Eränkäynti

Karhu on oikea herkkusuu!
Se ottaa parhaat palat lampaasta.
Vain utareet ja rintarasva kelpaa karhulle. Siinä tarvitaan useampikin lammas jotta karhu tulee kylläiseksi.
On hyvin helppo tietää kun otso on ollut asialla. Aina silloin tällöin näitä tapahtuu.
 
Karhu on oikea herkkusuu!
Se ottaa parhaat palat lampaasta.
Vain utareet ja rintarasva kelpaa karhulle. Siinä tarvitaan useampikin lammas jotta karhu tulee kylläiseksi.
On hyvin helppo tietää kun otso on ollut asialla. Aina silloin tällöin näitä tapahtuu.
fellingstillatelse på bjørnen... eli kaatolupa myönnetty tälle mesikämmenelle, eipä kauaa taia kestää.

Täällä näkee vähän enemmän ja pidemmälle kuin suomalaisessa 25m metsätaistelussa, eipä sillä että nää norskit olis jotenkin taistelleet.
Mutta Otson kannattaa ottaa aika käpälää itään päin, jos edes kerkiää :) .

Kumma juttu että noi lampaat ("sau") ei kelpaa oikein kenellekään täällä lihojen puolesta, karitsaa vaan... ja villaahan täällä ei ole laitettu teollisesti varmaan kuuskytäluvun jälkeen. Eikä muuten Englannissakaan 90-luvun jälkeen, niistä saa ei yhtään mitään. Jätteeseen menevät.
 
fellingstillatelse på bjørnen... eli kaatolupa myönnetty tälle mesikämmenelle, eipä kauaa taia kestää.

Täällä näkee vähän enemmän ja pidemmälle kuin suomalaisessa 25m metsätaistelussa, eipä sillä että nää norskit olis jotenkin taistelleet.
Mutta Otson kannattaa ottaa aika käpälää itään päin, jos edes kerkiää :) .

Kumma juttu että noi lampaat ("sau") ei kelpaa oikein kenellekään täällä lihojen puolesta, karitsaa vaan... ja villaahan täällä ei ole laitettu teollisesti varmaan kuuskytäluvun jälkeen. Eikä muuten Englannissakaan 90-luvun jälkeen, niistä saa ei yhtään mitään. Jätteeseen menevät.
Se hullun lehmän tauti CJD, tuhosi Englannin maaseutua pysyvästi.. mutta kuka olisi arvannut, että lehmän aivoista tehty proteiinijauho, syötettynä lehmille, johtaisi prionien esiintymiseen.

Vitun masentavaa joskus toi tehomaatalous.
 
Kumma juttu että noi lampaat ("sau") ei kelpaa oikein kenellekään täällä lihojen puolesta, karitsaa vaan... ja villaahan täällä ei ole laitettu teollisesti varmaan kuuskytäluvun jälkeen. Eikä muuten Englannissakaan 90-luvun jälkeen, niistä saa ei yhtään mitään. Jätteeseen menevät.
Tuolla jutun lammasisännällä oli 130 lammasta ja 250 karitsaa!
Käsittääkseni Norjassa maataloustukiaiset täytyy olla korkeita. Millä ihmeellä muuten pystyy elättämään itsensä noilla?
Taitaa tulla Uudesta Seelannista sekä maukasta että edullista lammasta?

Saattaa olla että, niinkuin monessa muussakin asiassa, norjalaisilla on yksinkertaisesti varaa nirsoilla ja syödä ainoastaan karitsaa.
Perinneruokana on fårikål(lammaskaali) sekä jouluna syödään tikkulihaa (pinnekjøtt) kuin me syömme kinkkua. Tikkuliha on lampaa kylkiluihin kiinnittynyttä lihaa.
Eikä varmaan karitsapotkaan puutu norjalaisesta ruokapöydästä?
 
Tuolla jutun lammasisännällä oli 130 lammasta ja 250 karitsaa!
Käsittääkseni Norjassa maataloustukiaiset täytyy olla korkeita. Millä ihmeellä muuten pystyy elättämään itsensä noilla?
Taitaa tulla Uudesta Seelannista sekä maukasta että edullista lammasta?

Saattaa olla että, niinkuin monessa muussakin asiassa, norjalaisilla on yksinkertaisesti varaa nirsoilla ja syödä ainoastaan karitsaa.
Perinneruokana on fårikål(lammaskaali) sekä jouluna syödään tikkulihaa (pinnekjøtt) kuin me syömme kinkkua. Tikkuliha on lampaa kylkiluihin kiinnittynyttä lihaa.
Eikä varmaan karitsapotkaan puutu norjalaisesta ruokapöydästä?
Joo toi norjalainen ruokakulttuuri on vaatinut vähän asemoitumista... pinnekjött ei nyt rehellisesti sanottuna ole kovin hyvää, kuoliaaksi keitettyä ilman mitään mausteita...
jotain noi israelilaiset saavat kyllä oikein levantin ruokineen, kun lisätään vähän muutakin kuin vettä, suolaa ja pippuria. Ja Norjassa ne on siis jo esikäyneitä, ja se lampaan villa ja tali maistuu pontevasti.
Lisukkeena keitettyjä pottuja ja gulrotia, eli "kultajuurta", eli porkkanoita.

Israelissa oli kuminaa, korianteria, valkosipulia ja ties mitä....

 
Ei Suomenkaan kaatoluvat jää paljoa Ruotsista jälkeen Ruotsin 501 yksilöstä.
Jahtimiehille ja koirille tulossa kiirettä aikaa!

Karhun metsästyskiintiö nousee Suomessa 73 karhun verran metsästyskaudelle 2021–22 edelliseen kauteen verrattuna, kertoo maa- ja metsätalousministeriö tiedotteessaan. Ministeriö vahvisti asetuksellaan karhun metsästyskiintiöksi 457 karhua.

Kauteen 2019–20 verrattuna kiintiö on 144 karhua suurempi.

Kiintiön nostamisen tavoitteena on ollut katkaista 2010-luvun alussa alkanut karhukannan kasvu Suomessa. Suomessa arvioidaan olevan 2 670–2 800 karhua, mikä on noin 12 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Tällöin karhuja arvioitiin olevan 2 300–2 500.

Metsästyskiintiön määrä suhteessa karhujen arvioituun määrään Suomessa nousee vain hieman. Vahvistetun metsästyskiintiön osuus suhteessa karhukantaan on tulevalla kaudella keskimäärin 16,7 prosenttia, kun se oli aiemmin 15,9.


 
Käsittääkseni Norjassa maataloustukiaiset täytyy olla korkeita. Millä ihmeellä muuten pystyy elättämään itsensä noilla?
Taitaa tulla Uudesta Seelannista sekä maukasta että edullista lammasta?

Ne ovat korkeammalla tasolla kuin kalevalassa, ainoastaan Sveitsissä on kutakuinkin samaa tasoa kuin Norjassa vs. Eurooppa. USn -halpa lampaanliha- perustuu sekin ullatus ullatus erilaisiin tukijärjestelmiin.

Norja ja Sveitsi panostavat tuessaan käsittääkseni paljon erilaisiin maisemointipalkkioihin. Kansalaiset haluavat nähdä hoidettuja rinteitä ja näköaloja, eivät vissiin tykkää esim. kalevalavitikoista. :) Kansalliset tukiväännöt on näissäkin tosiasia. Mutta maatalous otti viisaasti kopin siitä, mitä ihmiset haluavat nimenomaan nähdä isolla N:llä. Molempien maiden kohdalla on kyse tietysti myös siitä, että sitä manttaalia on valtioiden kukkaroissa ja molemmat haluavat pitää kiinni maaseudun asuttamisesta. Onhan se ihan hirveetä. Molemmissa maissa lainsäädäntö sallii erikoistumisen ihan eri tavalla kuin meillä. Meillähän yllytetään yrittämään ja kun siihen lappuun olet nimesi pannut niin sitten hyökkää kokonainen virkailija-, maaseutupäällikkö-, EU-tukitarkastaja-, viilipytynmittaaja-, lohkojentarkastaja- armeijakunta kimppuun paarmaparven lailla. Paarmahyökkäys sentään päättyy yleensä elokuun alussa, tämä toinen armeija on vilkasta sorttia ympäri vuoden.

Tulokulmaero. Norjassa ja Sveitsissä ymmärryksen lamppu on palanut näissä kysymyksissä monella tapaa. On siellä tajunnan pohjavirroissa kytenyt ajatus siitä, että maaseutu kannattaa pitää elinvoimaisena....mihinpä panet senkin väen, jos se tuppaa kaupunteihin, millä elävät ja niin edelleen.

Kun jos ajelette joskus Norjassa tai Sveitsissä, niin pankaahan merkille miten -hoidettuja- tienvarret ihmisasutusten liepeillä ja valtateiden varsilla ovat. Tämä ilmiö ei ole syntynyt taivaasta tippumalla vaan jotkut tekevät töitä sen eteen ja saavat siitä korvauksen. Meillä on työn ja tuskan takana, että saadaan pidettyä tiet ajokelpoisina. Anikka sitten että rahaa liikenisi tienvarsiryteikköjen ja entisten vesakoituneiden pakettipeltojen siistintään. No, kasvaahan ne mehtää, mikä on sekin hieno asia, pitäähän Euroopalla olla edes jossain hiilinieluja. :ROFLMAO:
 
1626162218076.gif
Lammastilojen lammasmäärä on viimeaikoina kääntynyt Suomessa nousuun tilamyynnin ja Suomenlampaan villan kysynnän hienoisen elpymisen vuoksi johtuen sen eritysominaisuuksista. Ongelmana tiloilla on edelleen keritsemisen ja villankäsittelyn taitamattomuus ja lihatuotannossa kysynnän sesonkeihin reagointi.
 
Viimeksi muokattu:
OT Minua ihmetyttää kovasti lampaan paljon puhuttu "villasukan maku". Olen syönyt niin kaupasta ostettua Uusseelantilaista kuin kaverin kasvattamaa kotimaistakin ihan täysikäisenä. Molemmat taipuu oikein mukavaksi ruuaksi joko savustimessa tai padassa punaviininkanssa vaikka olisi vähän ns huonompi paisti puhumattakaan koivista. Paremmat fileet ja kyljykset maittaa ilman suurempia hauduttelujakin hienosti. Onko tuo villasukan maku jostain kotimaisen tehotuotetun/väärään aikaan (kiimapukki) teurastetun lihan syytä kun elää niin laajalti. Kerran olen saanut huonoa lammasta risteilyaluksella, mutta siinä taisi olla syynä kokin huono päivä ja ruokaan huonosti valittu lihapala (paitsi joka oli vähän liian hätäseen otettu tarjolle). Ei tämä sikäli eränkäyntiin liity, paitsi että mielelläni pyytäisin joskus muflonin tuon villilampaan ja söisin kokeeksi sellaisenkin.
 
Minä olen antanut itseni ymmärtää että villasukan maku tulee vanhana teurastetusta eläimestä. Ymmärtääkseni täällä Suomessa lampaita pidettiin villan takia eikä lhan ja teurastettiin vasta iän loppupuolella.
 
OT Minua ihmetyttää kovasti lampaan paljon puhuttu "villasukan maku". Olen syönyt niin kaupasta ostettua Uusseelantilaista kuin kaverin kasvattamaa kotimaistakin ihan täysikäisenä. Molemmat taipuu oikein mukavaksi ruuaksi joko savustimessa tai padassa punaviininkanssa vaikka olisi vähän ns huonompi paisti puhumattakaan koivista. Paremmat fileet ja kyljykset maittaa ilman suurempia hauduttelujakin hienosti. Onko tuo villasukan maku jostain kotimaisen tehotuotetun/väärään aikaan (kiimapukki) teurastetun lihan syytä kun elää niin laajalti. Kerran olen saanut huonoa lammasta risteilyaluksella, mutta siinä taisi olla syynä kokin huono päivä ja ruokaan huonosti valittu lihapala (paitsi joka oli vähän liian hätäseen otettu tarjolle). Ei tämä sikäli eränkäyntiin liity, paitsi että mielelläni pyytäisin joskus muflonin tuon villilampaan ja söisin kokeeksi sellaisenkin.
Villasukan maku johtuu ymmärtääkseni mm teuraslampaan käsittelyvirheistä. Villan maku siirtyy lampaan rasvaan joka jo itsessään hapettuessaan vivahtaa villalle ja liian pitkässä säilytyksessä tai kypsennyksessä maistuu sille jo varmuudella.
 
Lähdettiin Kanta-Hämeen rajoja vaan vartioimaan mutta otettiinkin lopulta haltuun pala läntistä Päijät-Hämettä. Rauhanneuvotteluissa tämä voidaan vaihtaa Vääksyn kanavaan.
 

Liitteet

  • 20210722_182318.jpg
    20210722_182318.jpg
    226.9 KB · Luettu: 54
Mikä tuo sininen puun kyljessä on? Putkimiinako siltä varalta että pitää jättää leiri ja hyökkääjille pieni vastaanottopaukku?
 
Mikä tuo sininen puun kyljessä on? Putkimiinako siltä varalta että pitää jättää leiri ja hyökkääjille pieni vastaanottopaukku?
Votka ( pysäyttäisi naapurin tiedustelijan varmaan sekin) vesipussi imuletkulla. Viiden litran juomavesifiltteri-säkki sitten aurinkopaneelin viekussa. Aika hifistelyä mutta jotta nuorison saa näille reissuille, täytyy puhelimen olla ladattavissa... sekä sapuskan ns. priimaa (hyväähän se on mutta nyt likka sanoi että "Tää on hyvää mutta paino/aterioiden määrä tää ei oo järkevä". Olen saanut opettaa jotain!!!!
 

Liitteet

  • 20210722_195850.jpg
    20210722_195850.jpg
    259.1 KB · Luettu: 36
  • 20210722_200204.jpg
    20210722_200204.jpg
    14.2 KB · Luettu: 37
Viimeksi muokattu:
Lähdettiin Kanta-Hämeen rajoja vaan vartioimaan mutta otettiinkin lopulta haltuun pala läntistä Päijät-Hämettä. Rauhanneuvotteluissa tämä voidaan vaihtaa Vääksyn kanavaan.
Kärkölän, Lammin ja Asikkalan länsiosat, erityisesti Viitailan, saatte pitää. Ei vaihtokauppoja. Voidaan kuitteja vastaan maksaa jotain pieniä kulunkejakin.

Terveisin Pidä Asikkala puhtaana- liike
 

Ravintohoukuttimien käyttö metsästyksessä jakaa metsästäjiä – kannat hupenevat ja muutamat ruokkijat vievät kotiin "jätesäkeittäin" saalista: "Aika puhaltaa peli poikki"​

Ravintohoukuttimilla metsästetään lintuja Liminganlahden luonnonsuojelualueen lähellä – ELY-keskus ei voi puuttua pesimiskannoille haitalliseen houkutinkeinoon kuin hallintoalueillaan.​



Ravintohoukuttimien käyttö vesilintujen metsästyksessä jakaa mielipiteitä lajin harrastajien keskuudessa. Maa- ja metsätalousministeriö on ajanut ravintohoukuttimet kieltävää asetusta, mutta sen voimaantulo lykkääntyi vuodenvaihteeseen.


Kielto haluttiin voimaan, koska ravintohoukuttelun yleistymisen katsotaan olevan mahdollinen osasyy vesilintujen pesimäkantojen taantumiseen. Ministeriön asetusmuistiossa Liminganlahden luonnonsuojelualueen ympäristössä tapahtuva ravintohoukuttelu nostettiin esimerkiksi lintukantoja verottavasta massametsästyksestä.


Liminganlahdella pitkään sorsametsällä käynyt metsästäjä Olli ja Oulun seudulla pitkään metsästystä harrastanut Jaakko kertoivat Kalevalle kokemuksistaan ravintohoukuttimien käytöstä. Metsästäjien nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojaamisen vuoksi.


– Asia herättää tunteita puolin ja toisin. Kosteikkojen kaivaminen alkoi, kun näitä alueita liitettiin Natura-verkostoon ja metsästäminen kiellettiin niillä alueilla, Olli toteaa.


Olli kertoo käyneensä aikanaan kymmenillä Liminganlahden suojelualueen läheisyyteen kaivetuilla kosteikoilla metsästämässä. Kyseisillä kosteikoilla käytettiin ravintohoukuttimia. Ollin mukaan hän tietää, ettei ole ainoa, joka on siirtynyt ravintohoukuttimien käytöstä takaisin perinteisiin metodeihin herättyään ruokahoukuttelun haitallisuuteen.


– Ei siinä touhussa ole mitään järkeä. Siinä menevät nuoret ja vanhat linnut, kun perinteisesti metsästäjien saaliiksi joutuvat nuoret yksilöt. Joillain paikoilla ruokinnalla saa yksi metsästäjä yli 100 sorsaa päivässä kauden alussa.


Näillä kosteikoilla ruokintaa tehtiin ainoastaan houkutusmielessä, eikä niillä tapahtunut pesintä metsästäjien arvion mukaan tuottanut kantaan lainkaan lintuja. Eräällä Lumijoen läheisellä kosteikolla sorsia ammuttiin "jätesäkeittäin".


– Mihin niin paljon saalista tarvitaan? Kannat ovat huvenneet, ja ruokintametsästys on yksi osasyy tässä isossa kokonaisuudessa. Koska ruokintaa tehdään metsästysmielessä niin paljon, on mielestäni aika puhaltaa peli poikki, Jaakko pohtii viitaten maa- ja metsätalousministeriön ajamaan ravintohoukuttimien kieltoon.


Limingan riistanhoitoyhdistyksen Markku Halonen esittelee kaaveita, joita käytetään perinteisessä sorsastuksessa. Kaaveilla metsästämällä saaliit ovat huomattavasti pienemmät kuin ravintohoukuttimilla, ja näin lintukantojen verotus on kestävää.

Limingan riistanhoitoyhdistyksen Markku Halonen esittelee kaaveita, joita käytetään perinteisessä sorsastuksessa. Kaaveilla metsästämällä saaliit ovat huomattavasti pienemmät kuin ravintohoukuttimilla, ja näin lintukantojen verotus on kestävää.


Limingan riistanhoitoyhdistyksen Markku Halonen esittelee kaaveita, joita käytetään perinteisessä sorsastuksessa. Kaaveilla metsästämällä saaliit ovat huomattavasti pienemmät kuin ravintohoukuttimilla, ja näin lintukantojen verotus on kestävää.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Metsästystä vai silkkaa ammuntaa?​


Jaakko esittää, että ruokintametsästys ei tavallaan enää edes ole metsästystä, jossa luonnontila otetaan huomioon saalista suunnitellessa, vaan silkkaa ammuntaa. Hän on itse metsästänyt Oulun merialueella jo pitkään ja huomannut ruokinnan vaikutukset lähialueillaan.


– Perinteisesti pohjoismaalainen metsästys ei ole tätä. Vaikka ruokitaan, ei ruokintapaikoilla tulisi ampua. Tässä ylikäytetään luonnonvaroja. Ei saaliin määrän tulisi olla metsästyksen itseisarvo.


– Lintuja pesii kyllä merialueelle, mutta elokuun alussa – ennen sorsastuskautta – ne siirtyvät ruokintapaikoille helpon ruuan perässä, kun poikueesta tulee lentokykyinen.


Joidenkin alueen metsästäjien keskuudessa on syntynyt kilpailua siitä, kuka vie pelloille ja kosteikoille eniten viljaa, ja kuka ampuu eniten saalista.


– Olen viimeisinä vuosina huomannut touhun järjettömyyden. Silloin se tuntui mukavalta, sai ampua mahdollisimman paljon. Mutta lahdella ei enää juuri lennä sorsia. Mielestäni päiväkohtaiset kiintiöt pitäisi määrätä myös sorsille, Olli sanoo.


Houkuttimet voivat tehdä hallaa luonnolle​


Kaleva uutisoi aiemmin heinäkuussa, että kasvavien linnunpoikasten ravinnon vääristyminen voi aiheuttaa kasvuhäiriöitä. Samaa ilmiötä voi aiheuttaa myös viljaravinnolla houkuttelu metsästystarkoituksessa.


Ravintohoukuttimena käytetään pääasiallisesti viljaa. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan vesistöihin viedään ravintohoukuttimeksi yhteensä noin 6 miljoonaa kiloa viljaa vuodessa.


Samassa tutkimuksessa selvitettiin metsästäjien suhtautumista ravintohoukuttimiin. Yli puolet, 53 prosenttia vastanneista metsästäjistä ei hyväksynyt lainkaan sitä, että riistaa houkuteltaisiin ruokinnalla toisen metsästäjän alueelta omalle pyyntialueelle.

Ruokintaa suojelualueen rajalla​


Ravintohoukuttimia varten maastoon kaivetaan yleensä kosteikko, jonne lisäravinto tuodaan tarjolle. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen luonto ja alueidenkäyttö -yksikön päällikkö Eero Melantie arvioi Liminganlahden suojelualueiden ympäristössä olevan kymmeniä ruokintakosteikkoja.


Liminganlahden suojelualueen karttaa tarkasteleva voi huomata suojelualueen rajan kupeessa lepääviä kulmikkaita vesikuoppia, joiden muoto paljastaa ne mahdollisesti ihmisen muokkaamiksi. Kuoppia on pitkin suojelualueen pitkää rajaa, mutta erityisesti silmiin pistävät Lumijoen Pitkänokka-niemen läheisen Kari-alueen vesikuopat.


– Niihin meillä ei ole valtaa puuttua, Melantie toteaa.




– Suojelualueiden sisällä metsästys on sallittu lähes 10 000 hehtaarin alalla, mutta siellä on maan ruoppaaminen kielletty. Sinne ei siis saa kaivaa ravintohoukuttimien kosteikkoja.


Juttu jatkuu kartan jälkeen.


-


Kuva: Veera Rahtula

Liminganlahden rauhoitusalueen keskellä sijaitsevalla 5,7 hehtaarin suuruisella alueella harjoitettiin vuoteen 2018 saakka ravintohoukuttimilla metsästystä. Melantie kertoo, että kyseinen alue on lunastettu valtion omistukseen.


– Emme päässeet alueen toteuttamisesta sopimukseen, joten alue täytyi lunastaa. Nyt ruokinta sekä metsästys siellä ovat siis loppuneet, ja metsästysrauhoitusalue on valmis ja yhtenäinen.


Kyseisen alueen metsästys oli Melantien mukaan muuhun Liminganlahdella tapahtuvaan metsästykseen verrattuna poikkeuksellisen runsasta saalismääriltään.


Alueen metsästysoikeuden haltija teki lunastusluvasta valituksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksen mukaan alueella metsästävän kolmen metsästäjän vuosittainen saalis oli keskimäärin 452 lintua, eli noin 150 lintua metsästäjää kohti. ELY-keskus arvioi alueella ammutun yli 1 000–2 000 laukausta vuodessa.


Ruokinnassa tulisi muistaa kestävyys​


Riistanhoitoyhdistykset ovat Suomen riistakeskuksen paikallisyksiköitä. Ne vastaavat toiminta-alueellaan kestävän riistatalouden edistämisestä, metsästäjien vapaaehtoistoiminnan organisoinnista ja edistämisestä sekä muista niille säädetyistä julkisista hallintotehtävistä.


Limingan seudun riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Juha Meskus suhtautuu ravintohoukuttimiin sallivasti, mutta sallivuudelle on ehtonsa.


– Liminganlahdelle on alkanut tulla näitä kosteikkoja, mikä on kyllä sinänsä hyvä. Kun kosteikot on tehty kestävän käytön periaatteiden mukaisesti, ne edistävät lintujen pesintää. Verotuksen (metsästyksen) tulisi kuitenkin pysyä hallinnassa niin, ettei poistettaisi alueen koko poikastuottoa.


– Kosteikkoja tai ruokintaa vastaan minulla ei sinänsä ole mitään, jos niitä ei tehdä metsästyksen maksimisaaliit mielessä, Meskus summaa.


Ravintohoukuttimissa käytetyn viljan laatu ja sen vaikutukset ovat myös käyneet Meskuksen mielessä. Ruokinnassa ei tulisi käyttää esimerkiksi tuontimaissia, vaan tarjotun ravinnon puhtaus olisi hyvä tarkistaa.


– Maissi ei liene Suomen vesilintujen luonnollista ravintoa, Meskus hymähtää.



Laaja suojelualue on vesilintujen levähdyspaikka​


Liminganlahden metsärauhoitusalue on linnuille tärkeä muutonaikainen levähdysalue. Syksyisin siellä levähtää merkittäviä määriä esimerkiksi metsähanhia, joiden metsästys on vain rajoitetusti sallittua.


– Liminganlahden alueella suojelukokonaisuudella on perustettu useita kymmeniä yksityisiä luonnonsuojelualueita ja lisäksi alueita on hankittu valtion omistukseen valtion luonnonsuojelualueen perustamista varten. Alue käsittää kokonaisuudessaan noin 12 000 hehtaaria, josta noin 2 500 hehtaarilla vesilintujen metsästys on kielletty, ELY-keskuksen Melantie summaa.


– Rauhoitusalue on toiminut hyvin. Se kerää lintuja, jotka pysyvät alueella vielä metsästyksen alkaessakin. Rauhoitusalue on sen verran laaja, ettei sen ympärillä tapahtuvan metsästyksen ole todettu haittaavan siellä olevia lintuja.


Miljoonia kiloja viljaa vesistöihin​


Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan ruokinnassa viedään vesistöihin vuosittain 5,96 miljoonaa kiloa lisäravintoa.

Tutkimuksessa selvisi, että ravintohoukuttimia harjoittaa noin 19 000 metsästäjää.

Näin ollen yksi ravintohoukuttimia harjoittava metsästäjä ruokkii lintuja keskimäärin 382 kilolla vuodessa.

Lähes puolet vastanneista (47 %) ilmoitti tarjoavansa lisäravintoa 100–999 kiloa vuodessa. 6 prosenttia ilmoitti tarjoavansa vähintään 1 000 kiloa vuodessa.

Luonnonvarakeskuksen vapaaehtoiseen saalistiedusteluun vastaaminen on viime vuosina vähentynyt.
Samalla muiden havaintojen mukaan viljaruokinnan avulla suuria saaliita ampuvien metsästäjien määrä olisi kasvanut.
Suuria saaliita metsästävien arvioidaan olevan vähemmän halukkaita ilmoittamaan saalismääristään, jos he itsekin tunnistavat viljaruokinnan voivan herättää arvostelua.


Lähde: Maa- ja metsätalousministeriön muistio ravintohoukuttimen käytön kieltämisestä.
 
Back
Top