Erikoisjoukkojen vastainen toiminta & ammattisotilas vs reserviläinen

Baikal olikin jo tästä hyvän tekstin kirjoittanut.

Älä liioittele.:cool: Yleensä me ihmiset vaan olemme tuollaisia: kun oikeutus toimille on vakaa ja yleisesti hyväksytty, niin se antaa lujaa selkänojaa henkisesti.

On se voinut tuntua toooosi veemäiseltä silloin -60-luvulla, kun yhteiskunnan tiedostavat kyseenalaistivat koko käydyn sodan mielekkyyden....siis Suomessa. Merkille pantavaa siinäkin on se, että vastaavaa tiedostamista ei käsittääkseni harjoitettu NLssa....siellä rodinanpelastajat ovat saaneet varauksettoman arvon ainakin juhlapuheissa. On väkisin kahlannut mieleen, että kuka mahtoi keksiä suomalaisveteraanien uudelleen arvioinnin....
 
Älä turhaan lausu Chuck Norrisin taikka Rambon nimeä!
Jep hankala puida aihetta suomi vs muu maa näkökulmasta ettei paljasteta top secret x files tietoja. Yrittänyt etsiä tietoja operaatioista ja taisteluista missä oli tämän tyyliisiä vastakkain asetteluja.
Sanomattakin on selvää että noutaja tulee kun astuu miinaan taikka tulee luoti otsaan vaikka olis mikä samurai kyseessä.
Varustelu ero tekee paljon , toisella on optiikkaa aseessa , suojaliiviä, ja yötähtäimiä. esim ressu ampuu päivällä 150m päästä vartalo osumia liiveihin , kun taas " ammattilainen" yöllä 300m pään kokoiselle alueelle.
Lähtökohtaisesti kyseinen erikoisjoukko on koulutettu pidemmän aikaa kyseiseen tehtävään. Ressuilla yleistaktiikoita muutama jotka on helppo ennakoida ja tehdä vasta liikkeitä.

'Osaava Ressu' ampuu sataselta teertä silmään ja kahdelta päähän.
 
Olen eri mieltä tuosta mistä olet eri mieltä.

Jos vihollinen epäiinhimillistetään, niin voidaan hävitä vaikka mitä. Missään nimessä sillä ei voiteta tuota mainitsemaasi sekunnin kymmenystä. Sillä hävitään sisäinen luottamus ja luotettavuus joka on paljon isompi vahinko kuin tuo kymmenys.

Jos pysytään siellä rehellisyyden maailmassa, missä tilanteiset asiat käsitellään tilanteisina eikä psykologisoida niitä, niin paljon parempi vastaus tuijottaa meitä suoraan kasvoihin: "esineellistetään" vihollinen.

Sana on lainausmerkeissä siksi, että termi "objectify" viittaa sekä esineeseen (objekti) että kohteeseen (objekti) että päämäärään (objekti) että tavoitteeseen (objekti) että tarkoitukseen (objekti) että kappaleeseen (objekti)... Osuvampi käännös voisikin olla jotain sen tyyppistä kuin "kohteistetaan" tms.

Mietipä Kapiainen... Kumpaa ammut pienemmällä epäröinnillä? Kohdetta vai (epä)ihmistä?

Joka tapausessa asia menee niin, että siellä jyvällä tai hiusristikossa näkyy ihmisen tunnusmerkit täyttävä jutska. Eli epäinhimillistämiseen pohjautuva lähtökohta törmää havaintojen ja koulutuksen väliseen ristiriitaan jo havainnon hetkellä. Nopeuttaako se ristiriita toimintaa? En usko.

Vihollinen on paljon helpompaa - ja uskoakseni tuloksellisempaa - objektivoida maaliksi kuin dehumanisoida maaliksi.
Veikkaan ettemme nyt ymmärtäneet ihan toisiamme..
Ampuessa "kohdetta" ei pidä olla pienintäkään alitajuista epävarmuutta siitä onko tähtäimessä kohde vai ihminen. Ampuja on totutettava ja ehdollistettava ampumaan kohdetta joka näyttää ihmiseltä - siinä vaiheessa kun ammutaan ihmistä eikä kohdetta, jää hyvin monella teho vajaaksi.
Tämä on yksi niistä asioista joita on viime vuosina tutkailtu kehityskohteena koulutuksessa.
 
Veikkaan ettemme nyt ymmärtäneet ihan toisiamme..

Kyllä me ymmärrettin.

Sun tekstistä kävi ilmi, että viittaat aika suuressa määrin objetivointiin vaikka puhutkin epäinhimillistämisestä.

Mä kritisoin enemmänkin termivalintaa ja sitä jättimäistä painolastia jota jo tuo termien luokka tuo tullessaan. Mä meen omassa tarkastelussani ulommas ja painotan sen ulommas menemisen tarpeellisuutta.

Lisäksi olen sitä mieltä, että ehdollistamisen pitää olla tilanteista, ei ihmiskuvaan pureutuvaa.

Toi ihmis/viholliskuvan manipulointi saattaa olla suurin sekä maanpuolustustahdon rapauttaja että aseistakieltäytymisen triggeri. Lisäksi sihen liittyvät moraaliset ja älylliset ristiriidat vaikeuttavat taatusti sekä pidempään jatkuvissa tilanteissa moraalia että kaikenlaisissa tilanteissa jälkihoitoa.

Sen haitat ovat kertakaikkiaan jättimäiset ja todella laaja-alaiset.

Lisäksi se on toimintamallina niin älyllisesti paapova, että sama kuin sanottaisiin ajattelukykyisille ihmisille että näiden pitää suksia pieneen kosteaan luolaan tai lopettaa ajatteleminen.

Koulutuksessa tota voi toki tutkia, mutta tutkimisessa on se ongelma, että niin kauan kuin koulutuksessa ei oikeasti ammuta oikeita ihmisiä, jää tutkimusten tuloksiin systeeminen vinouma. Hahmon ihmismäisyys vaikuttaa, mutta tilanteiset ja hormonaaliset yllykkeet saattavat jäädä pois tai vain osittain huomioiduiksi.

Vertauskuvana voisin sanoa, että jos teen kyselytutkimuksen siitä, että milloin ja millaiseen kohteena olevana esineeseen on helpointa tai vaikeinta kohdistaa treenatessa väkivaltaa, niin "ihmisen näköinen" voi saada korkeimmat pisteet. Mutta jos laitetaan samat vastaajat keskenään harjoitusmatsiin, jossa mätetään perille niin voi hyvinkin olla että niitä säkkitutkimuksessa selvästi esille tulleita pidäkkeitä ei todellisessa (harjoitus)tilanteessa löydykään, koska uudet, tilanteiset motivaatiotekijät tulevat mukaan.

Poliisin aseenkäytön vertailu eri yhteiskunnissa voisi olla tämän asian tarkastelun suhteen hyödyllinen vähintään aika realistisena analogiana. Poliisien koulutuksen laatu ja määrä on eri yhteiskunnissa erilainen. Jossain keskitytään enemmän kohteiden dehumanisoimiseen ja toisaalla taas tilanteisten tekijöiden mukaan tapahtuvaan arviointiin. Suomi taitaa edustaa tilanteisuuden painottamisen äärireunaa. Seurauksena on hyvä tulikuri yhdistyneenä siihen, että tarvittaessa ammutaan viiveettä ja harkinta paremmin säilyttäen.

Pitää muistaa se, että dehumanisointi lietsoo ristiriitojen lisäksi myös primitiivisiä pelkoja. Sen haitat harkiten ja organisaationa toimimiselle voivat olla jättimäiset. Pidäkkeettömät yksilöt muodostavat vain fragmentoituneita yksiköitä ja ryhmiä sen asian suhteen, missä pidäkkeettömyyttä on.

Tää on sellainen asia jossa monotavoiteoptimointi voi olla tuhoisaa ja monitavoiteoptimointi voi näyttää arvonsa.
 
Onko epähumanisoinnin ("kohteistamisen" tai miksi sitä sitten kutsutaankaan) vaikutuksia tutkittu ystävällisen tulen osalta? Tulee vain mieleen nämä lukuisat tarinat, kuinka hirvimetsällä on ammuttu toista metsästäjää, kun on nähty jonkin liikkuvan pusikossa.
 
Ihmisellä on sisäänrakennettuna mekanismi joka vaikeuttaa lajitoverin vahingoittamista (historian valossa ei aina uskoisi).
Jos tätä ei pysty jotenkin siinä ampumatilanteessa kiertämään, on mahdollista epäröidä se pienenpieni hetki joka maksaa oman hengen.
Pidän kuitenkin vihollisen dehumanisointia yhtään laajemmassa määrin eri asiana kuin sotilaan ehdollistamista..tai totuttamista..ampumaan kohteeseen/maaliin joka "näyttää ihmiseltä".
Tätä tehdään tänä päivänä lähes jokaisessa armeijassa, mutta mielestäni se on eri asia kuin vihollisen dehumanisointi siinä merkityksessä kuin tässä keskustelujuonteessa siitä puhutaan.
Saksalainen propaganda dehumanisoi tehokkaasti mm. Itäeurooppalaisia vihollisia - seuraukset ovat tiedossa ja se ei siinäkään valossa ole oikea tie.
Sotilaan totuttaminen toimimaan ihmistä muistuttavaa maalia vastaan on toki dehumanisointia sekin, mutta mielestäni eri näkökulmalla ja erilaisin tavoittein asiaa lähestyen kuin puheena oleva laajemman perspektiivin dehumanisointi.
 
Semantiikka sikseen, vihollisen demonisointi ja ali-ihmiseksi leimaaminen on kautta aikojen ollut "hyvä" ja toimiva metodi tappamisen mahdollistamisessa. (Roomalaiset olivat ihmisiä ja muut barbaareja.) Äärimmäisyyksiin vietynä tämä tuppaa johtamaan hirmutekoihin ja strategisen tason ongelmiin. Tämä sopii minusta aika huonosti meidän käyttöömme.

Nykyään tuo objektifointi on enemmän käytössä. Ihmistä ei tapeta, vaan uhka neutraloidaan tähdätyllä tulella massakeskipisteeseen. Tämä tosiaan toimii paremmin, mutta ongelmia tulee sitten kun taistelija tajuaa tappaneensa ihmisen.

Kapiainen ja muut perehtyneemmät voivat ehkä kommentoida kuinka hyvin tämä nuorten sukupolvien valmis desentisaatio tappamiseen pitää paikkansa. Olen kyllä törmännyt tuohon muissakin yhteyksissä, kuin vain Grossmanin kirjoissa.

Ainakin Jari Tiilikka taisi "Kaupunkitaistelija 1":ssä kommentoida asiaa siihen sävyyn, asevelvollisten järjestelmällinen desentisointi tappamiseen olisi liian poliittisesti epäkorrektia pv:lle, mutta nykyään ei tarvi, koska pelit ja viihde on jo hoitanut homman..

Jos näin on, niin sitten jää jäljelle tosiaan traumojen siivoaminen..
 
Ainakin Jari Tiilikka taisi "Kaupunkitaistelija 1":ssä kommentoida asiaa siihen sävyyn, asevelvollisten järjestelmällinen desentisointi tappamiseen olisi liian poliittisesti epäkorrektia pv:lle, mutta nykyään ei tarvi, koska pelit ja viihde on jo hoitanut homman..

Jos näin on, niin sitten jää jäljelle tosiaan traumojen siivoaminen..
Kyllähän se näin taitaa olla - kumpikin asia.
Jos unohdetaan tämä näkökulma kokonaan ja lähestytään toisesta suunnasta asiaa, päädymme samaan lopputulokseen.
Metsästäjät tietävät että riistalaukaus on aivan eri asia kuin pyöreään tauluun ampuminen - puhun nyt siis vain laukauksesta teknisenä suorituksena unohtaen henkiset ulottuvuudet.
Hyvää riistalaukausta ei ammuta keskelle maalia, vaan varsinkin nisäkkäillä haetaan hyvää osumaa keuhkojen ja sydämen alueelle. Treenaamalla eläinkuvioihin saadaan käytännössä joka metsästäjällä parempi lopputulos kuin ampumalla pyöreisiin maalitauluihin.
Samaa pätee ihmishahmoon - kokeilkaa treeneissänne - edes se massakeskipisteeseen osuminen ei olekaan niin helppoa kuin PV:n 03-taulua tai edes SPOL-taulua naulatessa.
Pidän selvänä että oikean näköinen harjoitusmaali on tärkeä osa ampumataidon harjoittelua, niin metsästäjällä kuin sotilaalla, vaikka siis asian eettinen ja psykologinen ulottuvuus unohdetaan kokonaan.
 
Kyllähän se näin taitaa olla - kumpikin asia.
Jos unohdetaan tämä näkökulma kokonaan ja lähestytään toisesta suunnasta asiaa, päädymme samaan lopputulokseen.
Metsästäjät tietävät että riistalaukaus on aivan eri asia kuin pyöreään tauluun ampuminen - puhun nyt siis vain laukauksesta teknisenä suorituksena unohtaen henkiset ulottuvuudet.
Hyvää riistalaukausta ei ammuta keskelle maalia, vaan varsinkin nisäkkäillä haetaan hyvää osumaa keuhkojen ja sydämen alueelle. Treenaamalla eläinkuvioihin saadaan käytännössä joka metsästäjällä parempi lopputulos kuin ampumalla pyöreisiin maalitauluihin.
Samaa pätee ihmishahmoon - kokeilkaa treeneissänne - edes se massakeskipisteeseen osuminen ei olekaan niin helppoa kuin PV:n 03-taulua tai edes SPOL-taulua naulatessa.
Pidän selvänä että oikean näköinen harjoitusmaali on tärkeä osa ampumataidon harjoittelua, niin metsästäjällä kuin sotilaalla, vaikka siis asian eettinen ja psykologinen ulottuvuus unohdetaan kokonaan.

Pv on hoitanut tämän ongelman varsin mallikkaasti. KASI:lla ja TASI:lla pääsee ampumaan oikeaa ihmistä. ;)
Noita pitäisi vaan olla vieläkin enemmän käytössä.

Harrastustarkoituksessa nuo aidon näköiset taulut kyllä olisivat hauskoja kokeiltavia. Voin tosin vain kuvitella sen pahennuksen radalla, kun osa porukasta kauhistuu jo mustista pyssyistäkin..

Turvallisuusfoorumilla joku suositteli airsoftia tai realistisia paintball merkkaimia.
 
Pv on hoitanut tämän ongelman varsin mallikkaasti. KASI:lla ja TASI:lla pääsee ampumaan oikeaa ihmistä. ;)
Noita pitäisi vaan olla vieläkin enemmän käytössä.
Totta!
Ja nyt kun tuon sanoit niin tämähän on mahdollista vain Suomessa:
Jopa SPOL- tauluon melkein liian ihmismäinen, puhumattakaan ihmisen näköisistä tauluista - mutta KASI-laitteilla voidaan oikein hyvin ampua ihmismaaleja eikä siinä ole mitään ongelmaa :D
 
Joissakin maissa taulutkin herättävät pahennusta.

Totalitaristisissa maissa tiettyihin erityistehtäviin valikoitiin huolellisesti. Esimerkiksi tšekkoslovakian kommunistinen salainen poliisi rekrytoi yhden osaston psykopaatteja. Koulutuksen valittiin nuoria poikia, jotka testattiin. Rääkättiin ja tapettiin kaikenlaisia eläimiä ja ne harvat, jotka eivät osoittaneet mitään mielenliikutusta, valitiin koulutettaviksi.

Suomalaista systeemiä pidän parhaana, koska täällä ei tarvitse rähjätä eikä etsiä mitään luonnevikaisia. Päinvastoin, meillä haetaan keskimäärin tasapainoisia ja mitä vaativampia hommia, sen tasapainoisempia. Ainakin näin rauhan aikana.
 
Pidän kuitenkin vihollisen dehumanisointia yhtään laajemmassa määrin eri asiana kuin sotilaan ehdollistamista..tai totuttamista..ampumaan kohteeseen/maaliin joka "näyttää ihmiseltä".
Lyhyesti:

Dehumanisointi on sellaisen ihmiskäsityksen tuottamista että jotkut eivät ole ihan yhtä ihmisiä kuin me. Niitä muita voi tappaa koska ne eivät ole täysin ihmisiä eivätkä täysin inhimillisiä. (Tätä pidän haitallisena ja pahana.)

Tuo mistä käytän huonoa termiä "kohteistaminen" on sitä että harjoittaudutaan kohtaamaan se tuska että on tehtävä se mikä on pakko tehdä eikä siinä saa empiä tai tulee pipi. Siinä tulee käyttää harkintaa, ymmärrystä jne mutta ei empiä tilanteen ollessa päällä.

Dehumanisointi kohdistuu ihmiskäsitykseen. Kohteistaminen kohdistuu henkilöön joka yksilönä tai ryhmänä muodostaa uhkan.

Dehumanisointi lähtee siitä että voi poistaa sellaisia ihmisiä, joilla ei ole täyttä arvoa ihmisenä koska heillä ei ole väliä.

Kohteistaminen lähtee siitä, että voi poistaa sellaisia uhkia jotka ovat ihmisiä. Vaikka heillä on ihmisarvo niin heidät voi poistaa koska heidän muodostamansa uhkan poistaminen on välttämätöntä ja kiireellistä.
 
Tykkimies vetää narusta ja kranaatti lähtee lentoon...osuu alueelle, jossa tulee pahaa jälkeä. Miltä tykkimiehestä tuntuu?

Pommituslentäjä lentää 10:ttä keikka Saksan kaupunkien päällä ja kaataa pommikuorman siviilikohteeseen, traumatisoiko`? Lentäjä ajaa atomipommin japanilaiseen kaupunkiin?

Kiväärimies näkee kohteensa silmät, kasvot ja takuulla kuulee, kun tavoittaa kiväärillään kohteen. Suorastaan haistaa tuloksen.

Kyllä sota lähtee käyntiin, kun alkuun päästään. Alkuvaiheessa vääjäämättä mr. Darwin poimii huono-onnisia, epäröijiä, taivastelijoita. Normaalijärkinen ihminen tajuaa varsin äkkiä, mikä on pelin henki: pitää ehtiä ensin.
 
Suomalaista systeemiä pidän parhaana, koska täällä ei tarvitse rähjätä eikä etsiä mitään luonnevikaisia. Päinvastoin, meillä haetaan keskimäärin tasapainoisia ja mitä vaativampia hommia, sen tasapainoisempia. Ainakin näin rauhan aikana.

Psykopaateista ei tule hyviä taistelijoita, koska he eivät pistä tikkua ristiin, jos asia ei suoraan hyödytä heitä itseään. Oman hengen riskeeraaminen on täysin poissa laskuista. Tehokkaimpia sotilaita ovat ne empaattiset ihmiset, jotka tekevät kaikkensa suojellaakseen joukkoaan(ts. laumaansa). Tämä henki muuten paistaa aika hyvin monesta suomalaisesta sankaritarinasta.

Natsien Dirlewanger prikaati ei oikein suoriutunut taisteluissa. Siviilien terrorisointi onnistui kyllä.

Dehumanisointi on sellaisen ihmiskäsityksen tuottamista että jotkut eivät ole ihan yhtä ihmisiä kuin me. Niitä muita voi tappaa koska ne eivät ole täysin ihmisiä eivätkä täysin inhimillisiä. (Tätä pidän haitallisena ja pahana.)

Vaikka onkin historiallisesti paljon käytetty, niin tätä strategiaa demokraattiset länsimaat ovat pyrkineet välttämään. Hyvästä syystä. Aiheuttaa hiukkasen harmeja, kun näiden "ali-ihmisten" kanssa pitäisi kohta tehdä sotilaallista yhteistyötä, rauha ja kauppaa.

Natseilla ei ilman yli-ihmis ideologiaansa ja hirmutekojaan olisi tullut miehistöstä puute, kun esimerkiksi Ukrainalaisilla oli vielä holodomor tuoreessa muistissa..
Sen sijaan kävi niin kuin kävi.
 
Tehokkaimpia sotilaita ovat ne empaattiset ihmiset, jotka tekevät kaikkensa suojellaakseen joukkoaan(ts. laumaansa). Tämä henki muuten paistaa aika hyvin monesta suomalaisesta sankaritarinasta.

Velvollisuudentunto. Vastuun ottaminen joukosta, laumasta. Johtajan vastuu. Johtajan esimerkki.

Talvisota oli melko karu reserviupseereille. Paljon kuolleita sankareita, jotka ottivat vastuuta, näyttivät esimerkkiä, olivat liidereitä sanan sisimmässä merkityksessä. Ilmanko väsynyt ja kulunut armeija pysyi kasassa: oli sotilaita, jotka pitivät itseään säästämättä homman rukkasessa. Hinta? Oma elämä ja terveys.

Ei nää sotimisen perusasiat ole paljoa muuttuneet, kun puhutaan esim. kenttäarmeijakontekstissa. Johtajien mukana armeija edelleen joko seisoo tai kaatuu, kärkitaistelijoita on aina tarvittu sotilasarvosta riippumatta. Viime sotien kokemustieto jalostettuna tutkimuksen tuottamiin selkeisiin luettaviin käsitteisiin osattiin, väitän, Suomessa hyödyntää sotien jälkeen. Ne loivat osaltaan perustan sille armeijalle, joka nykyään on SA. Ja on mielestäni ja kokemuksieni mukaan lujalla pohjalla.

Traumat. Pieni kansa voi joutua tilanteeseen, jossa pitää päättää, mikä on SE hinta, joka ollaan valmiita maksamaan, jotta pieni kansa saa säilyttää edes kohtuullisesti itsemääräämisoikeutensa. Viime sotien aikaan traumatisoitui ties miten paljon ihmisiä, varmasti paljon. Mutta eipä se vaihtoehto ollut ainakaan yhtään häävimpi. Melko traumatisoivaa olisi ollut marssia härkävaunuun, joka olisi ajanut kolme viikkoa itään. Tai kalppia hiekkamontulle, jossa humalainen raakalainen viritteli jo niskalaukauskapineitaan.

Pienen kansan selviytymiseen liittyvät traumat ovat mielestäni -erimitallisia- kuin interventioarmeijoiden yksilöiden kohtaamat....yksilöt kärsivät toki suunnilleen samalla tavoin, mutta mutta....on siinä silti eroa.
 
Jäsen maidan osaa varmasti kertoa, miten aletaan haukkumaan sukulaiskansaa vatnikeiksi kaikissa yhteyksissä, kroaattiführerit puhdisti kansaa tsekisteistä, ei se näköjään vaikeaa ole, ja tuntuu tulevan joiltain ihmisiltä ihan luonnostaan, tuo dehumanisointi. Piriä perään ja varmasti onnistuu vaikka kenen tappaminen.
 
Psykopaateista ei tule hyviä taistelijoita, koska he eivät pistä tikkua ristiin, jos asia ei suoraan hyödytä heitä itseään. Oman hengen riskeeraaminen on täysin poissa laskuista. Tehokkaimpia sotilaita ovat ne empaattiset ihmiset, jotka tekevät kaikkensa suojellaakseen joukkoaan(ts. laumaansa). Tämä henki muuten paistaa aika hyvin monesta suomalaisesta sankaritarinasta.

Natsien Dirlewanger prikaati ei oikein suoriutunut taisteluissa. Siviilien terrorisointi onnistui kyllä.



Vaikka onkin historiallisesti paljon käytetty, niin tätä strategiaa demokraattiset länsimaat ovat pyrkineet välttämään. Hyvästä syystä. Aiheuttaa hiukkasen harmeja, kun näiden "ali-ihmisten" kanssa pitäisi kohta tehdä sotilaallista yhteistyötä, rauha ja kauppaa.

Natseilla ei ilman yli-ihmis ideologiaansa ja hirmutekojaan olisi tullut miehistöstä puute, kun esimerkiksi Ukrainalaisilla oli vielä holodomor tuoreessa muistissa..
Sen sijaan kävi niin kuin kävi.

Tuohon sen verran että "läntisen arvoyhteisön" jäsenten historia on täynnä toisten kansojen "dehumanisointia". Eikä se perusajattelu ole mihinkään hävinnyt.
 
Tuohon sen verran että "läntisen arvoyhteisön" jäsenten historia on täynnä toisten kansojen "dehumanisointia". Eikä se perusajattelu ole mihinkään hävinnyt.
Tarkoitin tosiaan, että nykyään on näin.

Toisessa maailmansodassa alkoi olla ensimmäisiä merkkejä siitä että toisia länsimaalaisia ei haluttu kovin vahvasti länsiliittoutuneiden puolelta demonisoida.

Viimevuosikymmenten savimaja-rähinät ovat sitten menneet kovin poliittisesti korrektilla meiningillä.

Historiasta löytyy tosiaan kaikkea vinkeää..
 
Tarkoitin tosiaan, että nykyään on näin.

Toisessa maailmansodassa alkoi olla ensimmäisiä merkkejä siitä että toisia länsimaalaisia ei haluttu kovin vahvasti länsiliittoutuneiden puolelta demonisoida.

Viimevuosikymmenten savimaja-rähinät ovat sitten menneet kovin poliittisesti korrektilla meiningillä.

Historiasta löytyy tosiaan kaikkea vinkeää..

Tosi on. Vietnamissa tuota näkyi jonkin verran ja onhan toki puhetta "pahan akselista" ollut. Mutta onhan se tosiaan vähän vaikeaa perustella demokratian vientiä ja kansan vapauttamista demonisoimalla vapautettava kansa:). Nuo savimajasodat ovat oma juttunsa. Ja WW2 oli lännessä "hieman" erilainen luonteeltaan kuin idässä. Historia pidemmällä tähtäimellä katsottuna antaakin erilaisen kuvan.
 
Itse näen todennäköisen vastustajan sotilaat lähinnä uhreina jotka ovat oman historiansa ja yhteiskuntansa ehdollistamisen tuloksena meille uhka joka täytyy eliminoida.

Itse pidän silti huolestuttavana tutkimuksia jossa on todettu että iso osa ihmisistä ei halua surmata vastustajaa vaan laukoo esimerkiksi silmät kiinni henkilökohtaista asettaan.
Jos tämä pitää paikkansa niin onko tutkittu miten tällainen käytös olisi voitettavissa?
Toki suurimmat tappiot tuotetaan ryhmäaseilla joista suurin osa vielä epäsuorasti ja niiden kanssa kai tätä ongelmaa ei esiinny?
 
Back
Top