EU - onko järkee vai ei?

Toinenkin ekonomisti suomii Stubbin kommentteja.

Is Finland's Finance Minister Confused?

http://www.cepr.net/blogs/beat-the-press/finland-and-the-euro-is-finland-s-finance-minister-confused

Keskeinen kuva artikkelista:

finland_14175_image002.png
 
tupla
 
Toinenkin ekonomisti suomii Stubbin kommentteja.

Is Finland's Finance Minister Confused?

http://www.cepr.net/blogs/beat-the-press/finland-and-the-euro-is-finland-s-finance-minister-confused

Keskeinen kuva artikkelista:

finland_14175_image002.png

Tuo tilastokäppyrä kertoo aika hyvin miten meidän taloutemme on vuosien varrella kehittynyt samaa tahtia Ruotsin ja Saksan kanssa.

Kaikille on yhtälainen notkahdus vuoden 2008 kohdalla ja vielä sen jälkeinen toipuminenkin alkoin kaikilla samalla tavalla. Ilmeisesti Vanhasen hallituksen korjaustoimenpiteet olivat alkuunsa ihan oikean suuntaisia (siis tilastokäyrän perusteella). Mutta sitten on ollut koko Kataisen/Urpilaisen ajan täysin paikallaan pysyvä tilanne. Ja, totta se onkin. Edellinen Kataisen hallitus jätti tekemättä kaikki ne uudistukset joita sen olisi pitänyt toteuttaan (samat asiat jotka Ruotsi toteutti heti 2008 aikoihin). Ruotsissa ei suinkaan devalvoitu, vaan siellä laitettiin julkishallinnon kustannukset kuriin. Samalla edistettiin välillisesti yritysten mahdollisuuksia parantaa kilpailukykyään. Tästähän silloinen Ruotsin valtiovarainministeri Borg (yhdessä Vartiaisen kanssa) teki esityksen myös Suomen hallitukselle viime vuonna.

Jos Suomi ottaisi nyt käyttöönsä oman valuutan ja tietysti ensitöikseen devalvoisi sen (tai jättäisi ns. kellumaan) meidän BKT/capita putoaisi entistäkin alemmaksi. Eikä olisi mitään takeita että syntyisi minkäänlaista talouden nousua jatkossakaan. Eihän se devalvaatio helpottaisi yhtään kotimaista palvelutuotantoa, siis julkishallinnon palveluiden kustannuksia. Ne muodostavat Suomen BKT:sta jo yli 60%:ia. Käytännössä kustannukset vain kasvaisivat vähintäänkin siltä osin kuin tuontihinnat kallistuisivat.

Devalvaatio aiheuttaisi välittömästä sen että Suomen valtion lainojen (ulkomaiset) määrä kasvaisi ja mahdollisesti myös korkotaso nousisi. En usko että ulkomaiset luokittajat pitäisivät Suomen luottokelpoisuutta yhtä hyvänä kuin nyt, ollessamme euromaana. Toisalta tuontihintojen kasvu nostaisi hintoja, aiheuttaisi inflaatiota ja nostaisi varmuudella kotimaista korkotasoa. Valitettavasti Suomella ei ole samalla tavalla itsenäistä/kansallista pääomavarantoa kuin esim. Ruotsilla on aina ollut.

Itseasiassa devalvaatiosta voisi olla (näennäistä) hyötyä vain varsin pienelle osalle suomalaista teollisuutta. Käytännössä hyöty jäisi vain sellaisille yrityksille joiden tuotanto perustuu kotimaisiin raaka-aineisiin ja energiaan. Siis suurimmaksi osaksi muutamalle paperi- ja sellutehtaan omistajalle. Tai voisihan niitä omistajia olla paljonkin, aika monen suomalaisen osakesalkussa on metsäyhtiöiden osakkeita.

Mutta ne onnettomat jotka joutuisivat devalvaationkin jälkeen elämään työstä saamalla palkallaan, eläkkeellä, opintotuilla, työttömyyskorvauksilla tai muilla etuuksilla häviäisivät hintojen noustessa varmuudella. Eikä kenenkään tarvitsisi kadehtia niitäkään jotka asuvat esim. pääkaupunkiseudulla pitkäaikaisilla lainoilla hankituissa kalleissa asunnoissaan. Oman valuutan saatuamme myös kotimaisen lainarahan korkotaso nousisi varmasti nykyistä terveemmälle 5-7 % tasolle.

Itse olen elänyt ja kokenut nämä devalvaatiotalouden ajat (1970-luvulta alkaen) enkä missään tapauksessa kaipaa niitä takaisin. Mutta toisaalta minulla on ollut mahdollisuus vuosikymmenien aikana järjestää asiat omalta kohdaltani sellaisiksi ettei devalvaatiolla olisi juurikaan merkitystä. Niin kauan kuin tällaisia, eurosta luopumisia ja devalvaatio-puheita pidetään yllä, neuvon muitakin ottamaan omassa taloudessaan huomioon että jonain päivänä hyvät ajat saattavat olla ohitse. Ne voivat muuttua todella nopeastikin, kuten tapahtui monille ystäville 1990-luvulla. Politiikaan ja poliitikoihin ei ole luottamista.

Mutta, jokainen tehköön kuten hyväksi katsoo..ja tulkoot onnellisiksi omalla tavallaan.
 
Hyviä ajatuksia yksityisen markkinan puolella. Teollisuuden osalta juuri noin.

Julkisen talouden puolella, ja kansantalouden puolella, asiat ovat kuitenkin täysin päinvastoin.

Näytin yllä kuvan siitä, miten teollisuus Suomessa kärsii. Se johtuu tästä: Suomi on menettänyt rajusti kilpailukykyä verrattuna Euro-alueeseen ja erityisesti merkittäviin kilpailijoihimme, Ruotsiin ja Saksaan.

Mikään, mitä esitit julkisen talouden puolella, ei auta tähän tilanteeseen. Sen sijaan oma itsenäinen kelluva valuutta auttaisi. Välittömästi.

Pitää vielä kommentoida yksi asia. Rahayksikön nimellä ei ole mitään väliä, kuten toteat. Mutta tunnut karsastavan markkaa, koska se on "markka". Ymmärrän hyvin, että karsastat markkaa. Se edusti kiinteän valuuttakurssin epäonnistunutta järjestelmää, jonka rahapoliittisessa hoidossa vielä tehtiin merkittäviä virheitä. Siksi en kuitenkaan ymmärrä, miksi niin kovasti nyt kannatat toista kiinteän valuuttakurssin epäonnistunutta järjestelmää, jonka rahapoliittisessa hoidossa vielä on tehty merkittäviä virheitä. Sen toisen nimi on 'Euro'.

Jos vielä kuvaan tarkemmin sitä, miten kelluva valuutta auttaa tuossa toivomassasi talouden rakennemuutoksessa. Kuvitellaan talous, jossa Suomessa on kaksi vientialaa: vanha ja uusi. Vanha on vaikka 75% viennistä.

Otetaan ensin lähtökohtatilanne, jossa Suomen taloudella on mennyt hyvin. Elintaso on korkea. Sitten jostain syystä, koko vanha teollisuuden ala vanhenee ja kuihtuu pois muutamassa vuodessa.

Kiinteän valuuttakurssin järjestelmässä:

  • Vanha vientiala kuolee pois
  • Maa menee lamaan
  • Työttömyys lisääntyy
  • Uuden vientialan tilanne sama kuin aikaisemmin (vapaata työvoimaa on kyllä runsain mitoin saatavilla muuntokoulutettavaksi)
  • Menee pitkään, ennen kuin on syntynyt uusia yrityksiä uusille aloille, jotka saavat taas talouden vetämään ja työttömyyden laskemaan.

Kelluvan valuuttakurssin järjestelmässä:
  • Vanha vientiala hiipuu hitaammin, koska kustannustaso laskee samalla
  • Silti talous heikkenee ja työttömyys lisääntyy
  • Samalla valuuttakurssi kuitenkin laskee
  • Talouden uudet vientialat saavat tästä merkittävän boostin
  • Talous toipuu nopeasti. Paljon nopeammin kuin kiinteän valuuttakurssin järjestelmässä

Kannattaa vielä huomata, että tuossa ensimmäisessä skenaariossa valtio velkaantuu paljon enemmän, koska työttömyys nousee korkeammaksi ja kestää monin verroin pidempään. Voisi ehkä siis sanoa, että kiinteän valuuttakurssin järjestelmä on moraaliton? Vaikka kaikki julkisen sektorin työntekijät potkisi pois, niin se ei auttaisi talouden toipumista.





Katso liite: 5233

Muutama yksinkertainen pointti tähän.

Käytännössä voidaan varmaan ajatella niin, että kaikki uudet teollisuusalat ja teollisuustuotanto Suomessa edellyttää ulkomaista pääomasijoitusta. En ole kovinkaan toiveikas, että kelluvassa valuuttajärjestelmässä oleva valtio olisi kovinkaan houkutteleva kohde kansainvälisille sijoituspankeille.

On varmasti totta, että Suomi on menettänyt kilpaluetua Euro- ja EU-alueen sisällä. En suoraan lähde tästä syyttämään Euroa. Suomen teollisuus on koko itsenäisyyden ajan suuntautunut alueille, jossa tuotanto sekä Euroopan sisällä, että myös globaalisti kasvaa ja kilpailutilanne kiristyy. Suomen teollisuustuotanto suuntautuu alueille, jossa hinnat laskevat. Tuossa tilanteessa en voi uskoa, että valuuttajärjestelmä voi korjata tilannetta pysyvästi. Voi toki toimia laastarina, mutta samaan aikaan pitäisi kehittää sitä uutta, jossa kansainvälinen kilpailutilanne ei ole niin raju.

Omasta mielestäni pohdinnat Suomen ja Euron tulevaisuudesta päätyvät aina siihen problematiikkaan, jossa Suomen on pakko pystyä hakeutumaan uusille urille. Kansainvälinen sijoitus ei rahoita valtion rakennemuutoksia. Tuo pitää ihan itse saada aikaan.

Johannes
 
Jos Suomi ottaisi nyt käyttöönsä oman valuutan ja tietysti ensitöikseen devalvoisi sen (tai jättäisi ns. kellumaan) meidän BKT/capita putoaisi entistäkin alemmaksi. Eikä olisi mitään takeita että syntyisi minkäänlaista talouden nousua jatkossakaan. Eihän se devalvaatio helpottaisi yhtään kotimaista palvelutuotantoa, siis julkishallinnon palveluiden kustannuksia. Ne muodostavat Suomen BKT:sta jo yli 60%:ia. Käytännössä kustannukset vain kasvaisivat vähintäänkin siltä osin kuin tuontihinnat kallistuisivat.

Devalvaatio aiheuttaisi välittömästä sen että Suomen valtion lainojen (ulkomaiset) määrä kasvaisi ja mahdollisesti myös korkotaso nousisi. En usko että ulkomaiset luokittajat pitäisivät Suomen luottokelpoisuutta yhtä hyvänä kuin nyt, ollessamme euromaana. Toisalta tuontihintojen kasvu nostaisi hintoja, aiheuttaisi inflaatiota ja nostaisi varmuudella kotimaista korkotasoa. Valitettavasti Suomella ei ole samalla tavalla itsenäistä/kansallista pääomavarantoa kuin esim. Ruotsilla on aina ollut.

Eikä kyse ole vain valtion lainoista, vaan kaikista muistakin lainoista. Kaikki asuntolainat, yritysten lainat jne jne. jäisivät euromääräisiksi, mutta tulot romahtaisivat devalvaatiomarkan mukana helposti sen 20 %:a. Samaan saumaan kotimainen korkotaso moninkertaistuisi vaikkapa jonnekin 5 %:n tienoille, niin siinähän sitä oltaisiin.

Valuuttalainojen vaikutukset devalvaatiotaloudessa on koettu 90-luvun lamassa ja jäljet olivat karmeat. Yrittäjiä kaatuisi kuin miestä Raatteentiellä. Työttömiä tulisi helposti lisää 100.000 henkilöä ja kotimarkkinalama olisi karmea. Mistä ihmeestä se nopea kasvu oikein käynnistyisi?

Ajatus siitä, että lainatkin muuttuisivat markkapohjaisiksi on puhdasta utopiaa. Ei sopimuksia voida mennä lainsäädännöllä muuttamaan, ja jos muutettaisiinkin, niin se olisi täyttä itsemurhaa Suomen taloudelle. Sellaiset keinot kuuluvat Zimbabven ja Venezuelan keskuspankkien keinovalikoimaan - ja jäljet tunnetaan.

Kuuntelin YLEn Areenasta Väyrysen mietteitä ja häneltähän meni pasmat täysin sekaisin, kun Calle Haglund nosti esiin valuuttalainoiksi muodostuvat euromääräiset lainat. Paavo vetosi, ettei euroa olla mihinkään kuoppaamassa, vaan ainoastaan palkat maksettaisiin rinnakkaisvaluutassa. :) Miten voi tohtorismies olla noin ulkona todellisuudesta? Ilmeisesti aliarvioi kansaa, koska laskee itse hyötyvänsä kampanjastaan, jonka ei tarvitse perustua yhtään mihinkään faktoihin.

http://areena.yle.fi/1-2834022?autoplay=true
 
Muutama yksinkertainen pointti tähän.

Käytännössä voidaan varmaan ajatella niin, että kaikki uudet teollisuusalat ja teollisuustuotanto Suomessa edellyttää ulkomaista pääomasijoitusta. En ole kovinkaan toiveikas, että kelluvassa valuuttajärjestelmässä oleva valtio olisi kovinkaan houkutteleva kohde kansainvälisille sijoituspankeille.

On varmasti totta, että Suomi on menettänyt kilpaluetua Euro- ja EU-alueen sisällä. En suoraan lähde tästä syyttämään Euroa. Suomen teollisuus on koko itsenäisyyden ajan suuntautunut alueille, jossa tuotanto sekä Euroopan sisällä, että myös globaalisti kasvaa ja kilpailutilanne kiristyy. Suomen teollisuustuotanto suuntautuu alueille, jossa hinnat laskevat. Tuossa tilanteessa en voi uskoa, että valuuttajärjestelmä voi korjata tilannetta pysyvästi. Voi toki toimia laastarina, mutta samaan aikaan pitäisi kehittää sitä uutta, jossa kansainvälinen kilpailutilanne ei ole niin raju.

Omasta mielestäni pohdinnat Suomen ja Euron tulevaisuudesta päätyvät aina siihen problematiikkaan, jossa Suomen on pakko pystyä hakeutumaan uusille urille. Kansainvälinen sijoitus ei rahoita valtion rakennemuutoksia. Tuo pitää ihan itse saada aikaan.

Johannes

Juuri näin.

Meidän pitää ajatella kaikessa kaupankäynnissä globaalisti. Se tarkoittaa sitä (ikäänkuin esimerkkinä) ettemme voi ryhtyä kilpailemaan venäläisten kanssa sinkkipeltisten ämpäreiden valmistamisessa (kun venäläisilläkin tekee tiukkaa pärjätä kiinalaisten ja muiden halpamaiden kanssa)

Parhaiten olemme viime aikoina nousseet esille erilaisten viihde yms. ohjelmien ansiosta. Niiden kehittämisessä vaaditaan erittäin monipuolista älykkyyttä ja osaamista. Lisäksi kyseisten toimialojen tuotannolliset ja kaupalliset syklit/trendin ovat nopealiikkeisiä sekä muuttuvia..mutta fiksut pärjää. Juuri tämäntapaisiin uusiin immateriaalisiin tuotteisiin ja tuotantoihin meillä pitäisi panostaa paljon enemmän tulevaisuudessa. Kyseisessä busineksessa liikkuu valtavat rahavirrat tulevaisuudessa..Viimeistään silloin kun koko maailmaan nuorisolla on jatkuvasti nenä kiinni pienessä tabletissa tai älypuhelimessa. Toki vastaavia uusia toimialoja on lukemattomia muitakin..

Suomen valtion johdon tulisi ymmärtää kuinka suuria globaaleja muutoksia on tulossa lähivuosikymmenien aikana. Tulemme elämään monella tavalla "skitsofreenisessa" maailmassa jossa yhteiskunnat toisaalta erottuvat fyysisesti ja kansallisesti mutta toisaalta koko maailma on monessa suhteessa avoin sekä rajaton. Pienen yhteiskunnan (kuten Suomi) on hyvä ja oikeastaan välttämätöntä olla mukana suuremmassa kokonaisuudessa, toki mahdollisimman paljon omien kansallisten arvojensa mukaisessa yhteisössä.
 
Kilpailukyky saataisiin kohilleen tuossa Paavon mallissa. Velat maksettaisiin euroilla ja kansa saisi palkkansa markoissa. Seuraava vaihe olisikin enää sitten Leirikuponki. Mukikauppias Väyrynen ei huomaa olevansa vanha mies.
 
Euron kannattaminen yhtenä vaiheena liittovaltiokehityksessä on ymmärrettävää, mutta en itse sitä kannata. En koe mitään veljeyttä etelä-eurooppalaisten kanssa ja en usko Suomen aseman ainakaan parantuvan liittovaltiokehityksen myötä. Kulttuurierotkin on suuret, ja ne ei ihan hetkessä muutu.

Minullakin on mieli tässä viimeisimpien vuosien kuluessa kummasti muuttunut. Sellaiset kymmenen vuotta sitten olin sitä mieltä, että liittovaltiokehityksessä voi olla jopa ideaa mutta mitä pidemmälle tämä vuosituhat on edennyt sitä skeptisemmin suhtaudun liittovaltioajatukseen ja talousvaikeuksien myötä suhtautumiseni euroon on myös muuttunut olennaisesti kriittisemmäksi - euro saattaisi jopa olla toimiva valuutta, jos talousyhteisö olisi arvoiltaan edes jotakuinkin yhteneväinen mutta nyt kulttuurierot ja erot käytännöissä ovat niin suuret Suomen ja Välimeren maiden välillä, joten väkisinkin mietityttää euro ja sen tulevaisuus ja se, että se mihin tämä kaikki johtaa, niin mitä siitä lopulta seuraa? Ja vaikka Ruotsi on talousalueena pienehkö (ei pieni), mutta jos Ruotsi olisi eurossa Suomen kanssa, tämä saattaisi edes hiukan parantaa pohjolan asemia talouskeskustelussa - Suomi ja vielä pienempi Eesti ja muut Balttian maat ei paljoa tässä tapauksessa lohduta.

Ja kun katsoo euro-alueen karttaa niin on vaikea kuvitella, että yhtenäinen toimintakulttuuri olisi löydettävissä Etelä-Euroopan ja Pohjolan välillä, tai etelän ja Saksan. Ja siellä etelässä on eurooppalaisittain suuria talousalueita, kuten Italia ja Espanja. Ranska on myös talousalueena suuri mutta tuntuman mukaan hiukan terveemmällä pohjalla mitä em. kaksikko, mutta Ranskalla on sitten on oma tapansa tehdä ajoittain hyvinkin individualistista politiikkaa, jossa tuskin halutaan luopua riittävästä omasta määräysvallasta.

Mielessäni haaveilenkin "Pohjolan EU:sta" tai "itämerellisestä EU:sta", johon kuuluisivat Pohjoismaiden ohella Saksa, Eesti (ja mahdollisesti muut Balttianmaat) ja Itämeren alueen ulkopuolelta olisin ehkäpä valmis ottamaan mukaan Alankomaat. Puolan ottaisin mukaan lähinnä siksi, että se toisi mukanaan väestöpotentiaalia sekä tasapainottaisi edes jollain tavalla Saksan ylivaltaa taloudellisessa mielessä, ilman Puolaa tämä Itämeren-EU olisi ehkäpä liiankin Saksa-painotteinen muiden maiden ollessa "lilliputteja" siihen verrattuna. Puolan asemaa tukisi myös geopolitiikka ja maan puolustuskyky.

vlad.
 
Käytännössä voidaan varmaan ajatella niin, että kaikki uudet teollisuusalat ja teollisuustuotanto Suomessa edellyttää ulkomaista pääomasijoitusta. En ole kovinkaan toiveikas, että kelluvassa valuuttajärjestelmässä oleva valtio olisi kovinkaan houkutteleva kohde kansainvälisille sijoituspankeille.

On varmasti totta, että Suomi on menettänyt kilpaluetua Euro- ja EU-alueen sisällä. En suoraan lähde tästä syyttämään Euroa. Suomen teollisuus on koko itsenäisyyden ajan suuntautunut alueille, jossa tuotanto sekä Euroopan sisällä, että myös globaalisti kasvaa ja kilpailutilanne kiristyy. Suomen teollisuustuotanto suuntautuu alueille, jossa hinnat laskevat. Tuossa tilanteessa en voi uskoa, että valuuttajärjestelmä voi korjata tilannetta pysyvästi. Voi toki toimia laastarina, mutta samaan aikaan pitäisi kehittää sitä uutta, jossa kansainvälinen kilpailutilanne ei ole niin raju.

Omasta mielestäni pohdinnat Suomen ja Euron tulevaisuudesta päätyvät aina siihen problematiikkaan, jossa Suomen on pakko pystyä hakeutumaan uusille urille. Kansainvälinen sijoitus ei rahoita valtion rakennemuutoksia. Tuo pitää ihan itse saada aikaan.

Suomessa on itse asiassa kertynyt jo aika hyvin pääomia, mm. eläkejärjestelmän kautta. Se on totta, että rahoitusteorian mukaan valuuttakurssiriski vaikuttaa hiukan sijoitusten tuoton varianssiin ja saattaa korottaa siten korkoja.

Kuitenkin, jos mietitään paria viimeisintä Suomen suurinta teollista sijoitusta. 1) Fortumin Suomen sähköverkkojen myynti. 40% meni Australiaan ja 40% Kanadaan. Taas 2) Äänekosken miljardiluokan uudesta sellutehtaasta rahoituspaketti kasattiin osa mm. Ruotsin ja Japanin kautta. Nämä kaikki neljä maata kokevat siis valuuttakurssiriskin, mutta ei se näytä merkittävästi a) hidastavan halua investoida tai b) nostavan rahan hintaa.

Uudistua pitää, aina. Kelluvan valuuttajärjestelmän hyöty on nimenomaan siinä, että se auttaa ja nopeuttaa taloudellisen rakenteen uudistumista.
 
Kuitenkin, jos mietitään paria viimeisintä Suomen suurinta teollista sijoitusta. 1) Fortumin Suomen sähköverkkojen myynti. 40% meni Australiaan ja 40% Kanadaan. Taas 2) Äänekosken miljardiluokan uudesta sellutehtaasta rahoituspaketti kasattiin osa mm. Ruotsin ja Japanin kautta. Nämä kaikki neljä maata kokevat siis valuuttakurssiriskin, mutta ei se näytä merkittävästi a) hidastavan halua investoida tai b) nostavan rahan hintaa.

Valuuttariski euroa vastaan on kuitenkin aivan eri asia kuin jotain mahdollisesti epävakaata ja spekulaatioille altista lilliputtivaluutta vastaan. Se nähtiin 90-luvullakin, eikä siinä auttanut Suomen pankin ilmoitus markan vahvuudesta. Spekulantit pelasivat sitä vastaan, eikä edes 15 %:n korot riittäneet vakuuttamaan markan vahvuudesta.
 
Valuuttariski euroa vastaan on kuitenkin aivan eri asia kuin jotain mahdollisesti epävakaata ja spekulaatioille altista lilliputtivaluutta vastaan. Se nähtiin 90-luvullakin, eikä siinä auttanut Suomen pankin ilmoitus markan vahvuudesta. Spekulantit pelasivat sitä vastaan, eikä edes 15 %:n korot riittäneet vakuuttamaan markan vahvuudesta.

Siinä ei ole kyse pelkästään eurosta tai markasta, vaan valuuttaparista, jonka toinen pari on jokin muun ulkomaanvaluutta. Vaihtelua on aina, kuten vaikka kahden suurimmankin valuutan, euron ja USD:n välillä on ollut. Lähes +- 50% viiden vuoden aikajaksolla.

En usko, että oli spekulanttien syytä, että markka devalvoitiin. Vaan, spekulantit veikkasivat (oikein), että markka devalvoidaan. Vahvan markan puolustus oli silloin virhe, vaikka toki joltain osin ymmärrettävissäkin silloista taustaa vasten.

Jos Suomen valuutta olisi kelluva, niin spekulanteilla ei olisi mitään syytä pelata erityisesti sitä vastaan, koska se olisi joka hetki "oikein hinnoiteltu". Tämä on jälleen yksi etu kelluvasta valuutasta.

eur_usd_mths_1984_2008.jpeg
 
Finland is the poster child for why the euro doesn’t work
By Matt O'Brien July 23 at 9:15 AM

http://www.washingtonpost.com/blogs...he-poster-child-for-why-the-euro-doesnt-work/

Hyvä kirjoitus. Tuo oli erityisen hauskasti laitettu :D

But facts are no match for faith, and Finland has plenty of that in its economic strategy. Finnish finance minister Alexander Stubb told the New York Times' Neil Irwin that "devaluation is a little like doping in sports" in that "it gives you a short-term boost, but in the long run, it's not beneficial." The problem is that although this sounds like a cost-benefit analysis, it's more a moral one. It's really pooh-poohing devaluation as the easy way out. But why shouldn't we want that? The two best things about the easy way out are that it's 1) easy and is, in fact, 2) a way out.
 
  • Tykkää
Reactions: krd
Eikä kyse ole vain valtion lainoista, vaan kaikista muistakin lainoista. Kaikki asuntolainat, yritysten lainat jne jne. jäisivät euromääräisiksi, mutta tulot romahtaisivat devalvaatiomarkan mukana helposti sen 20 %:a. Samaan saumaan kotimainen korkotaso moninkertaistuisi vaikkapa jonnekin 5 %:n tienoille, niin siinähän sitä oltaisiin.

Valuuttalainojen vaikutukset devalvaatiotaloudessa on koettu 90-luvun lamassa ja jäljet olivat karmeat. Yrittäjiä kaatuisi kuin miestä Raatteentiellä. Työttömiä tulisi helposti lisää 100.000 henkilöä ja kotimarkkinalama olisi karmea. Mistä ihmeestä se nopea kasvu oikein käynnistyisi?

Ajatus siitä, että lainatkin muuttuisivat markkapohjaisiksi on puhdasta utopiaa. Ei sopimuksia voida mennä lainsäädännöllä muuttamaan, ja jos muutettaisiinkin, niin se olisi täyttä itsemurhaa Suomen taloudelle. Sellaiset keinot kuuluvat Zimbabven ja Venezuelan keskuspankkien keinovalikoimaan - ja jäljet tunnetaan.

Kuuntelin YLEn Areenasta Väyrysen mietteitä ja häneltähän meni pasmat täysin sekaisin, kun Calle Haglund nosti esiin valuuttalainoiksi muodostuvat euromääräiset lainat. Paavo vetosi, ettei euroa olla mihinkään kuoppaamassa, vaan ainoastaan palkat maksettaisiin rinnakkaisvaluutassa. :) Miten voi tohtorismies olla noin ulkona todellisuudesta? Ilmeisesti aliarvioi kansaa, koska laskee itse hyötyvänsä kampanjastaan, jonka ei tarvitse perustua yhtään mihinkään faktoihin.

http://areena.yle.fi/1-2834022?autoplay=true

Siirtyminen Euroon olisi luonnollisesti järisyttävä juttu. Mutta negatiiviset vaikutukset olisivat paljon vähäisemmät kuin 1990-luvulla. Keskeisin syy on se, ettei markan arvo samalla tavalla romahtaisi.

Kyse ei ole mistään Zimbavesta, vaan ihan Suomesta :) Suomi siirtyi markkaan ruplasta 1800-luvulla. Samalla tavalla markka siirtyi euroon. Viimeisin tuore hyvä esimerkki on Tsekin ja Slovakian ero toisistaan.

Mikäli aihe kiinnostaa, kannattaa lukea tämä opus. Päävastuussa Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen.

http://www.libera.fi/raportti/euron-tulevaisuus-suomen-vaihtoehdot-2/

http://libera.fi/libera-uusi/wp-content/uploads/2014/05/Euro_140508a.pdf

En todellakaan aina kannata Liberan ajatuksia, koska heidän mielestään usein (kärjistäen) julkinen sektori on vain rasite ja tulisi ajaa alas. Mutta se on hyvä, että osaavat esittää perusteltuja ajatuksia. Myös tässä Euro-kysymyksessä.

Lainaan keskeisen otteen Suomen eroamisesta Eurosta (miten se tapahtuisi).

Suomen oman valuutan toteutus

Kahdeksassatoista euromaassa paikalliset snellmanit voivat päätyä myös nykyaikana ottamaan suuren, mahtavan ja raskaan euron rinnalle kevyitä paikallisvaluuttoja. Idealistisesti ajateltuna se on yhtä helppoa kuin 1860-luvulla. Tarvitaan vain pari mitätöntä muutosta: käytetään 1:1 eikä 1:4 avaavaa suhdetta eikä odoteta vuosikausia eurokytkennän purkamisessa. Yksi viikonloppu riittää vapauttamaan kelluvat paikallisvaluutat. Käytännössä ero tapahtuu keskuspankin ilmoituksella olla muuntamatta muualta euromääräisesti tulevia suorituksia suhteessa 1:1. Tämän jälkeen markkinat alkavat välittömästi hinnoitella paikallisvaluutan suhdetta euroon ja muihin valuuttoihin, kuten tapahtui ruplaunionin ja Tsekkoslovakian rahaliittojen hajotessa vuonna 1993 (Pomfret 2002, Nordvig 2014).

Suomen tapauksessa ulkoinen rahoitusasema ei muodostuisi ongelmaksi. Suomi pystyy lainaamaan erittäin alhaisella korolla, ja Suomen valtionlainojen korot saattaisivat jopa alentua, koska euroalueesta eroaminen tarkoittaisi implisiittisesti myös irtautumista mahdollisista tulevista yhteisvastuumekanismeista, kuten eurobondeista ja liittovaltiotulonsiirroista. Myös päinvastainen kehityskulku, erityisesti heikon ja päättämättömän hallituksen toteuttamana olisi mahdollinen. Huonosti valmisteltu ja toteutettu irtautumisprosessi voisi johtaa epäluottamuksen nopeaankin kasvuun.

Hallitussa prosessissa Suomen markan ulkoinen arvo todennäköisesti olisi hyvin lähellä euron tämän hetkistä arvoa (Nomuran arvio –6,8 %). Tämän vuoksi Suomessa kiertävä eurosetelistö voitaisiin leimata Suomen valuutaksi, jotka vaihdettaisiin Suomen markoiksi sitä mukaa kun uusia seteleitä saataisiin painettua. Tätä menettelyä käytettiin Tsekkoslovakian valuuttaliiton hajotessa helmikuussa vuonna 1993 (Fidrmuc ym. 1999, Bootle 2012).

Ongelmia syntyisi, mikäli Suomen uusi markka – tai vastaava valuutta – devalvoituisi voimakkaasti euron arvoon nähden. Tässä tapauksessa eurot saattavat poistua kierrosta, koska yritykset ja yksilöt eivät halua vaihtaa rahojaan vähempiarvoiseen valuuttaan. Euroja voisi poistua kierrosta myös tunne- tai käytännönsyistä. Käteiseurojen osittainen kierrosta poistuminen on kuitenkin varsin pieni ongelma, koska Suomessa huomattavan suuri osa kaupankäynnistä tapahtuu pankki- ja luottokorteilla tai sähköistä rahaa käyttäen (FK 2008, Leinonen 2007). Olisi sen takia perusteltua jättää Suomessa kiertävä käteinen euroiksi.

Kaikkia pankkeja ja rahoituslaitoksia käskettäisiin vaihtaa tileillä olevat eurot markoiksi suhteella 1:1. Tämän vuoksi kaikki pankki- ja luottokorttiostokset muuttuisivat uuden valuutan mukaisiksi käytännössä yhdessä yössä ja kaikki pankeista nostettavat käteisvarat leimattaisiin uudeksi valuutaksi. Käytännössä saatettaisiin tarvita kahden–kolmen päivän pankkivapaa, jonka aikana talletukset vaihdettaisiin markoiksi ja pankit valmistautuisivat setelistön leimaamiseen. Toinen vaihtoehto olisi käyttää käteisen nostorajoituksia sen aikaa, kunnes rahat saataisiin leimattua. Hätätilanteessa Suomen koko maksuliikenne voitaisiin todennäköisesti hetkellisesti hoitaa ilman käteistä rahaa aiheuttamatta taloudelle sen suurempia vaurioita.

Suomen pankkijärjestelmän tietojärjestelmän kyky tulisi auditoida kahden saikan osalta: vaihtaa nopealla aikataululla eurot markoiksi sekä rajoittaa markkojen ja eurojen käteisnostoja vaihdon välittömässä läheisyydessä. Pankkiautomaateista vaihdon jälkeen nostettavat eurot veloitettaisiin tileiltä kelluvan markan vaihtokurssin perustuvalla hinnalla vaihtoviikonlopun jälkeen. Euro-markka-vaihdos voisi luoda pankeille avoimen valuuttaposition, jonka riski voitaisiin minimoida johdannaisilla, jonka Suomen Pankki voisi mahdollisesti sopia EKP:n kanssa ennen toteutusta.

Murroskohtaa edeltävä aikataulu on valuutan vaihdoksissa yleensä pulmallinen. Suomen kohdallakin tulisi välttää ennakkoilmoitusta uuden rahayksikön käyttöönotosta, vaikka rinnakkaisvaluutan, markan, ulkoinen arvo ei todennäköisesti juuri poikkeaisi eurosta (spekulatiivinen paine on sitä suurempi mitä enemmän kansallisella valuutalla on devalvoitumis- tai revalvoitumispainetta). Kaikki tärkeät päätökset oman valuutan käyttöönottoperiaatteiden valinnasta eduskunnan hyväksyntään olisi hyvä tehdä yhden viikonlopun aikana. Eduskunnan tulisi antaa mahdollisimman laaja valtuutus hallitukselle (erityisesti pääministerille ja valtionvarainministerille) toteuttamaan valuuttauudistus.

Suomi on optimaalisessa asemassa oman valuutan käyttöönottoon. Etelä-Euroopan maiden kohdalla tilanne on toinen, koska niillä siirtymä vaatii todennäköisesti väliaikaisia pääomakontrolleja ja pitkiä pankkivapaita.
 
Jos Suomen valuutta olisi kelluva, niin spekulanteilla ei olisi mitään syytä pelata erityisesti sitä vastaan, koska se olisi joka hetki "oikein hinnoiteltu". Tämä on jälleen yksi etu kelluvasta valuutasta.

Suomellahan on tälläkin hetkellä kelluva valuutta - nimittäin euro.

Euro on myös heikentenyt US dollaria vastaan rapiat 20 %:a, joka on vientiteollisuuden kannalta hyvä asia. USD kun on ylivoimaisesti tärkein kvkaupan valuutta.

Jotenkin minua ihmetyttää tämäkin keskustelu eli devalvaatioko se kaiken pelastaisi? Laulu ja soitto voisi jatkua kuin s/s Titanicilla ikäänsä, eikä mitään rakenteellisia tai strategisia uudistuksia tarvittaisi? Miksi kukaan ei ehdota kansanäänestystä byrokratian purkamiseksi tms?
 
Suomellahan on tälläkin hetkellä kelluva valuutta - nimittäin euro.

Euro on myös heikentenyt US dollaria vastaan rapiat 20 %:a, joka on vientiteollisuuden kannalta hyvä asia. USD kun on ylivoimaisesti tärkein kvkaupan valuutta.

Jotenkin minua ihmetyttää tämäkin keskustelu eli devalvaatioko se kaiken pelastaisi? Laulu ja soitto voisi jatkua kuin s/s Titanicilla ikäänsä, eikä mitään rakenteellisia tai strategisia uudistuksia tarvittaisi? Miksi kukaan ei ehdota kansanäänestystä byrokratian purkamiseksi tms?

Näin on, ja euron heikentyminen onkin todennäköisesti jo tukenut Suomen vientiä, vaikka se ei kyllä luvuissa hirveästi näy mm. Venäjän viennin lopahtamisen takia.

Euron heikentyminen ei kuitenkaan auta esim. suhteessa Saksaan

Kaikkea on hyvä tehdä, enkä missään nimessä vastusta rakenteellisia tai strategisia uudistuksia. Päinvastoin! Niitäkin on tarpeen tehdä. Mutta, yksinkertaistaen, Suomen ongelmien ketju on seuraava.

  1. Suomen (kustannus) kilpailukyky suhteessa Ruotsiin ja Saksaan on heikentynyt Suomen suurten palkankorotusten takia (olen esittänyt kuvan tässä ketjussa)
  2. Puolet Nokiasta on kuollut, ja paperin kysyntä on romahtanut
  3. Kustannuskilpailukyvyn menetyksen takia muukin teollisuus on ongelmissa. (olen esittänyt kuvan tässä ketjussa)
  4. Euron takia valuuttakurssi ei jousta
  5. Vienti laskee
  6. Talous supistuu (olen esittänyt kuvan tässä ketjussa)
  7. Yritykset vähentävät työvoimaa Suomessa
  8. Yritykset siirtävät toimintoja ulkomaille
  9. Yritykset lopettavat Suomessa
  10. Työttömyys nousee
  11. Julkiset menot kasvavat
  12. Valtio velkaantuu

Jokainen voi osallistua ja kertoa, miten 1) byrokratiaa pitäisi purkaa 2) millä mekanismilla se purkaisi tätä ongelmaketjua ja mistä 3) mikä suuruusluokka purkamisen vaikutuksella olisi.
 
Näin on, ja euron heikentyminen onkin todennäköisesti jo tukenut Suomen vientiä, vaikka se ei kyllä luvuissa hirveästi näy mm. Venäjän viennin lopahtamisen takia.

Euron heikentyminen ei kuitenkaan auta esim. suhteessa Saksaan

Kaikkea on hyvä tehdä, enkä missään nimessä vastusta rakenteellisia tai strategisia uudistuksia. Päinvastoin! Niitäkin on tarpeen tehdä. Mutta, yksinkertaistaen, Suomen ongelmien ketju on seuraava.

  1. Suomen (kustannus) kilpailukyky suhteessa Ruotsiin ja Saksaan on heikentynyt Suomen suurten palkankorotusten takia (olen esittänyt kuvan tässä ketjussa)
  2. Puolet Nokiasta on kuollut, ja paperin kysyntä on romahtanut
  3. Kustannuskilpailukyvyn menetyksen takia muukin teollisuus on ongelmissa. (olen esittänyt kuvan tässä ketjussa)
  4. Euron takia valuuttakurssi ei jousta
  5. Vienti laskee
  6. Talous supistuu (olen esittänyt kuvan tässä ketjussa)
  7. Yritykset vähentävät työvoimaa Suomessa
  8. Yritykset siirtävät toimintoja ulkomaille
  9. Yritykset lopettavat Suomessa
  10. Työttömyys nousee
  11. Julkiset menot kasvavat
  12. Valtio velkaantuu

Jokainen voi osallistua ja kertoa, miten 1) byrokratiaa pitäisi purkaa 2) millä mekanismilla se purkaisi tätä ongelmaketjua ja mistä 3) mikä suuruusluokka purkamisen vaikutuksella olisi.

Tätä keskustelua on ollut mielenkiintoista seurata - itse kun en ole mikään "talousmies" tai omin osaamisalueeni on sellaisella sektorilla, joka jopa Liberan mielestä on ainakin jollain tasolla säilytettävä julkisen sektorin hallinnassa - tai ainakin osa siitä, ei välttämättä koko paketti. Parhaiten hahmotan siis sosiaali- ja terveydenhuoltosektorin ja sen ongelmat mutta tällöinkin tarkastelen sitä toiselta kantilta mitä Liberan taholta tehdään, mutta yhteneviä ajatuksiakin on olemassa.

Esitit kolmen kohdan "purskeen", jos tarkastelin asiaa sosiaali- ja terveyssektorin taholta niin on löydettävissä keinoja byrokratian purkamiselle, mutta on mietittävä millä tavalla se purkaisi luettelemaasi ongelmaketjua, mutta yksin kaikkien sairaanhoitopiirien toiminnan tehostaminen keskiarvon tasolle toisi yhteiskunnalle reilun miljardin säästöt ja jos tasoksi otetaan parhaimpien sairaanhoitopiirien taso (HUS & Eksote), säästöä tulisi useampi miljardi. Mutta edelliset uudistukset vaikuttaisivat korkeintaan välillisesti listaasi - suora vaikutus olisi se, että julkiset menot laskisivat ainakin sos. ja terveyssektorilla ja tämä voisi vähentää valtion velkaantumista, jos muillakin sektoreilla elettäisi suu säkkiä myöden.

Jos sitten mietitään sitä, että mitä säästöä saataisi sosiaalitoimen ja kelan toimintojen yhdistämisellä ja järkeistämisellä niin olettaen kohtuullisiin säästöihin päästäisi, vastaavasti työntekijöistä kohtalainen osa menettäisi työnsä ts. työttömyys lisääntyisi. Mutta uskoisin, että järkeistäminen, toimintojen karsiminen ja päällekkäisyyksien purkaminen (ja toimipaikkaverkoston yhdistäminen) kompensoisi reilusti ne mahdolliset miinukset, joita toiminta yksilötasolla synnyttäisi.

Ja ollakseni rehellinen niin samalla olisi syytä järkiperäistää ja muokata TE-keskusten toimintaa eräiltä osin.

Mutta palaan tarkemmin tähän aiheeseen myöhemmin - tämä ennemminkin hyvin lyhyenä alustuksena aiheesta.

vlad.
 
Näin on, ja euron heikentyminen onkin todennäköisesti jo tukenut Suomen vientiä, vaikka se ei kyllä luvuissa hirveästi näy mm. Venäjän viennin lopahtamisen takia.

Euron heikentyminen ei kuitenkaan auta esim. suhteessa Saksaan

Ei toki suoraan, mutta Saksakin on viennistään riippuvainen valtio, ja kun sakemannit saavat tuupattua tavaroitaan muualle maailmaan, tulee siitä positiivisia vaikutuksia Suomeenkin kun saksalaiset investoivat teollisuuteensa. Vaikutus ei tokikaan ole kovinkaan suora, mutta euron devalvaatio on hyväksi koko euroalueelle.


Kaikkea on hyvä tehdä, enkä missään nimessä vastusta rakenteellisia tai strategisia uudistuksia. Päinvastoin! Niitäkin on tarpeen tehdä. Mutta, yksinkertaistaen, Suomen ongelmien ketju on seuraava.

  1. Suomen (kustannus) kilpailukyky suhteessa Ruotsiin ja Saksaan on heikentynyt Suomen suurten palkankorotusten takia (olen esittänyt kuvan tässä ketjussa)
  2. Puolet Nokiasta on kuollut, ja paperin kysyntä on romahtanut
  3. Kustannuskilpailukyvyn menetyksen takia muukin teollisuus on ongelmissa. (olen esittänyt kuvan tässä ketjussa)
  4. Euron takia valuuttakurssi ei jousta
  5. Vienti laskee
  6. Talous supistuu (olen esittänyt kuvan tässä ketjussa)
  7. Yritykset vähentävät työvoimaa Suomessa
  8. Yritykset siirtävät toimintoja ulkomaille
  9. Yritykset lopettavat Suomessa
  10. Työttömyys nousee
  11. Julkiset menot kasvavat
  12. Valtio velkaantuu

Jokainen voi osallistua ja kertoa, miten 1) byrokratiaa pitäisi purkaa 2) millä mekanismilla se purkaisi tätä ongelmaketjua ja mistä 3) mikä suuruusluokka purkamisen vaikutuksella olisi.

Tuossa on hyvää analyysiä, mutta ei se onneksi (?) aivan noin suoraviivaista ole.

Ainakin metsäteollisuus on tekemässä uutta kasvua ja alan työllistävyysvaikutukset ovat hyvät. Ei niinkään sellunkeittäjien vaan puun korjuun ja kuljetusalan tehtävissä. Verkkokaupalla on melkein rajattomat kasvumahdollisuudet ja kaikki tuotteet toimitetaan asiakkaille erilaisissa pahvi- ja kartonkipakkauksissa. Niiden kysyntä on korjannut pitkälti paperin kulutuksen vähenemistä. Erilaiset puupohjaiset öljyt ja muut tuotteet ovatkin sitten täysin villi kortti ja voivat olla erinomainen rahalähde tulevaisuudessa.

Entäs tapaus Turun telakka? Se ei sovi mitenkään tuohon madonlukujen joukkoon. Kuinka ihmeessä sen menestys on mahdollista, vaikka juuri todistit sen kutakuinkin mahdottomaksi?

Lisäisin tuohon listaa lähes uskomattoman melankolian, joka on vallannut koko Suomen.
 
Kyse ei ole mistään Zimbavesta, vaan ihan Suomesta :) Suomi siirtyi markkaan ruplasta 1800-luvulla. Samalla tavalla markka siirtyi euroon. Viimeisin tuore hyvä esimerkki on Tsekin ja Slovakian ero toisistaan.

Tuohon aikaan monet asiat yhteiskunnan alemmilla tasoilla hoidettiin erilaisilla tavaravaihdoilla ja työsuoritteilla, joilla oli joku laskennallinen arvo. Kaikkea sellaista, mikä nykyisin lasketaan tiukasti euroissa ja senteissä, ei tuohon aikaan vielä mielletty rahana.
1860-luvulla siirryttiin hopeakantaisesta ruplasta hopeakantaiseen markkaan.
Markasta ecu'un (euroon) siirtyminen taas tapahtui sopimuspohjaisesti stetson-menetelmällä. Sekä markka että euro olivat tuossa vaiheessa täysin imaginaarisia yksiköitä joiden ainoa 'kanta' on poliittinen uskottavuus.
 
1. Ei toki suoraan, mutta Saksakin on viennistään riippuvainen valtio, ja kun sakemannit saavat tuupattua tavaroitaan muualle maailmaan, tulee siitä positiivisia vaikutuksia Suomeenkin kun saksalaiset investoivat teollisuuteensa. Vaikutus ei tokikaan ole kovinkaan suora, mutta euron devalvaatio on hyväksi koko euroalueelle.

2. Tuossa on hyvää analyysiä, mutta ei se onneksi (?) aivan noin suoraviivaista ole.

3. Ainakin metsäteollisuus on tekemässä uutta kasvua ja alan työllistävyysvaikutukset ovat hyvät. Ei niinkään sellunkeittäjien vaan puun korjuun ja kuljetusalan tehtävissä. Verkkokaupalla on melkein rajattomat kasvumahdollisuudet ja kaikki tuotteet toimitetaan asiakkaille erilaisissa pahvi- ja kartonkipakkauksissa. Niiden kysyntä on korjannut pitkälti paperin kulutuksen vähenemistä. Erilaiset puupohjaiset öljyt ja muut tuotteet ovatkin sitten täysin villi kortti ja voivat olla erinomainen rahalähde tulevaisuudessa.

4. Entäs tapaus Turun telakka? Se ei sovi mitenkään tuohon madonlukujen joukkoon. Kuinka ihmeessä sen menestys on mahdollista, vaikka juuri todistit sen kutakuinkin mahdottomaksi?

5. Lisäisin tuohon listaa lähes uskomattoman melankolian, joka on vallannut koko Suomen.

1. Saksan vienti kyllä tukee myös Suomen vientiä siltä osin, kun suomalaiset toimittavat raaka-aineita ja välituotteita saksalaisille. Mutta, valitettavasti Saksa on myös merkittävä kilpailija mm. meidän sähkö ja metalliteollisuutemme lopputuotteille. Sehän on itse asiassa veikeää, että Saksan viennin takia koko Euro-alueen kauppatase on ollut ylijäämäinen ja se on pitänyt euroa vahvana. Se täytyy kysyä, että jos euron devalvaatio on hyväksi euroalueen taloudelle, eikö sitten Suomen valuuttakurssin devalvoituminen olisi hyväksi Suomelle? ;)

2. Kiitos, ei se tietenkään ihan noin suoraviivaista ole, mutta yleensä yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen auttaa ymmärtämään, jos prosessissa ei häviä liikaa informaatiota tai vedetä mutkia suoriksi väärään suuntaan.

3. Jep, metsäteollisuuden onni on, että sama Internet, joka tuhosi paperin on verkkokaupan myötä räjäyttänyt kartongin, ja sen raaka-aineen, havusellun, kysynnän ja sitä kautta hinnat kasvuun. Suomi on tästä iso hyötyjä. Onni onnettomuudessa siis.

4. Suomessa on (edelleen) paljon menestyviä yrityksiä. Oleellista kansantaloudessa on kuitenkin katsoa kokonaiskuvaa. Ja se kertoo, että vienti ja tuotanto ovat laskussa.

Itse Turun telakan kohdalla on kyse sekä taidosta että onnesta. Yritin löytää hyvää yhteenvetoa asiasta, mutta en löytänyt. Seuraavassa versio, joka yleisesti ottaen oikein, mutta yksityiskohdissa varmasti heittoa.

  1. Meyer osti Turun, koska Meyerin oma telakka on a) asutuksen lähellä b) joen varressa. Nämä asettavat rajoituksensa rakennuskapasiteetille ja laivojen koolle
  2. Risteilijöitä tehdään vain neljässä paikassa maailmassa: Turussa, Saksassa, Ranskassa ja Italiassa
  3. Turku oli menettänyt tilauksia, koska se oli menossa konkurssiin. Varustamot eivät yksinkertaisesti uskaltaneet tilata.
  4. Meyer ja Suomen valtio palauttivat luottamuksen
  5. Samaan aikaan maailman risteilymäärät kasvavat. Tarvetta uusille risteilijöille on, erityisesti kun oli ollut vähän varovaisempi aika. Uusien risteilijöiden rakentaminen on myös siksi kiinnostavaa, että uusimmat ovat kannattavimpia, koska niille suurempi kysyntä ja korkeammat hinnat.
  6. Laivanrakennus on niin hidasta (laivan valmistuminen vie vuoden, pari), että jos on enemmän ruuhkaa, voi oman laivan rakennusslottia joutua odottamaan monta vuotta. Samaan aikaan kilpailevat varustamot vuolevat kultaa uusilla laivoillaan.
  7. Siksi, kun oli aistittavissa kysynnän kasvu markkinoilla ja varustamot arvasivat, että muutkin pohtivat tilaamista, ryntäsivät kaikki kilpaa rakennuttamaan uusia laivojaan
  8. Turku sai tilauksia vanhoilta asiakkailtaan, Tuilta ja Royal Caribbeansialta, ja lisäksi Meyer toi pöytään Turulle uuden asiakkaan, Carnivalin
  9. The rest is history...

5. Luulen, että melankolia on suoraa seurausta talouden supistumisesta ja työttömyyden kasvusta. Tervetuloa iloinen devalvaatio :)
 
Back
Top