leupold VX-Freedom, joten takuuseen vissiin olisi mennyt, jos kiikari olisi ollut sökö. Jos taas ase olisi mennyt horoksi, niin siinäpä olisi mietitty, että kannattaako vanhaa (1960-luvulta) pyssyä enää sepittää ja miten asia selitetään sukulaiselle, jolta ase on lainassa...
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja sen kauriskokeen pystyy ampumaan aseella, jolla voi ampua vähintään 3,6 grammaisia luoteja, joten vanha kunnon 5,7 pelasti päivän.
MeriTJ
Ylipäällikkö
Sakon iäkkäämmissä 30-06:ssa (L61r,AV) on 1:10 nousu piipussa joten oikein kevyt luoti voi olla vähän huono vakautumaan, mutta esim 8g Range ainakin pelaa hienosti. Huolellisella kuparinpoistolla kannattaa aloittaa "mustan magian temput" käynnin palauttamiseksi. Eli tätä linkin puhdistusainetta niin pitkään kunnes ei tule enää värjäytyneitä lappuja piipusta läpi. Hommassa toki tovi kestää mutta sen jälkeen ainakin rihlat puhtaat ja voi kokeilla paraniko käynti kun tosiaan petaukseen kiristävät ruuvit kiinni muttei "otsasuonikireellä". Tämä oma suosikki kuparinpoistoon: https://www.asejaosa.fi/index.php?id_product=17&controller=product&id_lang=2
Mutta ohuemmat piiput tuppaa tosiaan olemaan melkoisia viskojia kun kunnolla ammut kuumaksi.
Torni
Kapteeni
Meillä pidettiin aikoinaan ylimääräinen metsästysseuran kokous tammikuun alussa, kun ketut oli liian vähissä. Aiheena pelkästään ketun rauhoitus loppu kaudeksi.
Moni ei ole tätä uskonut, kun olen kertonut ja tuskin uskoisin itsekkään, jos en olisi ollut paikan päällä.
Muualla yritetään saada kanta kaikin konstein pidettyä kurissa ja ainakin siihen aikaa oli järjestöjen masinoimia pienpeto kampanjoita joka vuosi.
Ja olen todistanut myös metsästysseuran syys kokouksessa viittä vaille nyrkki tappelua. Tilanteen eskaloi edellis talviset ketun jäljet.
Tiedän että ollaan vähän kummallisia täällä E-P.llä.
Justin Case
Eversti
Tais tulla syksy kun valtavia lintuauroja lentää etelän suuntaan, koirat makaa pihalla, kuuntelevat ja katsovat taivaalle, tietävät mitä tuo merkitsee.
Justin Case
Eversti
Pitkään oli täällä ketut vähissä kun maalikylän pienriista miehet niitä jaakas intopiukas, eivät ole muutamaan vuoteen käyneet kun ajoin ne helvetin kuuseen täältä, nyt on omalla alueella mukava kettukanta, en ole mehtijänistäkään ampunut omalta maalta moneen vuoteen, muutenkin vähissä ovat.
Riistanhoitotyötä tänään.
Justin Case
Eversti
Piti hyökätä vielä äsken metsään haulinheitin kourassa, kuulosti aivan kuin pieni koira olisi haukkunut hätäänsä, ääni loppui äkkiä, mahtoikohan jokin joutua suden tai ison kissan hampaisiin?? Jänis, supi vai ketunpoika?? Vanhempi koirakin nosti karvat ja oli vihaa täynnä kun kuunteli.
kolomaittis
Kenraali
Noista ketuista niin jäikö niille maalikylän miehille päähän kapikettujen poistamisesta että kaikki ketut pitäisi ampua? Noo, eihän noitten ajatuksia voi arvata.
Täällä en muista kapia nähneeni pariin vuoteen, että siitä oppia susien kannanhoidolliseen metsästykseen. Mutta kun..... siihen niitä tekosyitä löytyy vaikka vedoten ihan järjen vastaisiin tilanteisiin.
Se nyt ainakin on tullut esille tässä viime vuosien aikana.
kolomaittis
Kenraali
Huono näissä mutta kenties supikoiraa tossa killutat?
Supikoira joo.
Supikoiria on ihan riasaksi asti täällä ja eivät ampumalla lopu. Tän otti beagle haukkuun eräässä ojassa jonka yli oli kaatunut koivunrunko ja supi oli rungon alla kihisemässä. Heti kun tuli tilaisuus että koira oli loitommalla niin ammuin sitä alapiipulla päähän noin 2 metristä. Tuli vielä sitten mulittua ihan huolella ton ojan ylitse kun koira kiikutti raadon toiselle puolelle ja pakkohan se oli mennä raato nostamaan puun oksaan etten toiset supit saa siitä ravintoa.
Justin Case
Eversti
Ne pitivät koko pitäjää omana metsästys alueenaan vaikka täällä on alue rajoina vanhat koulurajat, tulivat sitten meidän kylälle ja satuin ajamaan paikalle sattumalta, no multahan paloi päreet heti, porukka lähti aika nopeesti
Aamupäivällä vitutti, kun hirvenmetsästys taas tauon jälkeen alkoi täällä. Uteliaan ja innokkaan sekarotuisen pystykorvan kanssa on ihan turha lähteä edes omille maille, kun ympäristö on täynnä punaliivejä. Koira on utelias ja innokas, eikä halua lähteä pois metsästä (paitsi tielle jahtaamaan autoja), joten metsään meneminen on silkkaa itsensä ja hirvimiesten kiusaamista. Tosin vielä enemmän vitutti, kun satuin auton ikkunasta näkemään, miten auto jätti reippaita metsämiehiä tienvarteen ja nämä lähtivät marssimaan sovituille passipaikoilleen. Emännän maiden läpi, aseet poissa suojuksista. Valitettavasti tytär oli kyydissä, joten en viitsinyt ryhtyä keskustelemaan metsästyslaista. Kävin kyllä sitten puolen tunnin kuluttua ajamassa alueen halki kulkevaa metsäautotietä, mutta onneksi ukkoja ei enää näkynyt. Ja positiivista oli myös se, että kun jätin auton yhteen liittymään ja kävin varmistamassa, että viljelysmaiden läpi ei ole ajettu, kaksi hirviporukan autoa ajoi autoni ohi. Ymmärtävätpähän vähän varoa...
Illalla ei vituttanut enää yhtään, kun tuli sitten käveleskeltyä viitisen kilometriä takapihalla. Riistaa ei varmistetusti näkynyt, pari varmaa kuulohavaintoa ja muutama epävarma kuulo- ja näköhavainto. Ihan ykkösreissu, kun sai olla ihan omassa rauhassa metsässä. Vaikka perhe-elämä ja lapset on just parasta, joskus toivoisi, että lieka olisi vähän pidempi, niin saattaisi saada saalistakin. Mutta se on nyt tämmöistä.
Illalla ei vituttanut enää yhtään, kun tuli sitten käveleskeltyä viitisen kilometriä takapihalla. Riistaa ei varmistetusti näkynyt, pari varmaa kuulohavaintoa ja muutama epävarma kuulo- ja näköhavainto. Ihan ykkösreissu, kun sai olla ihan omassa rauhassa metsässä. Vaikka perhe-elämä ja lapset on just parasta, joskus toivoisi, että lieka olisi vähän pidempi, niin saattaisi saada saalistakin. Mutta se on nyt tämmöistä.
Justin Case
Eversti
Komiat on maisemat!!!
Torni
Kapteeni
Olen hullun ehdoton ihminen. Erikoisen pitkä vihainen.Ne pitivät koko pitäjää omana metsästys alueenaan vaikka täällä on alue rajoina vanhat koulurajat, tulivat sitten meidän kylälle ja satuin ajamaan paikalle sattumalta, no multahan paloi päreet heti, porukka lähti aika nopeesti
Moni täällä Suomessa samanlainen, kansanluonne?
Itse olen vanhanliito Etelä-Pohjalainen. Ja ennen me rehdisti tapeltiin verinokassa ilman syyttä siinä kuuluissa grillijonossa, urheilua?. No Teuvalaisia ei koskaan piesty ja Jalasjärvisiä vähän pelättiin.
Joka kemu paikassa oli omat pitäjäalueet.
Sitten oikeasti aikuisena teet samojen miesten kanssa kauppaa/metsästyssopimuksia/järjestät kisoja.
Ollaan paska vammaisen jukuripäitä, mutta isoimmat metsästysseurat löytyy täältä. Isossa porukassa ei yksittäinen kusipää voi päästä valtaan.
Oma metsästysseura. Tuhansia palstoja 15 000h aluetta ja ei omariistassa montaa valkoista kohtaa ole.
Justin Case asutko Satakunnassa? Ei helppo rasti.
Wman
Alikersantti
Huomenna pitäs mennä ihmettelemään että onko niitä teeriä vai ei. Kevättalvella vielä oli hyvinkin mutta kesän aikana katosivat aika hyvin. Metsoja, pyitä ja riekkoja on näkynyt marjastusreissuilla vaikka kuinka mutta ei teeriä. Mutta pitää ottaa kahvittelun ja rentoutumisen kannalta jos ei lintuja näy.
