EU - onko järkee vai ei?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vlad
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Jos paavo valitaan niin sehän on demokraattisesti valittu? Se on sitä itsenäisyyttä. Vai onko sun mielipide sitä oikeaa demokratiaa ja vapautta?

Jos Paavo valitaan, niin se on todennäköisesti demokraattisesti valittu. Sitähän mä tässä vähän pelkäänkin. Turhautunut kansa valitsee itselleen pöljän johtajan, koska *muutos*. Paavon nimen voit korvata jollain toisella poliittisella pöljänderillä. Ei meillä niistä ole pulaa.

Pidätkö tätä nykyistä tilannetta Suomen kannalta jotenkin voitokkaana?

En erityisen. Pidätkö sinä? Mitä näet vaihtoehtona?
 
Viimeksi muokattu:
Kansanäänestyksen voittaja on populistinen Viiden tähden liike. Sen johtaja Beppe Grillo .

Mies jäi minun silmiin jostain edellisestä kampanjasta jolla oli iskevä nimi:

ono9gf.jpg
 
Politiikkaradion juttu 1.12.2016

Hyvää keskustelua.. 19:00->

http://areena.yle.fi/1-3806943

Jep, meinasin tulla postaamaan samaa!

Hiukan erilainen kuva maalataan ns. valtamediassa tästä populistisesta viiden tähden liikkeestä. Koska jengi ei viitsi tuota kuitenkaan kuunnella, vaikka todellakin pitäisi, niin lyhyttä referaattia:

- PM Matteo Renzi ei tullut vaaleilla valituksi
- Renzin edeltäjänä toimi Enrico Letta, hänkään ei tullut vaaleilla valituksi
- Lettan edeltäjä oli Mario Monti, häntäkään ei valittu vaaleilla
- Montin edeltäjä oli Silvio Berlusconi - viimeinen vaalissa valittu PM lopetti 2011
- Renzin valta perustuu osin useisiin toisesta puolueesta loikanneisiin edustajiin
- Yllä mainituista syistä paine saada vaaleilla valittu PM on kova, Viiden Tähden Liikkeen mukaan kyseessä on demokratiavaje jonka takia tulisi pitää vaalit ennenaikaisesti
- Viiden tähden liikkeen viisi tähteä symboloivat: "public water, sustainable transport, sustainable development, right to Internet access, and environmentalism" (tosi populistista ja väärää...)
- Viiden tähden perustaja Beppe Grillo ei ole arkipäivän politiikassa mukana
- Luigi Di Maio on mainittiin mahdollisena uutena pääministerinä jos VTL voittaa, Di Maio asiallinen poliitiikko, ei esim. käytä "voimakasta retoriikkaa" ja on taitava argumentoija
- Liike mittaa jatkuvasti netin kautta kansan tuntoja ja päättää kantojaan kansan tahdon mukaan, suoran politiikan hengessä. Liike kannattaa demokratiamallia "jossa äänestetään kaikesta"
- Liike kannattaa (esim. ansioituneiden yliopistotaustaisten) asiantuntijoiden asettamista vastuuasemiin, kaupunkien johtoon ja asiantuntijaorganisaatioiden johtajiksi
- Liikkeen edustajat ovat nuorimmat ja koulutetuimmat kaikista eduskuntaryhmistä
- Anekdoottina mainittiin, että Viiden Tähden Liikkeen edustajat ovat esim. muuttaneet Italian eduskunnan ruokalistaa vaatimalla vegaanista ruokaa koska niin monet edustajat ovat vegaaneja tai kasvissyöjiä
- Liike on pystynyt kanavoimaan tyytymättömyyttä, mikä on tärkeää koska Italialla on historiassaan poliittisen väkivallan menneisyys
- Berlusconi on täynnä energiaa ja comeback taustapiruna on täysin mahdollinen...

Liike ei mitenkään näyttäisi vastaavan sitä kuvaa mihin sitä on ns valtamediassa sijoitettu ja peloteltu. Establishmentin pöyhiminen on nähty sivistyspiireissä melkeinpä yksinomaan hyvänä asiana.

Faktojen jälkeinen aika jne...
 
EU-komissio antoi ukaasin Facebookille, Twitterille ja YouTubelle – Vihapuhe saatava kuriin

EU-komissio sanoi sunnuntaina, että amerikkalaisten verkkopalvelujättien pitää reagoida vihapuheeseen nopeammin. Muuten EU säätää asiasta lain, joka pakottaa Facebookin, Twitterin ja YouTuben sekä muut vastaavat palvelut hoitamaan käytäntönsä kuntoon.

Uutistoimisto Reutersin mukaan yhtiöt allekirjoittivat kuusi kuukautta sitten vapaaehtoisen sitoumuksen, jonka mukaan Euroopassa toimiessa ne reagoivat vihapuheesta tuleviin valituksiin 24 tunnissa.

Oikeusasioista vastaavan komissaarin Vera Jourovan tilaamassa raportissa todetaan, että vapaaehtoisen sitoumuksen tavoitteita ei noudateta. Esimerkiksi valitusprosessin kesto on liian pitkä: alle 40 prosenttia tapauksista käsitellään alle 24 tunnissa. 48 tunnin aikana käsitellään yli 80 prosenttia tapauksista.

Jourova kommentoi Financial Timesille, että teknologiajättien pitää toimia nopeasti ja todistaa seuraavien kuukausien aikana, että ne pystyvät hoitamaan asian kuntoon tai muuten asiasta voidaan päätyä säätämään lailla.
http://www.marmai.fi/uutiset/eu-kom...ja-youtubelle-vihapuhe-saatava-kuriin-6605045
 

Näissä jutuissa on jäänyt sopivia osia pois. Esimerkiksi nämä.

39. korostaa propagandan ja kritiikin välistä eroa;

40. painottaa, että kaikki EU:ta tai sen toimintapolitiikkaa vastaan etenkin poliittisten näkemysten ilmaisun yhteydessä esitetty kritiikki ei välttämättä ole propagandaa tai disinformaatiota, mutta mahdollinen manipulaatio tai tuki, joka liittyy kolmansiin maihin ja jolla pyritään lietsomaan tai kärjistämään tätä kritiikkiä, antaa aiheen kyseenalaistaa näiden viestien luotettavuus;


Tällä päätöslauselmalla tarkoitetaan Venäjää, kolmannen osapuolen touhuja. Jatketaan me vain kritiikkiä, kuten ennenkin silloin, kun siihen on tarve.

Olen joskus miettinyt, että neuvoa-antavan kansanäänestyksen tulosta ei oikein ole ajateltu. Tarkoitan sitä, että 43,1% äänestäjistä ei halunnut liittyä. Kyllä-ääniä oli 1 620 726 ja ei-ääniä 1 228 261. Sen jälkeen vuosia ylistettiin EU-auvoa onnelana, jonka kansa halusi ja päätti. Mikä kansa? Eivätkö kaikki kuulu kansaan? Minusta aina juhlapuheissa käännettiin selkä puolelle kansasta, niille, jotka eivät halunneet. Se on ollut tyhmää.

Valtio toteutti vuonna 1994 ensin mittavan tiedotusprojektin EU:sta ja varasi budjettiin määrärahan kansalaisjärjestöjen tiedottamista varten. Uskon edelleen, että meidän kannatti niissä oloissa tuo askel ottaa, mutta piru periköön euron ja ytimiin himon. No, saatiin pari komissaaria. Jo koko nimi, komissaari, herättää kammoa suomalaisissa. Kyllähän kaikki tietävät, mitä komissaarit olivat. Tässä on paljon psykologisia tekijöitä ja paljon myös konkreettisia ongelmia.
 
Olen joskus miettinyt, että neuvoa-antavan kansanäänestyksen tulosta ei oikein ole ajateltu. Tarkoitan sitä, että 43,1% äänestäjistä ei halunnut liittyä. Kyllä-ääniä oli 1 620 726 ja ei-ääniä 1 228 261. Sen jälkeen vuosia ylistettiin EU-auvoa onnelana, jonka kansa halusi ja päätti. Mikä kansa? Eivätkö kaikki kuulu kansaan? Minusta aina juhlapuheissa käännettiin selkä puolelle kansasta, niille, jotka eivät halunneet. Se on ollut tyhmää.

Kyseisen kaltaisen neuvoa antavan äänestyksen suhteen on paljon ajateltavaa..

Monta erilaista tekijää tuo oman merkityksensä neuvoa antavan äänestyksen jälkeen tehtävään päätökseen.

Kyllä-ääniä 1.6 miljoonaa
Ei-ääniä 1.2 miljoonaa
Äänestämättä jätti 1.1 miljoonaa
Eduskuntaan valitut kansanedustajat 200 kpl ( joita myös äänesti liki 4 miljoonaa suomalaista)

Lopullisen päätöksen tekee kuitenkin em. 200 kansanedustajaa joiden tulee huomioida päätöstä tehdessään koko yhteiskunnan yhteinen hyöty/haitta niin liittymisestä kuin ulkopuolelle jäämisen suhteen. Myös niiden kansalaisten osalta jotka eivät osallistuneet neuvoa antavaan kansanäänestykseen. He ovat ehkä sitä mieltä että päätös kuuluu kansanedustajien tehtäväksi.

Jossain määrin päätöksen teossa on kyse myös siitä että kansanedustajilla on käytettävissään paljon paremmat pohjatiedot kaikista asiaan vaikuttavista tekijöistä. Tämä antaa erityistä painoa heidän ratkaisulleen.

Toisaalta myös valtapoliittiset tekijät vaikuttavat. Osa puolueista ja päättäjistä on myös vaihtanut/muokannut mielipiteitään muista syistä kuin pelkästään liittymisestä/ulosjäämiseen liittyvistä. Jo pelkkä oppositio/hallitus asetelma vaikuttaa siihen että puolueiden mielipide voi vaihtua sen perustella kummassa asemassa puolue ja sen kansanedustajat ovat. Osa kansanedustajista sekä puolueista pyrkivät pelkästään saamaan kannatusta itselleen. Siis saadakseen valtaa yhteiskunnassa ja käyttääkseen sitä ihan muissa kysymyksissä kuin kyseessä olevassa neuvoa antavassa äänestyksessä ja sen perusteella tehtävässä päätöksessä.

Samat kysymykset tulevat esille sekä liittymisen että myös eroamisen kohdalla.

Demokratia ja kansan tahto toimii monella tasolla tällaisissa valinnoissa. Lisäksi kansalaisten mielipiteisiin pyritään vaikuttamaan monelle tavalla. Myös sellaisilla jotka eivät ole tasapuolisia ja oikeutettuja. Esimerkiksi monet pienet ääriliikkeet saavat meillä suhteettoman näkyvyyden kaikissa medioissa. Myös oikeuslaitosta käytetään sumeilematta omien ideologisten tavoitteiden ajamiseen. Miksi muuten tarvittaisiinkaan Demla:n kaltaisia järjestöjä? Erilaisia luontoarvoja, suojelua jne. käytetään sumeilematta ja valheellisesti vallantavoittelussa. Todellisena tavoitteena saada poliittista valtaa kaikenlaiseen yhteiskunnan vastaiseen toimintaan. Rehellisyydelle ei näissä tapauksissa jää juurikaan merkitystä..

Mutta ihmiset saavat kuitenkin äänestää ja loppuviimeksi suhteellisen vapaasti. Jokaisen kansalaisen omaksi tehtäväksi jää erotella ehdokkaista ne "jyvät akanoista" sekä oikeat vaihtoehdot vääristä.
 
Kyseisen kaltaisen neuvoa antavan äänestyksen suhteen on paljon ajateltavaa..

Monta erilaista tekijää tuo oman merkityksensä neuvoa antavan äänestyksen jälkeen tehtävään päätökseen.

Kyllä-ääniä 1.6 miljoonaa
Ei-ääniä 1.2 miljoonaa
Äänestämättä jätti 1.1 miljoonaa
Eduskuntaan valitut kansanedustajat 200 kpl ( joita myös äänesti liki 4 miljoonaa suomalaista)

Lopullisen päätöksen tekee kuitenkin em. 200 kansanedustajaa joiden tulee huomioida päätöstä tehdessään koko yhteiskunnan yhteinen hyöty/haitta niin liittymisestä kuin ulkopuolelle jäämisen suhteen. Myös niiden kansalaisten osalta jotka eivät osallistuneet neuvoa antavaan kansanäänestykseen. He ovat ehkä sitä mieltä että päätös kuuluu kansanedustajien tehtäväksi.

Jossain määrin päätöksen teossa on kyse myös siitä että kansanedustajilla on käytettävissään paljon paremmat pohjatiedot kaikista asiaan vaikuttavista tekijöistä. Tämä antaa erityistä painoa heidän ratkaisulleen.

Toisaalta myös valtapoliittiset tekijät vaikuttavat. Osa puolueista ja päättäjistä on myös vaihtanut/muokannut mielipiteitään muista syistä kuin pelkästään liittymisestä/ulosjäämiseen liittyvistä. Jo pelkkä oppositio/hallitus asetelma vaikuttaa siihen että puolueiden mielipide voi vaihtua sen perustella kummassa asemassa puolue ja sen kansanedustajat ovat. Osa kansanedustajista sekä puolueista pyrkivät pelkästään saamaan kannatusta itselleen. Siis saadakseen valtaa yhteiskunnassa ja käyttääkseen sitä ihan muissa kysymyksissä kuin kyseessä olevassa neuvoa antavassa äänestyksessä ja sen perusteella tehtävässä päätöksessä.

Samat kysymykset tulevat esille sekä liittymisen että myös eroamisen kohdalla.

Demokratia ja kansan tahto toimii monella tasolla tällaisissa valinnoissa. Lisäksi kansalaisten mielipiteisiin pyritään vaikuttamaan monelle tavalla. Myös sellaisilla jotka eivät ole tasapuolisia ja oikeutettuja. Esimerkiksi monet pienet ääriliikkeet saavat meillä suhteettoman näkyvyyden kaikissa medioissa. Myös oikeuslaitosta käytetään sumeilematta omien ideologisten tavoitteiden ajamiseen. Miksi muuten tarvittaisiinkaan Demla:n kaltaisia järjestöjä? Erilaisia luontoarvoja, suojelua jne. käytetään sumeilematta ja valheellisesti vallantavoittelussa. Todellisena tavoitteena saada poliittista valtaa kaikenlaiseen yhteiskunnan vastaiseen toimintaan. Rehellisyydelle ei näissä tapauksissa jää juurikaan merkitystä..

Mutta ihmiset saavat kuitenkin äänestää ja loppuviimeksi suhteellisen vapaasti. Jokaisen kansalaisen omaksi tehtäväksi jää erotella ehdokkaista ne "jyvät akanoista" sekä oikeat vaihtoehdot vääristä.

Joo, tuntuu vain siltä, että jotkut hämmästelevät hiukan naiivisti, että miten väki ei nyt EU:sta tykkääkään. Painotan sitä, että virallinen Suomi ei missään vaiheessa ole ottanut huomioon tätä suurta varjonpuolta, että se on ollut koko ajan olemassa. Uskoisin että kannatus on nyt paljon suurempi kuin silloin, kaikesta austeritysta ja europakkopaidasta huolimatta. Viljelijät maksettiin puolelle.

Mutta pointti siis se, että tälle väestönosalle ei saisi kääntää selkää.
 
Itsenäisyys ilman integraatiota on myytti
Integraatio on ollut itsenäisyyden edellytys enemmän kuin rajoitin. Ja hajaannus on johtanut itsenäisyyden suurimpiin uhkiin eli sotiin.

http://www.kainuunsanomat.fi/kainuu...et/itsenaisyys-ilman-integraatiota-on-myytti/

Suomen tasavallan aloittaessa sadatta itsenäisyyden vuottaan on hyvä todeta, ettei Suomi milloinkaan ole asettanut itsenäisyyttä ja integraatiota vastakkain.


Kriittisimmissä vaiheissaan Suomi on hakenut ja saanutkin tukea muilta valtioilta: 1918, 1939, 1941–1945. Kumppanuuksia Suomi on pyrkinyt rakentamaan tilanteissa, joissa se on joutunut suurvaltojen pelinappulaksi. Kuvitelma täysin riippumattomasta Suomesta turvassa maailman julmilta myrskyiltä on ollut ja on edelleen vailla mitään historiallista pohjaa. Pelkkä myytti.

Kun entinen maailma Berliinin muurin ja Neuvostoliiton sortuessa romahti, Suomi käytti historiallista tilannetta hyväkseen ja hakeutui Euroopan unioniin. Syyt olivat turvallisuuspoliittiset, kuten presidentti Mauno Koivisto tunnusti ja kansa ymmärsi. Tänään ylivoimainen enemmistö pitää ratkaisua kaukokatseisena ja viisaana. Itsenäisyys ei koskaan voi perustua eristäytymiseen. Kumppanuus ja yhteistyö kansakuntien ja kansalaisten välillä rajojen yli on luontaista ja välttämätöntä. Kysymys ei ole vain kaupasta vaan myös kulttuurista, tiedonvälityksestä, siirtolaisuudesta ja työmarkkinoista. Integraatio on aina ollut itsenäisyyden edellytys enemmän kuin rajoitin. Ja disintergraatio, hajaannus on johtanut itsenäisyyden suurimpiin uhkiin eli sotiin.

Kun Suomi on aina joutunut mukaan suursotiin, on hullua, että jotkut meilläkin ajavat integraation purkua. Euroopan unioni on nykyisin leimattu erilaisten populististen liikkeiden propagandassa itsenäisten kansakuntien viholliseksi. Näissä liikkeissä haikaillaan paluuta kansallisvaltioiden Eurooppaan unohtaen täydellisesti, miksi Euroopan hiili- ja teräsunioni EU:n alkiona aikoinaan perustettiin. Kansallisvaltiot olivat käyneet verisiä sotia Euroopassa 1800-luvun alusta alkaen. Nationalistiset pyrkimykset olivat saaneet aikaan I ja II maailmansodassa valtavia tuhoja.

Hiili- ja teräsunionista kehittynyt ja laajentunut EU on ollut ytimeltään rauhanprojekti. Se on sitonut toisiinsa entiset viholliset talouden ja politiikan sitein. Äärioikeistolaisten voimien pyrkimykset hajottaa EU:ta ovat siksi äärimmäisen vaarallisia. Siksi on huojentavaa ja tärkeää, että Itävallassa äärioikeiston vapauspuolueen presidenttiehdokas Norbert Hofer hävisi selvästi vaalin Alexander Van der Bellenille, joka on entinen vihreän puolueen puheenjohtaja.

Entisten natsien perustaman Itävallan vapauspuolueen liittolainen Ranskassa on Kansallinen rintama FN, jonka perustaja Jean-Marie Le Pen tuli tunnetuksi natisen myötäilystä. Hoferin voitto olisi antanut voimakkaan tuen FN:n puheenjohtajan Marine Le Penin presidenttikampanjalle ensi vuonna. Hän on pyrkinyt tekemään puolueestaan sisäsiistin jopa erottamalla isänsä puolueesta. Silti FN on voimakkaasti maahanmuuton, islamin ja EU:n vastainen. Hoferin tappio on myös pettymys Hollannissa Geert Wildersille, joka on ollut samoin aattein valmistautumassa parlamenttivaaleihin. Saksan liittopäivävaaleihin puolestaan tähtää Vaihtoehto Saksalle -puolueen, AfD:n johtaja Frauke Petry, joka jo varoittanut sisällissodista Saksassa siirtolaispaineen kasvaessa.

EU-vastaisella aallolla ratsastaa myös populistisia voimia, joiden pyrkimykset suoraan demokratiaan riitelevät voimakkaasti EU-tason byrokratian ja päätösten kanssa. Italiassa Viiden tähden liike, M5S, saavutti tavoitteensa perustuslakikansanäänestyksessä. Uhkapeliä pelannut pääministeri Matteo Renzi eroaa. Maan tulevaisuus on nyt yhtä epävarmalla pohjalla kuin sen pahasti velkaantuneiden pankkien asema.

Äärioikeiston ehdokkaan selvä tappio Itävallassaoli huojentava ja tärkeä.Hoferin voitto olisi antanut tuen nationalisteilleeri maiden vaaleissa.

____________________________________________________________________________________________________________________

Jep-jep. Ei voi kun hämmästellä tännekin kirjoittelevien "itsenäisyysmiesten" pöljyyttä, vihjeettömyyttä ja historiattomuutta. Ilmeisesti kun itsellä on tunne siitä että paskat on housussa niin sorrutaan kuvittelemaan että oma olo kohentuisi sillä kun saadaan kaikille muillekin paskat housuun. Venäläisessä tarinassa musikka sai hengeltä yhden toimeen ja musikka toivoi epäröimässä: "Naaapurillani on lehmä mutta minulla ei, toivon että lehmä kaatuisi kuolleena maahan".

Suomella ja suomalaisilla menee vuonna 2016 paremmin kuin koskaan, aivan kaikilla - myös näillä "itsenäisyysmiehillä". Siitä huolimatta tämä pöljien kokoontumisajo vaatii rollaattoreihinsa nojaten geriatriavaipat pullottaen markkaa takaisin ja Suomea irti EU:sta. Ja Putin hykertelee käsiään.

Sori vaan mutta markka ja "itsenäisyys" eivät tuo taivasta maan päälle, eivät edes teidän kauan sitten menetettyä nuoruuttanne, tukkaanne tai potenssianne. Integraatiosta irtaantunut Suomi olisi täysin Venäjän armoilla, samassa paskakasassa Moldovan, Valko-venäjän ja Ukrainan kanssa Venäjän vasallivaltioksi.

Mutta tällähän ei ole teille mitään merkitystä. Merkitystä on vain teidän loukatuilla tunteillanne, teidän pettymyksellenne siitä että elämä ei toteuttanutkaan teidän ylimitoitettuja odotuksianne. Tai vielä pahempaa: Tuntuu siltä että naapurin Kake sai mutta sinä et. Siksi Kakeltakin pitää ottaa onni pois. Onnea, menestystä, seksiä, iloa ja kaikkea muuta hyväähän on maailmassa ainoastaan rajallinen kiinteä määrä ja jos naapurin Kakella - tai jollain mystisellä "eliitillä" - on niin sehän on sulta pois?
 
"Luonnollista, väistämätöntä ja ihanaa."

Minuteman sitten täydensi viestiä vielä tutulla ad hominemilla.

Pravda kirjoitti aina viimeiseen päivään asti kolhoosien tuotantoennätyksistä, mikroprosessorien lanseerauksista ja separatismin sekä nationalismin kiroista. Neuvostoliitto perusteli olemassaoloaan sillä, että ilman hyväntahtoista neuvostovaltaa tulisi sotia ja kurjuutta. EU perustelee olemassaolonsa samalla sadulla.

 
Kyllä se yhteistyö on aina ollut hyvä asia ja väistämätöntä sekä luonnollista.

Itsenäisyyden myyjät on aina perustelleet toimiaan sillä, että se on "Suomen etu".

PÄÄKIRJOITUS:
YYA-sopimus 30 vuotta

(Vesa Haapala)

Ylioppilaslehti 6.4.1978
Tänään tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Suomen ja Neuvostoliiton välinen sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta allekirjoitettiin. Puhuessaan 4.4. yya-sopimuksen 30-vuotisjuhlassa Finlandia-talossa Helsingissä presidentti Urho Kekkonen sanoi, että Suomen itsenäisyyden 60 vuotta ovat osuneet maailmanhistorian tähän asti suurimpien mullistusten kauteen.

"Puolet tästä ajasta me suomalaiset olemme saaneet elää turvallisuuden ja kasvavan kansainvälisen arvonannon vallitessa. Yya-sopimus on kestänyt historian kokeen ja osoittanut, että samalle elinvoimaiselle perustalle voimme vastaisuudessakin rakentaa monipuolistuvan yhteistyömme itäisen naapurimaamme kanssa", presidentti Kekkonen sanoi.
Tasavallan presidentin mukaan 30 vuotta sitten tekemäämme ratkaisuun nojaa myös rauhantahtoinen puolueettomuuspolitiikkamme, jonka sovellutuksista laajinta kansainvälistä huomiota ovat saaneet osakseen pyrkimyksemme edistää turvallisuutta ja yhteistyötä omassa maanosassamme."

"Vajaat kolme vuotta sitten allekirjoitettu Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirja on vakiinnuttanut asemansa maanosamme valtioiden keskinäisen kanssakäymisen kulmakivenä, mikä kävi vakuuttavasti ilmi äskettäin päättyneessä Belgradin kokouksessa."

Presidentti Kekkonen mainitsi, että erityisesti tällaisina taloudellisesti vaikeina aikoina on usein korostettu sitä merkitystä, joka meille on kaupallistaloudellisella yhteistyöllä sosialististen maiden ja erityisesti Neuvostoliiton kanssa. "Olisi kuitenkin väärin kiinnittää huomiota idänkauppaan vain poikkeuksellisen vaikeina aikoina, vaan sitä on kehitettävä kansainvälisistä taloudellisista suhdanteista riippumatta."

Suomalais-neuvostoliittolaisen yhteistoiminnan painopisteet ovat kolmen vuosikymmenen aikana vaihdelleet. Yya-sopimuksen muodostamalta pohjalta maittemme välille on kyetty luomaan useita kymmeniä eri alojen yhteistyösopimuksia, joists saadut kokemukset ovat olleet erittäin myönteisiä. Yya-sopimukseen sisällytetyt periaatteet ovat noissa eri alojen sopimuksissa kehittyneet edelleen ja luoneet moni? haaraisen sitoumusjärjestehnän joka määrää Suomen ja Neuvostoliiton monipuolisen yhteistyön tarkemmat suunnat ja muodot.

Näitten kolmenkymmenen vuoden aikana yya-sopimus on osoittanut kestävyytensä ja elinvoimaisuutensa. Sopimus luo pitävän pohjan jatkuvalle kasvulle yhteistyössänmme Neuvostoliiton kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Joo, tuntuu vain siltä, että jotkut hämmästelevät hiukan naiivisti, että miten väki ei nyt EU:sta tykkääkään. Painotan sitä, että virallinen Suomi ei missään vaiheessa ole ottanut huomioon tätä suurta varjonpuolta, että se on ollut koko ajan olemassa. Uskoisin että kannatus on nyt paljon suurempi kuin silloin, kaikesta austeritysta ja europakkopaidasta huolimatta. Viljelijät maksettiin puolelle.

Mutta pointti siis se, että tälle väestönosalle ei saisi kääntää selkää.

Olen samaa mieltä..

Kaikista täysin välttämättömistä kaupallisista eduista huolimatta Suomi liittyi EU:n jäseneksi turvallisuuspoliittisista syistä. Hyvässä muistissa oli vain parikymmentä vuotta aikaisemmin käyty ankara poliittinen vääntö (oman vasemmiston sekä Suomen ja Neuvostoliiton kesken) EEC-kauppasopimuksesta. Neuvostoliiton romahdettua ja siitä aiheutuneen Suomen oman talouskriisin johdosta ei meillä ollut varaa jättäytyä ilman vahvaa sitoutumista länteen ja EU:n yhteisöön.

Ilman EU-jäsenyyttä Suomi olisi jäänyt rakentamaan tulevaisuuttaan ikään kuin muun Euroopan ulkopuolelle Venäjän kumppaniksi. Samaan aikaan kun kaikki Neuvostoliitosta/Venäjästä irtaantuneet Itä-Euroopan maat taistelivat mahdollisimman nopeasta pääsystä länsimaisiksi demokratioiksi sekä luonnollisesti jäseniksi sekä EU:iin että NATO:oon..

Suomen lähtö EURO-rahaliittoon oli puolestaan taloudellemme pakkorako. Siinä ei ollut käytännössä vaihtoehtoja. Suomi myös hyötyi EU- ja Euro-jäsenyydestä niin paljon että nousimme reilussa vuosikymmenessä jopa Ruotsin tasolle yhteiskunnallisessa hyvinvoinnissamme. Valitettavasti vain hetkiseksi..

Suomen kansa odotti EU-jäsenyydestä kuitenkin konkreettisia ja selkeästä näkyviä muutoksia. Pelkkä maan talouden elpyminen ei ollut riittävä muutos. Ja, kuten olemme nähneet viimeisten 8 vuoden aikana. Huono, suorastaan holtittoman vastuuton talous- ja tulopolitiikka julkishallinnon puolella (kiitos vanhanen, katainen, urpilainen, stubb jne.) käänsi Suomen kansantalouden velkataloudeksi. Valitettavasti meillä poliitikot eivät kyenneet sopeuttamaan valtiontaloutta maailmanmarkkinoiden muutoksiin samalla tavalla kuin muualla tehtiin. Eikä tämä todellakaan johtunut EU:sta tai Euro-valuutasta.

Tavallisten kansalaisten kannalta olisi suomalaisilta poliitikoilta pitänyt löytyä osaamista ja kykyä konkreettisiin uudistuksiin EU-jäsenyyden johdosta. Varsinkin kun kysymys oli asioista jotka ovat muissa jäsenmaissa toteutettu satojen miljoonien ihmisten osalta huomattavasti paremmin kuin Suomessa.

Ihmisen odottivat EU-jäsenyyden johdosta esimerkiksi autoverotuksen muutosta. Ruotsi poisti autoveron. Se lisäsi kauppaa eikä valtio kärsinyt tästä tulojen menetyksiä. Autoveron tuotto väheni, mutta samalla ALV:n kertymä lisääntyi vastaavasti. Ruotsalaiset maksavat autoistaan yhtä paljon veroa valtiolle kuin aikaisemminkin mutta saavat nykyään ajella uudemmalla ja turvallisemmalla kalustolla. Sama ratkaisu olisi todennäköisesti kelvannut myös suomalaisille.

Toinen konkreettinen asia jota suurin osa kansalaisista odotti oli alkoholin vero- ja tuontimuutokset. Tässäkin asiassa poliitikot ja virkamiehet näyttivät typeryytensä. Valtion verotuotot vähenivät ja käytännössä karkasivat Viroon. Virkamiehet keksivät kaikenlaisia uusia rajoituksia. Samalla tavalla kuin autojen maahantuonnin osalta. Saattaa olla että viinan juonnista on haittoja, mutta pitkässä juoksussa suomalaiset varmasti oppisivat käyttämään sitä kuin muutkin. Tuskin ne haitat olisivat meillä sen suurempia kuin muuallakaan.(sanottakoon nyt tässä etten sattumoisin käytä alkoholia lainkaan, paitsi auton polttoaineena)

Jo edellä mainitut kaksi konkreettista muutosta olisivat olleet erinomaisia osoituksia EU:n merkityksestä tavallisille kansalaisille. Nämä päätökset ovat tehtävissä täysin omien poliitikkojemme toimesta. Suomella on täydet mahdollisuudet ottaa mallia muista EU:n jäsenmaista. Erityisesti niistä ratkaisuista joissa olemme jäljessä muita..Huonoja asioita ei tietenkään kannata kopioida.

Ehkä suomalaiset pitäisivät EU:n jäsenyyttä suuremmassa arvossa jos omat poliitikkomme toteuttaisivat myös meillä kotimaassamme sellaisia yhteiskunnallisia ratkaisuja jotka muissa maissa toimivat hyvin.
 
Olen samaa mieltä..

Kaikista täysin välttämättömistä kaupallisista eduista huolimatta Suomi liittyi EU:n jäseneksi turvallisuuspoliittisista syistä. Hyvässä muistissa oli vain parikymmentä vuotta aikaisemmin käyty ankara poliittinen vääntö (oman vasemmiston sekä Suomen ja Neuvostoliiton kesken) EEC-kauppasopimuksesta. Neuvostoliiton romahdettua ja siitä aiheutuneen Suomen oman talouskriisin johdosta ei meillä ollut varaa jättäytyä ilman vahvaa sitoutumista länteen ja EU:n yhteisöön.

Ilman EU-jäsenyyttä Suomi olisi jäänyt rakentamaan tulevaisuuttaan ikään kuin muun Euroopan ulkopuolelle Venäjän kumppaniksi. Samaan aikaan kun kaikki Neuvostoliitosta/Venäjästä irtaantuneet Itä-Euroopan maat taistelivat mahdollisimman nopeasta pääsystä länsimaisiksi demokratioiksi sekä luonnollisesti jäseniksi sekä EU:iin että NATO:oon..

Suomen lähtö EURO-rahaliittoon oli puolestaan taloudellemme pakkorako. Siinä ei ollut käytännössä vaihtoehtoja. Suomi myös hyötyi EU- ja Euro-jäsenyydestä niin paljon että nousimme reilussa vuosikymmenessä jopa Ruotsin tasolle yhteiskunnallisessa hyvinvoinnissamme. Valitettavasti vain hetkiseksi..

Suomen kansa odotti EU-jäsenyydestä kuitenkin konkreettisia ja selkeästä näkyviä muutoksia. Pelkkä maan talouden elpyminen ei ollut riittävä muutos. Ja, kuten olemme nähneet viimeisten 8 vuoden aikana. Huono, suorastaan holtittoman vastuuton talous- ja tulopolitiikka julkishallinnon puolella (kiitos vanhanen, katainen, urpilainen, stubb jne.) käänsi Suomen kansantalouden velkataloudeksi. Valitettavasti meillä poliitikot eivät kyenneet sopeuttamaan valtiontaloutta maailmanmarkkinoiden muutoksiin samalla tavalla kuin muualla tehtiin. Eikä tämä todellakaan johtunut EU:sta tai Euro-valuutasta.

Tavallisten kansalaisten kannalta olisi suomalaisilta poliitikoilta pitänyt löytyä osaamista ja kykyä konkreettisiin uudistuksiin EU-jäsenyyden johdosta. Varsinkin kun kysymys oli asioista jotka ovat muissa jäsenmaissa toteutettu satojen miljoonien ihmisten osalta huomattavasti paremmin kuin Suomessa.

Ihmisen odottivat EU-jäsenyyden johdosta esimerkiksi autoverotuksen muutosta. Ruotsi poisti autoveron. Se lisäsi kauppaa eikä valtio kärsinyt tästä tulojen menetyksiä. Autoveron tuotto väheni, mutta samalla ALV:n kertymä lisääntyi vastaavasti. Ruotsalaiset maksavat autoistaan yhtä paljon veroa valtiolle kuin aikaisemminkin mutta saavat nykyään ajella uudemmalla ja turvallisemmalla kalustolla. Sama ratkaisu olisi todennäköisesti kelvannut myös suomalaisille.

Toinen konkreettinen asia jota suurin osa kansalaisista odotti oli alkoholin vero- ja tuontimuutokset. Tässäkin asiassa poliitikot ja virkamiehet näyttivät typeryytensä. Valtion verotuotot vähenivät ja käytännössä karkasivat Viroon. Virkamiehet keksivät kaikenlaisia uusia rajoituksia. Samalla tavalla kuin autojen maahantuonnin osalta. Saattaa olla että viinan juonnista on haittoja, mutta pitkässä juoksussa suomalaiset varmasti oppisivat käyttämään sitä kuin muutkin. Tuskin ne haitat olisivat meillä sen suurempia kuin muuallakaan.(sanottakoon nyt tässä etten sattumoisin käytä alkoholia lainkaan, paitsi auton polttoaineena)

Jo edellä mainitut kaksi konkreettista muutosta olisivat olleet erinomaisia osoituksia EU:n merkityksestä tavallisille kansalaisille. Nämä päätökset ovat tehtävissä täysin omien poliitikkojemme toimesta. Suomella on täydet mahdollisuudet ottaa mallia muista EU:n jäsenmaista. Erityisesti niistä ratkaisuista joissa olemme jäljessä muita..Huonoja asioita ei tietenkään kannata kopioida.

Ehkä suomalaiset pitäisivät EU:n jäsenyyttä suuremmassa arvossa jos omat poliitikkomme toteuttaisivat myös meillä kotimaassamme sellaisia yhteiskunnallisia ratkaisuja jotka muissa maissa toimivat hyvin.

Nyt olemme ytimessä ja Minutemanin viestin tyyli tukee tätä hyvin.

Kuten Hämeen-Anttila ensimmäisessä Edinburghista kirjoittamassaan kolumnissa totesi, kaikissa brexit-ilmiöissä vallitseva poliittinen kulttuuri on myös kiistänyt ongelmien olemassaolon ja ajanut äänestäjät tilanteeseen, jossa heidän on joko tukahdutettava tyytymättömyytensä tai astuttava perinteisen politiikan ulkopuolelle.

ISOSSA-BRITANNIASSA brexit-keskustelu jakautui nopeasti kahteen erilliseen leiriin. EU-mieliset vakuuttivat, että ilman EU:ta Iso-Britannia taantuu, sen talous näivettyy ja kulttuurielämä kuihtuu. Vastaleiri taas vyörytti täyslaidallisen siitä, kuinka maan itsenäisyys on ulkoistettu Brysseliin ja EU-maksut imevät Isoa-Britanniaa kuiviin.

Keskustelun kiihtyessä kaikki EU-kritiikki suodatettiin pois valtavirrasta, ja brexitin kannattajat leimattiin joko maahanmuuttovihamielisiksi rasisteiksi tai tyhmiksi ihmisiksi, jotka antavat pettää itseään katteettomilla lupauksilla ja uskovat pelotteluihin.


EU-myönteinen puoli tarjosi vain kahta vaihtoehtoa: usko kritiikittä EU:hun tai katoa silmistämme. - - Valtavirran leimauspolitiikka oli brexit-leirin voiton takuumies: jos halusit olla yksi meistä, et saanut nähdä EU:ssa mitään kielteistä. Jos näit, olit yksi "niistä".

Samaa leimaamista ja yksisilmäisyyttä oli toki toisellakin puolella yllin kyllin, paljon enemmän kuin brexitin vastustajien joukossa, mutta populistit hyötyvät aina eniten keskustelun kärjistämisestä.

Hämeen-Anttila osui ytimeen: Populismin vastalääke ei ole käänteinen populismi vaan keskustelu, jossa myönnetään, että asioita voi tarkastella monilta kannoilta ja että vastapuolelle voi päätyä ihan älykkäitä ja ajattelevia ihmisiä. Ei jokainen maahanmuuton vastustaja ole fanaattinen rasisti, ei jokainen nykyhallituksen kannattaja kiiluvasilmäinen kapitalisti. Nato-jäsenyyttä voi vastustaa olematta Putin-trolli ja köyhiin kohdistuvia leikkauksia kritisoivat muutkin kuin neuvostoaikaan jämähtäneet kommunistit.
 
Summaus: Osa kritiikistä ja pettymyksestä perustuu toteen, osa kuvitteluun. Molemmat ovat kuitenkin olemassa eikä fanaattinen ongelmien kieltäminen tee muuta kuin lisää vastarintaa.
 
Summaus: Osa kritiikistä ja pettymyksestä perustuu toteen, osa kuvitteluun. Molemmat ovat kuitenkin olemassa eikä fanaattinen ongelmien kieltäminen tee muuta kuin lisää vastarintaa.

Jos ei ole myötämielinen eu ajattelun suhteen niin saa välittömästi persun,natsin tai nationalistin leiman. Syitä ei kysellä miksi näin on vaan sen sijaan sanotaan että olet väärässä,ajattelet väärin, olet idiootti,yhteiskunnan pohjasakkaa. Ikään kuin en olisi edes ihminen. Sen haluaisin tietää, että millä logiikalla he ovat niin oikeassa, että sitä ei saa edes kysenalaistaa? Tätä tietyt puolueet ja niiden kannattajat viljevät varsin sujuvasti ja se ei heidän mielestään ole väärin. Hieman puolueellista sanoisinko.
On eu jotain hyvääkin, mutta tälläisenaan se kulkee kohti loppuansa.

Noh onneksi ei yksin tarvi olla mielipiteeni kanssa ja se tulee vielä näkymään pitkin eurooppaa.
 
Back
Top