Erikoisjoukkojen vastainen toiminta & ammattisotilas vs reserviläinen
- Viestiketjun aloittaja hillhead
- Aloitus PVM
Juu tuo uutisointi on tuttu. Mutta mitä konkreettisesti? Miten, mistä nuo VYKSin laajennukset luodaan?
Ja nähdäänkö mukana reserviläisvoimaa?
Valmius-termin mukanaolo tulee tarkoittamaan sitä, ettei tarkkaa tietoa tulla julkaisemaan.
Jos nyt tällä hetkellä puhutaan avoimesti päivän-kahden varoitusajan ressuista, niin tilanteen himmentyessä -varoitusaika- muuttuu. Eikä liene vaikea arvata, että joidenkin reserviläisten ja yksiköiden ylim-kh on herkemmässä kuin toisten. Eli joku valmiuteen liittyvä asia pistää jotkut yksiköt kokoon -hyvinkin herkästi- vs. sywä reserwi.
Tämähän pitää spekuloida halkipoikkipinoon...
1. Ei perusteta uusia yksiköitä
2. Nykyisiin hakijoita on enemmän kuin voidaan ottaa.
Joten...?
Niin. Eivät nämä lehtijutut avaa asioita ainakaan -tarkasti-, mutta niin se tahtoo olla, kun kyse on valmiusasioista.
Minä olen käsittänyt tuon niin, että puhuttaessa valmiusyksiköstä "yksikkö" ei tarkoita mitään tietyn kokoista joukkoa, kuten normaalisti puhuttaessa perusyksiköstä (komppania). Eli tässä yhteydessä käsite valmiusyksikkö voi olla vaikka joukkueen tai prikaatin kokoinen. Joten jos komppanian kokoinen valmiusyksikkö kasvatetaan pataljoonannsuuruiseksi valmiusyksiköksi, niin uusia valmiusyksikköjä ei perusteta, mutta silti niiden henkilölukumäärä nousee.
Minkä tahansa valmiusyksikön on pystyttävä säilyttämään fokus -valmiudessa-. Muuten se menettää määräävän nopean vasteen funktionsa. Hlöstön lkm on käsittääkseni alisteinen määräävälle -valmius-tekijälle. Ensin valmius, sitten muu. Jos muuta tulee edes.
Jos tuo fokus laventuu, meillä on kohta prikaati70 - mallisia valmiusyksiköitä, joiden vaste nopeasti kehittyvään afflektiotarpeeseen on kyseenalainen.
Toivottavasti mikään tarpeelliseksi katsottu valmiusasia ei kaadu silkan fyrkan puutteeseen.
AKE-ukki
Respected Leader
Kyllä. Käskystä riviin.
Georgian sota vuonna 2008 oli lyhyt. Tosin sitä pohjusti Etelä Ossetian sota vuosina 91-92,
Iltalehden artikkelia vuodelta 2015 kirjasta Erikoisjoukot suurvaltapolitiikan käsivarsina (Docendo, 2015)
www.iltalehti.fi
Onko ketään lukenut kyseistä kirjaa?
Erikoisjoukoilla tärkeä asema suurvaltapelissä
Venäjä ja Nato satsaavat erikoisjoukkoihin, selviää sotahistorian dosentin uutuuskirjasta.
www.iltalehti.fi
Onko ketään lukenut kyseistä kirjaa?
Tulee mieleen tapaus Wilhelm Kube:
"Varsinaisen operaation suoritti palvelusneidoksi naamioitunut, väärällä nimellä Kuben palvelukseen pestautunut Jelena Mazanik, joka laittoi kuumavesipulloon piilotetun pommin Kuben sängyn alle."
Wilhelm Kube – Wikipedia
Muistan jostain toiseesta lähteestä (historianet?) lukeneeni että partisaanit halusivat tuohon operaatioon nimenomaan naisen koska sitä ei osattaisi epäillä.
Solidsnake
Respected Leader
Jos spetsnatsit olisikin kaikki naisia, tulisi hillittömiä lähitaisteluita khihii..Tulee mieleen tapaus Wilhelm Kube:
"Varsinaisen operaation suoritti palvelusneidoksi naamioitunut, väärällä nimellä Kuben palvelukseen pestautunut Jelena Mazanik, joka laittoi kuumavesipulloon piilotetun pommin Kuben sängyn alle."
Wilhelm Kube – Wikipedia
fi.m.wikipedia.org
Muistan jostain toiseesta lähteestä (historianet?) lukeneeni että partisaanit halusivat tuohon operaatioon nimenomaan naisen koska sitä ei osattaisi epäillä.
Fremen
Greatest Leader
Joo noi nyt vielä menis.. mutta lisää siihen Vympel, Alfa, mahdollisesti OMON, ja epätodennäköisesti mutta potentiaalisesti MVD... ja sitten on tietty ne Wagnerin vuokra-perseet, joiden kanssa toiminta lienee aika paljon suoraviivaisempaa. Mukaan Kadyrovin islam-mafia, ja Härmässä majailevat viidennet kolonnat venäläisiä ja muslimeja, niin eikohän tossa ihan kunnon hutunkeitto saada aikaan.
Protokollat ovat samat: käskyjä totellaan, ja tehtäviä toteutetaan. Sillä me pystytään, jollei ole tarkoitus epäonnistua. Riippuu täysin poliittisesta johdosta, erityisesti ylipäälliköstä.
Teille olen herra Majuri
Kersantti
Nyt menee ot, mutta onkohan Suomessa ammuttu ketään rauhan aikana (sodan jälkeen) tuollaisten vartiotehtävien yhteydessä varusmiesten tai kantahenkilökunnan toimesta?
Hmm...ampui jo pakenevaa miestä. Epäilen että tänäpäivänä tuo vartiomies istuisi vankilassa.
Timo on vielä armeijaa käymätön, mutta Oulun kasarmialue on hänellekin hyvin tuttu. Vain muutamaa päivää ennen ampumavälikohtausta hän oli pyöräillyt samaa oikotietä kotiinsa Hintan kaupunginosaan.
Koskaan aikaisemmin eivät vartiomiehet olleet tehneet elettäkään pysäyttääkseen siviilikulkijaa.
Kohtalokkaana tiistai-iltana Timo ja hänen naapurinsa Risto Siltavirta olivat viettäneet huolettoman ravintolaillan Oulun keskikaupungilla sijaitsevassa Eskon krouvissa. Risto oli erityisen iloinen siitä, että parin viikon kuluttua päättyisi sairasloma ja käden tervehdyttyä pääsisi takaisin töihin.
Timo, joka tulevan asepalveluksensa vuoksi haluaa esiintyä vain etunimellä, palaa vaisusti välikohtauksen yksityiskohtiin. Useita päiviä kestäneet poliisikuulustelut ovat väsyttäneet ja tehneet varovaisiksi. Hermosavujen myötä alkaa kuitenkin juttu luistaa. Pojat olivat tulossa pyörillä kaupungin suunnasta ja lähes tulkoon kasarmialueella, kun vartiomies ajoi takaa heidän rinnalleen. Vartiomies hyppäsi pyörän selästä ja käski poikien pysähtyä.
-Mihinkäs te olette menossa, tivasi vartiomies.
-Kotia
-Tulkaa mukaani päävartioon -seuratkaa minua viiden metrin etäisyydeltä, komensi vartiomies.
Pyörät oli jo heitetty maahan, kun Risto sanoi:
-Ei me lähdetä mihinkään, me mennään kotiin.
-Mä sanoin Ristolle, että lähdetään vartiomiehen matkaan, mutta Risto ei uskonut.
Tapahtumat etenivät nopeasti ja dramaattinen loppukohtaus näyteltiin vain kymmenen metrin päässä paikasta, mihin pojat oli pysäytetty.
Timo kertoo, miten Risto lähti kävelemään vartiomiestä kohti, ilmeisesti suuttuneena tämän käskyistä. Vartiomies perääntyi ja huusi apua. Vähän väliä vartiomies huusi, että hänen on pakko ampua. Samoin vartiomies toisti käskyään seurata mukanaan päävartioon.
Timo pysähtyi, kun vartiomies lopulta ampui useita varoituslaukauksia.
-Säikähdin ja jäin paikalleni, hän kertoo ja muistelee jo tuossa vaiheessa nostaneensa kädet ylös. Risto sitä vastoin intti vartiomiehelle, ettei hän usko tämän ampuvan kohti. Jossakin välissä Risto hypähti myös Timoa kohti ja yllytti tätä lähtemään mukanaan kotiin eikä mihinkään päävartioon.
Timon mielestä varoituslaukaukset ammutiin selvästi kertatulena ja ne suuntautuivat sekä ilmaan että asvalttiin.
-Vartija vapisi pelosta huudellessaan apua ja varoituksia. Sitten kaikki kävi nopeasti. Timo kuuli Riston vain sanovan "Et nää kumminkaan ammu" ja jotakin huudeltiin myös puupaukuista. Timo oli tuossa vaiheessa jo suojaa etsimässä ja ainakin pään ylle kohotetut kädet estivät näkemästä itse kuolettavia laukauksia.
-En enää halunnut nähdä koko tilannetta, puolustautuu Timo.
-Huusin kyllä vartijalle, että älä perkele ammu ja kun Ristoon osui ja laukaukset loppuivat, huusin uudestaan, että älä minua ammu.
Kun Timo havahtui omasta pelostaan, hän näki Riston makaavan maassa aivan hiljaisena. Riston suusta valui verta. Samalla syöksyivät kulman takaa vartijat, jotka olivat havahtuneet päävartiossa laukauksiin.
-Sanoin niille: Perkele kun menitte ampumaan siviiliä.
Jonkun korkean upseerin, ilmeisesti päivystävän upseerin johdolla minut vietiin heti pois paikalta.
Myöhemmin Timo vietiin päävartiosta rikospoliisin putkaan kuulusteluja varten. Verikokeitten ja pitkällisten tutkimusten jälkeen hänet vapautettiin, mutta kuulustelijat ovat roikkuneet kintereillä vielä tälläkin viikolla.
Timo istuu Risto Siltavirran vanhempien kotona. Riston isä Otto ja äiti Aini suhtautuvat ensimmäistä kertaa silminnäkijän kertomana kuulemaansa tarinaan tyynesti. He pitävät tapausta useiden onnettomien yhteensattumien summana.
Otto on ollut työssäkin varuskunta-alueella useaan kertaan ja tietää kertoa, että Oulussa on yleisenä tapana oikoa varuskunta-alueen poikki. Timo vahvistaa tätä kertomusta muistelemalla kulkeneensa ihan viime aikoinakin niin päivällä kuin vähän myöhemmälläkin samaista oikotietä kotiinsa.
Tuona onnettomana tapahtumailtana varuskunta oli sotaharjoituksissa ja vasta pari kuukautta ruotuväessä palvellut vartiomies vastassa. Hän toimi saamiensa ohjeitten mukaan.
-Kyllähän me oltiin reilusti päissään, tunnustaa Timo.
Oton ja Ainin mielestä heidän poikansa oli ainakin tavallisissa oloissa rauhallinen ja avulias. Siltavirrat ovat tottuneet vastoinkäymisiin, sillä yhdeksästä perheeseen syntyneestä lapsesta on elossa enää neljä. Aini on sairastanut vaikeaa syöpää jo toistakymmentä vuotta ja Otto on muutaman vuoden takaisen oikean aivolohkon halvauksen jälkeen entistä heikommassa kunnossa aikaisemman verenkiertovaivan lisäksi.
Artikkelin yhteydessä oli pari huonolaatuista kuvaa, siksi en viitsinyt skannata niitä tänne.
Toisessa kuvassa Timo esitteli ilmeisesti Riston (tai jonkun muun henkilön) sotilaspassia, toisessa oli kuvattu vartiokoppi ympäristöineen.
Tämä tapahtui siis Oulussa kaupungin kasarmeilla, jossa puolustusvoimien toiminta loppui ensin, sitten muutamaa vuotta myöhemmin Hiukkavaarassakin.
Koskaan aikaisemmin eivät vartiomiehet olleet tehneet elettäkään pysäyttääkseen siviilikulkijaa.
Kohtalokkaana tiistai-iltana Timo ja hänen naapurinsa Risto Siltavirta olivat viettäneet huolettoman ravintolaillan Oulun keskikaupungilla sijaitsevassa Eskon krouvissa. Risto oli erityisen iloinen siitä, että parin viikon kuluttua päättyisi sairasloma ja käden tervehdyttyä pääsisi takaisin töihin.
Timo, joka tulevan asepalveluksensa vuoksi haluaa esiintyä vain etunimellä, palaa vaisusti välikohtauksen yksityiskohtiin. Useita päiviä kestäneet poliisikuulustelut ovat väsyttäneet ja tehneet varovaisiksi. Hermosavujen myötä alkaa kuitenkin juttu luistaa. Pojat olivat tulossa pyörillä kaupungin suunnasta ja lähes tulkoon kasarmialueella, kun vartiomies ajoi takaa heidän rinnalleen. Vartiomies hyppäsi pyörän selästä ja käski poikien pysähtyä.
-Mihinkäs te olette menossa, tivasi vartiomies.
-Kotia
-Tulkaa mukaani päävartioon -seuratkaa minua viiden metrin etäisyydeltä, komensi vartiomies.
Pyörät oli jo heitetty maahan, kun Risto sanoi:
-Ei me lähdetä mihinkään, me mennään kotiin.
-Mä sanoin Ristolle, että lähdetään vartiomiehen matkaan, mutta Risto ei uskonut.
Tapahtumat etenivät nopeasti ja dramaattinen loppukohtaus näyteltiin vain kymmenen metrin päässä paikasta, mihin pojat oli pysäytetty.
Timo kertoo, miten Risto lähti kävelemään vartiomiestä kohti, ilmeisesti suuttuneena tämän käskyistä. Vartiomies perääntyi ja huusi apua. Vähän väliä vartiomies huusi, että hänen on pakko ampua. Samoin vartiomies toisti käskyään seurata mukanaan päävartioon.
Timo pysähtyi, kun vartiomies lopulta ampui useita varoituslaukauksia.
-Säikähdin ja jäin paikalleni, hän kertoo ja muistelee jo tuossa vaiheessa nostaneensa kädet ylös. Risto sitä vastoin intti vartiomiehelle, ettei hän usko tämän ampuvan kohti. Jossakin välissä Risto hypähti myös Timoa kohti ja yllytti tätä lähtemään mukanaan kotiin eikä mihinkään päävartioon.
Timon mielestä varoituslaukaukset ammutiin selvästi kertatulena ja ne suuntautuivat sekä ilmaan että asvalttiin.
-Vartija vapisi pelosta huudellessaan apua ja varoituksia. Sitten kaikki kävi nopeasti. Timo kuuli Riston vain sanovan "Et nää kumminkaan ammu" ja jotakin huudeltiin myös puupaukuista. Timo oli tuossa vaiheessa jo suojaa etsimässä ja ainakin pään ylle kohotetut kädet estivät näkemästä itse kuolettavia laukauksia.
-En enää halunnut nähdä koko tilannetta, puolustautuu Timo.
-Huusin kyllä vartijalle, että älä perkele ammu ja kun Ristoon osui ja laukaukset loppuivat, huusin uudestaan, että älä minua ammu.
Kun Timo havahtui omasta pelostaan, hän näki Riston makaavan maassa aivan hiljaisena. Riston suusta valui verta. Samalla syöksyivät kulman takaa vartijat, jotka olivat havahtuneet päävartiossa laukauksiin.
-Sanoin niille: Perkele kun menitte ampumaan siviiliä.
Jonkun korkean upseerin, ilmeisesti päivystävän upseerin johdolla minut vietiin heti pois paikalta.
Myöhemmin Timo vietiin päävartiosta rikospoliisin putkaan kuulusteluja varten. Verikokeitten ja pitkällisten tutkimusten jälkeen hänet vapautettiin, mutta kuulustelijat ovat roikkuneet kintereillä vielä tälläkin viikolla.
Timo istuu Risto Siltavirran vanhempien kotona. Riston isä Otto ja äiti Aini suhtautuvat ensimmäistä kertaa silminnäkijän kertomana kuulemaansa tarinaan tyynesti. He pitävät tapausta useiden onnettomien yhteensattumien summana.
Otto on ollut työssäkin varuskunta-alueella useaan kertaan ja tietää kertoa, että Oulussa on yleisenä tapana oikoa varuskunta-alueen poikki. Timo vahvistaa tätä kertomusta muistelemalla kulkeneensa ihan viime aikoinakin niin päivällä kuin vähän myöhemmälläkin samaista oikotietä kotiinsa.
Tuona onnettomana tapahtumailtana varuskunta oli sotaharjoituksissa ja vasta pari kuukautta ruotuväessä palvellut vartiomies vastassa. Hän toimi saamiensa ohjeitten mukaan.
-Kyllähän me oltiin reilusti päissään, tunnustaa Timo.
Oton ja Ainin mielestä heidän poikansa oli ainakin tavallisissa oloissa rauhallinen ja avulias. Siltavirrat ovat tottuneet vastoinkäymisiin, sillä yhdeksästä perheeseen syntyneestä lapsesta on elossa enää neljä. Aini on sairastanut vaikeaa syöpää jo toistakymmentä vuotta ja Otto on muutaman vuoden takaisen oikean aivolohkon halvauksen jälkeen entistä heikommassa kunnossa aikaisemman verenkiertovaivan lisäksi.
Artikkelin yhteydessä oli pari huonolaatuista kuvaa, siksi en viitsinyt skannata niitä tänne.
Toisessa kuvassa Timo esitteli ilmeisesti Riston (tai jonkun muun henkilön) sotilaspassia, toisessa oli kuvattu vartiokoppi ympäristöineen.
Tämä tapahtui siis Oulussa kaupungin kasarmeilla, jossa puolustusvoimien toiminta loppui ensin, sitten muutamaa vuotta myöhemmin Hiukkavaarassakin.
Viimeksi muokattu:
Tyyppi olisi varmaankin hengissä, jos ei missään vaiheessa olisi liikkunut vartijaa kohti. Siinä vaiheessa kun olet tehnyt yhdenkin liikkeen jonka voi tulkita vihamieliseksi ja etenkin jos vartijan on saanut huutamaan apua ja ampumaan varoituslaukauksia, niin sen jälkeen vartijalla on sellainen paine päällä, että tyypin on vaikea enää päästä paikalta hengissä vaikka tulisikin järkiin ja tottelisi.
Eipä olisi vankilassa. Tutkittaisiin tosin, mutta edes syytettä ei nostettaisi. Koska:
*Tapahtui puolustusvoimien alueella jonne siviileillä ei ole lain mukaan ole oikeutta tulla ilman lupaa
*Vartija toimi käskyjen mukaisesti
*Henkilö käyttäytyi uhkaavasti, eikä totellut laillisia (käskyvaltaisia) käskyjä ja yritti paeta paikalta
Jos puolususvoimat antaa vartiointitehtävää suorittavalle henkilölle kovat patruunat, niin se antaa myös laillisen käyttöoikeuden ja ohjeistuksen. Päävartioon käskytetty, uhkaavasti käyttäytyvä ja sen jälkeen pakenemista yrittävä pysäytetään edelleen vaikka ampumalla kohti jos ei muuten pysähdy. Tästä jos aletaan tinkiä, niin missä menee raja mitä annetaan mahdollisen vastustajan tehdä? Luovutetaanko asekaapin avaimet mustalaisille jos ne uhkaavat väkivallalla, vaikka itsellä olisi kovat patruunat ja ase? Annetaanko venäläisille kymmenen hävittäjää jos niitä sattuvat vaatimaan?