EU - onko järkee vai ei?

Onhan se kaameeta että jokainen suomalainen maksaa jotain vähän alle kuutisen kymppiä EU:lle vuodessa. Kun taas jotkut itäeurooppalaiset ja kreikkalaiset saavat unionilta laskennallisesti satoja euroja vuodessa per lärvi. Itse asiassa EU-rahat menevät niihin maihin joissa maahanmuuttajiin suhtaudutaan kaikkein nihkeimmin. Paha Euvostoliitto kun sellaista tekee. Mitä jos annetaan Kreikka ja koko Itä-Eurooppa Venäjälle jotta säästetään se saamarin kuusikymppiä? Olisitteko te EU:n vastustajat sitten tyytyväisiä?
 
Onhan se kaameeta että jokainen suomalainen maksaa jotain vähän alle kuutisen kymppiä EU:lle vuodessa. Kun taas jotkut itäeurooppalaiset ja kreikkalaiset saavat unionilta laskennallisesti satoja euroja vuodessa per lärvi. Itse asiassa EU-rahat menevät niihin maihin joissa maahanmuuttajiin suhtaudutaan kaikkein nihkeimmin. Paha Euvostoliitto kun sellaista tekee. Mitä jos annetaan Kreikka ja koko Itä-Eurooppa Venäjälle jotta säästetään se saamarin kuusikymppiä? Olisitteko te EU:n vastustajat sitten tyytyväisiä?
Eikö ole muita vaihtoehtoja enää tarjolla, kysyy EU:n kannattaja?
 
Onhan se kaameeta että jokainen suomalainen maksaa jotain vähän alle kuutisen kymppiä EU:lle vuodessa. ... Mitä jos annetaan Kreikka ja koko Itä-Eurooppa Venäjälle jotta säästetään se saamarin kuusikymppiä? Olisitteko te EU:n vastustajat sitten tyytyväisiä?
Ei ainakaan minua EU:ssa ensisijaisesti tuo Suomen nettomaksu häiritse. Ensisijaisena ongelmana näen Schengenin, ja sen perässä EU:n pyrkimykset säädellä luonteeltaan ensisijaisesti jäsenmaiden sisäpolitiikan piiriin kuuluvia asioita. Esimerkiksi EU-komission uhkaukset rangaista Puolaa ja Unkaria näiden kansallismielisistä toimista ovat ns. syvältä ja toimivat varoittavina esimerkkeinä siitä, mitä tuleman pitää, jos Brysselille sattaisiin erehtymään antamaan vielä nykyistäkin enemmän valtaa (niinkuin jotkut, joita EU:n nykyinen kyvyttömyys rangaista em. maita harmittaa, ovat unelmoineet).

EU olisi mielestäni erittäin hyvä ellei täydellinen, jos se keskittyisi lähinnä yhteiseen kauppa- ja ulkopolitiikkaan (EU-maat muodostavat globaalisti vahvan kokonaisuuden, jolla on todellista vaikutusvaltaa), ja antaisi jäsenmaiden muuten vapaasti päättää omista asioistaan...

Ei kaikki toki pelkästään EU:hun liity, vaan on muitakin yleiseurooppalaisia instituutioita, jotka ovat joidenkin mielestä saaneet liikaa valtaa suhteessa maiden omiin demokraattisiin toimielimiin. Esim. Theresa May olisi alunperin halunnut pysyä EU:ssa, mutta sen sijaan olisi ollut kallellaan erottamaan Englannin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta (ECHR). Taustalla Mayn huonot kokemukset ollessaan Englannin sisäministeri: ECHR esti/jarrutti Englantia toteenpanemaan karkotuksia, koskien esimerkiksi ääri-islamisteja.
In a speech, May, who advocates staying in the EU, said, "The case for remaining a signatory of the European convention on human rights, which means Britain is subject to the European court is not clear.

"Because, despite what people sometimes think, it was not the EU that delayed for years the extradition of Abu Hamza, almost stopped the deportation of Abu Qatada and tried to tell Parliament that however we voted, we could not deprive prisoners of the vote. It is the European convention on human rights."

May, seen by some as a potential Tory leader if David Cameron loses the 23 June referendum, said, "The ECHR can bind the hands of Parliament, adds nothing to our prosperity, makes us less secure by preventing the deportation of dangerous foreign nationals and does nothing to change the attitudes of governments like Russia's when it comes to human rights.

"So, regardless of the EU referendum, my view is this: if we want to reform human rights laws in this country, it isn't the EU we should leave, but the ECHR and the jurisdiction of its court."
 
Onhan se kaameeta että jokainen suomalainen maksaa jotain vähän alle kuutisen kymppiä EU:lle vuodessa.

"Suomen nettomaksu EU:lle oli viime vuonna 294 miljoonaa euroa, ilmenee EU:n komission tilastoista. Nettomaksu pieneni jyrkästi toissa vuodesta, jolloin se oli 570 miljoonaa euroa. "
- VM

Vähän sama kuin hehkuttaisi julkisuudessa 2500€ vuotuista sähkölaskua halvaksi tavaksi lämmittää kun tyypillisesti vuodessa sähköä kuluu +5k€ edestä. En ota tässä nyt kantaa Unioniin, eikä tuota aivan valehtelemiseksikaan voi sanoa, mutta hyvin tarkoitushakuista. Tilanne on ollut noin vain todella lyhyen aikaa. Vähänkin taaemmaksi katsoen jokainen suomalainen on maksanut yli huntin ja maksu nousee parantuneiden talousnäkymien myötä.

Onneksi, koska suurin osa haluaa korkeampaa maksuosuutta, kallista polttoainetta ja korkeampi korkoja. (=eli toisin sanoen taloutta, jossa menee hyvin)
 
Tämä kun alkaa kaatua niin siinä sitä maksettavaa onkin pienellä suomipojalla.
AI! niin tämäkin on varmaan trumpin syytä ja orbanin ja mitä niitä muita EU inhokkeja on, eihän se parempiväki nyt virheitä tee.

Deutsche Bankin alamäki jatkuu - vetää jo vertoja italialaiselle kriisipankille
15.5.2018 9:30


2018055888557.jpg

EU:n suurin ja vahvin kansantalous on rahoitusalan kilpailussa kutistunut kääpiöksi.

Saksan liikepankit ovat toipuneet huonosti kymmenen vuoden takaisesta finanssikriisistä. Markkinoilla ei myöskään luoteta siihen, että Deutsche Bank ja Commerzbank saisivat asiansa nopeasti kuntoon. Tulevissa yritysjärjestelyissä saksalaisten asema on heikko.
Myös muutamat muut eurooppalaiset pankit kärvistelevät edelleen finanssikriisin seurausten kanssa. Näitä rahoituslaitoksia yhdistää analyytikkojen mukaan yksi asia: ne luottavat yhä siihen, että arvopaperikaupan kannattavuus paranee.
Tähän ryhmään kuuluvat muiden muassa sveitsiläinen Credit Suisse ja brittiläinen Barclays. Saksan suurin pankki Deutsche Bank on näitä kahta selvästi heikompi monella mittarilla.
Kun katsotaan vuoden 2017 nettotuloksia, kaikki kolme tekivät tappiota, jotka perustuivat pääsääntöisesti kertaluontoisiin eriin. Erot näkyvät operatiivisissa tuloksissa. Barclays oli lähes neljän miljardin voitollaan selvä ykkönen. Deutsche pääsi vaivoin 1,3 miljardiin. Credit Suisse ei yltänyt paljon parempaan.
Sveitsiläiset onnistuivat kuitenkin leikkaamaan kustannuksia noin 15 prosenttia. Deutsche Bank puolestaan antoi potkut pääjohtaja John Cryanillejuuri siksi, että yhden euron ansaitsemiseen kului myös viime vuonna selvästi enemmän senttejä kuin kilpailijoilla.
Deutsche Bankin uusi pääjohtaja Christian Sewing kohtaa ison urakan.

”Hänen pitää kustannusten kanssa saada aikaan konkreettisia tuloksia, ja joka tapauksessa säästötavoitteista on pidettävä kiinni”, Union InvestmentinIngo Speich kirjoittaa tuoreessa analyysissä.
Deutschen kurssi on pudonnut viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana noin 25 prosenttia. Credit Suisse on puolestaan kivunnut samalla jaksolla 15 prosenttia ylöspäin. Vain 15 prosenttia Bloombergin tavoittamista analyytikoista suosittelee ostamaan Deutsche Bankia. 70 prosenttia samaan kyselyyn osallistuneista markkina-asiantuntijoista antaa Credit Suissen paperille ostosuosituksen.
Deutsche Bank antoi potkut John Cryanille, koska yhden euron ansaitsemiseen kului selvästi enemmän senttejä kuin kilpailijoilla.”
Ehkä parhaiten markkinoiden epäluottamuksesta kertoo osakkeen hinta suhteutettuna pankin tasearvoon (p/b-luku). Jos se putoaa selvästi alle yhden, pankin liiketoiminnassa nähdään merkittäviä ongelmia. Kun liiketoimintamalliin ollaan tyytyväisiä, tämä avainindikaattori nousee yleensä yli yhden.
Kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä Deutsche Bankin p/b-luku oli 0,4. Bloombergin tekemässä vertailussa vain Italian kriisipankki Monte dei Paschi di Siena oli huonompi.
Yhdysvaltalaisten pankkien ja erityisesti JP Morganin etumatka saksalaisiin on huomattava. Euroopan suurista finanssikonserneista ranskalainen BNP Paribas ja espanjalainen Banco Santander pärjäävät tässä vertailussa vähintäänkin kohtuullisesti. Myös pohjoismaiset pankit, suomalaistunut Nordea muiden mukana, voivat olla tyytyväisiä.
Väärän liiketoimintamallin lisäksi saksalaisia rassaavat kotimarkkinoiden rakenteelliset ongelmat. Jako liike-, säästö- ja osuuspankkeihin estää käytännössä kustannuksia leikkaavat fuusiot. Lisäksi vähittäispankkitoiminnassa Saksan liikepankkien markkinaosuus on edelleen mitätön verrattuna eurooppalaisiin kilpailijoihin.
Näistä asetelmista saksalaiset pankkikonsernit lähtevät alan yritysjärjestelyihin jo valmiiksi häviäjinä. Fuusioita pitää tulla ja pian, kuten EKP:n pankkivalvonnasta vastaava johtaja Danièle Nouy on korostanut.
Euroalueella vahvoilla ovat ranskalaiset ja espanjalaiset. Jopa Italian Unicredit on paremmissa lähtöasemissa kuin Deutsche Bank tai Commerzbank. BNP Paribas ja Unicredit ovat jo haistelleet ainakin Commerzbankia potentiaalisena ostokohteena. Markkina-asiantuntijoiden mukaan on jopa todennäköistä, että EU:n suurimmalla kansantaloudella ei tulevaisuudessa ole omaa vahvaa ”kotipankkia”.
Saksan liikepankkien ongelmat
Tuloskunto: Operatiivisesti ollaan plussalla, mutta kustannustaso on liian korkea. Investointipankkitoiminnan ja erityisesti arvopaperikaupan painoarvo on yhä liian suuri.
Markkina-arvo: Deutsche Bankin kurssi on pudonnut vuodessa 25 prosenttia. BNP Paribaksen arvo on kolme kertaa suurempi kuin Deutschen. Commerzbank jää taakse kaikista merkittävistä kilpailijoista.
Luottamus: Tasearvoon verrattuna vain Italian kriisipankki Monte dei Paschi di Sienan kurssi on heikompi kuin Deutsche Bankin. Commerzbank pärjää vähän paremmin.
 
Tämä kun alkaa kaatua niin siinä sitä maksettavaa onkin pienellä suomipojalla.
AI! niin tämäkin on varmaan trumpin syytä ja orbanin ja mitä niitä muita EU inhokkeja on, eihän se parempiväki nyt virheitä tee.

Deutsche Bankin alamäki jatkuu - vetää jo vertoja italialaiselle kriisipankille
15.5.2018 9:30


2018055888557.jpg

EU:n suurin ja vahvin kansantalous on rahoitusalan kilpailussa kutistunut kääpiöksi.

Saksan liikepankit ovat toipuneet huonosti kymmenen vuoden takaisesta finanssikriisistä. Markkinoilla ei myöskään luoteta siihen, että Deutsche Bank ja Commerzbank saisivat asiansa nopeasti kuntoon. Tulevissa yritysjärjestelyissä saksalaisten asema on heikko.
Myös muutamat muut eurooppalaiset pankit kärvistelevät edelleen finanssikriisin seurausten kanssa. Näitä rahoituslaitoksia yhdistää analyytikkojen mukaan yksi asia: ne luottavat yhä siihen, että arvopaperikaupan kannattavuus paranee.
Tähän ryhmään kuuluvat muiden muassa sveitsiläinen Credit Suisse ja brittiläinen Barclays. Saksan suurin pankki Deutsche Bank on näitä kahta selvästi heikompi monella mittarilla.
Kun katsotaan vuoden 2017 nettotuloksia, kaikki kolme tekivät tappiota, jotka perustuivat pääsääntöisesti kertaluontoisiin eriin. Erot näkyvät operatiivisissa tuloksissa. Barclays oli lähes neljän miljardin voitollaan selvä ykkönen. Deutsche pääsi vaivoin 1,3 miljardiin. Credit Suisse ei yltänyt paljon parempaan.
Sveitsiläiset onnistuivat kuitenkin leikkaamaan kustannuksia noin 15 prosenttia. Deutsche Bank puolestaan antoi potkut pääjohtaja John Cryanillejuuri siksi, että yhden euron ansaitsemiseen kului myös viime vuonna selvästi enemmän senttejä kuin kilpailijoilla.
Deutsche Bankin uusi pääjohtaja Christian Sewing kohtaa ison urakan.

”Hänen pitää kustannusten kanssa saada aikaan konkreettisia tuloksia, ja joka tapauksessa säästötavoitteista on pidettävä kiinni”, Union InvestmentinIngo Speich kirjoittaa tuoreessa analyysissä.
Deutschen kurssi on pudonnut viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana noin 25 prosenttia. Credit Suisse on puolestaan kivunnut samalla jaksolla 15 prosenttia ylöspäin. Vain 15 prosenttia Bloombergin tavoittamista analyytikoista suosittelee ostamaan Deutsche Bankia. 70 prosenttia samaan kyselyyn osallistuneista markkina-asiantuntijoista antaa Credit Suissen paperille ostosuosituksen.
Deutsche Bank antoi potkut John Cryanille, koska yhden euron ansaitsemiseen kului selvästi enemmän senttejä kuin kilpailijoilla.”
Ehkä parhaiten markkinoiden epäluottamuksesta kertoo osakkeen hinta suhteutettuna pankin tasearvoon (p/b-luku). Jos se putoaa selvästi alle yhden, pankin liiketoiminnassa nähdään merkittäviä ongelmia. Kun liiketoimintamalliin ollaan tyytyväisiä, tämä avainindikaattori nousee yleensä yli yhden.
Kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä Deutsche Bankin p/b-luku oli 0,4. Bloombergin tekemässä vertailussa vain Italian kriisipankki Monte dei Paschi di Siena oli huonompi.
Yhdysvaltalaisten pankkien ja erityisesti JP Morganin etumatka saksalaisiin on huomattava. Euroopan suurista finanssikonserneista ranskalainen BNP Paribas ja espanjalainen Banco Santander pärjäävät tässä vertailussa vähintäänkin kohtuullisesti. Myös pohjoismaiset pankit, suomalaistunut Nordea muiden mukana, voivat olla tyytyväisiä.
Väärän liiketoimintamallin lisäksi saksalaisia rassaavat kotimarkkinoiden rakenteelliset ongelmat. Jako liike-, säästö- ja osuuspankkeihin estää käytännössä kustannuksia leikkaavat fuusiot. Lisäksi vähittäispankkitoiminnassa Saksan liikepankkien markkinaosuus on edelleen mitätön verrattuna eurooppalaisiin kilpailijoihin.
Näistä asetelmista saksalaiset pankkikonsernit lähtevät alan yritysjärjestelyihin jo valmiiksi häviäjinä. Fuusioita pitää tulla ja pian, kuten EKP:n pankkivalvonnasta vastaava johtaja Danièle Nouy on korostanut.
Euroalueella vahvoilla ovat ranskalaiset ja espanjalaiset. Jopa Italian Unicredit on paremmissa lähtöasemissa kuin Deutsche Bank tai Commerzbank. BNP Paribas ja Unicredit ovat jo haistelleet ainakin Commerzbankia potentiaalisena ostokohteena. Markkina-asiantuntijoiden mukaan on jopa todennäköistä, että EU:n suurimmalla kansantaloudella ei tulevaisuudessa ole omaa vahvaa ”kotipankkia”.
Saksan liikepankkien ongelmat
Tuloskunto: Operatiivisesti ollaan plussalla, mutta kustannustaso on liian korkea. Investointipankkitoiminnan ja erityisesti arvopaperikaupan painoarvo on yhä liian suuri.
Markkina-arvo: Deutsche Bankin kurssi on pudonnut vuodessa 25 prosenttia. BNP Paribaksen arvo on kolme kertaa suurempi kuin Deutschen. Commerzbank jää taakse kaikista merkittävistä kilpailijoista.
Luottamus: Tasearvoon verrattuna vain Italian kriisipankki Monte dei Paschi di Sienan kurssi on heikompi kuin Deutsche Bankin. Commerzbank pärjää vähän paremmin.
Ei tuo ongelmaksi asti ehdi. Saksa ajaa voimallisesti pankkiunionia ja yhteisvastuuta. Suomi nöyränä Saksan juoksupoikana toki kannattaa ehdottomasti kaikkea missä veroeuoroja saadaan vietyä ulkomaille mahdollisimman paljon. Kansa sitten palkitsee tällaisesta maanpetoksellisesta toiminnasta äänestämällä nämä kultapossukerholaiset vaaleista toisiin takaisin valtaan jatkamaan kansallisomaisuuden ja varallisuuden huutokauppaa.
 
Ei tuo ongelmaksi asti ehdi. Saksa ajaa voimallisesti pankkiunionia ja yhteisvastuuta. Suomi nöyränä Saksan juoksupoikana toki kannattaa ehdottomasti kaikkea missä veroeuoroja saadaan vietyä ulkomaille mahdollisimman paljon. Kansa sitten palkitsee tällaisesta maanpetoksellisesta toiminnasta äänestämällä nämä kultapossukerholaiset vaaleista toisiin takaisin valtaan jatkamaan kansallisomaisuuden ja varallisuuden huutokauppaa.
Olet muuten oikeassa Suomellahan on kokemusta Saksan elinkeinoelämän tukemisesta kun ne kuuluisat UMTS kaupat aikoinaan tehtiin oltiinhan silloinkin niin rikkaita ja rahaa oli kaikilla ja hetkenpäästä vain Saksalaisilla, kuinkahan nyt käy?
 
Olet muuten oikeassa Suomellahan on kokemusta Saksan elinkeinoelämän tukemisesta kun ne kuuluisat UMTS kaupat aikoinaan tehtiin oltiinhan silloinkin niin rikkaita ja rahaa oli kaikilla ja hetkenpäästä vain Saksalaisilla, kuinkahan nyt käy?
Muuten samalla tavalla mutta ei osteta edes sitä ilmaa kovalla valuutalla. Päästään EU:n ja EURO:n kautta ihan suoraan estämään sakemannien pankkien kaatuminen. Kas ovat yllättäen liian isoja kaatumaan. Perustelut kotimaan politiikassa ovat sitä Kreikan aikana kuultua tuttua supatusta siitä kuinka tosiasiallisesti ollaan pelastamassa Suomen taloutta, kreikan talouden kautta.

EU:n ongelma ja sitä myöden Suomen ongelma on sellainen välitilassa oleminen joka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkaisuja. Samalla rahaa palaa oikeasti aivan tolkuttomia määriä. Itse näen EU:n ja EURO:n kannalta kohtalon kysymyksenä kaksi vaihtoehtoista ratkaisua. Joko täysi liittovaltio, ei tällaista puolittaista. Tällöin saadaan myös liittovaltion edut ja toki haitatkin. Nyt on vain ne haitat. Toinen vaihtoehto olisi pistää pakki silmään ja palauttaa unioni puhtaasti talousliitoksi ja purkaa sen elämääkin raskaampi hallinto. Palauttaa päätösvalvota ns. kansallisvaltioille.

Nykyisin EU toimii kuten liittovaltio mutta olematta sitä. Tärkeät uudistukset kaatuvat ja toisaalta höpö höpö uudistuksia viedään läpi. Käytännössä EU lainsäädäntö ohittaa jo nyt kansallsen.
 
Tämä kun alkaa kaatua niin siinä sitä maksettavaa onkin pienellä suomipojalla.
AI! niin tämäkin on varmaan trumpin syytä ja orbanin ja mitä niitä muita EU inhokkeja on, eihän se parempiväki nyt virheitä tee.

Jokainen näkee yleisen taloustilanteen omasta näkökulmastaan. Pankkien osalta voi sanoa että aina on ollut hyviä ja huonompia mutta konkurssit ovat harvinaisia. Eikä tavallisen työssäkäyvän kansalaisen kannata juurikaan pelätä että joutuisi maksamaan kansainvälisen rahoitusjärjestelmän tappioita..opiskelijan tai sosiaaliturvan varassa elävän vielä vähemmän.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa meille suomalaisille tuttu Nordea..Sijoittajan(pienenkin) kannalta katsottuna se on ollut todellinen kultamuna..
- kymmenessä vuodessa osakkeen arvo on noussut parhaassa tapauksessa nelin(4x)kertaiseksi. Siis vajaasta 3:sta eurosta jopa yli 10 euroon, huomioiden toki osakkeen kausittaiset hinnanvaihtelut.
- osinkoa Nordea on jakanut osakkeen hinnasta laskien keskimäärin 6-8% vuosittain.
- Hän joka ymmärsi sijoittaa Nordeaan kymmenen vuotta sitten saa sijoittamalleen summalle erinomaista tuottoa. "Lyhyelläkin matikalla" on helppo laskea pääoman tuotto 10 vuoden ajalta. (=10.000 sijoituksessa pilkku on siirtynyt askeleen oikeaan suuntaan)
- yhtiön oma pääoma on vaihdellut 7-8 € (osakkeen hinta vaihtelee 8-12 euron välissä)välillä mikä rajoittaa sijoittajan riskin varsin pieneksi.
- erilaisia riskitekijöitä (mm. Venäjän talouteen liittyviä) on saatu vähennettyä radikaalisti..
- tulevaisuuden odotukset sekä osakkeen hinnan että osinkojen suhteen ovat huomattavasti positiivisempia kuin kielteisiä..

Näköpiirissä ei ole mitään sellaista etteikö kasvu jatkuisi suurin piirtein samanlaisena tulevina vuosina. Toki tilannetta kannattaa seurata jos on omat rahat pelissä. Eikä Nordea ole suinkaan ainoa suomalainen kestomenestyjä..esimerkiksi pieni EQ-pankki tekee myös sijoittajan näkökulmasta erinomaista tulosta ja osinkoa.

Tämä ei ole mikään sijoitusvinkki. Pikemminkin vain näkemys siitä että asioita voi katsoa monelta suunnalta.

Toki kysymys on samalla myös siitä miten asioihin voi suhtautua.
A) Voi jäädä rannalle huutamaan maailman pahuutta ja selittämään ihmisille kuinka maailmanloppu (tai ainakin huonot ajat ja romahdukset) on tulossa.
B) Tehdä jotain konkreettista oman ja perheensä tulevaisuuden varalle. Jää myöhemmin nähtäväksi tuliko sitten huonot tai hyvät ajat.

Ja, kuten olen jo aikaisemminkin todennut..minulle ei ole mitään merkitystä siitä minkä kukin valitsee.. Tulkoon jokainen onnelliseksi omalla tavallaan.
 
Jokainen näkee yleisen taloustilanteen omasta näkökulmastaan. Pankkien osalta voi sanoa että aina on ollut hyviä ja huonompia mutta konkurssit ovat harvinaisia. Eikä tavallisen työssäkäyvän kansalaisen kannata juurikaan pelätä että joutuisi maksamaan kansainvälisen rahoitusjärjestelmän tappioita..opiskelijan tai sosiaaliturvan varassa elävän vielä vähemmän.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa meille suomalaisille tuttu Nordea..Sijoittajan(pienenkin) kannalta katsottuna se on ollut todellinen kultamuna..
- kymmenessä vuodessa osakkeen arvo on noussut parhaassa tapauksessa nelin(4x)kertaiseksi. Siis vajaasta 3:sta eurosta jopa yli 10 euroon, huomioiden toki osakkeen kausittaiset hinnanvaihtelut.
- osinkoa Nordea on jakanut osakkeen hinnasta laskien keskimäärin 6-8% vuosittain.
- Hän joka ymmärsi sijoittaa Nordeaan kymmenen vuotta sitten saa sijoittamalleen summalle erinomaista tuottoa. "Lyhyelläkin matikalla" on helppo laskea pääoman tuotto 10 vuoden ajalta. (=10.000 sijoituksessa pilkku on siirtynyt askeleen oikeaan suuntaan)
- yhtiön oma pääoma on vaihdellut 7-8 € (osakkeen hinta vaihtelee 8-12 euron välissä)välillä mikä rajoittaa sijoittajan riskin varsin pieneksi.
- erilaisia riskitekijöitä (mm. Venäjän talouteen liittyviä) on saatu vähennettyä radikaalisti..
- tulevaisuuden odotukset sekä osakkeen hinnan että osinkojen suhteen ovat huomattavasti positiivisempia kuin kielteisiä..

Näköpiirissä ei ole mitään sellaista etteikö kasvu jatkuisi suurin piirtein samanlaisena tulevina vuosina. Toki tilannetta kannattaa seurata jos on omat rahat pelissä. Eikä Nordea ole suinkaan ainoa suomalainen kestomenestyjä..esimerkiksi pieni EQ-pankki tekee myös sijoittajan näkökulmasta erinomaista tulosta ja osinkoa.

Tämä ei ole mikään sijoitusvinkki. Pikemminkin vain näkemys siitä että asioita voi katsoa monelta suunnalta.

Toki kysymys on samalla myös siitä miten asioihin voi suhtautua.
A) Voi jäädä rannalle huutamaan maailman pahuutta ja selittämään ihmisille kuinka maailmanloppu (tai ainakin huonot ajat ja romahdukset) on tulossa.
B) Tehdä jotain konkreettista oman ja perheensä tulevaisuuden varalle. Jää myöhemmin nähtäväksi tuliko sitten huonot tai hyvät ajat.

Ja, kuten olen jo aikaisemminkin todennut..minulle ei ole mitään merkitystä siitä minkä kukin valitsee.. Tulkoon jokainen onnelliseksi omalla tavallaan.
Jokainen tulee uskossaan autuaaksi, vai miten se meni ja toiset rikastuu ja toiset köyhtyy, näin se mailma menee.
 
Vaihtoehtoja on. Ensi vuonna taas tavataan – äänestyskopissa kansaedustajaehdokkaiden nimiä.

Jos kansa ei halua kuulua unioniin, se valitsee kansanedustajat, jotka irrottavat Suomen EU:sta, Ison-Britannian tapaan.

Taisi olla tuo kommentti pientä piruilua, niin absurdi oli tuo @Museo :n viesti.
 
Jokainen tulee uskossaan autuaaksi, vai miten se meni ja toiset rikastuu ja toiset köyhtyy, näin se mailma menee.

Kun katsotaan vain muutama kymmenen vuotta taaksepäin niin keskimäärin yksikään suomalainen ei ole köyhtynyt.. Meidän kaikkien suomalaisten elintaso on noussut moninkertaiseksi siitä mitä se oli esimerkiksi 1980-luvulla.

Voi olla että kysymys on uskon asiasta. Mutta ennustan että vuonna 2040 suomalaiset ovat edelleen kasvattaneet hyvinvointiaan nykytasosta.
Siitä olen kuitenkin varma että jokainen voi omilla teoillaan ja valinnoillaan parantaa omaa ja perheensä elintasoa seuraavien 20 vuoden aikana. Toki siihen vaaditaan myös kovaa työtä ja uskoa omaan tekemiseen. Hyvä tulevaisuus on omien päätösten ja tekojen takana.

EU:n jäsenyydestä on se hyöty ettei suomalaisten tarvitse tehdä muuta kuin olla (ja pysyä) keskimäärin ahkerampia kuin muut EU:n jäsenmaat. Kaikki hyvän tulevaisuuden edellytykset ovat täysin omissa käsissämme.
 
Kun katsotaan vain muutama kymmenen vuotta taaksepäin niin keskimäärin yksikään suomalainen ei ole köyhtynyt.. Meidän kaikkien suomalaisten elintaso on noussut moninkertaiseksi siitä mitä se oli esimerkiksi 1980-luvulla.

Voi olla että kysymys on uskon asiasta. Mutta ennustan että vuonna 2040 suomalaiset ovat edelleen kasvattaneet hyvinvointiaan nykytasosta.
Siitä olen kuitenkin varma että jokainen voi omilla teoillaan ja valinnoillaan parantaa omaa ja perheensä elintasoa seuraavien 20 vuoden aikana. Toki siihen vaaditaan myös kovaa työtä ja uskoa omaan tekemiseen. Hyvä tulevaisuus on omien päätösten ja tekojen takana.

EU:n jäsenyydestä on se hyöty ettei suomalaisten tarvitse tehdä muuta kuin olla (ja pysyä) keskimäärin ahkerampia kuin muut EU:n jäsenmaat. Kaikki hyvän tulevaisuuden edellytykset ovat täysin omissa käsissämme.
.

Suomalaiset ovat rikastuneet myös ennen EU jäsenyyttä, ei tuo jäsenyys mitään erityistä buumia siihen ole tuonut, vellkaantuminen toki on lisääntynyt

Talous romahdukset ja taantumat ovat tulleet ja menneet sekä nousukaudet ja hitaan kasvun aika on ollut ja tullut ennen ja jälkeen EU jäsenyyden, luulen että näin on jatkossakin.
 
Taisi olla tuo kommentti pientä piruilua, niin absurdi oli tuo @Museo :n viesti.

Niin taisi olla. Tosin kovin kauas historiaan ei tarvitse palata, kun Itä- ja Keski-Euroopan maat vielä kuuluivat Varsovanliittoon tai Neuvostoliittoon. YYA-Suomikin oli Kekkoslovakia.

Pientä piruilua oli omakin kommenttini. Kansa äänesti viime vuosisadalla liittymisen puolesta. Ja neljän vuoden välein sen jälkeenkin kansalaiset ovat päässeet äänestämään edustajansa eduskuntaan, joka viime kädessä päättää, pysyykö Suomi jäsenenä vai ei. Ensi vuonna voi taas äänestää vaikka Halla-ahon hillotolpalle ajamaan asioita Euroopan parlamentissa.
 
Karl Marx tunnetaan teoksestaan Das Kapital (Pääoma). Sen mukaan vapautus työn orjuudesta tulee sosiaalisen nousun kautta: työväenluokasta omistavaan luokkaan. Tai jotakin sinne päin.

Jean-Claude Junckerkin tunnetaan.

Minusta marx oli väärässä ja pahasti. Tai ainakin homma hoitui paremmin sillä keinolla, kun Henry Ford yms. tajusivat, että massatuotanto on varsin hyödytöntä, jos kansalaiset eivät kykene ostamaan tuotteita.
 
Minusta marx oli väärässä ja pahasti. Tai ainakin homma hoitui paremmin sillä keinolla, kun Henry Ford yms. tajusivat, että massatuotanto on varsin hyödytöntä, jos kansalaiset eivät kykene ostamaan tuotteita.

Uudemman polven kvartaalikapitalistit ovat tosin tämän Fordinkin ajatuksen unohtaneet.
 
Uudemman polven kvartaalikapitalistit ovat tosin tämän Fordinkin ajatuksen unohtaneet.

Niinpä ja samalla ulkoistaneet tuotantovälineet pois kansalaisten käsistä kiinalaisten kapitalistien ahneisiin käsiin.

Siis, eikö se ollut marx joka teorisoi, että "kun tuotantovälineet on kansalaisten käsissä, niin tuotanto kasvaa ja täyttää ihmisten tarpeet!" Käytännössä Henry Ford ja kumppanit toteuttivat tämän, mutta nyt on menty takapakkia.
 
Minusta marx oli väärässä ja pahasti. Tai ainakin homma hoitui paremmin sillä keinolla, kun Henry Ford yms. tajusivat, että massatuotanto on varsin hyödytöntä, jos kansalaiset eivät kykene ostamaan tuotteita.

Kieli poskella työnsin nuo sanat Karlin suuhun. Groucho olisi saattanut sellaista sanoakin.

Proletariaatin diktatuuri väsähti pitkässä juoksussa ennen kalkkiviivoja. “Kansankapitalistien” tuotantovälineet ruostuivat työn sankarien käsiin kuin sirppi ja vasara happosateella.

Vaikeampaa on ennustaa, millaiset yhteiskunnat, ekosysteemit, yritykset ja yksilöt menestyvät tällä vuosisadalla.
 
Maaseudun tulevaisuus.

Euroopan komission ehdotuksessa EU:n monivuotiseksi rahoituskehykseksi painotetaan valtiovarainministeri Petteri Orpon mukaan eurooppalaista lisäarvoa eli sitä, että eurolla EU-tasolla saadaan enemmän aikaan kuin samalla eurolla kansallisella tasolla. Orpo toteaa Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan esityksen vastaavan näiltä osin Suomen tavoitteita.

Komissio on esittänyt merkittäviä lisäyksiä muuttoliikkeeseen, rajavalvontaan, puolustusyhteistyöhön sekä tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatiotoimintaan. Komissio esittää myös mekanismia, jolla oikeusvaltioperiaatteen vaaliminen yhdistettäisiin EU:lta saatavaan rahoitukseen. Myös ilmastonmuutoksen ehkäisy näkyy kautta linjan.

– Neuvotteluissa Suomen tulee pitää kiinni tutkimukseen ja kehitykseen, puolustusyhteistyöhön ja muuttoliikkeen hallintaan esitetyistä lisäyksistä. Ne ovat kohteita, joita eurooppalaisten kannattaa rahoittaa yhdessä, Petteri Orpo toteaa.

Ministerin mukaan tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin panostaminen tukee talouskasvua, työllisyyttä ja osaamista kaikkialla Euroopassa.

– Eurooppalaisen puolustusyhteistyön tiivistäminen on Suomen pitkäaikainen tavoite. Muuttoliikkeen hallinta edellyttää massiivisia toimia EU:lta nyt ja tulevaisuudessa.

https://www.verkkouutiset.fi/petteri-orpo-vahva-eu-on-pienen-suomen-etu/
 
Back
Top