Modyn tulkinnat euron synnystä ja eurokriisistä sekä visiot euron tulevaisuudesta ovat selkeitä ja johdonmukaisia ja myös kiusallisen purevia euroa menestystarinana pitäneille. Mody sivuuttaa kuitenkin selkeyttä haittaavat näkökulmat liian kevyesti.
Esimerkiksi painottaessaan maiden välisen finanssipoliittisen tasauksen tärkeyttä rahaliiton toimivuudelle hän sivuuttaa sen, ettei Yhdysvalloissakaan tällainen tasaus ole tasoittanut osavaltioiden eritahtisia suhdanteita merkittävästi.
Mody kritisoi perustellusti Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa liian kireäksi kriisin eräissä vaiheissa, mutta nojaa kritiikissään liikaa EKP:n mandaatin asettamiin rajoituksiin. Todellisuudessa EKP on kyennyt halutessaan keventämään politiikkaa ja myös niin tehnyt, jopa epätavanomaisin keinoin.
Arvostellessaan velkajärjestelyn hylkäämistä Kreikan kriisissä toukokuussa 2010 Mody ei pane lainkaan painoa sille, että tuolloin ei ollut vielä olemassa mitään turvamekanismeja muille maille ja että finanssikriisin liikkeelle sysänneestä Lehmanin nurinmenosta oli vasta puolitoista vuotta. Myös Euroopan keskuspankin johtaja
Jean-Claude Trichet https://www.hs.fi/haku/?query=jean-claude+trichetja Yhdysvaltain valtiovarainministeri
Timothy Geithner https://www.hs.fi/haku/?query=timothy+geithnersuhtautuivat velkajärjestelyyn hyvin kielteisesti. Ei ole hämmästyttävää, että euroalueen poliittiset päättäjät kokivat velkajärjestelyn riskit suuriksi.
Kirjasta saattaa myös saada vaikutelman, että euro olisi esimerkiksi Italian suhteellisen taantuman syy. Vaikka voikin väittää, että euro on kärjistänyt Italian ongelmia, ongelmien perussyiden täytyy olla muualla. Hidas tuottavuuden kasvu ja alhainen työllisyysaste olivat olemassa jo ennen euroaikaa. On Italian poliittisen järjestelmän ongelma, ettei se kyennyt hyödyntämään euron alentamaa korkotasoa.
Modyn maalaama visio koossa pysyvästä eurosta jää myös ohueksi. Hän ei lainkaan mainitse pankkiunionia tai pääomamarkkinaunionia keinoina vähentää ja hallita riskejä tai kiinnitä huomiota velkajärjestelypolitiikkaan liittyviin siirtymäongelmiin. Näiden pohtiminen olisi ollut teeman kannalta hyödyllisempää kuin pitkät pätkät koulutuksen ja osaamisen ylistystä Merkelin suuhun kirjoitetussa fiktiivisessä puheessa.
https://www.hs.fi/talous/art-2000005803899.html