Tässä ketjussa on vahvaa trollauksen makua, sen verran "mielenkiintoisia" näkemyksiä EU:sta on esillä...
Juu, EU on oikein demokratian esikuva. EU-parlamentti, joka on EU:n sinänsä demokraattisin osa, keräsi kaksissa edellisissä vaaleissa säälittävät 43% äänestysaktiivisuuden. Kertoo aika paljon siitä, ettei äänestäjäkunta koe kyseistä instrumenttia omakseen. Ja mielestäni viime kädessä äänestäjäkunta antaa demokratialle legitimiteetin. Minäkään en millään muotoa koe EU-parlamentin edustavan itseäni, tai Suomeakaan. Ja tähän on ihan hyvä syy, joka allakin on mainittu.
EU-parlamentin lähtökohtainen fundamentaalinen ongelma on, ettei "monikansallinen demokratia" ole käytännössä mielekäs mekanismi ainakaan suoraan väkilukuihin suhteutettuna. Suomen osuus EU-parlamentin paikoista on huimat 1.7%. Demokratia toimii mielekkäästi vain kohtuu homogeenisen ryhmän, jonka intressit ovat pääsääntöisesti yhtenäiset, päätäntäinstrumenttina. Siis etupaino pitäisi olla lähidemokratialla (maksimiyksikkö jotakuinkin valtio), ja maiden välisestä yhteistyöstä pitää päättää sellaisten henkilöiden kesken, joilla on aidosti merkittävää poliittista painoarvoa omissa kotimaissaan eli käytännössä ministeritasolla.
Toki on olemassa (mielestäni todellisuudesta täysin irtautuneita) idealisteja, joiden mielestä "yksi ääni per ihminen" on loistava periaate ylikansallisestikin. Heille ei varmaan olisi mikään ongelma antaa Kiinan, Intian ja Afrikan (väkiluku yhteensä 4 miljardia, yli 50% maailman väestöstä) päättää läntisenkin maailman asioista (EU + Pohjois-Amerikka 900 miljoonaa asukasta).
EU-parlamenttia jossain määrin jopa näkyvämmin käyttää valtaa EU-komissio, joka on silkka poliittisen kähminnän tuotos. Esim. Jyrki Katainen ei varmastikaan ole suomalaisten mielestä Suomen politiikan ykköstykki, mutta niinpä vain päätyi EU-komission melkein korkeimmalle taholle. Ja eurooppalaisten mielestä Claude Junckeria parempaa valintaa ei varmasti olisi voinut tehdä EU-komission johtoon.