http://jarmonevalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231378-aarifederalismi-vyoryy-pelastukoon-ken-voi
Äärifederalismi vyöryy, pelastukoon ken voi!
13.2.2017 07:35
Jarmo Nevalainen
7 kommenttia
Suuri ja mahtava.....
Unionissa on yksi asia mikä on hyvää. Propaganda on erittäin laadukasta.
Euroopan unionin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta (mahtava nimi) on pitänyt mietintämyssyt kuumana. Viime joulun alla se jätti mietinnön joka ei jätä tulkinnanvaraa unionin kehityksen suunnalle.
Hyväksytyksi tullessaan EU:n toimielimille annetaan valtakirja toimeenpanna useita hankkeita joilla parlamentaarinen valta siirretään lopullisesti kansallisvaltioilta Euroopan liittovaltiolle.
Esittelijänä toimii äärifederalisti Guy Verhofstadt. Mies jonka maanpäällinen tehtävä on tuhtoa euroopan kansallisvaltiot ja synnyttää seurauksista piittaamatta uusi uljas liitto, eurostoliitto, european union.
Alla oleva on koonta mietinössä olevista kuumista perunoista. Pian tästä äänestetään ja on syytä seurata tarkaan suomalaisten äänestymiskäyttäytymistä mietinnön suhteen.
Jäsenvaltioissa sisäisiä ongelmia, Unioni apuun?
B. ottaa huomioon, että unionin toimielimet eivät kykene selviämään
unionin edessä tällä hetkellä olevista syvistä ja moninaisista kriiseistä
ja niiden rahoituksellisista, taloudellisista, sosiaalisista ja
muuttoliikkeeseen liittyvistä seurauksista sekä populististen ja
kansallismielisten liikkeiden noususta; toteaa, että kaikki tämä on
johtanut nykyisen Euroopan unionin väestön yhä suuremman osan kasvavaan
tyytymättömyyteen;
C. toteaa, että jäsenvaltiot eivät voi vastata näihin unionin suuriin
haasteisiin yksin vaan ainoastaan toimimalla yhdessä unionin kautta;
Tulokset huonoja, lisää integraatiota?
D. toteaa, että kehitystä kohti unionia, joka todella kykenee tuottamaan
tuloksia ja saavuttamaan tavoitteensa, haittaa hallinnon tehottomuus, joka
johtuu jatkuvasta ja järjestelmällisestä yksimielisyyden tavoittelusta
neuvostossa (joka yhä perustuu niin sanottuun Luxemburgin kompromissiin)
ja sellaisen yhden uskottavan täytäntöönpanoviranomaisen puuttumisesta,
jolla on täydellinen demokraattinen oikeutus ja toimivalta toteuttaa
tehokkaita toimia useilla eri politiikanaloilla; ottaa huomioon, että
äskettäiset tapahtumat, kuten pakolaisvirtojen riittämätön hallinta,
pankkien hidas tervehdyttäminen rahoituskriisin puhjettua ja se, ettei ole
toteutettu välittömiä yhteisiä toimia vastauksena sisäiseen ja ulkoiseen
terrorismin uhkaan, ovat osuvasti osoittaneet, että unioni ei kykene
reagoimaan tehokkaasti ja nopeasti;
E. ottaa huomioon, että unioni ei voi täyttää kansalaistensa odotuksia,
koska nykyisten perussopimusten mahdollisuuksia ei käytetä täysin hyväksi
eivätkä ne tarjoa kaikkia tarvittavia välineitä, toimivaltuuksia ja
päätöksentekomenettelyjä, joilla näihin yhteisiin päämääriin voidaan
pyrkiä;
Toimivaltuuksien puute ja eriävät näkemykset aiheuttavat euroskeptisyyttä
F. toteaa, että tämä ongelma yhdessä sen kanssa, että jäsenvaltioilla ei
ole yhteistä näkemystä mantereemme tulevaisuudesta, on nostanut
euroskeptisyyden ennenäkemättömälle tasolle, mikä on johtamassa
nationalismin paluuseen ja uhkaa heikentää unionia ja mahdollisesti jopa
hajottaa sen;
Kaikki samaan muottiin
G. katsoo, että järjestelmä, jossa jäsenvaltiot turvautuvat à la carte
-ratkaisuihin ja jota entisestään vahvistettiin Lissabonin sopimuksella,
ei ole vahvistanut unionia vaan lisännyt sen monimutkaisuutta ja
korostanut eriytymistä sen sisällä; toteaa, että perussopimusten
tarjoamasta joustosta huolimatta lukuisia primaarilainsäädäntöön tehtäviä
poikkeuksia on myönnetty monille jäsenvaltioille, mikä on luonut
vaikeaselkoisen tosiaan leikkaavien yhteistyökehien järjestelmän ja
estänyt demokraattisen valvonnan ja vastuullisuuden;
Hallitustenväliset ratkaisut vaarantavat yhteisömenetelmän
I. katsoo, että yhteisömenetelmä on säilytettävä ja että sitä ei saa
vaarantaa hallitustenvälisillä ratkaisuilla, ei edes aloilla, joilla
kaikki jäsenvaltiot eivät täytä osallistumisen ehtoja;
Velvollisuus liittyä euroon
J. ottaa huomioon, että vaikka euro on unionin valuutta (SEU:n 3 artiklan
4 kohta), Yhdistynyt kuningaskunta sai poikkeuksen liittymisestä euroon
(pöytäkirja N:o 15), Tanskalla on perustuslaillinen poikkeus (pöytäkirja
N:o 16), Ruotsi on lopettanut euroa koskevien lähentymisperusteiden
noudattamisen ja Eurooppa-neuvostossa keskustellaan avoimesti siitä, että
Kreikka saattaa jättää yhteisen valuutan; toteaa, että kaikilla
jäsenvaltioilla on velvollisuus liittyä valuuttaan heti kun ne täyttävät
kaikki vaaditut perusteet, mutta aikataulua jäsenvaltioiden liittymiselle
euroon ei ole asetettu sen luomisen jälkeen;
Irlannin, Tanskan ja Ruotsin opt-out -järjestelyt vaarassa
L. toteaa, että yksittäisille jäsenvaltioille myönnetyt
opt-out-järjestelyt vaarantavat unionin lainsäädännön yhdenmukaisen
soveltamisen, johtavat hallinnon liialliseen monimutkaisuuteen,
vaarantavat unionin yhteenkuuluvuuden ja heikentävät kansalaisten välistä
yhteisvastuuta;
N. ottaa huomioon, että riippuvuus yksimielisyydestä Eurooppa-neuvostossa
ja Eurooppa-neuvoston kyvyttömyys saavuttaa tällaista yksimielisyyttä on
johtanut siihen, että on hyväksytty hallitustenvälisiä unionin kehyksen
ulkopuolisia välineitä, kuten Euroopan vakausmekanismi (EVM), sopimus
talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja
hallinnasta (vakaussopimus tai finanssipoliittinen sopimus); ottaa
huomioon, että sama koskee myös Turkin kanssa tehtyä sopimusta Syyrian
pakolaiskriisistä;
O. ottaa huomioon, että vaikka vakaussopimuksen 16 artiklassa määrätään,
että viiden vuoden kuluessa sen voimaantulopäivästä (eli 1. tammikuuta
2018 mennessä) on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sopimuksen
liittämiseksi osaksi unionin oikeutta, ja että vaikka samankaltaisia
säännöksiä on sisällytetty hallitustenväliseen sopimukseen vakausmaksujen
siirrosta yhteiseen kriisiratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien
yhdistämisestä, on selvää, että euroalueen kestävyyttä, mukaan luettuna
pankkiunionin toteuttaminen, ei voida saavuttaa syventämättä entisestään
finanssipolitiikkaa ja luomatta uskottavampaa, tehokkaampaa ja
demokraattisempaa hallintoa
Komissiosta hallitus. Suomen itsenäisyyden loppu?
P. ottaa huomioon, että tämä uusi ohjaus- ja hallintajärjestelmä
edellyttää, että komissiosta tulee aito hallitus, joka on vastuussa
parlamentille ja joka kykenee laatimaan ja panemaan täytäntöön euroalueen
tarvitsemia yhteisiä finanssi- ja makrotalouspolitiikkoja, ja että sillä
on oltava sen tehtävien laajuuden mukaiset resurssit ja määrärahat;
katsoo, että tämä vaatii voimassa olevan primaarilainsäädännön puitteissa
toteutettavien toimien lisäksi Lissabonin sopimuksen tarkistamista;
Q. ottaa huomioon, että sama koskee myös koko unionin taloudellisten
resurssien välttämätöntä uudistusta ja nykyaikaistamista; ottaa huomioon,
että sopimus nykyisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä saatiin aikaan
vasta pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen ja että siihen liittyi
päätös perustaa unionin omia varoja koskevan tulojärjestelmän
tarkistamista käsittelevä korkean tason työryhmä, jonka on määrä antaa
raportti vuonna 2016; ottaa huomioon, että nykyinen monivuotinen
rahoituskehys rajoittaa vakavasti unionin taloudellista ja poliittista
riippumattomuutta, koska suurin osa tuloista koostuu jäsenvaltioiden
kansallisista maksuosuuksista ja suuri osa menoista
S. ottaa huomioon, että yksimielisyysvaatimus veropolitiikassa on esteenä,
kun käsitellään Euroopan unionin sisällä olevia veroparatiiseja ja
jäsenvaltioiden haitallisia veropolitiikkoja; ottaa huomioon, että monet
näistä käytännöistä vääristävät sisämarkkinoiden toimintaa, vaarantavat
jäsenvaltioiden tulot ja viime kädessä siirtävät taakan kansalaisille ja
pk-yrityksille;
Oikeustuomioistuimelle lainkäyttövalta
T. toteaa, että unioni on oikeusvaltion periaatteeseen perustuva
perustuslaillinen järjestelmä; toteaa, että perussopimuksia on muutettava
siten, että Euroopan unionin tuomioistuimelle annetaan lainkäyttövalta
unionin lainsäädännön kaikkiin näkökohtiin vallanjaon periaatteen
mukaisesti;
Puola ja Unkari tähtäimessä. Kuka seuraavaksi?
U. ottaa huomioon, että unioni perustuu myös sellaisille arvoille kuin
ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio ja
ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan
luettuina; toteaa, että unionin olemassa olevat välineet, joilla
arvioidaan näiden periaatteiden rikkomista jäsenvaltioissa ja määrätään
rikkomisesta seuraamuksia, ovat osoittautuneet riittämättömiksi;
V. toteaa, että unioni näyttää kykenevän paremmin vaikuttamaan
perusoikeuksia, oikeusvaltiota ja korruptiota koskeviin politiikkoihin
silloin, kun maat ovat vielä ehdokkaina unionin jäseniksi; katsoo, että
oikeusvaltiomekanismia olisi sovellettava yhtä voimakkaasti kaikissa
jäsenvaltioissa;
W. ottaa huomioon, että uudelleentarkastelua tarvitaan myös unionin
toiminnan tasapainon palauttamiseen ja merkittävään korjaamiseen siten,
että siinä olisi vähemmän byrokraattista sääntelyä ja enemmän tehokasta
päätöksentekoa, joka on lähempänä kansalaisten tarpeita; ottaa huomioon,
että unionilla on oltava tarvittava toimivalta voidakseen edetä kohti
joitakin sen ilmaistuista tavoitteista, kuten sisämarkkinoiden saattaminen
valmiiksi, mukaan luettuna energiaunioni, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja
täystyöllisyys, oikeudenmukainen ja yhteinen muuttoliike- ja
turvapaikka-asioiden hallinnointi sekä sisäinen ja ulkoinen
turvallisuuspolitiikka;
Ylikansalliset joukot turvaavat yksittäisen jäsenvaltion turvallisuuden?
Y. ottaa huomioon, että kuluneiden kymmenen vuoden aikana Euroopan ja
erityisesti sen lähialueiden turvallisuustilanne on merkittävästi
heikentynyt; katsoo, että yksittäinen jäsenvaltio ei enää voi turvata
sisäistä ja ulkoista turvallisuuttaan yksin;
Ukrainaa vakauttamaan yhdessä NATO:n kanssa?
Z. toteaa, että unionin puolustusvoimavarojen heikentyminen rajoittaa sen
mahdollisuuksia ulottaa vakautta unionin välittömiä rajoja pitemmälle;
ottaa huomioon, että tämän lisäksi liittolaisemme Yhdysvallat on haluton
puuttumaan asioihin, jos Eurooppa ei ole valmis ottamaan kohtuullista
osuuttaan vastuusta; ottaa huomioon, että EU:n puolustuspolitiikkaa olisi
vahvistettava ja että olisi perustettava kattava EU:n ja Naton välinen
kumppanuus ja varmistettava samalla, että unionilla on mahdollisuus toimia
riippumattomasti ulkomaisissa operaatioissa lähinnä naapurialueidensa
vakauttamiseksi; ottaa huomioon, että tämä tarkoittaa, että
jäsenvaltioiden välille tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä ja että niiden
jotkut puolustusvoimavarat integroidaan Euroopan puolustusyhteisöön;
katsoo, että tämä on sopusoinnussa Euroopan uuden turvallisuusstrategian
kanssa;
Brexit mahdollistaa liittovaltion sinetöinnin
AD. ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen unionista
voi tarjota mahdollisuuden vähentää unionin monimutkaisuutta ja selventää,
mitä unionin jäsenyys itse asiassa merkitsee; ottaa huomioon, että
jatkossa tarvitaan selkeä kehys unionin suhteille sen naapurustossa
olevien kolmansien maiden kanssa (Yhdistynyt kuningaskunta, Norja,
Sveitsi, Turkki, Ukraina jne.); ottaa huomioon, että jo unionin perustajat
kaavailivat eräänlaista liitännäisjäsenen asemaa;
Visegrad ja Pohjolan yhteisö uhka unionille?
4. panee erittäin huolestuneena merkille, että jäsenvaltioista on
muodostunut alaryhmiä, mikä murentaa unionin yhtenäisyyttä, heikentää
avoimuutta ja vähentää ihmisten luottamusta; katsoo, että sopiva muoto
keskustelujen pitämiselle unionin tulevaisuudesta on EU-27; korostaa, että
keskustelun pirstoutuminen jäsenvaltioiden useisiin muotoihin ja ryhmiin
olisi epätarkoituksenmukaista
Kohti tiivimpää unionia?
8. pitää oleellisen tärkeänä, että näissä olosuhteissa vahvistetaan ”yhä
läheisempi Euroopan kansojen välinen liitto” (SEU:n 1 artikla), jotta
heikennetään mahdollisesti esiintyviä hajaantumistrendejä ja selvennetään
jälleen kerran unionin moraalista, poliittista ja historiallista
tarkoitusta sekä sen perustuslaillista luonnetta;
9. ehdottaa, että tiiviimmälle ja rakenteelliselle yhteistyölle
asetettujen vaatimusten olisi oltava vähemmän rajoittavia muun muassa
siten, että vähennetään osallistuvien jäsenvaltioiden vähimmäislukumäärää;
10. ehdottaa, että perussopimusten seuraavassa tarkistuksessa olisi
järkiperäistettävä nykyistä sekavaa eriyttämistä lopettamalla
yksittäisille jäsenvaltioille unionin primaarilainsäädännön tasolla
myönnettävät opt-out- ja opt-in-käytännöt ja muut poikkeukset tai ainakin
vähentämällä niitä voimakkaasti;
11. suosittelee, että kumppanuus määritellään ja sitä kehitetään, jotta
voidaan luoda unionia ympäröivä kumppanien kehä valtioille, jotka eivät
voi tai halua liittyä unioniin mutta haluavat kuitenkin olla läheisessä
suhteessa unioniin; katsoo, että tähän suhteeseen olisi liityttävä siihen
sisältyviä oikeuksia vastaavia velvoitteita, kuten maksuosuus, ja mikä
vieläkin tärkeämpää: velvoite kunnioittaa unionin perusarvoja ja
oikeusvaltion periaatetta;
Yhteinen talous- ja veropolitiikka
16. on erittäin huolissaan kasvavista taloudellisista ja sosiaalisista
eroista ja talousuudistuksen ja rahoituksen vakauden puuttumisesta talous-
ja rahaliitossa (EMU) sekä monien sen jäsenvaltioiden talouksien
kilpailukyvyn heikkenemisestä; katsoo, että tämä johtuu erityisesti
yhteisen vero- ja talouspolitiikan puuttumisesta; katsoo siksi, että
yhteisen vero- ja talouspolitiikan olisi kuuluttava unionin ja
jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan;
Euroalue liittovaltion ytimenä
23. katsoo, että rahoitusvakauden parantamiseksi, rajatylittävien
epäsymmetristen ja symmetristen häiriöiden lieventämiseksi, taantuman
vaikutusten vähentämiseksi ja asianmukaisen investointitason
varmistamiseksi euroalue tarvitsee rahoituskapasiteetin, joka perustuu
aitoihin omiin varoihin, ja Euroopan finanssiministeriön, joka kykenee
lainanottoon; toteaa, että komission olisi hoidettava tätä
rahoitusjärjestelmää, johon on sovellettava demokraattista valvontaa ja
josta komissio on vastuussa parlamentille ja neuvostolle;
EU-valtiovarainministeriö
25. kehottaa siksi keskittämään täytäntöönpanovallan komissioon unionin
finanssiministerille, antamaan komissiolle valmiudet määritellä ja
toteuttaa unionin yhteistä talouspolitiikkaa, jossa yhdistyvät
makrotaloudelliset sekä finanssi- ja rahapolitiikan välineet, ja tukemaan
niitä euroalueen budjettikapasiteetilla; katsoo, että finanssiministerin
olisi oltava vastuussa EVM:n ja muiden yhdistettyjen välineiden, mukaan
luettuna budjettikapasiteetti, toiminnasta ja oltava euroalueen ainoa
ulkoinen edustaja kansainvälisissä järjestöissä erityisesti
finanssialalla;
34. toteaa, että Euroopan maaperällä tehdyt monet terroristihyökkäykset
ovat osoittaneet, että turvallisuus voitaisiin varmistaa paremmin, jos se
ei kuuluisi jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan; ehdottaa siksi,
että turvallisuus olisi siirrettävä jaettuun toimivaltaan, jotta voidaan
luoda Europoliin eurooppalaisia tutkinta- ja tiedusteluvalmiuksia, jotka
ovat oikeuslaitoksen valvonnassa; toteaa, että tätä odotettaessa ei ole
mitään estettä sille, että jäsenvaltiot luovat SEUT-sopimuksen 73 artiklan
mukaisesti tällaisen yhteistyön omien yksikköjensä välille;
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka
35. pitää valitettavana, että unioni ei ole saavuttanut edistystä yhteistä
ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) koskevien päätöksenteko- ja
täytäntöönpanovalmiuksien kehittämisessä, kuten todetaan XXXXX annetussa
parlamentin päätöslauselmassa Euroopan unionin toiminnan parantamisesta
hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia; toteaa,
että unionin pyrkimykset yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan
käynnistämiseksi eivät ole onnistuneet kovinkaan hyvin varsinkaan
kustannusten ja vastuiden jakamisen osalta;
36. panee merkille, että ainoastaan tehostamalla yhteistä ulko- ja
turvallisuuspolitiikkaa unioni voi tarjota uskottavia vastauksia uusiin
turvallisuusuhkiin ja -haasteisiin ja siten torjua terrorismia ja tuoda
rauhan, vakauden ja järjestyksen naapurustoonsa;
Yksimielisyydestä kohti määräenemmistöa = Isot maat jyräävät pienet
37. korostaa, että Lissabonin sopimuksen puitteissa olisi tehtävä ja
voitaisiin tehdä enemmän muun muassa soveltamalla määräyksiä toimimisesta
määräenemmistöllä, mutta katsoo, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja
olisi nimitettävä unionin ulkoministeriksi ja että hänen pyrkimyksiään
tulla unionin tärkeimmäksi ulkoiseksi edustajaksi kansainvälisillä
foorumeilla, varsinkin YK:ssa, olisi tuettava; katsoo, että ulkoministerin
olisi voitava nimittää poliittisia apulaisministereitä; ehdottaa Euroopan
ulkosuhdehallinnon nykyisten toimintojen ja myös asianmukaisten
talousarvioresurssien tarpeen uudelleentarkastelua;
EU-NATO
38. korostaa, että Euroopan puolustusunioni olisi perustettava pikaisesti
vahvistamaan unionin alueen puolustusta; katsoo, että se antaisi
unionille, joka toimii strategisessa kumppanuussuhteessa Naton kanssa,
mahdollisuuden toteuttaa itsenäisiä ulkoisia operaatioita lähinnä
naapurialueidensa vakauttamiseksi ja kehittää siten unionin roolia oman
puolustuksensa takaajana ja turvallisuuden tarjoajana Yhdistyneiden
kansakuntien peruskirjan mukaisesti; kehottaa kiinnittämään huomiota
Ranskan ja Saksan syyskuussa 2016 tekemään aloitteeseen sekä Italian
elokuussa 2016 tekemään aloitteeseen, joissa esitetään hyödyllisiä
ajatuksia tästä asiasta; painottaa, että Euroopan parlamentti olisi
otettava täysimääräisesti mukaan Euroopan puolustusunionin perustamisen
kaikkiin vaiheisiin ja että parlamentilla on oltava oikeus antaa
hyväksyntä ulkoisille operaatioille; katsoo, että perussopimuksissa olisi
määrättävä mahdollisuudesta perustaa Euroopan puolustusunioni, koska asia
on tärkeä; katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon lisäksi olisi
perustettava puolustuksen pääosasto, joka vastaa yhteisen turvallisuus- ja
puolustuspolitiikan sisäisistä näkökohdista;
EU-tiedustelupalvelu
40. ehdottaa, että perustetaan Euroopan tiedusteluvirasto tukemaan YUTP:tä;
Puola ja Unkari tähtäimessä, itsenäinen maahanmuuttopolitiikka hiertää
43. ehdottaa, että muutetaan SEUT-sopimuksen 258 artiklaa siten, että
siinä sallitaan nimenomaisesti, että komissio voi käynnistää
”järjestelmällistä rikkomista koskevan menettelyn” perusarvoja loukkaavia
jäsenvaltioita vastaan; ymmärtää, että ”järjestelmällistä rikkomusta
koskevalla menettelyllä” niputetaan yhteen toisiinsa liittyvät yksittäiset
rikkomukset, joissa jäsenvaltio väitetysti rikkoo vakavasti ja pysyvästi
SEU-sopimuksen 2 artiklaa;
Äärifederalisti Guy Verhofstadt kiteyttää Eu-suunnan yksiselitteisesti. “Nyt on aika reformille, tai muuten EU voi lakata olemasta.”
Palastukoon ken voi....
http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-%2F%2FEP%2F%2FNONS...
... Suomi nauttii EU:n suvereenista päätäntävallastaan ja itsenäisyyden autuudesta 