Olipa vain savotta!
Minulla on sedältä rinnakkaisluvalla oleva Sakon .30-06 hirvikivääri, lähinnä kauriinpyyntiä varten. Heinäkuussa käväisin testaamassa käyntiä ja hyvin pelitti. Kaurislupa oli menossa vanhaksi ja kokeeseen piti päästä. Elokuun alussa pari päivää ennen hirvikoetta (tai siis kauriskoetta) käväisin sitten uudemman kerran verestämässä tuntumaa, und das Chaos was Bereit!
Ase syyti luoteja kuin vuoteenkastelija, eli siis täysin minne sattuu. Ensimmäinen laukaus 20 cm suoraan tähtäyspisteen yläpuolella. Korkeuden säätämisen jälkeen seuraava laukaus oikealla korkeudella, mutta 15 senttiä vasemmalla. Tarkistuslaukauksen jälkeen (ei siis säätöjä välissä) uusi reikä löytyi 30 cm oikealta ja 10 senttiä alhaalta. Tuo on aina syytänyt lämmittyään, koska piippu vähän vastaa tukkiin, mutta nyt se meni ihan sekaisin. Odottelin laukausten välissä etwaksen verran ja sitten taas uusi laukaus. Kaikkein pahinta oli, että välillä osuma oli kohdallaan ja välillä ei. Välillä kiikarin säätäminen vaikutti ja välillä ei. Lopulta totesin, että luultavasti kostea keli on saanut puutukin turpoamaan ja osumat olivat sen vuoksi jo alusta lähtien missä sattuu.
Siispä kotiin ja sopivana päivänä sitten raudat irti, jonka jälkeen tukki sai maistaa hiekkapaperia. Kun taitettu A4 liukui piipun ja tukin välillä helposti, raudat kiinni (on muuten oma hommansa) ja homma pakettiin. Ja sitten sopivana päivänä kohdistamaan kiikaria. Ja Saatana sama peli jatkui! Ei Jumalauta! Välillä osuma oli siellä missä pitikin ja sitten taas seuraava jossain aivan Helvetissä. 28 metrin matkalta heittoa saattoi olla 20 senttiä. Tuossa vaiheessa olisi pitänyt tajuta yksi homma kiikarin suhteen, mutta vitutti sen verran, että järki ei enää ihan 100% juossut ja lisäksi hämärä kaatui päälle, joten aikakin loppui kesken.
Kaveri harrastaa ampumista ammatikseen, joten soitto hänelle. Neuvoi, että kun raudat ovat kiinni kahdella ruuvilla, niin sitä taempaa ruuvia väännetään vain niin, että se on kiinni, mutta ei uhkakiinni. Jos se on liian tiukalla, se saattaa vaikuttaa käyntiin. Joten siis ruuvi löysälle (aseesta) ja sitten sopivasti kiinni. Lisäksi seuraavan kerran ampumaan mennessäni väänsin ensin kiikarin säädöt aivan ääriasentoihin ja tämä olisi pitänyt tajuta tehdä jo edellisellä kerralla. En tiedä, mikä näistä auttoi, mutta rupesihan se sihti löytymään. Kunnes. Saatuani kiikarin kohdalleen hirvipatruunoilla, päätin ampua vielä varmemmaksi vakuudeksi kaksi laukausta, ikäänkuin kasaksi. Ensimmäinen laukaus juuri siinä missä pitikin, mutta toinen - 15 senttiä oikealla ja 3 senttiä alhaalla! PERKELE! Nyt maltoin mieleni, pistin mietintämyssyn päähäni ja päättelin, että parikymmentä laukausta kokovaipoilla ja kymmenkunta nopeasti ammuttua laukausta hirvipatruunoilla saattavat lämmittää piippua niin, että se alkaa syytämään ilman mitään muuta syytä. Siispä odottelin rauhassa kymmenisen minuuttia (luin
maanpuolustus.net -nimistä sivustoa) ja ammuin yhden laukauksen, joka meni juuri siihen mihin pitikin.
Pakko oli käydä vielä tämän jälkeen toisena päivänä ampumassa yksi laukaus ja toteamassa, että ase oli kohdallaan ja metsään voi lähteä huoletta.
Mutta olipahan homma. Kiikarina kolmisen vuotta vanha Leupold VX-Freedom, joten takuuseen vissiin olisi mennyt, jos kiikari olisi ollut sökö. Jos taas ase olisi mennyt horoksi, niin siinäpä olisi mietitty, että kannattaako vanhaa (1960-luvulta) pyssyä enää sepittää ja miten asia selitetään sukulaiselle, jolta ase on lainassa...
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja sen kauriskokeen pystyy ampumaan aseella, jolla voi ampua vähintään 3,6 grammaisia luoteja, joten vanha kunnon 5,7 pelasti päivän.