Etelä-Afrikan ja Rhodesian puskasodat

Yhtenä pointtina Rhodesian ja E-Afrikan yhteistyössä (ja välillä sen puutteessa) voidaan pitää sitä, että E-Afrikan valkoiset olivat (ja ovat) hieman enemmän jakautuneita. Buurithan perinteisesti pitivät etenkin englantilaisperäisiä valkoisia miltei pahimpina vihamiehinään (vrt. Buurisota jne.). Ja suuri osa rhodesialaisistahan kuului juuri tuohon ryhmään. Tämäkin varmasti pisti yhteistyössä kapuloita rattaisiin monellakin tasolla, etenkin kun enimmäkseen buurivetoinen Kansallispuolue oli tuohon aikaan vallassa E-Afrikassa.
 
Yhtenä pointtina Rhodesian ja E-Afrikan yhteistyössä (ja välillä sen puutteessa) voidaan pitää sitä, että E-Afrikan valkoiset olivat (ja ovat) hieman enemmän jakautuneita. Buurithan perinteisesti pitivät etenkin englantilaisperäisiä valkoisia miltei pahimpina vihamiehinään (vrt. Buurisota jne.). Ja suuri osa rhodesialaisistahan kuului juuri tuohon ryhmään. Tämäkin varmasti pisti yhteistyössä kapuloita rattaisiin monellakin tasolla, etenkin kun enimmäkseen buurivetoinen Kansallispuolue oli tuohon aikaan vallassa E-Afrikassa.

Etelä-Afrikan buureilla oli englantilaistaustaisille valkoisille ihan omat haukkumanimensäkin ("uitlander", "rooinek"). Kaikkein kiivaimpien buurien mielestä nämä eivät olleet ihmisinä edes kovin paljon mustaihoisia "kaffereita" parempia. Nämä asenteet muuten varmasti vaikuttivat myös EA:n omien asevoimien toimintaan ja tehokkuuteen. Vaikka englanti oli valtakieli, vaadittiin ymmärtääkseni sotilailta myös afrikaansin osaamista.
 
Nämä asenteet muuten varmasti vaikuttivat myös EA:n omien asevoimien toimintaan ja tehokkuuteen. Vaikka englanti oli valtakieli, vaadittiin ymmärtääkseni sotilailta myös afrikaansin osaamista.

Etelä-Afrikan armeija oli virallisesti kaksikielinen. Käytännössä kuitenkin kaikki varusmiehiä kouluttavat kanta-aliupseerit olivat buureja. Ne varusmiehet jotka olivat oikeasti kaksikielisiä siirettiin nopeasti sotilasbyrokratian käyttöön. Kaksikieliset kun joutuivat nopeasti paperitöihin jo alokasaikana.
 
Etelä-Afrikan buureilla oli englantilaistaustaisille valkoisille ihan omat haukkumanimensäkin ("uitlander", "rooinek"). Kaikkein kiivaimpien buurien mielestä nämä eivät olleet ihmisinä edes kovin paljon mustaihoisia "kaffereita" parempia. Nämä asenteet muuten varmasti vaikuttivat myös EA:n omien asevoimien toimintaan ja tehokkuuteen. Vaikka englanti oli valtakieli, vaadittiin ymmärtääkseni sotilailta myös afrikaansin osaamista.

"Uitlander" ja "rooinek" eivät tosiankaan ole mitään kehuja. Ensimmäinenhän tarkoittaa "ulkomaalaista" ja toinen "punaniskaa" (ei liity jenkkien "punaniskoihin"). Jälkimmäinen on todella luja vittuilu buurisodan ajoilta, jolloin viitattiin auringossa palaneisiin brittisotilaiden niskoihin. Briteillä kun on ainakin oman havainnon perusteella vieläkin (siis valkoisilla briteillä..) edelleenkin paljon ns. kelttiperimää, josta tulee punaiset hiukset ja huono auringonsietokyky.

Buurit ovat erikoista sakkia, mutta täytyy sanoa, että niiden grillijuhla "braai" on todella hieno kokemus. Kutsu sellaiseen tarkoittaa kanssa, että olet ns. "sosiaalisesti hyväksytty hyvä jätkä". :)

http://en.wikipedia.org/wiki/Regional_variations_of_barbecue#South_Africa

"Sometimes this activity is also known as a "dop en tjop" (dop being Afrikaans slang for an alcoholic drink, literally meaning "cap" or "bottle top", and "tjop" being the informal Afrikaans term for lamb chop) when significant amounts of alcohol are involved." :D

http://www.instructables.com/id/How-to-braai-meat-the-South-African-way/
 
Rhodesialaisia joukkoja siellä jossain; vasemmanpuoleisin sotilas aika "like a boss" tyylillä (ei lasit miestä pahenna). Onko tuo ajoneuvo joku rhodesialaisten oma viritelmä - pansssarointi on ainakin melko omalaatuisen näköistä.

IMG_0002.jpg
 
Joo, rhodesialaisilla oli varsin monenlaisia panssaroituja ajoneuvoja. Made iha ite.
 
Jännää muuten tuossa kuvassa, miten miesten jalkineet eroavat toisistaan: yhdellä on melko modernit nahkavarsikengät - toisella taas vanhemmat nahkakengät vartta lisäävine säärystimineen - ja kahdella muulla on pelkät mokkasiinit. Ilmeisestikin alkuperäiskansoilta on otettu opiksi mokkasiinien suhteen.

namibia-02-773.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Hyvä huomio. Tämä jalkine juttu on ihan oma sagansa tuolla puskassa.

Jos pitäisi arvata, niin ylempänä Land Rover "hyökkäysvaunun" edustalla olevista karjuista rillipää on viimeisimpänä paikalle saapunut. Tämän perustan ihan siihen, että ajan saatossa kun säärinahka on arpeutunut riittävästi eli on saavutettu tila jota kutsutaan nimellä hardened bush hoof voidaan säären suojausta vähentää. Lopulta ollaan mokkasiineissa. Tähän on monta syytä, joista metsästys käytännöistä on sotimiseen lähestulkoon kaikki juonnettu.

Jalka pysyy huomattavasti terveempänä mitä vähemmän on suojanahkaa hiertämässä pölyä sisään ihoon. Samasta syystä kokeneet painelee menemään speedoissa. Paljaat koivet on myös paras jäähdytin heti kun iho alkaa kestämään puskan hivelyä.

Jalkineen keveys = nopeus. Ja siten ehkä se tärkein seikka metsästyksen kokemuspiiristä. Äänettömyys.

Suomessa suositut melkein polveen ylettyvät jahtijakt coretex metsästyskengät muistuttavat lähinnä tilannetta jossa yritetään hiipiä laskettelumonoissa perunalastujen päällä. Ts. äänetön eteneminen on taitolaji joka onnistuakseen vaatii vähintään tunnokkaat ohuet elastiset pohjat ja mahdollisimman vähän rajoittavaa nilkkatukea. Astuminen epähuomiossa crack pots:ien päälle kuluu pimeässä satoja metrejä. Kun ei näe täytyy tuntea. Jos ei osaa täytyy kärsiä. Itse olen joutunut riisumaan kengät kokonaan pois monia kertoja hiivinnän aikana. Tämä siitäkin huolimatta että kenkä valinta on mokkasiini ja säärystin yhdistelmä.

Kuvassa mustalla kaverilla onkin ne järeimmät jalkineet. Todennäköisesti samasta syystä kun nykyäänkin. Valkoinen on suunnitellut jalkineet Euroopassa ja huomannut niiden sopimattomuuden Afrikkaan, lähtee jakoon Timoille. Hän taasen tykkää kun saa käyttöönsä valkoisten taikakalun.

Vonka tuolla aiemmin aprikoi mistä tulee nimitys puskasota. Määritelmä bush on käytössä kaikesta muusta maa-alueesta joka ei ole town tai rural. Siis vuoristot, suistot, aavikot ym on yleisesti vain bush. Kun lähdet ulkoilemaan olet " in the bush". Näin ainakin Rhodesiassa (Zimbabwessa).

Mä voin jossain vaiheessa kanssa jotain kertoilla tästä Rhodesian puskasota aiheesta kun jaksan, mutta eikös tästä ole ollut täällä jo pitkät kirjoittelut joskus aiemmin. Baikal?
 
Hyvä huomio. Tämä jalkine juttu on ihan oma sagansa tuolla puskassa.

Jos pitäisi arvata, niin ylempänä Land Rover "hyökkäysvaunun" edustalla olevista karjuista rillipää on viimeisimpänä paikalle saapunut. Tämän perustan ihan siihen, että ajan saatossa kun säärinahka on arpeutunut riittävästi eli on saavutettu tila jota kutsutaan nimellä hardened bush hoof voidaan säären suojausta vähentää. Lopulta ollaan mokkasiineissa. Tähän on monta syytä, joista metsästys käytännöistä on sotimiseen lähestulkoon kaikki juonnettu.

Jalka pysyy huomattavasti terveempänä mitä vähemmän on suojanahkaa hiertämässä pölyä sisään ihoon. Samasta syystä kokeneet painelee menemään speedoissa. Paljaat koivet on myös paras jäähdytin heti kun iho alkaa kestämään puskan hivelyä.

Jalkineen keveys = nopeus. Ja siten ehkä se tärkein seikka metsästyksen kokemuspiiristä. Äänettömyys.

Suomessa suositut melkein polveen ylettyvät jahtijakt coretex metsästyskengät muistuttavat lähinnä tilannetta jossa yritetään hiipiä laskettelumonoissa perunalastujen päällä. Ts. äänetön eteneminen on taitolaji joka onnistuakseen vaatii vähintään tunnokkaat ohuet elastiset pohjat ja mahdollisimman vähän rajoittavaa nilkkatukea. Astuminen epähuomiossa crack pots:ien päälle kuluu pimeässä satoja metrejä. Kun ei näe täytyy tuntea. Jos ei osaa täytyy kärsiä. Itse olen joutunut riisumaan kengät kokonaan pois monia kertoja hiivinnän aikana. Tämä siitäkin huolimatta että kenkä valinta on mokkasiini ja säärystin yhdistelmä.

Kuvassa mustalla kaverilla onkin ne järeimmät jalkineet. Todennäköisesti samasta syystä kun nykyäänkin. Valkoinen on suunnitellut jalkineet Euroopassa ja huomannut niiden sopimattomuuden Afrikkaan, lähtee jakoon Timoille. Hän taasen tykkää kun saa käyttöönsä valkoisten taikakalun.

Vonka tuolla aiemmin aprikoi mistä tulee nimitys puskasota. Määritelmä bush on käytössä kaikesta muusta maa-alueesta joka ei ole town tai rural. Siis vuoristot, suistot, aavikot ym on yleisesti vain bush. Kun lähdet ulkoilemaan olet " in the bush". Näin ainakin Rhodesiassa (Zimbabwessa).

Mä voin jossain vaiheessa kanssa jotain kertoilla tästä Rhodesian puskasota aiheesta kun jaksan, mutta eikös tästä ole ollut täällä jo pitkät kirjoittelut joskus aiemmin. Baikal?

Kirjoitin ja kirjoita sinäkin, sulla on enemmän perskohtaista ja tuoreempaa näkemystä kuin minulla. Metsästysjalkineesta kirjoitit juuri kuin minun näppäimilläni. Sotajalkine on tuon tyyppisessä sodassa aivan sama juttu. Pusikkomääritelmä on juuri noin: kun hyppäät Starletista ulos ja menet ojan yli olet pusikossa. Luulen, että foorumilaiset haluaisivat kuulla myös valkoisista afrikkalaisista juttua, entisistä sotilaista ja monista nykyisistä ammattimetsästäjistä ja - oppaista.

Wanhan tyyppinen ohutpohjainen lenkkari oli ammoin suosittu jalkine. Ja ne tekijämiehet eivät tosiaan tarvitse säärystimiä. Ja se on ihme, kun kerran jalkaudutte tiettyä pensasta kasvavalle alueelle ja sitten mietitte vielä Suomessa, että mitä helvetin piikkejä näissä vaatteissa oikein on? Villasukka-housu-systeemit kannattaa unohtaa. Joku G1000-kangas on varmasti parhaasta päästä pitämään pensaiden koukkupiikit ulkona.
 
Puskasotien aikaan olin lapsi, mutta Afrikasta myöhemmin ymmärtämääni sen verran, että määrätyillä paikoilla "mustat maiharit" ovat ihan liikaa terveydelle ja hyvinvoinnille. Ja kun ne kengät potkaisee jalasta, menee mailin säteellä kaikilla juuston himo maan rakoon. Mutta sellaisissa kengissä sinne on moni poika laskeutunut. Esimerkiksi Ranskan 1. laskuvarjorykmentti Korsikalta ei Ruandaan sandaaleissa sentään hypännyt.

Siisille, jonka ei tarvitse yhdenmukaisen varustuksen kanssa kamppailla, varmasti löytyy alkuasukaskokemuksesta hengittävämpiä ja mukavampia muotoja kuin paksupohjainen nahkamuotti.

Tuossa joku poikanen virnistelee Rundan esikunnan edessä. Tuollahan ei ollut muuta vaarallista kuin krokotiilit ja aids.

upload_2015-5-21_16-25-6.jpeg
 

Liitteet

  • upload_2015-5-21_16-24-20.jpeg
    upload_2015-5-21_16-24-20.jpeg
    11.3 KB · Luettu: 24
Rhodesialaisia joukkoja siellä jossain; vasemmanpuoleisin sotilas aika "like a boss" tyylillä (ei lasit miestä pahenna). Onko tuo ajoneuvo joku rhodesialaisten oma viritelmä - pansssarointi on ainakin melko omalaatuisen näköistä.

IMG_0002.jpg

Omaa tulkintaani kuvasta.

Todennäköisesti poliisiin (BSAP) PATU (Police Anti-Terrorist Unit) stick (neljän miehen partio tai ryhmä).

Valkoisista kolme selvästi keski-ikäisiä reserviläisiä ja nuorin silmälasipäinen on vain vähän päivettynyt (Voi olla asevelvollinenkin joka suorittaa palvelusta BSAPissa.)

Musta mies on todennäköisesti poliisin kantahenkilökuntaa, joka selittää särmemmän pukeutumisen. Jalkineet on myös ruskeat (armeija ei käyttänyt ruskeita jalkineita mutta poliisi käytti).

Todennäköisesti kuva otettu leirissä tai turvallisella alueella. Aseita maassa ja poissa käsien ulottuvilta.

Sodan loppuvaiheessa shortsien käyttöä alettiin suitsia ja monissa joukko-osastoissa ne kiellettiin. (Valkoiset jalat erottuivat selvästi savannimaastossa ja ihonaamiovärit eivät pysyneet iholla voimakkaan hikoilun takia.)

Shortsit olivat tietenkin helteessä erinomainen valinta. Lisäksi niiden käyttöä perusteltiin sillä, että niiden käyttö teki maaston käytöstä luontevampaa eli ei oikaistu okapensaiden läpi.

Kevyet jalkineet viittaavat siihen, että kyseessä oli juurikin PATU yksikkö, jonka tehtäviin kuului usein hyökkäysiin reagointi ja terroristien jäljittäminen. Lisäksi aseina on FN-FAL kiväärit joita rhodesialaiset pitivät selvästi parempina aseina kuin G-3 rynnäkkökivääriä.

Musta mies on todennäköisesti tullut vain PATUn miehiä vastaan leirissä. (Armeijassa "sekarotuisia" yksiköitä alkoi olla enemmän vasta sodan lopussa pl. Selous Scoutit jotka aloittivat jo vuonna 1974 mixed race yksikkönä. )
 
Rhodesialaiset kehittivät paljon taistelutekniikoita, jotka ovat vieläkin käytössä.

Drake shoot ainakin vaikuttaa älykkäämmältä touhulta kuin monissa länsiarmeijoissa käytetty "massiivinen tulenavaus" jos joudutaan väijytykseen.


DRAKE SHOOT

The Drake shooting (also known as the cover shoot) is a very effective method for improving the shot-to-hit ratio. It was devised and used by the Selous Scouts to deal with and counter ambushes set by guerrillas in bush country were the enemy had ample concealment and was difficult to locate. This useful technique is based on the fact that in a close-quarters firefight, 99 percent of combatants seek to hide from incoming fire by hitting the ground and rolling into the nearest cover. Accepting this fact, the Drake/cover shoot concept requires that two rounds be fired into positions of likely cover until all positions are neutralized.

Each man of the patrol would concentrate on his assigned arc of responsibility to his immediate front and systematically analyzed it.

cover_shoot.jpg


While the scout analyzed his arc he would think ‘ if I was the enemy, which position within my arc would I chosen for cover?’ The scout would look at the base of large trees, rocks and thickets, and “double-tap” two controlled shots into each side of the suspected location close to ground level. By placing the shots low into the position, dirt and stones will spray up into the face of anyone hiding there, causing them to take rapid evasive movements and thus exposing them to aimed fire. The trick is to try to place the bullets just above the ground, because a man lying down is no more than 12 inches high. To shoot any higher will result in the bullet winging harmlessly overhead. A four-man tracking team of scouts could quickly and effectively clear 40 potential firing positions, assuming that each man uses a 20-round magazine on a semiautomatic weapon. In the case of trees, the scout was trained to fire right into them at almost ground level, as bullets fired from modern high-velocity weapons can easily and completely penetrate most trees. As the scout observed his arc he would start close up, then systematically progress further and further back, widening the arc of fire, until all likely and suspected positions have been engaged. This technique is effective in flushing hidden adversaries and is economical in ammunition expenditure.

For training, areas were chosen at random by the instructors for these purposes and small targets concealed in all likely positions in which an enemy might take cover. After some practice and coaching, it was quite remarkable at how many targets were successfully engaged without the firer ever having sight of the target.

David Scott-Donelan at the Tactical Tracking Operations School is currently still teaching the Drake/cover shoot to military, police, and special operations personnel. The technique is taught during the live fire portions ofhis courses.

http://selousscouts.tripod.com/drake_shoot.htm
 
Fireforce - vertikaalinen saarrostus rhodesiasta

Today’s Military History Lesson: Fireforce
by lowe on June 18, 2009

70
fireforce.jpg
The Rhodesian Security Forces were arguably the most effective counterinsurgency units in modern history. Rhodesia, a former British colony (now Zimbabwe), unilaterally declared independence from the Crown after a disagreements on a power transition from European colonists to the Africa majority. A fifteen year long Bush War followed, between the Rhodesians and two African nationalist movements: ZIPRA, led by Josh Nkomo and backed by the Soviets, and ZANLA, led by Robert Mugabe and backed by the Chinese. The Rhodesians, the target of the first UN economic sanctions, were backed by no one except apartheid South Africa.
The security forces, therefor, had to cover the area of the size of Texas with highly limited resources and manpower (there were approximately 275,000 white Europeans and 7 million Africans living in Rhodesia during the war). Using South African supplied Alouette helicopters and DC-3 Dakotas (some airframes veterans of Operation Market Garden and D-Day), the Rhodesians developed a highly effective technique of aerial envelopment called the “fireforce” (see photo above).
A fireforce consisted of several “sticks” of troopies, usual one stick of 4 men per helicopter or 5 sticks of 20 men per Dakota. The choppers were designated either K-cars (a command car armed with the fireforce’s commanding officer and a heavy machine gun) and G-Cars, which carried the combat sticks. Fireforce teams were largely drawn from the highly elite Rhodesian Light Infantry –an all European commando outfit– or the Rhodesian African Rifles, also a highly effective COIN outfit, this one all African with European officers. The typical Fireforce was one Dakota, 3 G-cars, one K-car, and modified Cessna called a Lynx (used for close air support). Hawker Hunter jets were also used.
The Rhodesians guided Fireforces onto terrorist (or Terr) targets using mostly human intelligence, stemming from the highly effecitve Selous Scouts (a pseudo infilitration unit which employed “tame” terrorists), observation posts, and spies run by their Central Intelligence Organization or Special Branch of the British South African Police. Once a group of Terrs was located, a Fireforce was dispatched through local Joint Operational Commands (JOCs).
The first wave of a fireforce consisted of eight sticks (also called “stops,” in that they “stopped” terrs from escaping into the bush), with the K-Car always the first responder. The K-Car’s gunner flushed Terrs from their positions –usually a local village in one of the Tribal Trust Lands– while the Fireforce commander evaluated logical escape routes. Once established, G-Cars or Daks dropped troops onto their stop positions, with their troopies quickly forming a sweep line (four men spaced approximately 20 meters from each other). The stops locked their targets into place, while the Lynx dropped frantan (napalm) on the fleeing terrs.
The Fireforce tactic resulted in remarkably lopsided kill ratios in favor of the Rhodesians, while enabling them to patrol vast swaths of territory with a relatively small number of soldiers. Unfortunately for the Rhodesians, their combat prowess didn’t translate into political effectiveness, as they won every major engagement from 1965–1980, but lost the war. Still, their skillful use of airpower as an envelopment technique was as groundbreaking as it was deadly.
John Noonan

http://defensetech.org/2009/06/18/todays-military-history-lesson-fireforce/

Fireforce operaatioista on kirjoitettu paljon sekä netissä että kirjoissa. Kiinnostuneiden kannattaa etsiä tietoa itse.
 
Etelä-Afrikan buureilla oli englantilaistaustaisille valkoisille ihan omat haukkumanimensäkin ("uitlander", "rooinek"). Kaikkein kiivaimpien buurien mielestä nämä eivät olleet ihmisinä edes kovin paljon mustaihoisia "kaffereita" parempia. Nämä asenteet muuten varmasti vaikuttivat myös EA:n omien asevoimien toimintaan ja tehokkuuteen. Vaikka englanti oli valtakieli, vaadittiin ymmärtääkseni sotilailta myös afrikaansin osaamista.

Yksi haukkumanimi englantilaisista oli myös "soutpiel" tarkoittaen suolamulkku. Sillä viitattiin lojaalisuuteen eurooppalaiseen emämaahan jossa oli toinen jalka ja täten roikkuivat killuttimet suolavedessä. Armeija oli virallisesti kaksikielinen. Käytännössä maavoimat oli kokonaan afrikaansinkielinen, laivasto kokonaan englanninkielinen. Ilmavoimat käytti sekaisin molempia englannin ollen hieman dominoivampi. Maavoimissa ilmoitettiin virallisesti, että joka toinen vuosi oli koulutuskielenä afrikaans ja joka toinen vuosi englanti. Jostain syystä kaikille armeijan käyneille osui kohdalle afrikaans-vuosi.
 
Yksi haukkumanimi englantilaisista oli myös "soutpiel" tarkoittaen suolamulkku. Sillä viitattiin lojaalisuuteen eurooppalaiseen emämaahan jossa oli toinen jalka ja täten roikkuivat killuttimet suolavedessä. Armeija oli virallisesti kaksikielinen. Käytännössä maavoimat oli kokonaan afrikaansinkielinen, laivasto kokonaan englanninkielinen. Ilmavoimat käytti sekaisin molempia englannin ollen hieman dominoivampi. Maavoimissa ilmoitettiin virallisesti, että joka toinen vuosi oli koulutuskielenä afrikaans ja joka toinen vuosi englanti. Jostain syystä kaikille armeijan käyneille osui kohdalle afrikaans-vuosi.

Etelä-Afrikan ilmavoimista sen verran, että olen lukenut prikaatikenraali evp. Dick Lordin pari muistelmateosta (Vlamgat & From Tailhooker to Mud mover"). Englanninkielinen Lord palveli ensin Royal Navyn Fleet Air Armissa ja myös vaihtoupseerina USA:n laivastossa.

70-luvulla Etelä-Afrikkaan palannut Lord otettiin palvelukseen maan ilmavoimiin vankan lentokokemuksen perusteella. Miehellä oli mm. taustaa F-4 Phantomista. Juuri samoihin aikoihin Etelä-Afrikka oli hankkimassa ranskalaiset Mirage F-1:t ja Lordin kaltainen kokenut kaveri katsottiin sopivan hyvin uuden tyypin sisään ajajaksi. Lord itse kertoo, että hänen sangen heikko afrikaansin osaamisensa ja ymmärtämisensä oli katkaista uran, mutta vaakakupissa painoi enemmän miehen rautainen sotilaslentäjän ammattitaito. Dick Lord yleni aina prikaatikenraaliksi ja johti operaatioita mm. Angolan sodan aikana.

Miehen kirjoista käy myös ilmi, että ainakin niissä laivueissa ja yksiköissä missä Lord palveli, ei englanninkielisiä lentoupseereita mitenkään syrjitty. Ehkä ilmavoimien toimintakulttuuri tässä mielessä oli liberaalimpi kuin maavoimissa.
 
No niin. Yksi juttu muistui mieleen tuolta.

Kolmannen polven ammattimetsästäjä ja viiden hävityn sodan veteraani kertoili omituisen tarinan jota on vaikea olla uskomatta todeksi, sillä oudompaakin tuolla tulee vastaan.

Kolmas sota johon hän osallistui oli ns. Rhino war vuonna 1988 joka oli viimeinen laajamittainen yritys salametsästyksen lopettamiseksi. Sealous Scout ym jämistä kasattu pumppu jolla oli tarkoitus perinteisin menetelmin lopettaa salametsästys :uzi:
Tuhoon tuomittu yritys, sillä rosvoilla oli tukijat valtion korkeimmilla palleilla. Siitähän tulikin sitten ihan oikea sota. Näin aina, mutta nyt siihen ihme juttuun johon kuulemma törmättiin jo puskasodissa kykenemättä käsittämään mistä on kyse.

Miehistölle jaettiin maasto-asut normaalin army käytännön mukaisesti. Mustat sotilaat/game scoutit kuitenkin pyrkivät viikkaamaan "hienot" kurkkusalaatit ja käyttivät niitä vain kylillä käydessään. Puskaan lähdettäessä poijaat ilmestyi vihreän/siniset remonttihaalarit päällä vitjaan. Homma sopi päällystölle niin kauan kunnes alkoi tositoimet. YönTimojen käskettiin pistää maastokuvio pintaan nyt kun ne kerrankin oli saatavilla. Yhdenmukaisesti niin kuin osaston valkoisillakin sotilailla joita ei enää ollut kuin muutama. Nurinaa ja pelokkaita katseita rivissä ,mutta turvat tukkoon ja töihin.

Saavutaan vihollisen/salametsästäjien toiminta-alueelle ja tunnustelijat käsketään kärkeen. Oudon vastentahtoisesti aiemmin reipas musta taistelupari lähti matkaan ja muu porukka kumpareelle tarkkailemaan heidän etenemistään. Kun maastopukeutuneet miehet häviävät puskaan sanoo tämä valkoinen joukon johtaja mustalle lähetilleen, että katsopas kuinka hyvin hävisivät maastoon camonsa ansiosta. Lähetti katsoo vain eteenpäin eikä virka mitään. Kunnes yhtäkkiä maastoa kiikareilla tarkkaileva johtaja huomaa joukon ukkoja lähestyvän pikamarssia sivusta heitä kohti ak:t tanassa. Nopea vilkaisu tunnustelijoiden suuntaa joita ei näy, eikä vihollinen sinne suuntaakaan vaan suoraan heitä kohti. Salametsästäjien sinertävät haalarit on helppo havaita viidakon vihreydessä ja selvää on että vahva ylivoima on tulossa. Ovatko he jollain ihmeen konstilla pystyneet havaitsemaan heidät?

Päätös: Vetäydytään, sillä tehtävä oli välttää viholliskontaktia ennen päätavoitetta joka oli vielä kaukana Mozanbikin puolella. Samalla kun hän ilmoittaa asiasta lähetille tämä katselee ihan muualle ja viittoilee jotain käsillään. Viesti takakyykkivälle osastolle ja claymore yllärin asennuksen jälkeen vetäytyminen pikavauhtia.( Clay oli siis mukana vain leirialueen raivaamista varten, suojelu hommissa kun ollaan.) Puolisen tunnin juoksumarssin jälkeen kumea jysähdys hidastaa tahtia ja voidaan suorittaa taktinen hajaantuminen takaa-ajajien toiminnan vaikeuttamiseksi. Melkoista eläintensuojelu toimintaa sanon mä.

Jooo. Seuraavana päivänä kokoontumispaikalle saavuttaessa siellä odotteleekin jo tunnustelijat hämillään. Kaksi asiaa painaa kertojan mieltä. Jotain outoa tässä nyt tapahtui. Asia selvitetään ja hän haluaa tietää miten tunnustelija välttivät kontaktin ja mitä ja kenelle oli lähetin viittoilu tarkoitettu.

Tunnustelijat sanoivat että eiväthän he uskaltaneet edetä pitkällekään lomapuvussaan. Se kun näkyy niin pitkälle tosin kuin heidän sininen haalari joita vihollinenkin käyttää.?!?? :eek: Ja he kuten rosvot olivat takulla nähneet heidät aivan hyvin. Lähetti viittoilu oli merkki tuunnustelijoille vetäytyä.

Hämmästynyt kertoja suoritti testin ja toden totta. Hän näki sinisen haalarin matkojen päästä, mutta puskakansan edustajalle se oudosti katosi näkökyvyn ulottumattomiin. Vastaavassa camotakki testissä valkoinen mies ei pärjännyt edes kiikareilla yönTimpoille.

Jatkossa tämä osato käytti haalareita ja niin käyttävät "rauhan" laskeuduttua maahan :rolleyes: edelleenkin paikalliset mustat metsästyksen avustajat. Salametsästäjien varalta, jotka ovat todellinen vaara tuolla. Kokolailla armotonta toimintaa. Mutta se on eri tarina sitten se.

Ps: tarinan kertoja asuu nykyään turvallisesti Ruotsissa. Tuotekehitys päällikkönä Normalla. Muistoina kolme haavoittumista viidestä hävisystä sodasta. Puskasota, toisinajattelija sota, sarvikuono sota, Somalia ja neuvonantajana lähi-idässä.
 
Siis häh? Näkyikö se haalari huonommin vihollisen näkökulmasta, vai ei?

En oikein sisäistänyt tarinan opetusta hahhah!:D

Yritätkö väittää että afrikkalaisilla on huonompi yönäkökyky(värien ja kontrastien erottelukyky)

Kyllähän jos loogisesti ajattelee niin sinistä väriä ei paljon luonnossa ole yleensä...

Poikkeuksellisen tehokkaita erityskäytön camo värityksiä kuitenkin on ollut. Esim hiekka-aavikolla lienee pinkki ollut suosittu erikoisjoukkojen autoissa land rover yms. Pinkkiä myös käytettiin muistaakseni joidenkin sotalaivojen kuvioinnissa. Britit testasivat tätä 2. Ms. Aavikolla sas-joukkojen pinkit jeepit olivat vaikeita havaita aamu hämärässä... sitten pääsivät yllätyksen turvin sas joukot ampumaan kk:illa paskaksi saksalaisten huoltovarikoita ja lentokenttiä.

Vai oliko tuossa Afrikan esimerkissä enemmänkin kyse sotajuonesta elikkä suomeksi sanottuna oli kyse vihollisen uniformuun pukeutumisessa?

Kun vihollinen ei erota omia joukkoja vihollisista, uniformujen perusteella katsottuna, niin onhan siitä selvästikin etua yllätyksen kannalta.

Tämä ei kuitenkaan varsinisesti todista naamiointikuvion hyvää tehokkuutta suojautumisessa tähystykseltä.
 
Kaukaa haettu selitys tuolle sinivärin toimimiselle camo-tarkoituksessa, voi löytyä Jared Diamondilta. Luin aikoinaan joko hänen Tykit, taudit ja teräs tai Romahdus -teoksestaan kuvauksen Tyynenmeren alkuasukkaasta, joka lähti saareltaan Australiaan ja opiskeli sitten proffaksi asti. Tämä polynesialainen havaitsi jossakin vaiheessa Australiassa erottavansa uuden värin, nimittäin sinisen. Tämä ilmiö oli sen verran mielenkiintoinen, että sitä sitten ihan porukassa tutkittiin, ja todettiin, että polynesialaiset (niillä saarilla) tosiaankaan erottaneet mustaa ja sinistä, vaan pitivät näitä samana värinä.

Sinisen ilmestyminen miehen värispektriin selitettiin sitten niin, että kun saarelaisten kielessä ei ole erillistä sanaa kuvaamaan sinistä väriä, vaan sitä kuvataan samalla värillä kuin mustaa, aivot käsittelevät molempia värejä samoina. Kun sitten kohdehenkilömme eli englanninkielisessä ympäristössä (englannissa blue=sininen ja black=musta) hänen aivonsa pikkuhiljaa oppivat erottamaan värit toisistaan. Laajemmin tämä sitten toimii niin, että kun jokaisen ihmisen silmät toimivat vähän eri tavoin, me jokainen näemme värit hieman eri tavoin. Kun pysytään järkevässä mittakaavassa (päävärit + musta + valkoinen + ruskea) eroilla ei ole merkitystä, mutta lähdepä Jumal'auta akan kanssa huonekalu tai vaatekauppaan, niin liemessä olet. Yht'äkkiä ruskea ei olekaan "ruskeaa", vaan jotakin "seepiaa" tai "kahvia" tai jotakin muuta hepreaa.

On siis mahdollista, että kyseessä on sama ilmiö, eli originaaliväestö ei pahemmin sinistä havaitse, koska sitä ei ympäristössä liiemmälti ole.
 
tuplat.
 
Back
Top